vierailija
Nuorella todettiin kesän alussa genitaaliherpes ja äitinä tätä henkistä tuskaa on sydäntä särkevää seurata. Nuori on aivan lamaantunut, ahdistunut, kauhuissaan ja epätoivoinen kelpaako enää koskaan kenellekään vai jääkö yksin loppuiäkseen. Olen yrittänyt lohduttaa, että maailma ei tähän kaadu eikä tämä määritä loppuelämää ja kohtalotovereita löytyy, näistä ei vaan kukaan puhu.
En itse meinaa ahdistukseltani lapsen puolesta kestää ja tuskaa ajatella tätä kaikkea mikä hänen mielessään liikkuu sekä seurata lapsen romahtanutta olemusta, kun itkee vaan kotona kesän ollessa kauneimmillaan.
Kaikki tuntuu aivan epätodelliselta, ihan unelta ja muistikuvat menneiden vuosien hetkistä lyö päälle samoin kuin mieleen jääneet lapsuuden iloiset hetket valokuviin tallennettuna, että tämä ei voi tapahtua omalle pienelle valloittavaa hymyä väläyttäneelle pienelle. Ja heti perään aivan järkyttävä tuska, että tämä ei voi pitää paikkaansa ja maailma jatkaa vaan kulkuaa.
Ymmärrän hyvin, että vakavampia asioita tapahtuu ja hänelle on vanhemmat tukena, mutta olo on sellainen etten tule tästä koskaan toipumaan. Olen ihan palasina.
En itse meinaa ahdistukseltani lapsen puolesta kestää ja tuskaa ajatella tätä kaikkea mikä hänen mielessään liikkuu sekä seurata lapsen romahtanutta olemusta, kun itkee vaan kotona kesän ollessa kauneimmillaan.
Kaikki tuntuu aivan epätodelliselta, ihan unelta ja muistikuvat menneiden vuosien hetkistä lyö päälle samoin kuin mieleen jääneet lapsuuden iloiset hetket valokuviin tallennettuna, että tämä ei voi tapahtua omalle pienelle valloittavaa hymyä väläyttäneelle pienelle. Ja heti perään aivan järkyttävä tuska, että tämä ei voi pitää paikkaansa ja maailma jatkaa vaan kulkuaa.
Ymmärrän hyvin, että vakavampia asioita tapahtuu ja hänelle on vanhemmat tukena, mutta olo on sellainen etten tule tästä koskaan toipumaan. Olen ihan palasina.