nukuttaako kukaan enää 1,5vuotiasta sylissä?

Tai tunnetko ketään joka näin tekee? mä nimittäin nukutan ja nyt pitäis päästä siitä eroon. Mutta miten???

Yritin opettaa nukkumaan sänkyynsä. Sängyssä lapsi huuutaa kui hyeena 1,5tuntia kunnes nukahtaa istualleen ynisten. Kauheaa katsottavaa. Istuin siis itse sängyn vieressä ja käteni oli sängyssä pinnojen läpi. Suuttuneena minuun, lapsi ei koskenutkaan käteeni. Mitä ehdottaisitte tähän?

Jaksoin viikon huudattaa lasta ja sitten siirryin takaisin sylissä nukuttamiseen. Sylissä nukahtaa 5minuutissa. Meillä on aina samat iltarutiinit ja samat kellon ajat.

 

Meillä varmaan kerran vauvana (tai kahdesti) nukahti syliin massuvaivojen takia. Muuten alusta saakka nukutettu omaan sänkyyn.

Nyt voi olla aika haasteellista päästä tuosta eroon jos ollu jo tapana noin kauan. :/ Siinä pitää vaan pitää äitillä/iskällä pitkää pinnaa. Tassuttelulla. Sänkyyn vaan nukkumaan ja oottaa vieressä niin kauan et nukahtaa. Aikaa tulee menemään että nukahtaa ja aikaa tulee menemään että ilman itkua selviätte.

 

Siinä sitä sitten onkin.. Ei ole nukutettu syliin enää piiiitkään aikaan, vastasyntyneenä nukutin rinnalle, sen jälkeen aina sänkyyn.

Ap, lapsesi taitaa ihan hiukkasen pompottaa äitiään

 

No jaa, jos syliin nukahtaa ja nätisti niin oliskos se niin paha vaikka niin tekisikin? Pienihän tuo on vielä. Mites jos et ole kotona/lapsi yöllä herää?

Mulla on samanikäinen, nukahtaa kyllä sänkyynsä mutta jossakin vaiheessa yötä aina herää ja haluaa viereen. Ja otettu on, liian pian se on ohi sekin.

 

Mulla on samanikäinen, nukahtaa kyllä sänkyynsä mutta jossakin vaiheessa yötä aina herää ja haluaa viereen. Ja otettu on, liian pian se on ohi sekin.

Näin meilläkin. Tosin tulee yöllä viereen (meidän keskelle) tosi harvon. Mutta jos tulee niin saa tulla. =)

 

Mulla on samanikäinen, nukahtaa kyllä sänkyynsä mutta jossakin vaiheessa yötä aina herää ja haluaa viereen. Ja otettu on, liian pian se on ohi sekin.

Näin meilläkin. Tosin tulee yöllä viereen (meidän keskelle) tosi harvon. Mutta jos tulee niin saa tulla. =)

Meillä sama homma.

 

Siinä sitä sitten onkin.. Ei ole nukutettu syliin enää piiiitkään aikaan, vastasyntyneenä nukutin rinnalle, sen jälkeen aina sänkyyn.

Ap, lapsesi taitaa ihan hiukkasen pompottaa äitiään

Mä imetin 1vuotiaaksi ja nukahti aina imetykseen, eli syliin. Opetapa tosiaan siitä tavasta pois... Ei oo onnistunut kun oon muutamaan kertaan kokeillut. Ja aina joku räkätauti tms tullu, jolloin lapsen on helpompi nukahtaa ilman itkua äidin syliin, puoli-istuvaan asentoon. Tähän on aina kaatunut sänkyyn-nukuttamis-yritykset.

Ja ei meidän muiden lasten kanssa ole ollut näin hankalaa... On vaan aika pitkäpinnaine tapaus, kun jaksaa huutaa ja raivota 1,5tuntia ennenkuin nukahtaa pystyyn.

 

Mä aion nukkua tytön vieressä niin kauan ku hälle sopii, ei mua haittaa iltasella mennä vierelle pötköttämään, välillä imettäen, välillä ihan vaa vierellä. Tyttö nyt vasta 9 kk, mutta en näe mikä ongelma siinä olis vaikka vielä 1,5v tekisin saman. Eli mä nukuttaisin syliin vielä tuon ikäisen. Eiköhän 2v ja yli hujakoilla ala helpottaa kun lapsi osaa jo puhuakin jne

 

Siinä sitä sitten onkin.. Ei ole nukutettu syliin enää piiiitkään aikaan, vastasyntyneenä nukutin rinnalle, sen jälkeen aina sänkyyn.

Ap, lapsesi taitaa ihan hiukkasen pompottaa äitiään

Joo, lapset on ilkeitä kakaroita jotka tykkää hirveesti kiusata rakkaimpiaan :headwall:

 

Toisinaan, silloin kun hän ei halua mennä nukkumaan isompien sisarusten kanssa kuunnellen musiikkia Ne on niin pieniä kuitenkin tuollaiset taaperot, ei siitä mitään ikuista kierrettä tule jos antaa lapsen olla lähellä kun nukahtaa.

 

Siinä sitä sitten onkin.. Ei ole nukutettu syliin enää piiiitkään aikaan, vastasyntyneenä nukutin rinnalle, sen jälkeen aina sänkyyn.

Ap, lapsesi taitaa ihan hiukkasen pompottaa äitiään

Joo, lapset on ilkeitä kakaroita jotka tykkää hirveesti kiusata rakkaimpiaan :headwall:

No, usko tai älä, mutta lapsi ns. oppii palvelulle. Ajatellaan vaikka yösyömisiä: lapselle on tärkeää katkeamaton, pitkä yöuni, mutta lapsi osaa kyllä vaatia sitä maitoa yölläkin, ellei vanhempi päätä katkaista kierrettä. Eihän siitä sinällään mitään haittaa ole, ennen kuin alkaa uhmaikä ja pompottelu menee kahta kauheammaksi.

Kaveri ei ostanut 2-vuotiaalleen ollenkaan talvikenkiä, kun lapsi ei halunnut. Siinäpä sitä.. :/

 

No, usko tai älä, mutta lapsi ns. oppii palvelulle. Ajatellaan vaikka yösyömisiä: lapselle on tärkeää katkeamaton, pitkä yöuni, mutta lapsi osaa kyllä vaatia sitä maitoa yölläkin, ellei vanhempi päätä katkaista kierrettä. Eihän siitä sinällään mitään haittaa ole, ennen kuin alkaa uhmaikä ja pompottelu menee kahta kauheammaksi.

Olen tästä eri mieltä On eri asia vastata lapsen läheisyyden tai ravinnon tarpeeseen, kuin muuten heittäytyä älyttömyyksiin. Minusta se, että vastaa läheisyyden tai ravinnon tarpeisiin ei ole pompoteltavana olemista. Se, että ei käytä mitään rajoja tai opeta lapsiaan, tai anna heille rakkauden lisäksi elämään sääntöjä ja säännönmukaisuutta on pompoteltavana olemista. Minusta läheisyydenkaipuu on niin tärkeä asia, että sitä minusta saa vaatia ja siihen pitäisi aina mahdollisuuksien mukaan saada vastetta. (Siis minun mielestäni, muut ajattelevat mitä ajattelevat). Aina ei päivällä voi ottaa syliin jos on hulinaa, mutta minusta nukahtaessa pitää saada olla turvallinen ja hyvä tunne.

Olisi mielenkiintoista jatkaa, mutta tuli ukaasi että minun pitää mennä nukkumaan

 

Siinä sitä sitten onkin.. Ei ole nukutettu syliin enää piiiitkään aikaan, vastasyntyneenä nukutin rinnalle, sen jälkeen aina sänkyyn.

Ap, lapsesi taitaa ihan hiukkasen pompottaa äitiään

Joo, lapset on ilkeitä kakaroita jotka tykkää hirveesti kiusata rakkaimpiaan :headwall:

No, usko tai älä, mutta lapsi ns. oppii palvelulle. Ajatellaan vaikka yösyömisiä: lapselle on tärkeää katkeamaton, pitkä yöuni, mutta lapsi osaa kyllä vaatia sitä maitoa yölläkin, ellei vanhempi päätä katkaista kierrettä. Eihän siitä sinällään mitään haittaa ole, ennen kuin alkaa uhmaikä ja pompottelu menee kahta kauheammaksi.

Kaveri ei ostanut 2-vuotiaalleen ollenkaan talvikenkiä, kun lapsi ei halunnut. Siinäpä sitä.. :/

BULLSHIT.

Pieni vauva/taapero ei tarvitse katkeamatonta yöunta. Jos herää itsekseen syömään niin herää. Mistä sä näitä oikein revit?? MISTÄ sä olet saanut sen virheellisen käsityksen, että lapsi pitää opettaa nukkumaan yöt läpi? Minkäikäinen ei sitä maitoa enää tarvii? Ja miten sinä tämän oikein päätät?

Lapsi oppii, että hänestä välitetään ja hänen tarpeitansa kuunnellaan. Tietenkin lapselle pitää, ikätasoisesti, kertoa muiden tarpeista ja opettaa ottamaan nekin huomioon. MUTTA. Jos lapsi nukahtaa syliin 5 min eikä äitiä haittaa tämä systeemi (muuta ku että plussamammojen mielestä se on väärin) miksi pitäisi pakolla laittaa nukahtamaan yksikseen?

Älyttömän epäkunnioittavaa lapsia kohtaan tuollainen käytös. Pitää väkisinkin näyttää, että lapsen tunteilla ei ole mitään väliä eikä mitään sanomista mihinkään.

 

Siinä sitä sitten onkin.. Ei ole nukutettu syliin enää piiiitkään aikaan, vastasyntyneenä nukutin rinnalle, sen jälkeen aina sänkyyn.

Ap, lapsesi taitaa ihan hiukkasen pompottaa äitiään

Joo, lapset on ilkeitä kakaroita jotka tykkää hirveesti kiusata rakkaimpiaan :headwall:

No, usko tai älä, mutta lapsi ns. oppii palvelulle. Ajatellaan vaikka yösyömisiä: lapselle on tärkeää katkeamaton, pitkä yöuni, mutta lapsi osaa kyllä vaatia sitä maitoa yölläkin, ellei vanhempi päätä katkaista kierrettä. Eihän siitä sinällään mitään haittaa ole, ennen kuin alkaa uhmaikä ja pompottelu menee kahta kauheammaksi.

Kaveri ei ostanut 2-vuotiaalleen ollenkaan talvikenkiä, kun lapsi ei halunnut. Siinäpä sitä.. :/

Noo mä olen muuten kai aika tiukkakin kurin suhteen, mutta esikoinen söi aamuyömaitonsa parivuotiaaksi asti kunnes lopetti tavan itse. Kai se sitten oli tottunut palveluun, taisi olla huonoa palvelua loppujen lopuksi kun päätti että nyt riittää.

Minusta rajojen asettaminen uhmaikäiselle on eri asia kuin nämä. Itse ainakin vaistoan lapselta ne jutut jotka ovat sellaista "herkkyysaluetta" ettei niihin kajota tai yritetäkään muuttaa ennen kuin on itse valmis. Nyt isompana esikoisella on esim tiettyjä pelkoja, joita en missään nimessä halua vähätellä vaikka kerronkin miten asia oikeasti on ja rohkaisen, lohdutan jne.. Aamuyön syöminen oli musta tällainen myös, vaikea sitä on selittää. Vähän sama juttu kuin se ettei se rakkain unilelu joudu ikinä jäähylle, ei sitä vaan VOI laittaa. Kyllä ne lapset noista tavoista yleensä kasvaa ulos ennemmin tai myöhemmin jos halua on odotella eikä nyt mistään valtavasti elämää hankaloittavasta asiasta ole kyse.

 

Muuten asiaan puuttumatta, niin noiden yösyöttöjen tarpeellisuus loppuu kyllä jo alle vuoden ikäisellä, saati sitten että 1,5-2v tarvitsis maitoa öisin.

Tapa se on ja opittu sellainen, kun se pullo tai tissi pitää saada kesken unien.
Ja kun se alkaa vaikuttamaan päivän ruokailuihin, niin erittäin huonokin tapa, hampaista puhumattakaan.

 

Muuten asiaan puuttumatta, niin noiden yösyöttöjen tarpeellisuus loppuu kyllä jo alle vuoden ikäisellä, saati sitten että 1,5-2v tarvitsis maitoa öisin.

Tapa se on ja opittu sellainen, kun se pullo tai tissi pitää saada kesken unien.
Ja kun se alkaa vaikuttamaan päivän ruokailuihin, niin erittäin huonokin tapa, hampaista puhumattakaan.

Vaippoihin pissiminen ja kakkikiminenkin on opittu tapa, mutta se on ihan hyväksyttävää

Mun mielestä yösyötöt ovat alle yksivuotiaalle vielä hyvin tarpeellisia jos hän itse herää syömään. Ja 1-2 vuotiaan voin hyvinkin kuvitella tarvitsevan vielä yhden yötankkauksen.

Mistä ihmiset repii näitä numeroita? Miksi muka ei tarvitsisi optimaalisen kehityksen vuoksi yölläkin syötön? Mielestäni niin pienen kroppa ei vielä kestä 12-14h ilman pientä tankkausta eikä sen tarvikaan. Jos nukkuu yöt läpitte ilman sen kummempaa opettelua, niin siitä vaa tietenkin. Mutta jos ei, niin miksi aikuisella on valta päättää, että nyt et muuten enää saa?

 

Muuten asiaan puuttumatta, niin noiden yösyöttöjen tarpeellisuus loppuu kyllä jo alle vuoden ikäisellä, saati sitten että 1,5-2v tarvitsis maitoa öisin.

Tapa se on ja opittu sellainen, kun se pullo tai tissi pitää saada kesken unien.
Ja kun se alkaa vaikuttamaan päivän ruokailuihin, niin erittäin huonokin tapa, hampaista puhumattakaan.

Vaippoihin pissiminen ja kakkikiminenkin on opittu tapa, mutta se on ihan hyväksyttävää

Mun mielestä yösyötöt ovat alle yksivuotiaalle vielä hyvin tarpeellisia jos hän itse herää syömään. Ja 1-2 vuotiaan voin hyvinkin kuvitella tarvitsevan vielä yhden yötankkauksen.

Mistä ihmiset repii näitä numeroita? Miksi muka ei tarvitsisi optimaalisen kehityksen vuoksi yölläkin syötön? Mielestäni niin pienen kroppa ei vielä kestä 12-14h ilman pientä tankkausta eikä sen tarvikaan. Jos nukkuu yöt läpitte ilman sen kummempaa opettelua, niin siitä vaa tietenkin. Mutta jos ei, niin miksi aikuisella on valta päättää, että nyt et muuten enää saa?

Ei niitä mistään "revitä".
Ja miksikö aikuisilla on valta päättää?

Hmmm, mitenköhän olis?
Olisko niin että lapsi ei kuitenkaan vielä ymmärrä ja osaa tehdä kaikkia omaa elämäänsä koskevia päätöksiä vaan siihen tarvitaan se aikuinen.

Mulle on ihan se ja sama jos joku haluaa syöttää lastaan vielä 1-2 tai vaikka 3-vuotiaana, mutta meillä ei yli vuoden ikäinen saa maitoa öisin, koska pärjää vallan mainiosti ilmankin.

 

Meillä nukahtaa niin, että laitan lapsen sänkyyn, unilelun kainaloon ja annan maitoa (joo, pitäis poisoppia tästä hampaiden vuoksi). Suljen oven. Ei tartte käydä 9 päivänä kymmenestä katsomassa kertaakaan tämän jälkeen lasta. Hää mölisee aikansa itsekseen ja nukahtaa sitten

Salaisuus pilee siinä, että nukutettiin lapsi pienestä pitäen omaan sänkyyn omaan huoneeseen ilman pitään hillittömiä unirituaaleja.

 

Mä oon toiminu tilanteen mukaan ja antanu nukahtaa syliin kipeenä, hampaita tehdessä ja vierotusten aikaan. (tuti jätetty pois 1½-vuotiaana, nokkapullo hieman ennen sitä ) Nyt on jääny toi päälle ja rauhottuminen syliin kestä kauaan, mut omaan sänkyyn nukahtamiseen totuttaminen ei nyt tunnu oikeelta ratkasulta... Menee kyllä välillä ja jää sinne, jos on vieressä nukahtamiseen asti, mut tekee taas hampaita ja kestää rauhottuminen kauan. Pojalla ikää 1v9kk, joten ainoo et suinkaan ole.

Itellä on jaksaminen tällä hetkellä rajallista, joten en haluu alkaa taistelemaan tuon asian kanssa. Jos nukahtaa helposti syliin rauhotuttuaan, niin nukahtakoon vielä toistaseks. Jos ei meinaa nukahtaa, niin sit kokeillaan suoraan omaan sänkyyn ja ollaan vieressä nukahtamiseen asti. Rutiinit on ja ne on pysyny samana ties kuinka kauan. Uuvuttavaa olla naulittuna sohvalle joka ilta, mut toi on nyt helpoin.

Ikuista kierrettä tuosta ei o ennenkään tullu, joten tuskin jää pysyväks tavaks nytkään. Joitakin asioita voi lapselle opettaa pienestä asti ja kyllä tuon ikänen pompottaakin osaa, mut myös mun mielestä on tärkeetä vastata lapsen tarpeisiin ja elää niiden mukaan. Jos tilanne vaatii läheisyyttä nukahtaessa, niin sit vaatii... Tilanteen mentyä ohi palataan normaaliin eikä siitä o lapselle mitään ahittaa.

 

Ei niitä mistään "revitä".
Ja miksikö aikuisilla on valta päättää?

Hmmm, mitenköhän olis?
Olisko niin että lapsi ei kuitenkaan vielä ymmärrä ja osaa tehdä kaikkia omaa elämäänsä koskevia päätöksiä vaan siihen tarvitaan se aikuinen.

Mulle on ihan se ja sama jos joku haluaa syöttää lastaan vielä 1-2 tai vaikka 3-vuotiaana, mutta meillä ei yli vuoden ikäinen saa maitoa öisin, koska pärjää vallan mainiosti ilmankin.

Aikuisella on siis valta päättää, milloin lapsella on nälkä ja milloin ei? Mielenkiintoista.

Tuokin pärjäis varmaan vaikka saisi maitoa 4h välein eikä kiinteitä ollenkaan, mutta mun mielestä on tärkeätä ottaa huomioon toiset ihmiset ja heidän mielipiteensä. Vaikka oliski vain hirveitä, manipuloivia kakaroita

Oikeesti, miten me suvaitaan itseltämme huonoa käytöstä lapsia kohtaan mutta lasten pitäis olla tottelevaisia enkelirobotteja.

 

Mun nyt 2-vuotias lapseni on nukahtanut ihan syntymästään asti joko syliin, tissille tai viereen. En ole kokenut siinä mitään ongelmaa, että olen hänen vierellään hänen käydessä nukkumaan. En todellakaan voisi kuvitella olevani niin julma, että olisin alusta asti opettanut lapseni nukahtamaan yksikseen omaan sänkyynsä. Toki hän olisi varmaan oppinut, mutta varsin olisi ollut turvaton olo, pieni lapsi kun tarvitsee äitiään vierelleen myös yöllä. Missään nimessä en olisi myöskään pitänyt mitään huuto unikoulua, aika raakaa jättää lapsi itkemään ja opettaa sitä kautta nukahtamaan itsekseen. Meillä siis lapseni heräili syömään noin 1,5- vuotiseksi asti ja on siitä lähtien nukkunut yöt läpeensä ja perhepedissä ollaan nukuttu alusta asti. Samaan aikaan kun loppui yöimetys, niin lopetin tissille nukuttamisen ja nykyään hän siis nukahtaa viereeni tyytyväisenä. Eli siis mun mielestäni tuossa syliin nukuttamisessa ei ole mitään ongelmaa, päinvastoin, lapsestasi on varmasti ihanaa sekä turvallista nukahtaa syliisi.

 

Mä nukutan pojan aina viereeni iltasadun jälkeen ja poika on 5v. Osittain pienen asunnon takia väliaikaisesti, mutta ainakin poika on itse tyytyväinen tähän.

 

Minä olen nyt vasta (lapsi 1v 4kk) päässyt eroon tuosta syliin nukuttamisesta. Rupesin nukuttamaan viereen niin, että pidän vain lapsesta kiinni ja pötkötetään kyljellään. Tosi hyvin toimii, välillä protestoi. Mutta jos päästää pois pihtiotteesta niin palaa sitten takaisin kylkeen kiinni pidettäväksi.

Ei välttämättä toimi kiihkeän temperamentin omaavalle lapselle.

 

Mun kaveri nukuttaa syliin vielä 2,5v. Menee jo vähän..öö..

 

Minäkin nukutin lapsen syliin ja vielä niin, että kannoin ympäriinsä 1,5-vuotiaaksi. Sitten tulin raskaaksi ja lapsen kantaminen alkoi ottaa selkään. Meillä hommasta selvittiin niin, että tehtiin normaalit iltatoimet niin kuin ennenkin. Ja sen jälkeen istuin meidän sängylle, jonka vieressä oli lapsen pinnasänky. Lapsi sai istua sylissä nukahtamassa. Tätä tehtiin pari viikkoa ja sitten aloiteltiin pikkuhiljaa tassuttelulla, aina sai ensin kuitenkin tankata läheisyyttä sylissä.

Nyt lapsi jo 2,5-vuotias ja nukkuu omassa huoneessa isojen sängyssä. Edelleen haluaa istua sylissä rauhoittumassa illalla ennen nukahtamista. Nukahtaa kyllä itsekseen omaan sänkyyn.

Nämä, jotka kehuskelee kuinka on vauvasta asti nukahtanut omaan sänkyyn jne. Eivät ole ilmeisesti olleet vaativampien lasten vanhempia. Meillä lapsi huusi jo laitoksella hullunlailla, jos koitti sänkyyn laskea.