Olipa ihanaa lukea, että plussat on vielä pysyny plussina
Onnea myös piinailijoille, toivottavasti tulis lisää plussia
Meidän päässä käytiin keskustelu vol satatuhatta, jonka tuloksena päätettiin siirtää yrityksen alkua vuodenvaihteeseen.
Ihan huonot perustelut sillä miehellä, mutta en mä nyt voi sitä painostaakkaan tämmöseen asiaan.. Ja eihän tuo aika niin pitkä ole oikeasti, minulle vaan tuntuu neljännesvuodelta. Vähän vaan pelottaa, että se o sitte sama keskustelu taas vuodenvaihteessa vaikka tuo lupas ettei ole.
Kyllä se vähän on alkanut lämmetä asialle, kyseli niistä neuvoloista milloin niitä olisi. Sitte ollaan aika paljon käyty niitä typeriä "meidän lapsihan sitten / meidän lapsihan ei sitten koskaan.." keskusteluja.. (Typeriä siksi, ettei ne ainakaan koiran kohdalla kyllä pitäneet paikkaansa
) Mutta mua huolettaa, kun se sanoo että se haluaa mun olevan onnellinen eikä pysty katsomaan, kun oon surullinen.. Mut onko se nyt ihan väärin jos meille tulee vauva vaan siksi, että minä olisin onnellinen? Mielipiteitä? Mä haluan tätä niin kovasti, että oma arvostelukyky on ihan täysin pimentynyt. En vaan tiedä miten odotan vielä toisen vuoden tai 10 vuotta mistä sitä tietää. Ja oon kyllä aina sille puhunut, että haluan lapsia nuorena ja nyt minusta aletaan olla vähän jo rajoilla, ettei pitäis olla tullut ihan yllärinä.
Puuh tulipa pitkä viesti... Sori