NUKKUMINEN ONGELMA??

[äääätiiiiii]

Meillä on vajaa kaksi vuotiaslapsi. Nukkuminen on viime aikoina tullut ongelmaksi vai onko se ongelma? Lapsi nukkuu vielä pinnasängyssä, mutta ei suostu iltaisin sänkyyn vaan nukahtaa sohvalle, josta sitten kannamme sänkyyn. Sama on päivä unien kanssa, nukkuu siis sohvalla. Yö unille mentäessä siis kannamme sänkyyn ja nukkuukin siellä muutaman tunnin ja sitten alkaa itkeä, eikä suostu rauhoittumaan omaan sänkyyn uudelleen van täytyy ottaa väliimme, siinä nukkuu aamuun saakka ja rauhoittuu välittömästi. Mitä meiltä olette?? Onko tämä ongelma? Pitäisikö asiaan jotekin puuttua? Vaihtaa isojen lasten sänkyyn?? Meneekö homma sitten vielä hullummaksi?? Haittaako vaikka lapsi tottuu nukkumaan vanhempiensa väliin? Tuleeko siitä sitten jatkuvaa? Koska itse nukun hieman huonosti, kun lapsi välissä pyörii ja potkii. Vai onko tämä edes ongelma, ehkä se menee itsestään ohi, jos vaan jatkamme lapsen ehdoilla.........

 

[Meillä nukutaan hyvin.]

Mä oon aika lailla sitä mieltä, että noi uniongelmat on usein vanhempien aikaansaamia. Tiukka linja alusta asti, että milloin ja missä nukutaan. Tuota ei todellakaan tule korjaamaan se, että myönnytte lapsen tahtoon. Ei lapset tiedä mitä tahtovat - rajat luovat turvaa.

Itsehän se pitäisi tietää onko tuo ongelma. Jos ei ole, niin mitä väliä.

 

[Meillä nukutaan hyvin.]

Vielä...

Kirjoituksesi kuulosti jopa lähes tulkoon niin oudolta, että epäilen josko oletkin provo...

 

[niiiimutkun]

Enempi minusta provolta vaikutti tuo vastaus. Kaut aikojen lapset on nukkuneet vanhempiensa vieressä, eivätkä kumpaisetkaan ole vaurioita saaneet. Tapa jää itsekseenkin pois, tuskin kouluikäiset enää viereen kampee. Meidän kolme lasta ovat kulkeneet aikuisten sänkyyn aikansa, en viitsinyt siitä mitään ongelmaa tehdä. Kaikki ovat nykyisinkin täyspäisiä ja itsenäisiä, joten en kadu "lepsuiluani".

 

[Kuka käskee...]

No onhan se nyt minunkin mielestä jonkinlainen ongelma, jos ei itse tiedä onko asia ongelma. Meillä vauva on nukkunut 2 kuisesta asti omassa sängyssä kokonaiset yöt. En nyt sano, että näin muillakin pitäisi olla, kun eivät kaikki vauvat ole yhtä helppoja. Asialle on todellakin jotain tehtävissä, jos se häiritsee!? Ap ei kai oikein tiedä häiritseekö se?! Kyllä 2 vuotiaan saa omaan sänkyyn jos tosiaan näin haluaa. Eli, jos asia häiritsee, niin laita sinne omaan sänkyyn, jos ei häiritse, niin anna olla. Mitäs täällä on kellään siihen mitään sanomista. Minä kyllä tykkään jakaa aviovuoteeni vain ja ainoastaan mieheni kanssa. Tuolla kyllä selvästi lukee, että asiasta on tullut ongelma kun ei nukuta hyvin ja vauva nukkuu sohvalla päikkärit! Hei häh! Tehän oikeasti annatte lapsen sanella ehdot! Jos mieluummin haluaa sen lapsen sinne omaan sänkyyn, niin tjot tjot, omaan sänkyyn!

 

[asdaa]

Uskon, että alkuperäisen huoli on ihan aito ja oikea. Et kirjoittanut, että nukkuuko lapsi teidän kanssanne samassa huoneessa? Olisiko mahdollista siirtää lapsen sänky sinun sänkysi viereen? 2-vuotiaan äitinä voin kertoa, että kaikenlaista rumbaa on koettu ja nyt n. 1 kk juniorisängyssä nukkuneena tilanne on sellainen, että jokaisena yönä pieni tepsuttelee meidän väliimme. Toisinaan jaksan kantaa hänet takaisin, toisinaan nukutaan härrävärkin kanssa loppuyö.

Se tein juniorisänkyyn siirtymisen kanssa, etten antanut periksi temppuilulle ja 2 viikossa lapsi ymmärsi, että tästä jatketaan ja tähän nukutaan joka ikinen ilta. Nyt on jo ihanan helppoa kun lapsen vie sänkyyn, ei hän siitä enää pois pyri vaan ymmärtää, että on unen aika. Lapsi nukkuu omassa huoneessaan.

2-vuotiaalle ei itkukaan ole pahitteeksi, tässä on varmasti nyt vaan sellainen rajojen vetämisen paikka. Voimia sinulle!

 

[ääääätiiiiii]

Ei tässä nyt niin kova huoli ole. Kysyin vain mielipidettä teiltä, että pitäiskö asiaan puuttua vaiko eikö?? Eli huudatanko lasta omassa sängyssä illalla, päiväunilla, ja yöllä?? Vaiko jatketaanko niin, että nukutaan sohvalla ja meidän välissä? Vaiko huutamalla omassa sängyssä omassa huoneessa?? Että aivan mielipide kysymys.........

 

[ääääätiiiiii]

Sen verran vielä lisään, että sohvalla nukkuminen ei tuota huutoja ja rauhoittuu myös vanhempien sänkyyn ilman huutoja. Eli tämä olisi parempi / helpompi vaihtoehto minun kannalta. Mutta onko lapsen kannalta?

 

[miten..]

teillä alunalkujaan on päädytty siihen, että lapsi nukahtaa sohvalle? Saavutetuista eduista lienee vaikea päästä pois ilman itkuja. Meillä itkuja on kyllä itketty sängyssä, mutta ei koskaan kokeiltu, josko sohvalle nukkuminen ois auttanut. Lapsi on kyllä luonteeltaankin sellainen, että olisi siinä varmaan vain valvonut itsensä aivan totaalisen väsyksi ja sitten itkenyt kuitenkin
Meillä tuli puolitoistavuotiaana vaihe, jossa piti kädestä pitäen nukuttaa, muuten oli hirveää huutoa nukahtaminen. Lienee ehkä ollut jokin eroahdistusvaihe? Muutto kun tuli vielä perään, niin johan olivat kuviot sekaisin. No, tästä edusta opeteltiinkin sitten pois piiitkään. Pikku hiljaa on päästy siihen, että 2v nukahtaa itsekseen omaan huoneeseen junnusänkyynsä, ovi on auki ja jonkun täytyy olla läheisessä huoneessa läsnä niin, että lapsi näkee tarvittaessa. Jotain turvallisuutta siis hakee aikuisesta nukahtamisvaiheessa edelleen.
Eli itkuitta ei välttämättä uuden opettelussa selviä, mutta jos HALUATTE lapsen nukkuvan omassa sängyssään, niin onhan se mahdollista. Jos teistä on ok, että lapsi nukkuu vieressä, niin sittenhän se on ok! Onhan 2v vielä niin pieni, että ehtiihän sitä myöhemminkin oppia omaan sänkyyn nukkumaan.

Jostain syystä vaikuttaa, ettei teidän lapsenne todellakaan pidä sängystään, jos ei ees päikkäreitä siellä nuku. Ahdistaisko häkkimäisyys, etenkin, jos ei osaa tulla siitä pois? Kannattaa varmaan kokeilla junnusänkyä, pääseehän sohvaltakin vaeltamaan ei ainakaan mitään haittaa liene kokeilemisesta. Systemaattisesti vain kantaa takaisin sänkyyn, jos lapsi sieltä tulee pois. Tai voisko sängyn siirtää teidän makkariin, jos lapsi kuitenkin nukkuu teidän makkarissa pääsääntöisesti muutenkin? Jos oppisi siellä ekaksi nukkumaan omassa sängyssään ees vähäsen, vaikka nukahtamaan siihen illalla tai päikkäreille sinne. Ja sitten siirtäisi sängyn lapsen omaan huoneeseen? Nää ovat vain ehdotuksia, ei oo kokemusta kyllä ihan samanlaisesta ongelmasta...

 

[yhden äippä]

Meillä vajaa 2-vuotias lapsi ja nukkuu omassa sängyssä yöt. Olen sen vuoksi halunnut pitää tästä kiinni, koska itse en saa kunnolla nukuttua jos lapsi on vieressämme. Pyörii niin kovin, että herättelee meitä vanhempia potkuillaan ja ähellyksellään. Jotta aikuinen saisi kunnon yöunet, tulisi heidän saada nukkua katkeamatonta unta. Eli minä suosittelisin, että yrittäisit nukuttaa lapsen omaan sänkyyn, myös yöllä ja päikkäreillä.

Meillä on ollut ihan pienestä asti pientä taistelua nukkumaanmenon kanssa. Lapsi kyllä rauhoittuu helposti omaan sänkyyn, mutta vanhemman on oltava samassa huoneessa tai tulee itku. Olen kokeillut jo aika monta konstia, mutta tämä viimeinen tuntuu toimivan aika hyvin. Laitan lapselle unimusiikkia soimaan ja sitä kuuntelen lapsen kanssa hetken. Sitten sanon, että "äiti menee nyt olohuoneeseen ja on ihan lähellä. Tulen katsomaan hetken päästä. Nyt sinä saat alkaa nukkumaan." Jätän oven raolleen ja välillä käyn rauhoittamassa lasta jos touhuaa kovin.

Lapset on kuitenkin hyvin erilaisia, joten kaikki konstit ei päde kaikkiin. Ap:n täytyy vain löytää ne omat keinot, millä lapsi rauhottuisi omaan sänkyyn (unilelu, harso, silitys, laulaminen/hyräily...). Tsemmpiä!

 

[Taukku]

Meillä tehtiin esikoisen kanssa kaikki mahdolliset virheet nukkumisen kanssa ja siitä johtuen hän nukkui viisivuotiaaksi meidän sängyssä. Mies muutti jossain vaiheessa olohuoneen sohvalle. Muutto uuteen asuntoon oli ratkaiseva askel nukkumistottumusten parantamisessa. Pitkän aikaa ennen muuttoa puhuttiin siitä, että uudessa kodissa sitten kaikilla on omat sängyt ja niissä myös nukutaan.

Kakkosen kanssa taas oltiin määrätietoisempia ja poika nukutettiin aina omaan sänkyynsä ja seitsenkuisena yöimetyksistä päästyämme siirrettiin sänky pois vanhempien makuuhuoneesta. Tämän lapsen kanssa nukkuminen ja nukkumaan meneminen on ollut aina lastenleikkiä. Kolmannen kanssa aiotaan myöskin olla määrätietoisia heti alusta asti ja hänet nukutetaan aina omaan sänkyynsä. Sen verran meillä arvostetaan yöunia, ettei ruveta niillä enää leikkimään.

Jos APta lapsen vieressä nukkuminen häiritsee, niin tosissani ehdotan, että uhraatte muutaman yön unet, opettelette nukkumaan omissa sängyissänne ja nukutte sitten hyvin jokainen.