Nuori ja pelottaa
- Viestiketjun aloittaja memmu89
- Ensimmäinen viesti
heippa,
kaksi olen itse synyttänyt, ekan "nuorena", ja toisen kai jo sitten "aikuisena". Synnytys on tapahtuma joka etenee omalla painollaan, siihen voi valmistautua, mutta sitä ei harjoitella. Kipu on mitä on, tulee ja menee, ja siksi sairaalassa on tarjolla kipulääkkeitä. Voin ihan rehellisesti sanoa että ainakin kolme kertaa sanoin miehelle viime synnytyksessä että kuolen, ja nyt mulla on viikkoja kasassa 27 ja toivon että 12 viikon kuluttua oltaisiin jo tositoimissa. Eli tällä hetkellä odotan synnytystä ihan innolla
itse lähden sairaalaan tietäen synnytyksen eri vaiheet ja tietäen mitä kipulääkkeitä (tai pehmeitäkin keinoja) on käyettävissä. Lopun aion jättää kätilön vastuulle. On luonnollista että tuntematon pelottaa, eikä sitä tarvitse hävetä tai peitellä. Mutta älä antaudu pelon vietäväksi, vaan kohtaa se tutustumalla faktoihin, tutustumalla sairaalaan, tutustumalla itseesi. Synnytys kokemuksena on upea etuoikeus joka sinulle on suotu!
kaksi olen itse synyttänyt, ekan "nuorena", ja toisen kai jo sitten "aikuisena". Synnytys on tapahtuma joka etenee omalla painollaan, siihen voi valmistautua, mutta sitä ei harjoitella. Kipu on mitä on, tulee ja menee, ja siksi sairaalassa on tarjolla kipulääkkeitä. Voin ihan rehellisesti sanoa että ainakin kolme kertaa sanoin miehelle viime synnytyksessä että kuolen, ja nyt mulla on viikkoja kasassa 27 ja toivon että 12 viikon kuluttua oltaisiin jo tositoimissa. Eli tällä hetkellä odotan synnytystä ihan innolla
itse lähden sairaalaan tietäen synnytyksen eri vaiheet ja tietäen mitä kipulääkkeitä (tai pehmeitäkin keinoja) on käyettävissä. Lopun aion jättää kätilön vastuulle. On luonnollista että tuntematon pelottaa, eikä sitä tarvitse hävetä tai peitellä. Mutta älä antaudu pelon vietäväksi, vaan kohtaa se tutustumalla faktoihin, tutustumalla sairaalaan, tutustumalla itseesi. Synnytys kokemuksena on upea etuoikeus joka sinulle on suotu!
Moi!
Mulla on 1 v. 3 kk poika ja alakautta olen hänet synnyttänyt. Ja voin kertoa, että minulle synnytyksestä jäi pelkästään mahtavat muistot, kaikin puolin. Se oli jotain niin sanoinkuvaamatonta ja ihanaa! Mulla koko synnytys meni hienosti ilman ongelmia. Kun tuntui, että kivut ovat sietämättömät, sain kivunlievitystä ja se auttoi todella hyvin ja näin ollen synnytys oli ihan siedettävä. Kätilöt oli mukavia, kuuntelivat, toiveita sai esittää, mutta oikeastaan luotin siihen, että kätilöt osaavat hommansa ja tietävät mitä tehdä, olin hyvissä käsissä.
Poika syntyi terveenä, ihanana pienenä ryttynaamana. Mies oli mukana koko ajan, tosi hieno juttu sekin. Ei synnytys aina ole kamalaa ja hirveää. Se todellakin voi olla positiivinen, hieno ja ainutlaatuinen kokemus naisen elämässä! Mutta pelko ja jännitys synnytystä kohtaan on normaalia, on aivan luonnollista pelätä, kun ei tiedä minkälaista se on. Helpottaisiko juttelu neuvolassa? Millä raskausviikolla olet? Hyviä vointeja ja positiivisia ajatuksia!
Mulla on 1 v. 3 kk poika ja alakautta olen hänet synnyttänyt. Ja voin kertoa, että minulle synnytyksestä jäi pelkästään mahtavat muistot, kaikin puolin. Se oli jotain niin sanoinkuvaamatonta ja ihanaa! Mulla koko synnytys meni hienosti ilman ongelmia. Kun tuntui, että kivut ovat sietämättömät, sain kivunlievitystä ja se auttoi todella hyvin ja näin ollen synnytys oli ihan siedettävä. Kätilöt oli mukavia, kuuntelivat, toiveita sai esittää, mutta oikeastaan luotin siihen, että kätilöt osaavat hommansa ja tietävät mitä tehdä, olin hyvissä käsissä.
Poika syntyi terveenä, ihanana pienenä ryttynaamana. Mies oli mukana koko ajan, tosi hieno juttu sekin. Ei synnytys aina ole kamalaa ja hirveää. Se todellakin voi olla positiivinen, hieno ja ainutlaatuinen kokemus naisen elämässä! Mutta pelko ja jännitys synnytystä kohtaan on normaalia, on aivan luonnollista pelätä, kun ei tiedä minkälaista se on. Helpottaisiko juttelu neuvolassa? Millä raskausviikolla olet? Hyviä vointeja ja positiivisia ajatuksia!
Voin lohduttaa myös sinua itsekin nuorena synnyttäneenä, sain ensimmäisen ollessani 21v. ja toisen 23v.synnytykset olleet kyllä vaikeita mutta palautunut olen molemmista ihan täysin. Nuorena kudokset venyy ja palautuu nopeasti takaisin. Nyt olen kolmissakymmenissä eikä kukaan uskoisi heti että olen kohta kolmen lapsosen äiti. Vanha sananlaskukin on että "kaikkea muuta voi katua mutta ei nuorena tehtyjä lapsia! Kaikkea hyvää sinulle. Porsche ja vaavi 38+
Minun poikani on nyt 5kk. Kyllä se synnytys jännitti minuakin, ei kylläkään varsinaisesti pelottanut. Ajattelin, että naiset on synnyttäneet aina ja siitä selvinneet, meidät kaikki on joku synnyttänyt - minua se ajatus jotenkin helpotti. Että jos se ei helppoa olekaan, niin kyllä siitä selvitään.
Omasta synnytyksestä jäi sellainen olo, että sehän ei ollutkaan yhtään niin kamalaa kuin luulin ja odotin. Onnellinen ja helpottunut fiilis oli ja rehellisesti sanottuna olin tosi ylpeä itsestäni, vaikka synnytys ei mennyt niinkuin olin alunperin kuvitellut. Sattuihan se eikä ollut mitään kivaa touhua, mutta kyllä vaikka heti voisin mennä uudestaan synnyttämään, oli se niin hienoa ja ihmeellistä kuitenkin.
Usko pois, hyvin se menee.
Omasta synnytyksestä jäi sellainen olo, että sehän ei ollutkaan yhtään niin kamalaa kuin luulin ja odotin. Onnellinen ja helpottunut fiilis oli ja rehellisesti sanottuna olin tosi ylpeä itsestäni, vaikka synnytys ei mennyt niinkuin olin alunperin kuvitellut. Sattuihan se eikä ollut mitään kivaa touhua, mutta kyllä vaikka heti voisin mennä uudestaan synnyttämään, oli se niin hienoa ja ihmeellistä kuitenkin.
Usko pois, hyvin se menee.
Sain esikoisen 22-vuotiaana, kuopuksen 24-vuotiaana ja nyt 25-vuotiaana odotan kolmatta syntyväksi vuodenvaihteessa (la 28.12). Alakautta olen molemmat synnyttänyt, kuopus käynnistettiin. Esikoisen synnytys kesti 13h ja kuopuksen 4h. Molemmista jäi tosi hyvät muistot, eikä se kipukaan ollut ollenkaan niin pahaa, mitä olin luullut. Toki supistukset sattuivat loppuvaiheessa, mutta ei se kipu ollut sellaista, että olisin ajatellut kuolevani tms. Toki kipu on jokaiselle yksilöllistä ja mulla on normaalistikin korkea kipukynnys.
Mulla esikoisen ponnistusvaihe kesti 7min ja kuopuksen 1min, joten niistä en osaa sanoa oikein mitään. Ponnistusvaihe ei mulla sattunut yhtään, joillekin se on se tuskaisin vaihe.
Palauduin molemmista synnytyksistä hyvin, 3 tikkiä tuli kummastakin. Istua ja kävellä voisin ihan normaalisti heti synnytyksen jälkeen.
Tsemppiä koitokseen, ei se ole niin kamalaa, mitä ehkä luulet :hug:
Mulla esikoisen ponnistusvaihe kesti 7min ja kuopuksen 1min, joten niistä en osaa sanoa oikein mitään. Ponnistusvaihe ei mulla sattunut yhtään, joillekin se on se tuskaisin vaihe.
Palauduin molemmista synnytyksistä hyvin, 3 tikkiä tuli kummastakin. Istua ja kävellä voisin ihan normaalisti heti synnytyksen jälkeen.
Tsemppiä koitokseen, ei se ole niin kamalaa, mitä ehkä luulet :hug:
On ne synnytykset jännittäneet täälläkin,mutta esikoista odottaessani vielä enemmän =) Ensimmäinen synnytys oli minulla aika kivulias kipulääkkeistä huolimatta,mutta kaikki se kipu unohtui heti,kun sain oman pienen pojan vatsani päälle :heart: Siellä se paitani alla katseli suloisilla silmillään minua ja tätä ihmeellistä maailmaa...oli aivan uskomattoman ihana tunne kun sai vihdoinkin oman pienokaisen syliin. Toinen synnytys oli taas oikein unelma synnytys. Kaikki kivut poistuivat epiduraalin jälkeen ja juttelin mieheni kanssa (joka oli molemmissa synnytyksissä mukana) ihan normaalisti ja hän jopa luuli etten edes synnytä vähään aikaan,kun kipujakaan ei ollut Yhtäkkiä vain tuli "kauhea kakkahätä" ja kätilö totesi että nyt on aika ponnistaa. Jopa kesken ponnistus vaiheen aloin nauramaan,kun sängyn moottori hajosi juuri kun sitä piti nostaa. Kätilötkin alkoivat siinä ihmettelemään sänkyä,vaikka tarkoitus olisi ollut hoitaa synnytys loppuun...Siinä sitten hissun kissun ponnistelin pienen tytön maailmaan joka myös laitettiin paitani alle kurkistelemaan :heart: Isäkin oli ihan myyty molemmilla kerroilla,kun sai pienet kapaloidut nyytit syliinsä =) Ja jopa kätilötkin ihmettelivät,kuinka rauhallinen olikaan tämä synnytys.
Molemmista synnytyksistä jäi hyvät muistot ja joskus jopa haaveilen että saisin taas synnyttää,mutta tarkoitus olisi kyllä pitää tämä lapsiluku kahdessa
Kyllä se siitä :hug: Synnytyksen jälkeen saat oman pienen nyyttisi syliin mikä on todella ihana ja unohtumaton kokemus!!!
Yhtäkkiä vain tuli "kauhea kakkahätä" ja kätilö totesi että nyt on aika ponnistaa. Jopa kesken ponnistus vaiheen aloin nauramaan,kun sängyn moottori hajosi juuri kun sitä piti nostaa. Kätilötkin alkoivat siinä ihmettelemään sänkyä,vaikka tarkoitus olisi ollut hoitaa synnytys loppuun...Siinä sitten hissun kissun ponnistelin pienen tytön maailmaan joka myös laitettiin paitani alle kurkistelemaan :heart: Isäkin oli ihan myyty molemmilla kerroilla,kun sai pienet kapaloidut nyytit syliinsä =) Ja jopa kätilötkin ihmettelivät,kuinka rauhallinen olikaan tämä synnytys.Molemmista synnytyksistä jäi hyvät muistot ja joskus jopa haaveilen että saisin taas synnyttää,mutta tarkoitus olisi kyllä pitää tämä lapsiluku kahdessa
Kyllä se siitä :hug: Synnytyksen jälkeen saat oman pienen nyyttisi syliin mikä on todella ihana ja unohtumaton kokemus!!!
Mulla oli tosi hyvät kokemukset molemmista synnytyksistä!
ekassa sain vain kohdunkaulapuududuksen ja ilokaasua(pop!)
kesto 7h.
alkoi supistuksilla 2aikaa yöstä alussa ei ollu niinkään kipeitä, loppumetreillä kovenivat ja ponnistus vaiheessa ei ollut kipuja ollenkaan.
toka meni 4h..nopea mutta rajumpi kuin eka, en saanut muuta kuin 10min ilokaasua. luulin että edessä olisi ollut täys helvetti, mutta se ei ollukaan niin paha mitä ajatteli kun kuuli ettei kerkiä saamaan kivunlievitystä.
suihku vei miltei kivut kokonaan!
olin pystyssä ja tutkin salia vielä 21min ennen kuin poika oli sylissä=)
olen oinnelinen näistä muistoista.
menisin kyllä useamminkin!
Tsemppiä kaikille odottajille!
Tietenkin tuntematon pelottaa, mutta se lopputulos kruunaa kaiken.
ekassa sain vain kohdunkaulapuududuksen ja ilokaasua(pop!)
kesto 7h.
alkoi supistuksilla 2aikaa yöstä alussa ei ollu niinkään kipeitä, loppumetreillä kovenivat ja ponnistus vaiheessa ei ollut kipuja ollenkaan.
toka meni 4h..nopea mutta rajumpi kuin eka, en saanut muuta kuin 10min ilokaasua. luulin että edessä olisi ollut täys helvetti, mutta se ei ollukaan niin paha mitä ajatteli kun kuuli ettei kerkiä saamaan kivunlievitystä.
suihku vei miltei kivut kokonaan!
olin pystyssä ja tutkin salia vielä 21min ennen kuin poika oli sylissä=)
olen oinnelinen näistä muistoista.
menisin kyllä useamminkin!
Tsemppiä kaikille odottajille!
Tietenkin tuntematon pelottaa, mutta se lopputulos kruunaa kaiken.
Älä turhaan jännitä, hyvin se menee=)
Itsellä takana kaksi "pikasynnytystä" (+-2 tuntia kesto molemmissa) ja luomuna tuon takia siis homman hoitanut! Eli ei se synnytys aina kestä sitä yli 10tuntia ja kärvistelyä kovissa kivuissa. Nyt rv 15+2 ja samanlaisen synnytyksen tilaisin, jos voisin, kuin nuo edellisetkin
tsemppiä tulevaan :flower:
Itsellä takana kaksi "pikasynnytystä" (+-2 tuntia kesto molemmissa) ja luomuna tuon takia siis homman hoitanut! Eli ei se synnytys aina kestä sitä yli 10tuntia ja kärvistelyä kovissa kivuissa. Nyt rv 15+2 ja samanlaisen synnytyksen tilaisin, jos voisin, kuin nuo edellisetkin
tsemppiä tulevaan :flower:
Synnytystä saa pelätä, mutta niinkun joku jo sanokin, älä antaudu pelon vietäväksi. Synnytys on upea kokemus, joka etenee (yleensä) omalla painollaan.
Puhun tässä kaksi erilaista synnytystä läpikäyneenä ja ihanat muistot niistä saaneena.
Esikoisen synnytys oli pitkä eikä meinannut edetä millään. Lopulta synnytys käynnistettiin ja terve tyttö syntyi monen tunnin uurastuksen ja 54 min ponnistuksen jälkeen. Toisaalta muistan kaiken kuin eilisen päivän, mutta toisaalta taas taisin olla niin lääketokkurassa, ettei selvää mielikuvaa synnytyksen kulusta ole. Mutta sen muistan, kun sain tytön syliin heti synnyttyään
Kuopus syntyi 1v4kk esikoisen jälkeen. En pelännyt synnyttämään mennessä ja olin tyyni ja rauhallinen ja iloinen
Terve tyttö syntyi rauhallisesti edenneen avautumisvaiheen jälkeen 7min ponnistuksella.
Olin jo samana iltana valmis lähtemään kotiin ja seuraavana päivänä sanoin kaikille, että voisin tehdä saman uudestaan vaikka heti..."helppo homma"
Ensimmäisestä jäi parhaiten mieleen just se tytön maailman putkahtaminen, mutta toista synnytystä ajatellessani muistelen kuinka rauhallinen osasin olla. Makasin synnytys sängyllä ja kattelin salin nurkassa olevassa sängyssä nukkuvaa miestäni
Sitä, kuinka kaikki eteni niin luonnollisesti ja kaikki oli ohi niin äkkiä
Jos joskus kolmannen saan, toivon, että osaan olla taas rauhallinen ja luottaa kätilöiden ja lääkäreiden käsiin.
Tsemppiä tulevaan
Puhun tässä kaksi erilaista synnytystä läpikäyneenä ja ihanat muistot niistä saaneena.
Esikoisen synnytys oli pitkä eikä meinannut edetä millään. Lopulta synnytys käynnistettiin ja terve tyttö syntyi monen tunnin uurastuksen ja 54 min ponnistuksen jälkeen. Toisaalta muistan kaiken kuin eilisen päivän, mutta toisaalta taas taisin olla niin lääketokkurassa, ettei selvää mielikuvaa synnytyksen kulusta ole. Mutta sen muistan, kun sain tytön syliin heti synnyttyään
Kuopus syntyi 1v4kk esikoisen jälkeen. En pelännyt synnyttämään mennessä ja olin tyyni ja rauhallinen ja iloinen
Terve tyttö syntyi rauhallisesti edenneen avautumisvaiheen jälkeen 7min ponnistuksella.
Olin jo samana iltana valmis lähtemään kotiin ja seuraavana päivänä sanoin kaikille, että voisin tehdä saman uudestaan vaikka heti..."helppo homma"
Ensimmäisestä jäi parhaiten mieleen just se tytön maailman putkahtaminen, mutta toista synnytystä ajatellessani muistelen kuinka rauhallinen osasin olla. Makasin synnytys sängyllä ja kattelin salin nurkassa olevassa sängyssä nukkuvaa miestäni
Sitä, kuinka kaikki eteni niin luonnollisesti ja kaikki oli ohi niin äkkiä
Jos joskus kolmannen saan, toivon, että osaan olla taas rauhallinen ja luottaa kätilöiden ja lääkäreiden käsiin.
Tsemppiä tulevaan