Meillä oli ensimmäiset kolme viikkoa välissä, silloin vielä imetin niin oli öisin helppoa. Kolme viikkoisena koottiin sänky ja kokeiltiin että miten sopeutuisi uuteen nukkumispaikkaansa sillä mamma ja pappa kaipasivatkin jo oman unitilan, ettei koko ajan tarvinnut varoa ettei rusenna pientä allensa kun kääntyilee. Mä nukuinkin ekat viikot tasan samassa asennossa =)
Mainiosti sopeutui, nyt ei edes suostu oikein muualla nukkumaan. Normaalisti vauvat vissiin tykkäävät jos ei ole paljoa liikkumavaraa, että olisi turvallinen olo. Meidän tyttö saa raivarit jos ei pääse liikkumaan vapaasti. Onkin usein kääntyneenä pää jalkopäähän kun herään nälkäkutsuun öisin. Suorastaan rakastaa sänkyänsä, mobile on mahtava juttu; sille naureskellaan usein, tutut eläimet ne siellä pyörii vain häntä varten
Aluksi nukahti vain syliin, mutta nykyään on oppinut hieromaan silmiään kun väsyttää ja laitetaan sänkyyn, siitä sitten kääntyy kyljelleen ja hankaa poskea unirättiä vasten ja maiskuttelee jonkun aikaa, joskus äänteleekin ja sitten nukahtaa.
On se vaan ihanaa kun on oma sänky takaisin.
Tuosta rauhoittumisesta; jos tyttö on kunnon pulteissa ja vain huutaa niin ainoa keino meillä on että mamma ottaa syliin, selkä rintaa vasten niin että tyttö näkee mitä ympärillä tapahtuu ja sitten painellaan ympäri asuntoa. Ei sitä(kään) kauaa jaksa, mutta onpahan sen hetken hiljaa. Paitsi tänään ja eilen... *pyörittää päätään ja hieroo ohimoita*. Kyllä niitä uusia keinoja keksii ajan myötä. Kaikki ovat yksilöitä.
Jaksamista :hug: