G
Gloriosa
Vieras
Olen lähes 18-vuotias nuori Outokummusta ja opiskelen ensimmäistä vuotta graafista suunnittelua. Poikaystäväni on melkein 18-vuotias lukiolainen.
Vauvakuume on kova kummallakin ja olemme vakavissamme harkinneet lapsen hankkimista.
Moni asia mietityttää ja jonkin verran pelottaakin, mutta onhan se toisaalta asiaan kuuluvaa.
Itseäni mietityttää eniten kuinka kouluni kanssa käy, mutta neljässä vuodessahan se olisi mahdollista suorittaa.
Olemme myös miettineet kovasti, kuinka pärjäämme.
Kultani ajatteli pitää välivuoden lukion jälkeen ja hankkia töitä.
Itselläni on hyvät tulot kelan tukien ansiosta. Asumislisä ja nuoren kuntotusraha, jota saan muutamia vuosia sitten olleen masennuksen vuoksi ja nyt halutaan turvata minun valmistuminen ammattiin joskus tulevaisuudessa.
Suurin asia, mikä minua itseäni mietityttää hieman on tämä meidän seurustelu aika, olemme seurustelleet puoli vuotta. Toisaalta, ei se minua mietitä niinkään paljon, lähinnä se, mitä vanhempani, sukulaiset ja ystävät siitä ajattelevat..
Jostakin tämä voi kuulostaa aivan järjettömältä, että ollaan lapsia hankkimassa kun on vain puoli vuotta seurusteltu. Mutta lasten hankkiminen ei olisi vielä ihan ajankohtaista. Syksyä olemme ajatelleet, jolloin jos kaikki menee hyvin, "Toukka" syntyisi kesällä 2006, jolloin seurustelua takana 1,5v. Ystävämme ovat luonnehtineet seurustelusuhdettamme vakaaksi ja rehelliseksi, olemme myös saaneet kuulla, että meistä tulisi hyviä vanhempia. Sellainen tuntuma myös minulla ja rakkaallani on, asiaa olemme harkinneet, ennen seurustelusuhteen alkua itseksemme kuin myös seurustelusuhteessamme, eli kyseessä ei ole mikään "hei hankitaanko lapsi tuomaan iloa elämäämme" - kahden minuutin keskustelun tulos, vaan haluamme antaa lapselle, "Toukalle" rakastavan ja turvallisen kodin ja kasvuympäristön, jossa olisi hyvä olla ja elää, haluaisimme antaa lapsellemme/lapsillemme ohjeita elämään pienestä pitäen ja nähdä heidän kasvavan hymyssä suin, haluaisimme lohduttaa heitä kun on pahaolla ja olla heidän kanssaan siitä päivästä lähtien kun saisimme kuulla, että meille on tulossa lapsi.
Kauan olit seurustellut kun aloitte miettimään tai aloittaneet hankkimaan lapsia? Mielipiteitä, kommentteja?
En tiedä kuinka vanhempani suhtautuisivat saadessaan tietoonsa odottavani lasta. Sisaruksillani on yhteensä viisi lasta, joten kokemusta vanhemmillani on isovanhemmuudesta, siskoni oli 18-vuotias saadessaan ensimmäisen lapsensa, minä olisin lähes 19.
Keskustelua ja kommentteja toivoisin
Vauvakuume on kova kummallakin ja olemme vakavissamme harkinneet lapsen hankkimista.
Moni asia mietityttää ja jonkin verran pelottaakin, mutta onhan se toisaalta asiaan kuuluvaa.
Itseäni mietityttää eniten kuinka kouluni kanssa käy, mutta neljässä vuodessahan se olisi mahdollista suorittaa.
Olemme myös miettineet kovasti, kuinka pärjäämme.
Kultani ajatteli pitää välivuoden lukion jälkeen ja hankkia töitä.
Itselläni on hyvät tulot kelan tukien ansiosta. Asumislisä ja nuoren kuntotusraha, jota saan muutamia vuosia sitten olleen masennuksen vuoksi ja nyt halutaan turvata minun valmistuminen ammattiin joskus tulevaisuudessa.
Suurin asia, mikä minua itseäni mietityttää hieman on tämä meidän seurustelu aika, olemme seurustelleet puoli vuotta. Toisaalta, ei se minua mietitä niinkään paljon, lähinnä se, mitä vanhempani, sukulaiset ja ystävät siitä ajattelevat..
Jostakin tämä voi kuulostaa aivan järjettömältä, että ollaan lapsia hankkimassa kun on vain puoli vuotta seurusteltu. Mutta lasten hankkiminen ei olisi vielä ihan ajankohtaista. Syksyä olemme ajatelleet, jolloin jos kaikki menee hyvin, "Toukka" syntyisi kesällä 2006, jolloin seurustelua takana 1,5v. Ystävämme ovat luonnehtineet seurustelusuhdettamme vakaaksi ja rehelliseksi, olemme myös saaneet kuulla, että meistä tulisi hyviä vanhempia. Sellainen tuntuma myös minulla ja rakkaallani on, asiaa olemme harkinneet, ennen seurustelusuhteen alkua itseksemme kuin myös seurustelusuhteessamme, eli kyseessä ei ole mikään "hei hankitaanko lapsi tuomaan iloa elämäämme" - kahden minuutin keskustelun tulos, vaan haluamme antaa lapselle, "Toukalle" rakastavan ja turvallisen kodin ja kasvuympäristön, jossa olisi hyvä olla ja elää, haluaisimme antaa lapsellemme/lapsillemme ohjeita elämään pienestä pitäen ja nähdä heidän kasvavan hymyssä suin, haluaisimme lohduttaa heitä kun on pahaolla ja olla heidän kanssaan siitä päivästä lähtien kun saisimme kuulla, että meille on tulossa lapsi.
Kauan olit seurustellut kun aloitte miettimään tai aloittaneet hankkimaan lapsia? Mielipiteitä, kommentteja?
En tiedä kuinka vanhempani suhtautuisivat saadessaan tietoonsa odottavani lasta. Sisaruksillani on yhteensä viisi lasta, joten kokemusta vanhemmillani on isovanhemmuudesta, siskoni oli 18-vuotias saadessaan ensimmäisen lapsensa, minä olisin lähes 19.
Keskustelua ja kommentteja toivoisin
Mut heti kohtapuoliin 16..Oltiin oltu melkein 2 vuotta yhdessä ja molemmat kuumeili jo aika lailla(mie jokseenkin enemmän) Nyt tyttö on 6kk, ja mä 17vee...Kaikki on menny loistavasti vaikka mie on ollut työttömänä tytön synnyttyä muutaman kuukauden. Kuitenkin minä olen sitämieltä, että jos NÄIN nuorena, eli vaikka alle 20 rupeaa vauvahaaveita tulemaan niin oikeasti kannattaa miettiä urakalla ennen päätöksen tekoa..Lastahan ei voi laittaa hyllyy odottamaan että äiti saa omaa ikaa jne..Sehän kuitenkin on totta että ensimmäinen vuosi vaatii todella paljon vanhemmilta, ETENKIN äidiltä!!En kuitenkaan pidä meitä teinimammoja mitenkään hulttioina taikka lapsestaan piittaamattomina, mutta vain pieni osa nuorista on valmiita tähän vastuuseen...Te olette kyllä hyvin pohtineet vauva asiaa, ja varmasti mikä päätöksenne onkaan on huolella pohdittu ja varmasti oikea =) Mua ainakin pelotti raskaus aikana että pystynkö varmasti huolehtimaan lapsestani, vauvan synnyttyä sitä on turha edes miettiä, äidinvaisto taitaa melkos hyvin pitää siitä huolen :heart: Höh,taispa tulla paljon tekstiä, ihan aiheen vierestä suurinosa 
Onea nyt kuitenkin, oli päätös mikä tahansa :hug:
