Nuoret vauvakuumeilijat

Tervetuloa Jes94, Sandymama ja mangggo! Ja onnittelut mangggo plussasta (!), sekä pahoittelut miehen ja sun tilanteesta. :( Ihana, että pystyt silti iloitsemaan raskaudesta ja olet asennoitunut siihen noin vahvasti. Tsemppiä kovasti ja hyödynnä tosiaan sitä tukiverkostoa jo nyt, ettet koe jääväsi yksin! :love:


Täällä vähän ihmetellään ja kummastellaan tänhetkistä tilannetta.. nyt jo kp32 (oletetusta oviksestakin viimeistään tänään tai huomenna tasan kaksi viikkoa) eikä menkkoja näy. Negatestejä tehtynä jo kolmisen kappaletta kuluneelta viikolta, yhden herkän aion vielä tässä parin tunnin sisään uittaa ennen kuin lähden viikonlopun viettoon kotoa toisaalle. Tosin tosiaan yhdestä herkästä liuskasta olin alkuviikosta bongasin mielestäni roskishaamun, mutta sen jälkeen tehdyt negat oli ihan negoja.

Omassa arkielämässä menossa tällä hetkellä hyvin stressaava vaihe, joka sekin toki voi viivästyttää (tai eihän nää nyt varsinaisesti vielä myöhässä edes ole :D) menkkoja. Mutta sitten kun päästään siihen toiseen vaihtoehtoon, niin mulla oli tossa viime viikolla koko ajan kumma olo ja toivon tunne raskautumisesta, sillä havahduin useaan otteeseen muutamana päivänä alamassun nippailuun ja vihlaisuihin ja muutenkin oli sellainen jännä, selittämätön olo. Noiden nippailujen lisäksi oon huomannu, että lämmöt on olleet koko ajan koholla (ovat vielä tänäänkin kun mittasin), vatsa edelleen turvoksissa, palelua, päänsärkyä, vatsa ei toimi normaalisti ja jatkuva pissahätä, jota ei oikeestaan ikinä oo ollu kun oon aina ollu niitä ihmisiä, jotka käy tyyliin kaks kertaa päivässä..:ROFLMAO: lisäksi havahduin tällä viikolla todella outoon mielitekoon yhtiä oikeesti pahoja karkkeja kohtaan! Se mieliteko ehti kestää kolme päivää ja niitä karkkeja kun saa vaan tietystä karkkikaupasta, niin kolmantena iltana sitten oli pakko käydä niitä ostamassa ja totesin syötyäni niitä, että nehän on edelleen ihan hirveän makuisia mutta söin ne kaikki silti hyvällä halulla ja edelleen tekee mieli.. :LOL::geek:(n) Tää oli se ehkä hälyttävin oire, ihmettelen sitä niin kovasti edelleen..

Mutta no jaa, tänään kuitenkin vielä testi ja sitten viikonloppuna joko alkaa menkat tai ei ja sitten tehdään sunnuntaina kotona taas uusi testi. (n) Ovis ei kuitenkaan ollut myöhässä ja olen varma, että ovis kyllä tapahtui, joten sellaista "luonnollista" syytä myöhästymiselle ei ole. Anteeksi ylipitkä selitys ja höpöily, mukavaa viikonloppua!
 
Ja vielä Sandymama, kun nyt vasta luin viestisi kunnolla, niin haluan toivottaa sullekin vielä tsempit! Kieltämättä hankala tilanne ja vielä keskenmenojakin mahtuu mukaan.. :( Rohkeutta testin tekemiseen! Olisihan se varmasti hyvä kuitenkin tehdä, niin saat vastauksen johtuuko oireesi siitä vai mistä, eikä sitä tarvitsisi sitten piinailla. Vaikea teidän tietysti sillä lailla yhdessä alkaa juuri nyt rakentamaan yhteistä perhe-elämää, tai edes suunnitella sitä, jos olette toisella puolella maapalloa. Toivottavasti mahdollisen plussan myötä voisitte kuitenkin asettautua yhteen pysyvämpään paikkaan ja järjestää elämää niin, että se kumpaakin miellyttäisi parhaimmalla mahdollisella tavalla. :)
 
Kiitos Mandarina! :) Toisaalta pitäisin vauvan vaikka samatilanne tapahtuisi mullekin, mitä Mangggolle kävi. Tää on siis ihan mahdollista, että tapahtuisi. Ja jos siellä nyt ylipäätään ketään on.. Täytyy varmaan jossain vaiheessa hakea testi ja katsoa mitä se näyttää. Mulla oli just menkat mut ne kesti ~3päivää ja oli ihan mitättömät joka saa mut myös ajattelemaan mahdollista raskautta. Ja tosiaan paha olo on melkein joka aamu. :oops:
 
Blergh, negahan siellä silloin oli. Nyt en oo taas ees kiertoa seurannut, mut 20 joku päivä menossa. Aivan järkyttävä kuumeilu, luen blogeja päivät pitkät ja pesen omia vanhoja vauvanvaatteita 8D Vähän noi on söpöjä. Eilisaamuna tein testin, en tiedä miksi, nega oli. Mulla on testejä yli 20kpl tuolla kaapissa, pitää tehdä vaikka huviksi :)

Tuntuu että kaikki on raskaana tai että kaikilla on vauva. Miksi tässä ryhmässä olijoille se tuntuu olevan niin vaikeaa? Mullakin jo neljäs kk menossa ilman ehkäisyä.
 
Moi, tsemppiä teille kaikille kovasti.
mulla on ollu todella hankalaa, itkua niin paljon. Järkyttävä pahoinvointi 24/7 ja nyt vielä nousi kuume! Tämmösinä hetkinä kaipais niin sitä toista ihmistä saman katon alle, joka vois pitää musta huolta. Pyysinkin miestä käymään illalla, mutta hänellä on kuulemma muita suunnitelmia. Jos olo menee aivan kamalaksi niin ei auta kun pyytää kaveria avuksi.
 
Mangggo kokeile syödä happamia omenoita tai sitrushedelmiä, mulla ne autto aikoinaan.. :)

Mä oon ihan varma että sä pärjäät ilman sitä miestä. Täältä saat ainakin tsemppiä jos tarttet! :) Nyt pidät vaan ittestäs huolta niin pikkusella on kaikki hyvin ja sulla myös. :)
 
Voi miten paljon Te ootte tänne kirjotelleet ! Paljon paljon tervetuloa uusille mukaan, saadaan vihdoin taas tää ketju heräteltyä !

Omia kuulumisia sen verran, että täällä mennään samaa rataa menkat tuli tuon pitkän kierron päätteeksi mutta nytkään ei ovulaatiosta näy mitään merkkejä perjantaina olisi aika gynelle varattuna, jos sieltä saisi jotain apuja tähän tilanteeseen.

Mä oon tosiaan kesän pitänyt taukoo täältä mutta nyt kun alkaa koulu ja pitkät koulu matkat toiseen kaupunkiin niin on aikaa lueskella ja pyöriä taas täällä palstalla ! :)


Lisään vielä sen verran, että luin kyllä teidän kaikki viestit ja jokaiselle toivon paljon paljon tsemppiä oli se sitten yritykseen tai vauvan odotteluun, en jaksa kirjoittaa vaan tuohon erikseen niitä ja kohdistaan teille yksitellen..
 
Hei vaan taas kaikille :)
Koulu alkoi niin en ole ehtinyt tuota edellistä viestiäni paremmin esittäytymään, pahoittelut siitä!
Olen siis 20-vuotias sinkku, joka on tahtonut äidiksi siitä asti kun leikki itsekin vielä legoilla xD Viisitoistavuotiaana varsinainen vauvakuume alkoi pikkuhiljaa kyteä, ja lukiossa se roihahti sitten ihan ilmiliekkeihin eikä ole sen koommin hiipumisen merkkejä osoittanut. Yksin kasvaneena tahtoisin tarjota omille lapsilleni mahdollisuuden sisarusparveen, jota ilman jäin itse lapsuudessani paitsi.
En sinällään asialla stressaisi, olenhan nuori, elän terveellisesti ja kaikki on muutenkin mallillaan, mutta sukuni naisilla on kironaan endometrioosi. Minullakin on aivan selvät oireet olleet murkkuiästä asti, vaikka virallista diagnoosia en olekaan saanut (gynekologikin sanoi että sen saamiseen menee hyvinkin yli kymmenen vuotta, että ei ole vielä lähiaikoina sellaista tulossa.)
Omasta mielestäni tahtoisin saada lapsia nuorena ihan ymmärrettävistä syistä, sillä olisi aika helvetillistä mennä lääkäriin kuulemaan 35-vuotiaana, että endo on pistänyt kohdun niin hajalle ettei se kykenisi enää lasta kantamaan. En haluaisi odottaa kolmekymppiseksi asti.
Paras ystäväni sen sijaan ei voi käsittää, miksi mokomasta asiasta huolehdin, hänen mukaansa elämää ei voi käyttää vain haaveiluun. Hän on tietenkin aivan oikeassa, mutta hänelle äitiys ei ole niin elämän ja kuoleman kysymys kuin se minulle on. Kun kuulen vauvauutisesta lähipiirissä, olen tottakai myös onnellinen, mutta tunnen myös pelkoa ja surua itseni puolesta. Entä jos minulle ei koskaan tuota ihmettä suoda?
Kaiken huipuksi minulla ei ole edes miestäkään näköpiirissä (ja tällä hetkellä koko sukupuoli tuntuu vain ottavan rankalla kädellä päähän, johtuen viehättävästä eksästäni) Poikien päähän tuntuvat mahtuvan vain viina, pelit ja seksi. Perheellistyminen ei ala kiinnostamaan ennen kuin nelikymppisenä (jos silloinkaan...) ja jokin raja on minullakin, en kyllä pariutuisi miehen kanssa joka kävisi isästäni xD
Tulin siis etsimään ymmärrystä ja juttuseuraa samanmielisistä.
Onnittelut mahdollisista plussista testeissä, tsemppiä parisuhteisiin ja elämään yleisittäinkin kaikille! Muista, että juuri SINÄ nainen olet ihmeellinen ja fantastinen olento, joka pystyy mihin vain! :3
 
Sama täällä, niin esikoista toivoen :/ <3
Mutta todella toivon että ei montaa kuukautta tarvitsisi yrittää, ihana ois saada se oma pieni käärö <3 ja vauvan kaipuuta ei todellakaan helpota se, että työkseni hoidan kaiken ikäisiä lapsia :D ihana kyllä on ollut huomata, miten mieskin toivoo että raskautuisin, ja saataisiin yhteinen esikoinen <3 jospa ei pitkään tarvitsi vain haaveilla :)
 
Tervetuloa mukaan uudet sekä Onnea Pirpana- :barefoot:

Mä oon "unohtanut" syödä pillereitä jokapäivä enkä oo jaksanut ees kantaa vaivaa niiden unohtamisesta... :unsure:

Kaikenmaailman oireet on kadonnut, ja en tiedä mistä johtuu, ku oon nyt koko elokuun vuotanut 3-4pv enemmän tai vähemmän verta tms. tuhrua ja sit taas loppuu ja alkaa uudelleen parin/viikon päästä...

Varmaan johtuu kylläkin just noista "unohduksista" mutta katellaan nyt... (n)
 
Mun pitää pahoitella omaa hiljaisuuttani. Oon blokannu tän asian mielestäni, koska en halunnut jatkuvaan pettyä. Nyt kuitenkin oon tääl taas, uusin voimin. lueskelin teidän juttui ja haluun onnitella teitä kaikkii ketkä ootte plussannu! Sekä toivottaa uudet tervetulleiksi mukaan! Meil on nyt ollut oikein ihana viikko, kun keskiviikkona varasin meille uuden koiranpennun! Nyt olisi ihana austraalianpaimenkoira tulossa neljän viikon kuluttua. Ihan kuin yllärit ei ois tälleviikolle riitäneet, niin se plussakin sit eilen pamahti testiin. Nyt sit katellaan hissuksiin eteenpäin..
 
Voi miten ihana kuulla rosmariina! Oon nähnyt paljon ja kuullut myös miten koiranpentu ja vauva on parhaita kavereita joten toivottavasti teillä käy myös näin. :) Yleensä myös kun jättää turhan stressaamisen pois niinkuin ilmeisesti teit niin se plussa pärähtääkin testiin! ;)
Tsemppiä ja rauhallista odotusta! :barefoot:
 
Sandymama pahoittelut! :(
Pirpana- mitämitä voiko sykkeet saada noin aikaisin kuulumaan? :) Täälläkin taisi tulla doplerin ostoreissu tulevaisuudessa.
En tosiaan ole tänne kirjoitellut enkä pahemmin lukenutkaan juttuja, muuta kuin jälkikäteen lueskellut teidän juttujanne. Tein kuten Rosmariina ja blokkasin aiheen mielestäni, en laskenut päiviä enkä juurikaan tikutellut ovista, toissapäivänä plussasin. :love: Oireita ei ole ollenkaan, joten hieman hirvittää mitä tulevan pitää. Neuvolassa kehoittivat nauttimaan ja kuulema kerkeän kärsiä pahoinvoinnista vielä varmasti jos on tullakseen.. :D
Nyt menossa (kai?) 4+5 ja neuvola-aika varattu, siirryn siis varovasti ja hiljaa Toukokuun Tömistelijöihin, vaikkakin selkäpiissä karmii ajatus että löydän itseni täältä taas ennemmin kuin huomaankaan.
Tsemppiä naiset ! ( ja miehet jos teitä täällä sattuu olemaan..:D ) Pysykää lujina, toivon teille sylin täydeltä plussia, nyt kun aalto on saatu liikkeelle. :love:
 
Kyllä tää taas tästä. :sneaky:

Pirpana- koska sulla on np-ultra? Onneks sulla on dopleri, mä en varmaan osais olla stressaamatta jos en vois kuunnella sydänääniä. Ainakin se rauhottaa mieltä pikkasen, kun kuulee et siellä joku on. :)

Henttis pakko kertoa et mulla alko kummassakin edellisessä (2km) raskaudessa oireet ihan alussa tyyliin heti, kun olin plussannut eikä se ollut mitään herkkua. :D Että nauti vielä oireettomasta niin kauan kun pystyt! (y) :ROFLMAO:

ON: Edellisistä menkoista on nyt ~viikko ja ne menkat oli ihan pliisut joten sillon touhuttiin, kun vuodin niin vähän. Ovis ei oo niiden jälkeen siis tullut, joten sitä en pääse vielä hyödyntämään ja mieskin on maailmalla. Mutta jo ennen menkkoja ja sen jälkeen suuta on alkanut kuivaa ihan älyttömästi!
Nyt menkkojen jälkeen eli n. Viikko: paleltaa herkemmin, nukun aamulla tosi pitkään, nälättää useammin, janottaa, itkettää (tänään ahdisti/itketti kun tv:ssä nainen synnytti sohvalle ja huus ihan hulluna samalla) äsken tuli vessassa veristä limaa paperiin ?! Eli voisko olla kiinnittymis vuotoa tms? Ja tuntuu myöskin menkka jomotusta/tms painetta/kipua alavatsassa/kohdussa...? :confused:

Edelleenkään en haluu testailla :rolleyes:
 
Oi miten ihanaa kuulla, että täällä on saatu plussia viimeinkin tikkuihin! Paljon paljon onnea odotukseen ja tsemppiä kaikille jotka vielä sitä plussaa odottavat :) !

Pahoittelut omasta hiljaiselosta, täällä ei muutoksia minkään suhteen, ei plussaa ja edelleen yritetään. Tilanne alkaa olemaan se, että vuoden rajapalkki alkaa olemaan lähempänä koko ajan. Ja aika alkaa miettimään, että mitäs sit jos sama meininki jatkuu :(
 
Joukkoon änkeis tämmönen "nuori" neljännen lapsen kuumeilija.

Eli siis täytän ens kuussa 26v, mies mua kaksi vuotta nuorempi. Lapsia on kolme poikaa (7v, 5v, 1v) joista nuorin on miehen biologisestikin, mutta kyllä nuo vanhemmatkin sille on ihan omia lapsia - niillä kun ei mitään muita isähahmoja ole koskaan ollut.

Miehen kanssa ollaan oltu nyt 3 vuotta yhdessä. Alunperin kun tutustuttiin niin piti olla vain kavereita, vuotta myöhemmin alettiin seurustella. Seurustelun alussa jo puhuttiin, että lapsia ei kyllä tehdä, mulla jo kaksi oli ja päätettiin että ne riittää, varsinkin mies oli sitä mieltä. Vuotta myöhemmin miehen ehdotuksesta jätettiin ehkäisy pois ja muutaman kuukauden päästä sitten plussasin. Jo raskausaikana alkoi kyteä ajatus neljännestä ja kolmosen syntymän myötä vauvakuume on vain yltynyt ja nyt kun nuorimmainenkin on täyttänyt jo 1v niin uskallettiin jättää ehkäisy pois. :)

Yritystä ja mahdollista tulevaa raskautta varjostaa kuitenkin pieni huoli. Kaikki kolme poikaa ovat syntyneet sektiolla ja kohdun seinämät ovat ohentuneet huomattavasti. Eli mikäli nyt raskaudun vielä niin raskautta tullaan seuraamaan tavallista tarkemmin ja lapsi tulee syntymään suunnitellulla sektiolla myös kuten isoveljensä, mutta tällä kertaa ehkä huomattavasti aiemmin. Olen koittanut järkeillä asiaa, mutta kaipuu saada perhe "kokonaiseksi" on niin suuri, että olemme päättäneet tähän ryhtyä.

Tulipas pitkä sepustus..
 

Yhteistyössä