Moikka!
En oo hirveän aktiivisesti tänne kirjoitellut, mutta ajattelin tulla kertomaan miten mun kävi. Itse tykkään aina googletella ihmisten tarinoita mahdollisista raskausoireista ja mietteistä, onko raskaana. Se on ärsyttävää, että monet eivät ikinä palaa kertomaan, miten sitten kävi.
Kirjoittelin tosiaan aikaisemmin raskausoireista ja myöhästyneistä kuukautisista. Kävin sitten kp 47/28-32 paikkeilla gynellä ihan perustutkimuksessa ja varmistamassa, olenko raskaana vai en. Testit näyttivät siis negaa ja viivanpaikkaa. Lääkäri ultrasi ja töyksäytti "Ei täällä ole mielestäni mitään raskauteen viittaavaa". Vaikka emme olleet vauvaa yrittäneet("ehkäisynä" meillä ollu varmat päivät, mutta vauvan tulo olis kuitenkin positiivinen ylläri), niin kyllä kirpaisi! Jotenkin olin henkisesti jo valmistautunut, että odotan lasta... Kuulemma minulla oli ovulaatio juuri tuolloin käynnissä? Voiko ovulaatio oikeasti lykkäytyä noin myöhälle?
Periaatteessa voisi siis ajatella, että multa jäi yhdet menkat välistä. Lääkäri kuitenkin kehotti tekemään vielä kesäkuun alussa testin, jos menkat ei ala. Ja jos se on edelleen negatiivinen, niin sitten pitäisi aloittaa jokin keltarauhashormonikuuri.
Kun poistuin vastaanotolta, tuntui, että joka paikassa näin raskaana olevia naisia. Kun maksoin käyntimaksuni, niin kassaneitikin oli raskaana. Kamalaa, miten kateelliseksi sitä voi tulla. Vaikkei yritystä ole vielä takana, niin kuumeillut olen pitkään. Mutta minkäs sille voi, jos mies ei ole vielä valmis yrittämään "täysillä". Pitihän sitä sitten vollottaa suihkussa illalla salaa, vaikka tiedän, että minulla on aikaa vielä.
Pieni toivonpilke minulle jäi tuosta lääkärin kehotuksesta tehdä vielä testi. Kuukautiset eivät ole siis vieläkään alkaneet ja kp taitaa olla joku 57/28-32? Lisäksi nännit ovat kipeytyneet nyt viikon sisällä. Minulla ei siis rinnat reagoi ikinä mitenkään lähestyviin menkkoihin. Olen nuo kipuilut laittanut nyt kuitenkin "sekaisin olevien hormonien" piikkiin. Ei minulla suuria plussatoiveita ole, enkä tee testiä vielä ainakaan viikkoon. Toivon vain, että ne menkat sieltä alkaisi, niin saisi jotain tolkkua tähän touhuun.
Pari päivää sitten mies myönsi ensimmäisen kerran, että hänelläkin alkaa olla vauvakuume. Ei siihen varmaan siis kauaa mene, että mekin alamme yrittämään. Siihen asti taustailen vain täällä ja saatan kommentoida jotain, mutta aktiivisesti alan kirjoitella vasta kun aletaan yrittää tosissaan. Tuntuu muuten liian raskaalta ja pakko saada ajatukset välillä pois raskausoireista,vauvoista,plussista jne
Toivon teille kaikille tasapuolisesti plussatuulia! Toivottavasti me kaikki saadaan ennemmin tai myöhemmin se oma pienokainen :heart: