Neuvoja kaivataan, vauva 6kk on niin kiinni mussa...

["aida"]

...ja kuuluu ollakin, kyllä sen ymmärrän. Mutta tämä vaikuttaa jo omaan jaksamiseen, joten asialle täytyisi varmaan tehdä jotakin. Kerron vähän meidän elosta. Eli vauva on 6kk ja iltaisin ei kelpaa kuin äiti (ilta tarkoittaa n.klo.19 jälkeen). Jos isä pesee tai pitää sylissä, vauva kirkuu ja huutaa, jos äiti tekee samat, ei huutoa. Isä ei ole vauvalle todellakaan mikään "vieras" vaan viettää päivittäin aikaa vauvan kanssa töistä tultuaan, joten ei pitäisi siis todellakaan vierastaa isäänsä. Ja jos joku vieras pitää illalla sylissä vauvaa, huutaa vielä kovempaa kuin isälleen.

Nukkumaanmeno on ihan hirveää. Vauva on aina nukahtanut rinnalle, enkä pidä sitä ongelmana, mutta siirtäminen sylistä sänkyyn ei onnistu. Jos imetän suoraan sängyssä, on helpompi "karata" siitä vierestä. Omaan sänkyynsä vauvaa ei saa mitenkään. Jos joskus saan sylistä siirrettyä pinnikseen, nukkuu n.15min, jos siirrän meidän sänkyyn, nukkuu seuraavaan syöttöön asti tai siihen, että itse kömmin vauvan viereen ja hän havahtuu siihen. Välillä nukuttamiseen menee iltaisin tuntikausia, kun mennään rytmillä 30min nukutusta, 15min nukkumista, 30min nukutusta...

Aamulla, jos herään esikoisen kanssa "aiemmin" kuin mitä vauvalla on heräämisaika, vauva havahtuu heti, kun en ole vieressä, vaikka kuinka varovasti yritän lähteä. Eli ihan koko ajan pitäisi olla iholla...

Miten saisin vauvan omaan sänkyyn? Miten saisin hänet nukahtamaan jonkun muun kanssa? En jaksa

 

["vieras"]

Sillä on eroahdistus. Just on tajunnu/tajuamassa olevansa erillinen yksilö sinusta ja se tuntuu kamalalta. Luulee raukka koko ajan, että oot hylkäämässä. Kuuluu ikään ja menee muutamassa kuukaudessa ohi. Anna vauvalle sitä, mitä tarvitsee, eli läheisyyttäsi. Nyt on ERITTÄIN huono hetki yrittää omaan sänkyyn tai muutakaan moista. Aika aikansa kutakin.

 

["vieras"]

Kokeile tassuttelua, anna vauvalle rintaa, mutta heti kun näyttää nukahtavan siirrät omaan sänkyynsä ja sitten vaan silittelet ja pidät kättä lapsen päällä kunnes rauhoittuu. Voit joutua välillä ottamaan takaisin syliin, mutta heti kun rauhoittuu niin omaan sänkyyn. Tärkeintä ois, että lapsi on hereillä kun laitat hänet omaan sänkyyn.

Itsellänikin on takiainen, nyt vuoden ikäinen, edelleen tykkään tissitellä itsensä uneen, mutta saan kyllä rauhoitettua omaan sänkyynsä. Me ollaan tehty myös niin, että minä imetän pimeässä huoneessa ja kun tuntuu, että lapselle maito riittää, niin mies ottaa ilta nukutuksen hoitaakseen.

 

[HoitoonVaan]

Otan osaa. Minulla on samanlainen tyttö, jo 3 v. täyttää Hän on ollut koko ikänsä tähän minun perään, heräsi vauvana AINA jos astuin talosta ulos (joku sellanen 10 m tutka vissiin), ja nukahti VAIN tissille niin kauan kuin imetin. Nykyäänkin nukahtaa melkein vain ja ainoastaan mun kainaloon, toisinaan myös mummo kelpaa. Ja nukkuu meidän vieressä. On nukkunut tähän ikään mennessä nyt vissiin noin 5 yötä omassa sängyssä (osan yötä). Lisäksi tyttö on edelleen niin herkkä heräämään, että kun lähden töihin, hän herää 15 minuutin kuluessa siitä kun olen noussut hänen vierestään. Nukahtaa illalla myöhään, eikä nuku koskaan 12 tuntia vuorokaudessa kuten isoveljensä. Lapset on erilaisia, en ole keksinyt tähän mitään ratkaisua. On se sentään helpottanut ajan myötä, että leikkii itsekseen ja uskon että kun nyt aloittaa päiväkodin niin alkaa "itsenäistyä".

Mutta en osaa auttaa sua muuten kuin antamalla sympatiahalin!!

 

["huh huh"]

Onnea vaan päivähoidon aloitukseen "hoitoon vaan"... Tulee varmaan olemaan kivaa tollasen lapsen kanssa.

 

[asdasd]

Meidän eka oli samanlainen, vessassa istuttiin sylissä, kun lattialla ei edes kelvannut jalkojen vieressä olla. Eroahdistus sillä on, meillä kesti pahin vaihe vajaa kaksi kuukautta. Yrittäkää vaipanvaihtoon totutella niin, että miehes vaihtaa ja sinä olet vieressä. Tottuu sillä tavalla pikkuhiljaa.

Mutta aika korjaa. Meidän esikoinen on nykyään (2 v) aika isän tyttö, äiti ei iltaisin kelpaa, kun isäkin kotona.

 

[HoitoonVaan]

[QUOTE="huh huh";29201610]Onnea vaan päivähoidon aloitukseen "hoitoon vaan"... Tulee varmaan olemaan kivaa tollasen lapsen kanssa.[/QUOTE]

No mä olen ollut töissä kuitenkin jo toista vuotta, ja lapsi on oppinut olemaan ilman mun seuraa päivät Illat ja aamut kyllä roikkuu minussa kiinni, ja minä kelpaan pääasiassa kaikkeen. Onhan hän melkonen takiainen veljeensä verrattuna, joka on aina ollut "kaikkien kaveri".

Mä itse asiassa luulen, että tyttö alkaa olla aika kypsä sinne päiväkotiin, sillä rakastaa kaikkea askartelua ja kavereiden kanssa leikkimistä. Eikä meidän tarvitse aloittaa päiväkotia mitenkään 9 tuntia 5 kertaa viikossa meiningillä, vaan 5 tuntia ois tarkotus olla alkuun kahtena päivänä viikossa

 

[Ken guru]

Meillä tuo 1v on tosi kiinni mussa. Ja vessassa tosiaan istuu sylissä kun vessan lattialla olisi liian kaukana...

Tänä aamuna olen sylitellyt lasta klo 5:30 kun sattui jostain syystä heräämään, ja kiljui kun sikaa olisi tapettu jos yritettiin että on isänsä kanssa ja minä saisin jatkaa unia koska käyn töissä. Mutta ei auttanut kun minun vaan sylitellä. Onneksi sain takaisin nukkumaan melko nopeasti.

Ei meillä ainakaan oikein muu auta kun että minä olen lapsen kanssa mahd. paljon. Ne siitä sitten kasvaa. Nämä on juuri niitä asioita mitkä tekee pikkulapsiajasta ja vauva-ajasta rankan. Ei auta kun kahlata läpi.

Itse haluan olla lapselle läsnä ja antaa lapsen olla lähelläni kun sitä kaipaa. Ajattelen että siinä rakentuu lapsen perusturvallisuuden tunne.

 

[Ken guru]

Päivät kyllä lapsella menee hyvin isän kanssa, mutta heti kun minä olen paikalla, ei kukaan muu kelpaa.

 

[tsemppiä]

Täällä toinen äiti jolla saman ikäinen vauva. Ymmärrän tuon ahdistuksen, meillä taas päivät ovat hankalia kun olen yksin. vauva viihtyy lattialla ehkä yksin 10min ja siinä ajassa pitäisi keretä syödä, hoitaa omat asiat. Hermostuu jos käyn vessassa tmv.

Meillä isä hoiti lasta alussa paljon ensimmäiset 3kk kotona ollessaan ja vauva myös turvautuu isään ja tämä on helpottanut paljon. Mutta joskus meilläkin tulee tuo, että nukkumaan mennessä ei suostu rauhoittumaan isän kanssa vaan pitäisi olla äiti. Ja mies vähän tulee surulliseksi ja epätoivoiseksi kun ei saa lasta rauhoittumaan.

Kyllä tämä varmasti vielä helpottaa ja vaikka välillä väsyneenä hermoja kiristää silti koitetaan nauttia täysin rinnoin, toivottavasti sinäkin pystyt..

 

[Ken guru]

Onhan tuo isillekin vähän kurjaa kun tekevät paljon vauvan eteen, mutta sitten eivät kelpaakaan. Ei sille oikein taida mitään voida, sellaiseksi "luonto" on vauvat tehnyt että ovat eniten äitiensä perään.

 

[HoitoonVaan]

Päivät kyllä lapsella menee hyvin isän kanssa, mutta heti kun minä olen paikalla, ei kukaan muu kelpaa.

Just näin on ollut meilläkin! Kun teen lähtöä, tyttö huutaa suoraa huutoa ja itkee lammikoita lattialle selittäen: "Minä ikken kun sinä menet, minulla on ikävä", mutta sitten kun poistun paikalta, rauhoittuu kuulemma saman tien. Hän on kaikkeen muuhunkin kyllä sellainen drama queen, että ei mitään rajaa.

 

["aida"]

Kiitos jo tulleista kommenteista!

Up!