Nuoret hihhulit - mitä mieltä??????

[ateisti665]

Tämmönen ohjelma on tullut:

Tosi tarina: Nuoret hihhulit | Toista | Yle Areena | yle.fi

Mitä mieltä? Onko hyvä?

 

[vastaa]

Mitä mieltä sinä olet?

 

[..]

Katoin ihan mielenkiinnosta kun äiti just aiemmin soitti kattoneensa tuota telkkarista ja oli nähnyt mun serkun siellä. Olen sitä mieltä, että ei kannata kuulua mihinkään seurakuntaan jos ei usko mihinkään. Se on kyllä ihan varmasti tooooodella harvassa ne, jotka jotenkin "hylkää" jos eroaa helluntaisrk:sta. Oli kyse sitten ihan mistä yhteisöstä tahansa niin oma ittensä pitää olla.

Itse kuulun helluntaiseurakuntaan. Suvusta ainoastaan sisko kuuluu myös, joten en oo mitenkään "kasvanut" siihen. Mutta paljon tuttuja näky kyllä ohjelmassa. Mies on kolmannen polven helluntailainen. Miehen vanhemmat on varmaan tollasia "vanhoillisempia", joita varmaan monet pitää vähän outoina lahkolaisina tai vastaavaa. On totta, että helluntailaisillakin on "oma kulttuuri" (esim. toi kesätapahtuma, kokoukset jne..), mutta kyllä sekin nykyään eroaa viidenkymmenen vuoden takaisesta ihan totaalisesti. Mun mielestä on kamala näyttää jotain ikivanhoja kaatumisvideoita ja näyttää, että "nämä tässä ovat helluntailaisia". Ihan samalla tavalla se aika kuluu uskovaistenkin elämässä ja yhtä typerältä näyttää muutkin videot monen vuosikymmenen takaa.

 

[hellari]

Mielenkiinnosta katsoin myös. Aika suppea, etten sanoisi. Itse helluntailaisena jäin kaipaamaan sitä, mitä tuo usko vaikuttaa nuorten elämässä. Nuoret suorastaan provosoivat vanhempaa helluntaikansaa hihhuloimalla huvikseen, kun tämä ohjelman nuori nainen piti hellari"kutsut". Olen myöskin sitä mieltä, että ellei tiedä paikkaansa, sitä on hyvä harkita rauhassa eikä sännätä esim. kasteelle vain saadakseen muiden hellareiden hyväksynnän, kuten ohjelman Markus sanoi. Minusta ainakin tuo ohjelman nainen oli irrallinen, jotenkin jäi sellainen vaikutelma, että ei elä uskoa todeksi. Toivon, että olen väärässä.

 

[Jehnny Tightlips]

Mielenkiinnosta katsoin myös. Aika suppea, etten sanoisi. Itse helluntailaisena jäin kaipaamaan sitä, mitä tuo usko vaikuttaa nuorten elämässä. Nuoret suorastaan provosoivat vanhempaa helluntaikansaa hihhuloimalla huvikseen, kun tämä ohjelman nuori nainen piti hellari"kutsut". Olen myöskin sitä mieltä, että ellei tiedä paikkaansa, sitä on hyvä harkita rauhassa eikä sännätä esim. kasteelle vain saadakseen muiden hellareiden hyväksynnän, kuten ohjelman Markus sanoi. Minusta ainakin tuo ohjelman nainen oli irrallinen, jotenkin jäi sellainen vaikutelma, että ei elä uskoa todeksi. Toivon, että olen väärässä.

Eikö tämän naisen ongelma, jonka hän itse toi esiin, ollut juuri se, ettei oikein osannut olla sellainen helluntailainen kuin pitäisi olla. Ja tietenkään kasteelle ei pitäisi rynnätä vain saadakseen muiden hellareiden hyväksynnän, mutta luuletko, ettei nuori seurakuntalainen sellaista painetta koskaan kokisi?

 

["Vieras"]

Pitääpä katsoa ohjelma kun ehdin. Mukava jos helluntailaisten joukossakin joku uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Vielä kun joku uskaltais sanoa ettei kaikilla ole kielilläpuhumisen armolahjaa eikä tarttekaan olla.

 

["hell"]

Joo, aika suppeasti noita kyseenalaisia asioita tuotiin esille. Esim. naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tai sen puutetta ei tuotu esiin, ei myöskään kreationismia, esiaviollisen seksin kieltämistä yms yms. Syitä miksi itse aikanaan hellaripiireistä erosin. Mutta kaikki kunnia ohjelman esiintyjille, eihän kaikkea voikaan lyhyessä dokkarissa vuodattaa.

 

[Leukistinen aksolotli]

Mun mielestä on hyvä, että saa kritisoida. Samoja ajatuksia olen käynyt itse läpi. Jäin kaipaamaan sitä, että nää ihmiset ois kertoneet mitä he ajattelevat Jumalasta, koska se on oikeasti isompi juttu, kuin seurakunnan oudot tavat. Se on sääli, että jotkut jutut on vain tapoja, ilman syvempää merkitystä. Sillä on iso ero, nostetaanko kädet ylistäessä, koska niin kuuluu tehdä, vai siksi, koska niin saa ja tahtoo tehdä.

 

[hih-hihuli]

[QUOTE="Vieras";23105529]Pitääpä katsoa ohjelma kun ehdin. Mukava jos helluntailaisten joukossakin joku uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Vielä kun joku uskaltais sanoa ettei kaikilla ole kielilläpuhumisen armolahjaa eikä tarttekaan olla.[/QUOTE]

eiks noita armolahjoja ole useampia? Muistelen lukeneeni. Joten ei kaikilla tarvitse sitä kielillä puhumisen armolahjaa olla. =)

 

[Leukistinen aksolotli]

Raamatussakin sanotaan, ettei kaikki puhu kielillä, eikä edes tarvi.
Raamattu mainitsee armolahjoiksi myös monenlaisen palvelemisen. Esimerkiksi antaminen. Se tarkoittaa sitä, että antaa jollekin, joka tarvitsee, niin, että pyhä henki osoittaa, kenelle on annettava. Se on eri, kuin hyväntekeväisyys, joka taas kuuluu kaikille.

 

[hih-hihuli]

Raamatussakin sanotaan, ettei kaikki puhu kielillä, eikä edes tarvi.
Raamattu mainitsee armolahjoiksi myös monenlaisen palvelemisen. Esimerkiksi antaminen. Se tarkoittaa sitä, että antaa jollekin, joka tarvitsee, niin, että pyhä henki osoittaa, kenelle on annettava. Se on eri, kuin hyväntekeväisyys, joka taas kuuluu kaikille.

Jep, juuri näin. Ja on aika jännä tunne, kun kokee että jotain on tehtävä, siis että kun kokee että Jumala kehottaa tekemään tai sanomaan jotain. Ja sitten kun sitä ääntä tottelee!

 

[Leukistinen aksolotli]

Jep, juuri näin. Ja on aika jännä tunne, kun kokee että jotain on tehtävä, siis että kun kokee että Jumala kehottaa tekemään tai sanomaan jotain. Ja sitten kun sitä ääntä tottelee!

Vau, varmaan hienoo. Mä en oikein tiedä, mikä mun armolahja olis, mutta kyllä se varmaan vielä selviää ja niitähän saa ihan armosta, joten ei ole sanottua, että kaikki niitä saisi. Vierastan paljon sitä, jos armolahjojen saamisella tai saamatta jättämisellä aletaan tölviä. Mut oon kokenut, että saan olla vapaa paineista, mitä tulee armolahja-asiaan.

 

["Vieras"]

Sääli. että ohjelma oli toteutettu noin huonosti. Aiheesta olisi saanut paljon enemmän irti, jos ohjelma olisi tehty paremmin. Pätkitty miten sattuu. Sääli myös että ei otettu mukaan niitä oliko alunperin viittä nuorta, joita piti haastatella. Sensijaan annettiin Suomen kansalle helluntainuorista
kuva, etteivät ymmärrä uskon asioista tuon taivaallista. Toinen haastateltava ei kaiken lisäksi edes
kuulunut hellutainuoriin, mutta hän oli ikäänkuin edustamassa nuoren ääntä liikkeessä, vaikkakin vasta pohti liittymistään seurakuntaan. Sääli ihania helluntaiseurakuntaan liittyneitä nuoria, jotka ovat todella uskossa Jeesukseen ja haluavat kuunnella Jumalan johdatusta elämässään. Monen uskovan nuoren elämä on koulussa ja kaveripiirissä muutenkin vaikeaa, nyt sitten tällainen ohjelma! Toivon tsemppiä kaikille nuorille uskoville niin helluntaiseurakunnissa kuin muissakin hengellisissä piireissä. Toivon sydämestäni, että tälle ohjelmalle tulee jatkoa TV1:ssä. On syytä jatkaa keskustelua ja tuoda toinenkin puoli ja seurakunnan todellinen toiminta esiin ja julkisesti. Siunausta ja rohkeutta!

 

["hell"]

Vaikeaa on hihhulinuoren elämä. Tiedän sitä tarponeena.

Ohjelmassa tuotiin hyvin esille kaksi keskeistä uskon ongelmaa: a) uskoontulo; ei mitään hitaasti syntyvää jne vaan kun pitäis olla kutsua ja kääntymystä, uhhhh b) kaste; mennään tunnustamaan uskoa kaavut päällä jne. Tässä kohtaa tuntuu enemmän Jumalan tahdon mukaiselta vanhojen kirkkojen käsitys kasteesta Jumalan tekona, ei ihmisen valintana.

Herra helluntailaisia auttakoon. Amen.

 

[Leukistinen aksolotli]

Toi kastejuttu on semmoinen, josta ei ehkä opeteta. Siinä ei saisi olla painostusta, eikä kasteellemenoa pitäisi tehdä nuorelle liian helpoksi.

Mutta moniko tietää, että ennen Johannes kastajaakin kaste oli ihmisille jo tuttu käsite? Se oli aina merkkinä jostain kääntymyksestä, jostain uuteen juttuun siirtymisestä. Se on tavallaan tunnustus ja tavallaan siirtymäriitti. Se olis hyvä tietää, niin kasteellemeno sais eri merkityksen.

 

["Vieras"]

Katsoin Ja kuten otsikkokin antoi odottaa, että tuskin kovin valoisaa kuvaa liikkeestä ei luoda. Itse en ole nuori vaan Jo perheellinen kolmikymppinen, vasta 30 vuotiaana tajunnut että ehkä Jumala todella on olemassa Ja Jeesus on se ykkös pointti. En ole kokeillut huumeita tai muuten rypenyt synnissä, usko kirkkoa Ja uskovaisia pidin ennen yksinkertaisina kun luotavat johonki "Herraan". Nyt pitä kuitenkin tunnustaa, että hän ohjaa Ja varjelee ihan pienissä arjen asioissa, niitä pieniä ihmeitä jotka auttaa näkemään minkä ihanan maailman hän meille on luonut. Helluntaisrk olen löytänyt hengellisen kodin, en vielä puhu kielillä Ja tuskin puhunkaan, enkä ole siitä markers

 

[Leukistinen aksolotli]

Pidin paljon siitä, että se oli kuvattu Isonkirjan alueella, jossa Konferenssi järjestetään. Niiden paikkojen näkeminen ei aiheuta ollenkaan ahdistusta, vaan tulee ihania muistoja, koska ne siellä vietetyt juhannukset on niin iso juttu mulle. Paljon on outoa asiaa hellareilla mutta paljon hyvääkin. Mä en koe armolahjoja huonoksi asiaksi... Huono on vaan kaikki tavaksi tullut, josta puuttuu hengellinen sisältö. Sellanen on tyhjää, uskonnollisuutta. Se, että ihmisiltä vaaditaan jotain ulkoisia merkkejä, välittämättä siitä, mitä tapahtuu ihmisen sisällä, on aika haavoittavaa. Mutta Jumala ei vaadi sellaista. Alkuperäinen helluntailaisuus ei ole ulkoista kohkaamista sisäisen merkityksen puuttuessa, vaan ihan toisinpäin.

 

[Godfa]

Vaikeeta on kirjoittaminen nakkisormilla Ja kosketusnäytöllä. Markers=katkera. Kädetkään ei nouse kokouksissa... Mut kyllä Jeesus hyväksyy jokaisen, minutkin Ja epäilevän tuomaankin. Tyttö tuntui olevan aika eksyksissä, minusta ei kannata tehdä mitään mitä ei tunne omakseen. Kankaanniemen Matti on asia äijä vaikka vanhoillisemmat haluaisivat sen varmasti jalkapuuhun konffaan...kesäjuhlat keuruulla on kokemisen arvoiset, siellä on jokaiselle ikäryhmälle ohjelmaa. Lapsiperheellisenä hyvä paikka viettää jussia, ei tarvitse känniääliöitä katella. Omat lapseni kasvavat helluntaiperheessä, mutta tulevatko uskoon luoja vain tietää. Rakastan heitä tuli mitä tuli...ei ole varaa tuomita ketään

Kaikille jotka epäilee, Jumalalta voi Ja saa pyytää merkkiä.

 

[Leukistinen aksolotli]

Mulla nousee tällähetkellä kädet pääasiassa kotona, kun kukaan ei näe... Jumalanpalveluksessa voin ne nostaa, mjutta sitten alan ajatella, että teenkö minä tämän, koska täytyy? Teenkö tämän, jotta kaikki näkisi, että minä teen näin? Vai teenkö minä tämän, koska haluan ylistää Jumalaa välittämättä muista? En osaa vastata, nää asiat sekoittuu mun mielessä sellaseksi puuroksi. Kotona, kun kukaan ei näe, tiedän, ketä varten sen teen.

Joku päivä vielä (eikä siihen ehkä mene kauaa) saan puurosta selvää ja osaan erottaa, miksi teen mitäkin ja saan rohkeytta olla välinpitämätön siitä, miksi ihmiset luulevat minun tekevän jotain. Ja se on hyvä päivä.

 

["vieras"]

Mulla nousee tällähetkellä kädet pääasiassa kotona, kun kukaan ei näe... Jumalanpalveluksessa voin ne nostaa, mjutta sitten alan ajatella, että teenkö minä tämän, koska täytyy? Teenkö tämän, jotta kaikki näkisi, että minä teen näin? Vai teenkö minä tämän, koska haluan ylistää Jumalaa välittämättä muista? En osaa vastata, nää asiat sekoittuu mun mielessä sellaseksi puuroksi. Kotona, kun kukaan ei näe, tiedän, ketä varten sen teen.

Joku päivä vielä (eikä siihen ehkä mene kauaa) saan puurosta selvää ja osaan erottaa, miksi teen mitäkin ja saan rohkeytta olla välinpitämätön siitä, miksi ihmiset luulevat minun tekevän jotain. Ja se on hyvä päivä.

Hei! Olipa yllättävää lukea tuosta käsien nostosta. En tienyt, että kristityt ylistävät Jumalaa samoilla tavoilla kuin muslimit. Saako kysyä....kun ylistät Jumalaa, niin miltä sinusta tuntuu. Siis kun kristittynä uskot Jumala=3, miten koet Jumalan läheisyyden?

/rauhaa toivottaen: muslimi /

 

[Leukistinen aksolotli]

[QUOTE="vieras";23106620]Hei! Olipa yllättävää lukea tuosta käsien nostosta. En tienyt, että kristityt ylistävät Jumalaa samoilla tavoilla kuin muslimit. Saako kysyä....kun ylistät Jumalaa, niin miltä sinusta tuntuu. Siis kun kristittynä uskot Jumala=3, miten koet Jumalan läheisyyden?

/rauhaa toivottaen: muslimi /[/QUOTE]

Minusta tuntuu... Aika vaikeaa muuten selittää. Kuplivan iloiselta minusta tuntuu. Siltä, että haluan häneen yhteyden. Koen myös saavani yhteyden, mutta kysehän on tietysti ihan subjektiivisesta kokemuksesta. Mutta kun koen niin, mun täytyy uskoa siihen. Tunnen, että haluan palvoa Häntä, koska Hän on Jumala. En sitä osaa selittää, enkä keksi palvonnalle mitään synonyymiä, jota käyttäisin.

Palvoa voi myös soittamalla, tanssimalla, laulamalla. Kai pääasia on, että vilpittömästi tahtoo niin tehdä. Tuntemuksia on vaikea kuvata. Ehkä ilo siinä on päällimmäinen tunne. Kiitollisuus.

Niin, vielä Jumalan läheisyydestä. Ei sitä aina koe minään tunnetilana. Mutta luotan ja tiedän, että Hän on tässä. Mulla on kolmiyhteinen Jumala, mutta en koe niin hirveän tarpeelliseksi erotella niitä hänen persoonia, hän on kuitenkin yksi ja sama Jumala. Tietty jokainen niistä kolmesta on tärkeä. En usko, että sitä kolminaisuusasiaa tarvitsee käsittää järjellä, kun Jumala on muutenkin käsittämätön henkilö. Kyllä hän tietää, ettei minun käsityskyky siihen riitä.

 

["toivova"]

nyt vähän asian sivuun mutta voisko joku uskova rukoilla mun puolesta että saisin yhteyden jumalaan olen pyytänyt ja rukoillut nyt monta päivää lähelleni tulemistä ja sydämeeni tulemista tai jotain..en tiiä oikee mitä nyt ajattelen mutta tuntuu siltä että tarviin rukous apua..oon ehkä vähän pihalla mutta kait se rukous jotain auttaa.olen siis kasvanut enemmän ja vähemmän hellareitten kanssa mutta en oo ikinä ollu ite uskossa.uskonut kylläkin aina epäilyneni päivineni.mutta nyt kaiken tän helvetin jälkee mitä täsä on ollu koen tarviivani jeesusta nyt.
kiitos jos joku jaksaa rukoilla mun puolesta

 

["vieras"]

Minua kinnostaa myös , se kun kristityt sanovat, että ihminen pelastuu jos uskoo Jeesuksen kärsineen synnit puolestamme....niin mikä asema Jumalan palvonnalla on? Miksi palvoa Jumalaa jos uskon kautta on jo pelastunut?

/rauhaa toivottaen muslimi /

 

["vieras"]

Katsoin dokumentin, oli ihan mielenkiintoinen. Tuli vain tuosta käsien nostelusta mieleen, että kun ite kiitän jostakin (en ole uskossa, mutta saatan silti joskus rukoilla tai kiittää ) niin kädet nousee aina otsalle. Jokin automaattinen reaktio..

 

[Leukistinen aksolotli]

[QUOTE="vieras";23106694]Minua kinnostaa myös , se kun kristityt sanovat, että ihminen pelastuu jos uskoo Jeesuksen kärsineen synnit puolestamme....niin mikä asema Jumalan palvonnalla on? Miksi palvoa Jumalaa jos uskon kautta on jo pelastunut?

/rauhaa toivottaen muslimi /[/QUOTE]

Koska Jumala on niin pyhä. Jumala on Luoja, jolle kuuluu se ylistys itseoikeutetusti. Pakko ei ole, mutta tuntuu oudolta, että joku ei haluaisi ylistää ja palvoa. Ei Jumalan palvonta liity siihen, että sillä voisi ostaa Jumalalta jotain.