Esikoispoika (2 v. 3 kk) on nukkunut "tilapäisesti" koko syksyn vanhempien makuuhuoneen lattialla. Tätä ennen hän nukkui hyvällä menestyksellä omassa sängyssä, omassa huoneessa nelikuisesta lähtien. Sairastelusta ja uhmailuista johtuen kokeilimme alkusyksystä nukkuisiko poika paremmin meidän sängyn vieressä, ja kun homma toimi aika hyvin, siitä tulikin yllättäen tapa. Tässä kuitenkin on ongelmansa: huone on todella ahdas, eikä lattialla varmasti ole järin kivaa nukkua kapeassa pikku kolossa. Poika nukkuu kyllä patjallaan hyvin, mutta nukahtaminen edellyttää, että kaikki menevät yhtä aikaa nukkumaan. Ok, ilta-ysiltä kaikkien onnistuu mennä sänkyyn, mutta kun aikuisten ne päiväunetkin pitäis... :headwall:
Nyt muutaman viikon päästä pitäisi syntyä seuraava vauva, ja koska meidän sänkyyn ei vauva kerta kaikkiaan mahdu, pinnasänky tarvitaan hänelle samaan huoneeseen. No, näin ollen esikoisen pitäisi siirtyä omaan huoneeseen jo nukkumaan, huone loppuu muuten kesken. Pari viikkoa sitten yksi yö menikin jo omassa sängyssä ilman mitään kitinöitä, mutta seuraavina päivinä ja iltoina vanha meininki jatkui taas. Poika tykkää omasta sängystään ja nukkuu siinä todella levollisesti kun unenpäästä saa kiinni, ja on monesti puhunut, että haluaa siihen nukkumaan, mutta illalla mieli kuitenkin muuttuu. Olo itselläni on kuin emävalaalla - liikkuminen on jo jonkun verran hankalaa - eikä mieskään riemusta kilju väsyneenä poikaa nukuttaessaan. Silloin on vaan niin helppo antaa periksi, ja ottaa lapsi lattialle nukkumaan. Selkeä linja siis puuttuu, ja se häiritsee kaikkia. Tilanteen on kuitenkin muututtava, siitä olemme yhtä mieltä. Mutta kuinka? Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?
Nyt muutaman viikon päästä pitäisi syntyä seuraava vauva, ja koska meidän sänkyyn ei vauva kerta kaikkiaan mahdu, pinnasänky tarvitaan hänelle samaan huoneeseen. No, näin ollen esikoisen pitäisi siirtyä omaan huoneeseen jo nukkumaan, huone loppuu muuten kesken. Pari viikkoa sitten yksi yö menikin jo omassa sängyssä ilman mitään kitinöitä, mutta seuraavina päivinä ja iltoina vanha meininki jatkui taas. Poika tykkää omasta sängystään ja nukkuu siinä todella levollisesti kun unenpäästä saa kiinni, ja on monesti puhunut, että haluaa siihen nukkumaan, mutta illalla mieli kuitenkin muuttuu. Olo itselläni on kuin emävalaalla - liikkuminen on jo jonkun verran hankalaa - eikä mieskään riemusta kilju väsyneenä poikaa nukuttaessaan. Silloin on vaan niin helppo antaa periksi, ja ottaa lapsi lattialle nukkumaan. Selkeä linja siis puuttuu, ja se häiritsee kaikkia. Tilanteen on kuitenkin muututtava, siitä olemme yhtä mieltä. Mutta kuinka? Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?