Nukuttaminen illalla ei kerta kaikkiaan onnistu,ikää 1v3kk

\Lue toi sinun ensimmäinen osa tosta tekstistä niin ymmärrät mitä tarkottaa kun on mopo karannut käsistä.....eihän tässä mitään neropattia tarvii edes leikkiä kun se lukee mustaa valkosella tossa alussa!

Noh noh, eipäs tarvii kimpaantua. Ette vaan ole yksinkertaisesti ole antaneet lapselle tarpeeks ajoissa mahdollisuutta oppia nukahtamaan itse ton, niin kun itse sanoit, teatterinne takia ja sitten otetaan kaikennäköistä hyssytystä ja hassutusta kehiin kun keinot loppuu ja lopuks kun ei mitään muuta enää lapsiraukka keksi, hän oksentaa!!! Oletko koskaan kysynyt lääkäriltä miksi lapsi oksentaa kun ei saa tahtoaan läpi? Seuraavan kerran kun menet kunnon lastenlääkärille, kysyppä, niin viisastut.

Eihän tässä tarvii olla edes mikään kaikkitietävä, kun näitä viestejä lukee. Ongelmat näkyvät jo 1000km päästä. Turha sitä on tosiasioita mutkistella eiks vaan.


[/quote]

Mulle on nyt on aivan yks p.askan maku,miten sä tulkitset tekstiäni,tai mitä mieltä olet MEIDÄN metodeistamme!Mä en ota itseeni sun kirjoituksistasi,koska ME tiedämme tehneemme MEIDÄN lapsemme kannalta oikeita ratkaisuja.Se,että käytin itse sanaa "teatteri" ei kyllä liity siihen,että me emme antaisi lapselle tilaa ja aikaa nukahtaa itsekseen.Meillä nyt vain on sattunut olemaan tällaista.Ja näillä vaiheilla ei ole mitään tekemistä meidän vanhempien kanssa,vaan lapsen.

En kirjoittanut saadakseni neuvoja,koska en niitä kaipaa ko. aiheesta.Kirjoitin ap.:lle,miten meillä menee.

Kritisoida saa,mutta jotenkin sen voi tehdä toisella lailla kuin vähätellä toisia.Mua henk.koht. ei nappaa lainkaan,miten mua kritisoidaan,mutta täällä on niitäkin,jotka ovat herkempiä ja pahoittavat mielensä.En minäkään ole tällä palstalla kavereita hakemassa,mutta jonkinlaiset käytöstavat lienevät silti paikallaan.

Niin,ja en ole kysynyt lääkäriltä oksentamisesta.Enkä kysy,koska oma järkeni sanoo,että alle vuoden ikäinen ei vielä ymmärrä noin totaalista vedätystä.Niinkuin joku jo totesi,kyseessä oli eroahdistus mikä menee ohi.Tärkeintä lienee se,että lapsella on hyvä ja turvalinen olla.LOPPU.

 

Lapsen on nukuttava omassa "sängyssä" ihan pienestä pitäen ja rytmeistä pidettävä kiinni.On myös tiedettävä,miten rytmejä muutetaan lapsen kasvaessa.Kyllä lapsi on niin fiksu,että pystyy "juoksuttamaan "vanhempiaan jo ennen vuoden ikään tullessaan.Älkääpä ali-arvioiko lapsukaisianne.Jos nukutatte lapsia välillä pinnasängyssä,vieressänne ja milloin missäkin,niin ihan varmasti he kokovat kovia.Olisiko itse mukavaa herätä eri paikasta jonne on nukahtanut.Ei varmaankaan.Itselläni on kohta kaksivuotiaat kaksostytöt.

 

hui kamala mitä tekstiä agapilta... Oletko ajatellut että lapsi on persoona, jonka kanssa toimitaan tilanteen vaatimalla tavalla, ei tarkan etukäteen laaditun kaavan mukaan? Pieni lapsi, lähes vauva ei "vedätä vanhempiaan 1000-0". Hän on yksilö, joka tarvitsee turvaa, rakkautta ja läheisyyttä, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Ja jokainen pienokainen on oma yksilönsä ja persoonansa ja sinä agapi et voi tietää tämän palstan perusteella mikä sopii kenellekin. Etkä voi arvostella muiden tekemiä ratkaisuja.

Kummallinen ihmiskäsitys ja suhtautuminen sinulla on muihin ihmisiin. Huolestuttavaa että joku oikeasti voi olla noin tuomitseva muuta maailmaa kohtaan... Miksi vain sinun tapasi on oikea? Miksi haluat pilkata muiden ongelmia ja olla noin ivallinen? Etkö itse ole koskaan mistään epävarma? Toivottavasti opit hieman suvaitsevuutta vuosien varrella, varsinkin jos aiot useampia lapsia "kasvattaa". Ja kasvat näkemään maailmaan hieman empaattisemmin, muidenkin ihmisten kannalta.

Pelottavaa millaisia lapsia niistä raukoista kasvaa, joiden hätää, pientä tai suurta ei huomioida. Eroahdistuskautena vanhemman tehtävä on taata lapselle turvallinen uni, eikä yötä ja nukkumista tulisi pelätä. Keinot on jokaisella omansa, toiselle auttaa turvallinen syli, toinen tottuu omaan petiinsä helposti. Yhtä pitää silitellä, toiselle riittää hyvänyön suukko. Yhdelle pitää vakuuttaa ettei äiti lähde mihinkään yön aikana, toinen pelkää jotain muuta. Läheisyyden tarjoaminen lapselle/viereen ottaminen yöksi ei ole mitään peliä vaan aivojen käyttämistä ja nimenomaan oman sopivan mallin hakemista, oman lapsen persoonaa kunnioittaen.

 

... jos lapsi ei hermostukaan omassa sängyssä vaan alkaa leikkiä? on kokeiltu sitä että jää itekseen nukahtamaan, mut saattaa leikkiä tuntitolkulla \|O sitäkin on kokeiltu että aina vaan takasin pitkäkseen, mutta siinä meni sekä äidin että lapsen hermot, pinnikseen on pirun hankala jatkuvalla syötöllä laittaa vastahakosta lasta takasin uniasentoon.

 

No johan oli taas menny lapselliseksi tämäkin keskustelu :headwall: :headwall:


Alkuperäinen, minkälaiset nukutusjärjestelyt teillä on tähän asti ollut, siis vauvasta asti? Onko nukkunut alusta asti omassa sängyssään vai teidän vieressä? Onko ajoitus oikea, olisiko rytmin vaihto menossa? Meillä 1v1kk ikäinen tyttö vaihtelee edelleen nukkumaanmenoaikaansa, en katso kelloa (no tietysti sen verran ettei kello yli 21.30 mene eikä neiti ole sängyssä) vaan tyttöä, koska laitan hänet nukkumaan, se on niin päivästä ja touhuamisesta riippuvainen. Joskus nukkumaan halutaan 19.30, joskus klo.21, mutta harvemmin menee tuon yli. Jotenkin tuntuu että nykyajan äideille on joku kamala riippuvaisuus kelloon, hei kello on nyt sitä ja tätä, nyt maate, oli väsy tai ei. Ja sitten ihmetellään että miksiköhän tämä takkuaa. No en minä ainakaan itsekään mene maate aina tiptop samaan aikaan saati että aina nukuttaisi, miksi siis lapsenkaan pitäisi?Onko iltarytmit kunnossa, että lapsi ymmärtää että nyt on nukkumaanmenon aika? Onko lapsen kanssa kokeiltu illalla viimeiseksi leikkiä vaikka tunnin ajan ennen pesuja ja iltapaloja, ettei lapsen tarvitse enää nukkumaanmentäessä ns. hakea huomiota vanhemmiltaan? Jos lapsi on huomannut että se on ainoa hetki päivästä jolloin hän huomiota saisi?Tiettyä kovapäisyyttä vaaditaan vanhemmilta, mutta älytön huudatus on typerää, kyseessä on kuitenkin pieni lapsi.

 

eiköhän tuon ikäisen lapsen ole jo aika nukahtaa ihan itsekseen totta kai hän naureskelee kun saa pompottaa teitä kun jojoa.
ei pahalla.

 

Lapsi kannattaa laittaa suunnilleen samaan aikaan nukkumaan,että hän sitten seuraavana aamuna olisi myös hyväntuulinen,kun on nukkunut tarpeeksi.Vanhempien elämä myös helpottuu,kun tietää milloin lapsi menee päikkäreille ja milloin yöunille.Meillä on tytöt menossa kohta päiväkotiin ja vanhempien on mentävä töihin kehdeksaan.Silloin on lastenkin mentävä ajoissa nukkumaan.Tuon ikäinen voi myös hyvin mennä unikouluun,jos nukkuminen on ongelma.Jos se ei ole niin,niin sitten antaa vain asian ollaEikä lasta todellakaan KANNATA KÄYDÄ LAITTAMASSA MAKUULLEEN,jos se nousee pystyyn.Kyllä ne osaavat itse mennä makuuasentoon.Rakkautta,hellyyttä läheisyyttä ja huomiota annetaan lasten ollessa hereillä,eikä yöllä.

 

Voi mikä sirkus tästä ketjusta on tullut... Niinhän se on, että ne "parhaat" nukuttamisneuvot tulee lapsettomilta, ja äideiltä joiden lapset ei ole ikinä minkäänlaista nukuttamista kaivanneet. Lapset ovat vastasyntyneestä asti omanlaisiaan yksilöitä, ja heillä on omat, todelliset, yksilölliset tarpeensa, joitka vaativat erilaista huomioimista, ja jotka myös muuttuvat iän myötä. Ei pientä lasta ole mikään pakko saada nukahtamaan yksin omassa sängyssään: kun läheisyyttä saa tarpeeksi niin kyllä se oma itsenäistymishalu lopulta vie tässäkin asiassa voiton.

Mitä lääkäreiden lapsenkasvatusneuvoihin tulee, niin niin sillä osastolla on vielä monella pitkä matka ennen kuin ollaan päästy eroon vuosikymmenten takaisista auktoriteettiasemaan päässeiden mieslääkärien pelkkään mutuun perustuvista käsityksistä siitä, miten pientä lasta pitää "hoitaa". Kyllä moni äiti pärjää paljon paremmin ihan vain omia vaistojaan seuraten.

Toki, jos tuntuu että yksivuotias elämöi sängyssään vain protestoidakseen niin kannattaa varmasti kokeilla, josko se menisi ohi ilman että häntä nostetaan sängystä pois. Voi antaa vaikka kirjan lueskeltavaksi ja lähteä itse pois huoneesta, tai ottaa itselle kirjan ja hyvän tuolin lapsen sängyn viereen ja lueskella samalla kun lapsi itsekseen touhuaa. Ja jos tuntuu että ainoa tapa tällä hetkellä saada iltaelämä inhimilliseksi on nukuttaa lapsi viereensä, niin mikään ei estä tekemästä sitä ja palaamasta omassa sängyssä nukahtamiseen vähän myöhemmin. Onhan se rauhallisen ja mukavan iltarutiinin mahdollistaminen vähintään yhtä tärkeä asia kuin omassa sängyssä nukahtaminenkin, ja monille lapsille tulee vaiheita, jolloin niitä molempia ei voi saada yhtä aikaa.

 

Kyllä se on mukavaa,kun lapset menevät nukkumaan seitsemän-kahdeksan aikaan eikä tarvitse nukkua koko perheen kanssa samassa sängyssä.Laittakaa lapset alusta lähtien samaan paikkaan nukkumaan,niin he edes tietävät missä pitää nukkua.Tottakai he haluavat olla vanhempiensa vieressä yölläkin,mutta minusta on mukavaa olla myös miehen kainalossa ja" tehdä" kaikkea kivaa yhdessä.Lapset kaipaavat rutiineja.Asiolle kannattaa oikeasti tehdä jotain,jos haluaa jotain muutosta tapahtuvan.

 

Meidän perheessä kaksi vesseliä (6-v ja 1v1kk). Esikoinen on nukkunut puolivuotiaasta omassa sängyssä ja rauhoittui aina itsekseen sänkyyn.
Kuopuksen kanssa ollut hieman hankalampaa. Pääsääntöisesti nukahtaa hetimiten, mutta kyllä välillä huutoakin riittää. Olen kuitenkin ottanut (hyi kylmä äiti) sen asenteen, että sängystä ei lasta pois oteta vaan tuti suuhun, peittely ja hyvänyöntoivotukset. Tätä on illasta riippuen toteutettu sitten viisikin kertaa...Protesti-itku on eri asia kuin paniikki-itku ja sen nyt varmaankin jokainen äiti lapsensa kohdalla tunnistaa. Periaattessakaan en ole viereeni lasta ottanut. Sillä tiedän siitä helposti tulevan tavan, josta vaikea päästä eroon. Näin yksikantaan ja mustavalkoisesti tämä äiti ajattelee eli samoilla linjoilla Agapin kanssa mennään.

 

No heipä hei! Tämä on minun aloittama ketju ( sori kun ei ole nimimerkkiä, mutta palsta toimii sisäänkirjautuneena paljon hitaammin,siksi olen vain "vieras").

Toki tajuan,että lapsi vie meitä monessakin asiassa miljoona nolla. Ja näin tapahtuu vuosien mittaan vielä usein.

Mutta nukuttamiseen:
TADAA! Lapsi nukahtaa nykyisin oikein hyvin. Tarvitsee silti vanhemman samaan huoneeseen, mutta uskon, että tästä pääsee joskus eroon. Eikä se ole mielestäni vaiva olla lepäämässä samassa huoneessa nukahtamisen ajan, koska siihen menee noin 3-15minuuttia.

mutta v*ttuikaa vapaasti te, jotka haluatte. Taitaa kuulua jotenkin näihin vauva-/lapsipalstoihin tuo kärkeväkin arvostelu, vaikka hei meidän naisten pitäisi pitää yhtä, eikä aina vain haukkua! Lapset (aikuisista puhumattakaan) kun ovat yksilöitä, eikä niitä voi ohjelmoida toimimaan kaikkia samoin tavoin.

hauskaa päivänjatkoa!

 

Meillä tyttö nukkunut ja nukahtanut omaan sänkyyn 5kk iästä alkaen kun lopetti yösyömiset.Ja alusta alkaen otin linjan että saa oppia nukahtamaan itse,toki poikkeuksia että kaipaa lohdutusta mutta ei koskaan nostettu pois sängystä,vieressä ehkä rauhotettiin jos pää punasena karjui,mitä ei tehnyt kun muutaman hassun kerran.Vuoden kieppeil rytmi pikkasen rikkoontui kun hampaat tuli,oli hiukan levotonta mutta samoilla linjoilla pysyttiin,eli käytiin rauhottelemas ja sitten pois,missään tapaukses ei pois sängystä ja syliin nukuttamamista ym.Mun mielipiteeni se että mitä aikasemmin näitä nukkumis ja lohduttautumis keinoja annetaan lapsen oppia niin sen helpompaa,en uskalla edes kuvitella mitä se olis meidän 1v3kk ikäisen kaa nyt jos alotettas,on niin kova tahto.

 

Meidän poju, kohta vuoden vanha, nukutetaan illalla laululla ja nukkuu yönsä äidin ja isin välissä, eikä koeta tätä kukaan ongelmana -päinvastoin sopii meille oikein hyvin. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa, vaikka jotkut niin tuntuvat ajattelevankin. On valtavasti kulttuureja, joissa lapset nukkuvat hyvinkin pitkään vanhempien vieressä ja sitten taas vastaavasti länsimaissa tunnutaan ihailevan omassa sängyssä nukkumista ja itsenäisesti nukahtamista. Eiköhän molemmissa ole puolensa.