meillä 2kk ikäinen tyttö...ilta nukkumaan menot ollu alusta asti vaikeita...alkuun ajattelin etttä tätähän se on kun lapsella ei ole rytmiä ja kaikki on vielä pelottavaa ja uutta! mutta itselle niin raskasta nämä illat näin pidemmän päälle kun tuntuu ettei mikään auta lasta nukahtamaan..hyssyttelyt, syötöt, vaipan vaihdot, tuudittelut, silittelyt, juttelut, laulelut kokeiltu...ei apua! huuto alkaa heti kun hän joutuu yksin omaan sänkyynsä! pakko sitten ollut vaan antaa hänen huutaa itsensä uneen...välillä käyty katsomassa et kaikki on hyvin ja välillä tuttia tarjottu mutta ei puhetta eikä valoja. vähin äänin poistuttu huoneesta! tätä itkemällä nukuttamista tässä jatkettu nyt jonkin aikaa. en oikein vielä tiedä tuoko se tulosta...raskasta vaan itselle kun niin tekisi mieli lasta lohduttaa, mutta pakko kai vaan olla tiukkana..jospa tästä pidemmällä tähtäimellä olisi apua, ettei joka ilta olis näin tuskaisen vaikeaa! kiinnostaisikin onko jollain kokemusta näin itkemällä nukuttamisesta? tuottaako tulosta...ja millä tahdilla jos tuottaa?
toinen on se että lapsi on niin seurankipeä myös päivällä ettei viihdy hetkeäkään yksin...tiedän et noin pientä täytyykin paljon sylitellä, mutta tuttava piirissäni olevat saman ikäiset viihtyvät yksinkin...???!!!
t. iltoja vihaava äiti