Nukuttaminen - Aargh!

Mikä avuksi? Poika, 1-vuotias, ei millään meinaa nukkua yöunille. Minulta palaa aina pinna, kun nukuttaminen kestää tunninkin. Muutenkin minulla on melko huono kärsivällisyys, eikä se juurikaan ole äitiyden myötä parantunut. :-/

Lapsi siis vaatii, että hänen vieressään makoilee kunnes hän nukahtaa. Ei nukahda pulloon, rinnalle, tuttiin tai muuhun, näistä on vieroittauduttu. Jos huoneesta lähtee kun hän on hereillä, alkaa mahdoton huuto.

Uninalle on olemassa, mutta ei auta nukahtamisessa. Yöt poika nukkuu pinniksessä äidin ja isän sängyn vieressä.

Hassua on, että mieheltä nukuttaminen onnistuu varttitunnissa. Itse inhoan koko nukuttamishommaa kun poika pomppii sängyssä kuin vieteri ja alkaa lopulta kätistä hermostuneena.

Päiväunia nukkuu maksimissaan tunnin päivässä, liioista päikkäreistä ei kai pitäisi olla kyse? Iltaunille käydään 9:n maissa, nukahtaa n. 10-10.30. Pitäisikö antaa vaan valvoa puoleen yöhön?

Olen ihan neuvoton tämän asian suhteen. Miesparka joutuu nykyään aina nukuttaa pojan, pidempi pinnaisempi kun on.

 

Olisiko unikoulu paikallaan?

 

Siis millainen unikoulu? En ole ap mutta sama ongelma, lapsi puolitoistavuotias. Lapsi hyppii ja huutaa pinnasängyssä heti jos lähtee huoneesta. Luulen, että hyppivän ja touhuavan taaperon todennäköisyys nukahtaa itsekseen on aika pieni, tottakai tuntikausia huudettuaan varmaan väsähtää ja käpertyy itsekseen johonkin pinnasängyn nurkkaan (ellei sitten pääse kiipeämään sieltä pois) mutta en halua lasta huudattaa yksin huoneessaan. Ennen nukahti 5-10 minuutissa kun istuin vieressä, nyt vain höpöttää ja kömpii pystyyn koko ajan. Nukkumisajat suunnilleen samat kuin ap:llä.

 

kokeile muutama päivä jättää ne päiväunet kokonaan pois, jos illalla nukuttaa kunnolla... kun päivällä tulee väsymiskohtaus, anna katsoa hetki lastenohjelmaa, -videota tai muuta moraalitonta tai lue lapsen kanssa kirjaa sohvalla, ei sängyssä...

 

Meillä ihan sama juttu ollut ja lapsi nyt jo 2,5v. Nukahtaminen kestää todella kauan ja mulla ei meinaa kans hermo riittää. Meidän kaveritkin välillä ihmettelee, että miksette te laita lasta silloin vasta nukkumaan, kun on väsynyt jne. Yritä siihen sitten vastata, kun se nukahtaminen vaan kestää, meillä ei ainakaan keinoja ole siihen keksitty. Päikkäreiden poisjäänti kyllä aikaistaa nukahtamista hyvinkin tunnilla, mutta kun aina sanotaan, että päikkärit ovat kehityksen kannalta niin tärkeät niin en uskalla ihan ilmankaan päikkäreitä lasta vielä pitää. Toki on päiviä, että ei nuku päikkäreitä, mutta pääsääntöisesti kyllä nukkuu. Päikkäreillä nukahtamisessa on ihan sama juttu kotona, mutta hoidossa nukahtaa ihan noin vain ja ilman vieressä istumista. Ei tästä nyt oikein tainnut apua olla, mutta muitakin on, jotka ovat samassa tilanteessa.

 

Tai sitten päiväunet ovat liian lyhyet ja lapsi käy ylikierroksilla yliväsymyksen vuoksi. Tiedän, että väkisinkin on vaikea päiväunille laittaa mutta nukkuisiko lapsi paremmin esim. liikkuvissa vaunuissa?

 

En edelleenkään ole ap, mutta kommentoin silti. Meillä nukutaan joskus parin kolmen tunnin päikkärit normaalin n. 1 tunnin sijasta, ja illalla nukahtaminen ei siitä ainakaan helpotu. Joten en usko, että päikkäreitten lisääminen auttaisi ainakaan meillä. Ilman päiväuniakaan ei 1,5v oikein vielä pärjää, eikä ap:n lapsi joka on vasta 1v varmaan myöskään voi vielä ihan kokonaan jättää päiväunia pois. Ihmettelen vaan miten ne ihmiset oikein toimisivat tässä, jotka aina selittää että "ei pidä opettaa lapsia siihen että niiden vieressä istutaan nukuttamassa, meillä vaan laitetaan muksu omaan sänkyyn ja sinne jää". Mitäs jos ei jää? Pienempänä meidänkin vilistäjällä oli hetken aikaa (pari kuukautta) sellainen kausi että jäi sänkyyn itsekseen, nyt taas ei millään. Yritetty on kyllä...

 

Mitäs jos yrittäisit muuttaa omaa asennettasi tuohon nukuttamiseen?

Meillä se tunnin nukuttaminen on nykyään läheisyysaikaa, maataan vierekkäin, silitellään ja paijaillaan. Äidistäkin tuntuu ihanalta pitää vilkasta taaperoa sylissä ja paijailla.
Tämä tapahtuu vanhempien parisängyssä. Sitten kippaan tytön omaan sänkyynsä ja jatkan paijailua kunnes tyttö nukahtaa.

Mä nautin tästä päivän rauhottavasta iltamakoilusta. Maataan sylikkäin ja rauhoitutaan molemmat. En ota sitä "nuku nyt helvetti" -asenteella vaan yhteisenä hetkenä.

 

Meillä näin: aina samana toistuvat iltarutiinit. Sitten sänkyyn, luetaan iltarukous ja sanotaa hyvät yöt. Lapsi on nyt reilu kaksivuotias ja sama kuvio on ollut jo noin 8kk iästä saakka. Tavoitteena on ollut saada lapsi nukahtamaan yksin omaan sänkyyn, ettei ajauduttaisi pitkään nukutusrumbaan. Sellaisia kapinointiaikoja on ajoittain ollut, jolloin lapsi alkaa itkeä tai lähtee sängystä. Silloin ollaan vaan viety takaisin eikä olla annattu periksi. Joskus saa viedä takaisin montakin kertaa, mutta koskaan ei olla jääty viereen nukuttamaan.

Ystäväni puolestaan oli aina nukkuttanut lapsen olemalla vieressä. Kun lapselle tuli ikää lisää, nukutussessiot alkoi venyä tunniksi ja ylikin. Lapsi oli vähän alle 2-vuotias, kun ystäväni sitten sovelsi tuota unikoulua nukuttamiseen. Lapsi siis viedään sänkyyn ja siellä käydään parin minuutin välein, sanomassa että nyt nukutaan. Ensimmäsenä iltana saa varautua pitkään huutoon ja taisteluun, mutta parissa illassa lapsi kyllä saa juonen päästä kiinni.

 

Piti vielä lisätä, että en usko että päiväunista luopuminen auttaa mitenkään. Päin vastoin. Siitä seuraa vain yliväsymystä.

Pieni vauva nukahtaa helposti läheisyyden tunteeseen. Isomman kohdalla onkin sitten monesti eri juttu. Syitä voi olla monia. Lapsi ei malta nukahtaa, kun äiti/isä on vieressä. Lapsi alkaa vahtia äitiä/isää, sillä tietää, että nämä lähtee, kun hän itse nukahtaa. Syynä voi olla myös uhmaa: "äiti haluaa, että minä nukahdan joten en taatusti nukahda"...

 

meilläkin on 2,5v vilkas poika, joka pari viime viikkoa on nukahtanut tosi huonosti, yö menee sitten hyvin, mutta aamulla herää aina klo 7. nukahtaa 1-2 tunnin päästä sänkyyn viemisestä. laitettiin jo pinnasänky takaisin kun ei pysynyt yhtään nuorisosängyssä, kokeiltiin kaksi kertaa kahden viikon pätkät. tämä siis jo 2-3kk sitten. nyt ei siis malta nukahtaa. jonkunlaiseksi uhmaksi ajattelen minäkin. Päiväunia nukkuu 2t, nukkuisi enemmänkin, mutta herättelen...
poikaa ei ole koskaan nukutettu, viety vain sänkyyn ja huoneeseensa, tarpeen mukaan käyty luona.
rasittavaa tämäkin, mutta lienee kausi.

 

kokeile muutama päivä jättää ne päiväunet kokonaan pois, jos illalla nukuttaa kunnolla... kun päivällä tulee väsymiskohtaus, anna katsoa hetki lastenohjelmaa, -videota tai muuta moraalitonta tai lue lapsen kanssa kirjaa sohvalla, ei sängyssä...

Ei noin pieneltä saa jättää päikkäreitä pois, vaikuttaa keskushermoston kehittymiseen!!

 

Ap:lle: teidän kannattaa luoda uudet rutiinit iltaan, kun näyttää että viereen nukuttaminen ei enää toimi. Vauvojen kohdalla se usein toimii, isompien lasten kanssa ei. Opetatte lapsen nukahtamaan omaan sänkyyn yksinään. Taistelua on ihan varmasti tiedossa, eikä sitä taistelua kannata luovuttaa.

Ihmetyttää nämä 2-2,5-vuotiaiden äitien kirjoitukset tässä ketjussa. Vanhemmat luo rutiinit ja päättää milloin mennään nukkumaan. Kyse on uhmaisista taaperoista. Ei kai lapset päätä sitäkään, milloin syödään, milloin mennään ulos jne. "Ihan sama juttu" kirjoitti, että hoidossa lapsen nukahtamisessa ei ole mitään ongelmaa. Epäilenpä, että hoidossa ei kyseenalaisteta sitä nukkumaan menoa. Siitä ei tarvitse tapella, kun lapsi tietää tasan tarkaan, että nyt on päiväuniaika.

Jollakin keinolla tässäkin asiassa on näytettävä kuka päättää, kuka ei. Eikä sen kyllä pitäisi olla 2-vuotias.

 

1-vuotias tarvii ehdottomasti päikkärit! Kannattaisi opettaa nyt kiireesti lapsi nukahtamaan itsekseen. Kun mahdolliset iltasadut ja muut rutiinit on hoidettu, voi hetken vaikka silitellä lasta, mutta sitten lapsi jätetään yksin nukahtamaan. Jos alkaa itkeä, voi käydä välillä katsomassa, jos metelöi muuten vain, antaa metelöidä. Ei kuitenkaan pidä ottaa lasta pois sängystä ja jäädä vierelle pitkäksi aikaa. Alkuun varmasti protestoi ja vastustaa, mutta jossain vaiheessa oppii itse nukahtamaan. Aikaa se voi viedä, mutta helpompaa se nyt on kuin sitten kun ei nuku enää pinnasängyssä ja tulee sieltä aina pois.

Meillä lapsi on nyt 1v 8kk ja pikkuvauvaiän jälkeen on tämä kosti ollut käytössä. Nykyään, kun tutti on otettu pois käytöstä, saattaa usein nukahtaminen kestää tunnin. Välillä mölyää itsekseen kunnes nukahtaa ja joskus itkee. Silloin käydään vain sanomassa että pitää nukkua, kaikki on hyvin jne ja jos ei meinaa rauhoittua, silitellään vähän aikaa selkää, muttei nukahtamiseen asti. Muuten vaatii joka kerta silittelyä jotta nukkuu. Kyllä tämä konsti on parhaiten toiminut, eikä vaadi vanhempia olemaan lapsen vierellä koko iltaa. Pitää vain olla kärsivällinen eikä pidä luovuttaa.

 

Toiset lapset tarvii sitä läheisyyttä ja turvaa enemmän kun toiset.

Mulla on kaksi poikaa, ovat kuin yö ja päivä.
Kuopus 1v, kävelee itse pinnasänkynsä viereen kun sanoo että nyt mennään nukkumaan , sit annetaan suukota ja nostan pojan sänkyyn ja käy heti nukkumaan. KOSKAAN ei oo tarvinnu nukuttaa.
Esikoinen, nyt 3,5v on aina ollut huono nukahtaja,vilkas mielikuvitus, näkee paljon painajaisia, pelkää paljon hirviöitä jne.. on tarvinnut sitten sitä nukuttamista ja kädestäpitämistä, silityksiä jne. pitkään. Hermo kireellä sitä monesti nukuteltiin. Mut eihän sitä väkisin voinu kun pelkäs sitä nukahtamista. Piti vaan silittää ja olla sit vieressä. Nykyään käy nätisti nukkumaan eikä tarvii vieressä istua, mut edelleen tulee melkein joka yö viereen kun on nähnyt painajaisia. Ja meillä on tehty vaikka minkälaisia hirviönkarkotustemppuja pelkotilojen poistamiseks.
Poika on muutenkin todella herkkä luonteeltaan ja asiat jää herkästi vaivaamaan mieltä.

Vinkkinä alkuperäisen ongelmaan antasin että pysy vaan siinä lapsen vieressä, olet itse ihan hiljaa, sanot että nyt ei sitten enää jutella, hyvää yötä. Sitten pikkuhiljaa alat siirtymään pois kun alkaa nätisti nukahtamaan vieressä ollessa. Ensin vaikka metrin päähän näköetäisyydelle, sitten kun siinä onnistuu niin taas vähän kauemmas ja kohta ovelle ja toiseen huoneeseen edelleen näköetäisyydelle. Me päästiin vuosi sitten siihen ettei tarvinnut enää vanhempia nähdä vaan riitti että viereisessä huoneessa palaa valo.
Ja koittakaa pysyä rauhallisena. Ehkä se isä on tyynempi siinä nukuttamistilanteessa ja siks lapsi käy levollisemmin nukkumaan ja nukahtaa nopeammin.

 

pitäisköhän ottaa itseen tämä `valtataistelua`-nimimerkin kirjoitus...
minä ainakin 2,5v lapsen "rasittavasta" nukahtamisesta kirjoitin, enkä mistään sellaisesta että annettaisiin lapsen PÄÄTTÄÄ nukkumaanmenosta. mitä oikein tarkoitit?

tuo edellisen vierellä hiljaa oleminen kuulostaa hyvältä. meilläkin joskus vuoden iässä oli lyhyt kausi jolloin ei nukahtanut hyvin (mummon kanssa varsinkaan), paras keino oli istua hetki tuolilla vieressä ehkä silitellen, mutta ei juteltu eikä otettu katsekontaktia. jos otti katsekontaktin, vauva alkoi heti aktivoitua. sitten lähdettiin hiljaa pois ja kurkistettiin lasta jonkun minuutin päästä. yleensä rauhoittui muutamassa minuutissa.

 

Mun esikko oli tuommoinen,kunnes mulle riitti.2-3h nukuttamista raastoi hermot.2-vuotiaana sitten pääti että systeemin on muututtava.Iltarutiinien jälkeen peittelin pojan ja selitin että nyt nukutaan.Jouduin sitten kuunnella itkua ja käydä lohduttelee välillä,meni useampi tunti.SEuraava ilta oli jo helpompi ja siitä se lähti.

 

Meillä tyttö nukahtaa suht nopeasti, mutta ikinä ei ole silti jätetty yksin nukahtamaan, vaan maataan parisängyllä ja lapsi omassa pinniksessä vieressä, pitää kiinni kädestä pinnojen välistä. Mutta tuo, että äidin kanssa nukahataminen kestää kauemmin, on meille myös tuttua. Mies sanoi, että johtuu aivan varmasti siitä, että äiti on niin "ihana" juuri tuossa iässä, että ei meinaa malttaa nukahtaa, kun haluaa olla äidin lähellä. Uskon sen kyllä pitävän paikkansa, meillä on ainakin tällä hetkellä vahva "uudelleenlähentymisen" vaihe, joka kuuluu tuohon ikään. Ainakin Jari Sinkkonen on kirjoittanut hyvin tuosta aiheesta, löytyy juttua myös netistä. Uskon sen olevan kuitenkin väliaikasta ja kun oikeasti laittaa asiat oikeaan mittakaavaan, niin tuo nukuttaminen tuskin on niin kurjaa, ettei sitä nyt jonkun aikaa jaksaisi. Tulee varmasti vielä aika, kun muistelemme kaiholla aikoja jolloin lapsi halusi niin kovasti olla meidän vanhempien lähellä ja haki turvaa. Kurjaa jos sitä sitten katuu myöhemmin, ettei ehtinyt antaa aikaansa, vaan halusi lapsen olevan kovin itsenäinen jo niin pienenä. Näin minä ajattelen. Ja toki itselläkin menee välillä hermot arjessa pienen kanssa, mutta niinhän meillä kaikilla!

 

Muiden vastauksia lukematta vastaan suoraan alkuperäiselle. 1-vuotias on jo sen verran älykäs, että huomaa kyllä mikä tehoaa äitiin ja mikä isään. Esimerkiksi meillä reilu 1vee kiukkuaa isälle ruokapöydässä, jolloin isä ottaa syliin ja syöttää sylissään. Mulle yrittää samaa, mutta annan raivota hetken ja kun huomaa, etten ota syliin, niin syö mukisematta ruoan loppuun. Esimerkkejä löytyy vaikka miten paljon.

Pisti vaan silmään tuo tekstissäsi, että "1-vuotias vaatii äidin viereensä tunniksi". Voisikohan ajatella, että alkaisitte noudattaa samaa johdonmukaista nukuttamiskaavaa miehenne kanssa ja viesittää taaperolle, että äiti ja isä päättävät tämän asian? Samat iltarutiinit ja sitten kerrotaan, että nyt on aika mennä nukkumaan. Itse jätän valot päälle, laulan unilaulun ja silittelen viitisen minuuttia, vaikka poika remuaa ympäri sänkyään eikä todellakaan ole rauhassa. Sitten selätän kaverin, annan iltasuukon ja toivotan hyvät yöt. Sanon, että äiti sammuttaa nyt valot ja menee olohuoneeseen. Useimmiten kun suljen oven, alkaa protestointi, joka on silkkaa komentamista ja vaatimista takaisin. Huutelen vaan, että rauhoituhan nyt ja rupea nukkumaan, nyt on yö. Jos mekastus jatkuu, käyn viiden minuutin päästä suunnilleen silittelemässä ja peittelemässä. KOSKAAN ei pojalla tule edes kyyneleitä silmistä eli mitään hätähuutoa se ei ole. Usein nousee vielä istumaan, mutta sanon taas, että hyvää yötä ja nukuhan nyt. Ovi kiinni ja pikku hiljaa pulina ja tutilla koputtelu loppuu ja poika nukahtaa.

En tarkoita millään pahalla, mutta kyllä se on sinä ja miehesi jotka päätätte, että nyt on vauvan aika nukkua, eikä niin päin, että vauva vaatii sitä sun tätä. Sanoithan itsekin olevasi ihan hermona ja kypsä tilanteeseen. Mulla on tuttava, jonka 3-vuotias vaatii ja haluaa kaikenlaista ja taaperon kaikkiin vaatimuksiin yleensä suostutaan (esim lähdetään puolen yön aikaan ostamaan sipsejä huoltoasemalta tai ei mennä viikkoon ulos, koska tyttö ei halua laittaa toppahousuja jalkaan). Musta sitä on niin raskasta jo katsoa vierestä, puhumattakaan että itse menisi joskus siihen pisteeseen, että toteuttaisin 3-vuotiaan päähän pälkähtäviä mielihaluja, että on pyritty jo nyt vetämään johdonmukaiset ja selvät rajat. Taaperon kanssa ei ole vielä tarvis neuvotella nukkumaanmeno ajoista, joten nyt häntä pystyyn ja uskalla olla vanhempi.

 

Se piti lisätä, että kukin tekee tietenkin niin kuin parhaaksi näkee ja halusin vain antaa ehdotuksen alkuperäiselle, joka on uupunut tilanteeseen. Itse en osaa uskoa, että taapero tai leikki-ikäinen jossain vaiheessa alkaisi itse haluta nukahtaa ilman äitiä, jos hänet on vauvasta saakka totutettu siihen, että äiti nukuttaa vieressä pötköttäen.
Itsekseen nukahtaminen on taitolaji.

Kuvittele tilanne, jossa päättäisit, että alat nukkumaan ilman tyynyä, vaikka olet koko elämäsi nukkunut tyynyn kanssa. Aluksi nukahtaminen olisi hankalaa ja heräisit todennäköisesti keskellä yötä, koska olisit tottunut, että sinulla on tyyny ja löydät sen kanssa mukavamman nukkuma-asennon.
Vauvan nukahtamista äidin vieressä nukuttaen voi verrata ihan samaan. Toki se on vauvalle hankalaa ja vauva protestoi ja haluaa palata entiseen. Tässä vaiheessa kukin voi päättää, haluaako sitoutua tuleviksi vuosiksi vauvan unilelua sijaistamaan vai harjoittaako vauvan nukahtamaan omin avuin.

 

Meillä lapsi, 1v8kk rakastaa kirjoja. Nukkumaan mennään jo 20 aikaan, (19 aikaan aletaan syömään iltapuuro, tehdään iltapesut, puetaan yöpuku ja rauhoitutaan muutoinkin) Lapsi valitsee itselleen unikirjan (tuollaisia pahvisivuisia kirjoja) tai jos ei valitse, äiti/isi valitsee. Sitten lapsi viedään sänkyyn pötkölleen, peitto päälle ja kirja käteen. Huoneen ovea jätän sen verran raolleen, että viereisestä huoneesta kajastaa valo, jotta näkee lukea. Lapsi katselee kirjaa ja nukahtaa ihan itsekseen.
Näin on toimittu jo pitkään, ainakin tuosta 1v asti.

Toki välillä on päiviä, ettei ihan huvittaisi mennä nukkumaan, ja silloin protestoidaan, mutta nykyään useimmiten lapsi on jo itse menossa sänkyyn. Pinnasänky meillä vielä on, sielä sopii hulinoidakin, kun pois ei pääse. Toin pinnis on vielä siksi, että lapsi pyörii unissaan kovasti, ja pelkään sen putoavan tavis sängystä.

Joku nyt varmaan tarttuu tuohon unikirjaan, mutta ainakin lapsi on oppinut odottelemaan sängyssä unen tuloa.

 

Kyllä se on just niin hirveää,että lanttu meinaa hajoo,jos kaveri on pomputtanut 2v joka ikinen ilta vanhempia ja nukutus kestää 2h!!!!Sitä ei tajua ellei ole kokenut.Ikinä ei ehdi katsoa mitään ohjelmia tvstä,ei puhettakaan yhteisajasta miehen kanssa...Helppo viisastella tyyliin "ei se nyt niin kamalaa voi olla",jos on omassa perheessä helpompaa.Meillä ei auttanut aika,ei mikään muu kuin aikuisten yhteinen päätös ,josta yhteistuumin pidettiin kiinni.Ei lasta sinne hyljätä yksin pimeään,vaan hänelle selitetään asiat jo päivällä,sitten illalal uudelleen ja tarvittaessa lohdutetaan välillä,jos menee hysteeriseksi.

 

Mitään traumoja ei pojalle ole jäänyt tästä rajojen vetämisestä.Hän on reipas koululainen,joka nukahtaa ja nukkuu hyvin.Läheisyyttä ja turvaa voi antaa muullakin tavoin kuin maata siinä vierellä tuntikausia kuunnellen hengityksestä joko pääsis omiin askareisiinsa.

 

Juuri luin iltarukouksen tytölle ja silittelin vähän. Sinne jäi yksinään odottamaan unta. Ei hitsi, mulla ei kyllä hermo kestäisi mitään tuntien nukutussessioita.

 

Niin nukahti meidän 1½ vuotiaskin tunti sitten, omaan sänkyyn. Ei muuta tarvitse kuin peittelyn ja unikaverin kainaloon ja hänet on 10kk ikäisenä ihan opetettu nukahtamaan itsekseen unikoulun avulla. Niinkuin muuten kaksi vanhempaakin lastamme, eikä heillä todellakaan ole mitään "traumoja" asiasta tullut. Äidin ja isän tehtävä on olla lapselle todellakin vanhempi!! ja se ei aina ole kivaa!!