nuorempi mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ikuinen odottajako?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ikuinen odottajako?

Vieras
seurustelen minua paria vuotta nuoremman kanssa, minä 26 ja hän 22. haluaisin asettua pian aloilleni ja perustaa perheen. olemme asiasta keskustelleet monesti ja hän haluaa myös perheen kanssani, mutta 'sitten muutaman vuoden päästä'. eli mitä se nyt sitten tarkoittaakaan.. itse olen aina sanonut, että haluan ensimmäiset lapseni ennen kuin täytän 30 vuotta. ymmärrän, että mieheni on nuori, en itsekkään vielä tuolloin ollut valmis pysähtymään, mutta pelkään, että hänen 'muutama vuosi' on liian kauan mulle. mikä avuksi? tottakai haluan odottaa ja kunnioittaa hänen mielipiteitään, mutta oman vauvakuumeeni lisäksi myös ikäni puhuu puolestaan..
 
Jos hän ei vaan vielä ole valmis. Omamieheni on myös 22vuotias ja meillä on 2 lasta, mieheni oli täysin valmis isyyteen ja on edelleen. Mutta suurin osa hänen kavereistaan ei todellakaan vielä ole, vaikka iso osa asuu avo/avioliitoissakin jo.

Oletteko olleet kuinka pitkään yhdessä? Miten miehesi muutn käyttäytyy lapsien seurasssa, pitääkö lapsista?
 
päivän myöhäs vastaus, mutta oli pakko mennä eilen nukkumaan...

ollaan oltu yhes jo jonkun aikaa (3v) ja puhuttu häistä ym. mies haluaa, että meidät vihitään pian sen valmistumisen jälkeen, joka on vuoden päästä. mä olisin sitte heti valmis ensimmäiseen lapseen. mutta, kun otan asian puheeksi hän sanoo, että eka pitää hommata työkokemusta ja sit hommata se 'oikee' työ missä viihtyy kauemminki yms.. eli oon tässä laskeskellu että jos mennään täysin sen pillin mukaan ni pitäs odottaa väh. 5 vuotta.

tykkää se lapsista, ihan hirveesti. ja se tulee niitten kans tosi hyvin toimeen ja aina se on puhunu, että haluaa monta lasta (jopa enemmän ku mä) et ei täs oo siitä kiinni mikään. . se ei vaan ymmärrä, että en oo yhtä nuori ku se ja toiseks, et naisilla ihan oikeesti toi biologinen kello tikittää! jos se haluaa monta lasta ni miten se onnistuu jos saan ekan ku oon 31?!
 
Kun mä olin hieman päälle 20, aloin seukata pari vuotta itteeni vanhemman miehen kanssa. Perheestä ja naimisiin menosta puhuttaessa vastaus oli aina "sitten joskus kymmenen vuoden päästä". Suhde kesti neljä vuotta, mut tuo aika ei lyhentyny. Oisin varmaan saanu odottaa lopun ikääni.

Vähän ennen ku täytin 26 tapasin nykysen mieheni, joka on mua 3 vuotta nuorempi. Haluttiin molemmat perheytyä lähivuosina ja annettiinkin lapselle lupa saada alkunsa seurustelun kestettyä puolisen vuotta. Nyt meillä on reilun vuoden ikänen poika ja häät tulossa.

Ihmiset on erilaisia. Suosittelen juttelemaan asiasta ihan reilusti. Itekin halusin ekan lapsen ennen ku täytän 30, mut eron myötä luovuin ajatuksesta... Kävikin vaan niin, että sain sen haaveen takasin ja toteutettua. Voihan se olla, että miehes ei vielä o valmis, mutta vaikka parin vuoden päästä kuumeilee ihan innoissaan.

Monet haluaa olosuhteet ensin tietynlaisiks, mut ei se o välttämätöntä... Lapsiperheenä pärjää kyllä ja urallaan voi edetä, vaikka perhettä oliskin jo. Ei ne sulje toisiaan pois. Monet miehet vaan aattelee, että sen työn avulla ne voi olla parempia isiä, turvata toimeentulon jne. Varmaan ihan hyvä pointti siinä on taustalla. Auttaisko tuosta aiheesta keskusteleminen? :)
 

Yhteistyössä