Nukkuminen ja 2v!!!! Miten muilla

Olenkin tuolla toisella palstalla aika ajoin huokaillut tätä meidän nukkumisongelmaa, mutta kerta kiellon päälle....

Tyttö siis vajaa 2v ja pienen ikänsä ollaan taisteltu tuon nukkumisen kanssa. Kun ei näytä nukkuminen huvittavan niin se ei silloin huvita. Miehen kanssa oltu välillä todella puhki tytön vuoksi. No, hengissä vielä ollaan ja tähän saakka tultu, kiitos kuuluu myös ihanille mummuloille, jotka ojentaneet auttavan kätensä välillä.

Tyttö siis vieläkin heräilee öisin, hirveisiin huutokohtauksiin (kauhukohtaus???) ei tahdo asettua millään mihinkään. Ei omaan sänkyyn, puhumattakaan meidän viereen. Huuto on niin korvia särkevää, että ottaa aivan kipeää. Puolesta tunnista tuntiin huutaa ja kirkuu, kunnes väkisinkin nukahtaa, huudettuaan itsensä aivan puhki, hikeen.

Päivällä tahtoo olla sama juttu. Viimeiseen asti taistelee unta vastaan, vaikka olisi miten väsynyt.

Kaikki tämä siis vain täällä kotona, uhmaa ja kiukkua meitä vanhempia kohtaan. SIllä mummulassa nukkuu kuin unelma. Ei herää koskaan öisin, päivisinkin nukahtaa todella nätisti. Kaikki mahdolliset kikat ja keinot on kotona kokeiltu, mutta tällaista se vaan on. Välillä ihanat isovanhemmat ehdottavat ottavansa pikkuisen luokseen yöksi/ pariksi, jotta saadaan itse nukutuksi edes välillä kokonainen yö...

Eilen tyttö ei nukkunut lainkaan päiväunia. Tosin kokeilin viedä päikkäreille ja alkoi sellainen huutoshow, että oksat pois ja puoli latvaa. Ajattelin, että kokeillanpa nyt millainen vaikutus yöuniin, jos jää päikyt nukkumatta...ei ollut missään vaiheessa edes väsyneen oloinen, vaan oma touhukas itsensä.
No, illalla kävi nukkumaan kiltisti, heräten parin tunnin unen jälkeen siihen kamalaan huutoon. Yliväsymyksestä kaiketi johtui...

*Huoh* Ensi viikolla alkaa parin vuoden kotona olemisen jälkeen taas työt ja tytöllä tietysti hoitoon meno edessä. Kauhistuttaa ajatellakin miten itse jaksaa ja kuinka tyttö pärjää, kun nukkuminen aina tällaistä tuskaa ja hikeä ja kyyneliä.

Miten muilla tämän ikäisten nukkumiset??? Esikoisen kanssa ei ole koskaan, eikä missään vaiheessa ollut mitään vastaavia ongelmia eli liekö päästy liian helpolla aiemmin :/

 

Meidän pari vuotias poika on aina (paitsi koliikki aikana) nukkunnut melko hyvin. Tietysti sairaana tai poskihampaiden puhjetessa on heräillyt välillä huutamaan jolloin saattaa huutaa 10-15min. Normaali öinä herää usein kerran (ei kuitenkaan joka yö),mutta rauhoittuu kun menen hänen luokseen ja jos ei niin ainakin sitten kun kannan meidän viereen (ei kuitenkaan huuda vaan kitisee). Nykyään kömpii kyllä usein itsekkin omasta huoneesta meidän viereen =)
Nukkumaan meno on välillä helppoa ja välillä huutoa..joskus nukahtaa melkein heti,toisinaan saan laulaa tuutulauluja reilun tunninkin ja joskus huutaa hetken aikaa,kun ei haluttaisi nukkua. Samoin päiväunien aikaan. Aina päikkäreitä ei edes oteta ja monesti ne nukutaan autossa,kun olemme paljon liikkeelläkin.

 

Kuopus täyttää toukokuussa 2v ja on koko ikänsä nukkunut hyvin.Poika on
nukkunut täydet yöt 2kk lähtien.Illalla nukahtaa omaan sänkyynsä klo 20.30-21 ja herää noin 8.Päivällä nukkuu 2-3h päikkärit.Rauhallinen jeppe muutenkin.Onko lapsesi tempperamenttinen? Onko hänellä allergioita? (onko tutkittu?)

 

Meillä nyt takana kolme hoitopäivää ja todella kivasti menee siellä

Kotona edelleen unettomat yöt jatkuu :'( Itseasiassa yöt mennyt vielä huonompaan suuntaan nyt hoidon alettua. Kolmena yönä nukuttu ehkä kokonaiset 2h/ yö. Tänään yritän saada lääkäriaikaa tytölle, kun ei oma terveys enää kestä tätä valvomista. Jotain apua tähän on saatava ja äkkiä. Allergioita tms. ei ole koskaan todettu.

Muualla siis nukkuu hyvin, mutta täällä kotona taistelee unta vastaan. Eilen illallakin vein tytön sänkyyn siinä ysin maissa, kun oli silmin nähden väsynyt. Hetken jo näytti että käy nätisti nukkumaan, mutta sittenpä sealkoi tavanomainen sirkus. Ei rauhoittunut millään. Huusi tunnin sängyssään (kunpa vois linkittää sitä ääntä tänne) kuin kidutettu. Kokeilin sitten jos rauhoittuisi viereeni. Siinäkin pyöri ja hyöri. Yritin pitää kiinnikin, että rauhoittuisi, mutta ei niin ei. Sanoinkin tytölle, että jos nyt et rauhoitu, niin äiti vie takaisin omaan sänkyyn. Ja niinhän sen teinkin ja sinne sitten nukahti ja kello oli jo 23!!!!

Peräti kaksi tuntia nukkui ja sitten se alkoi taas. kauhea huuto ja rääkyminen. Haettiin viereen ja loppuyö menikin taas aivan #&%?$!*. Pyöri koko ajan ja puolen tunnin välein rääkyi, unessaan.

Tässä tulee itselle niin epäonnistunut olo äitinä, että mitä ihmettä on tehnyt väärin, vaikka tietää ettei mitään. Olen työnikin puolesta pitänyt unikouluja muiden lapsille, mutta tämä meidän oma kuopus on jotain aivan muuta maata. Niin vähä uninen lapsi, etten ole koskaan toiseen törmännyt. Pelkään jo että alkaa vaikuttamaan kasvukäyräänkin pikku hiljaa tuo unen vähyys.

Vieraaseen paikkaan, vieraan ihmisen pitämään unikouluun turha viedä, kun muualla nukkumisongelmaa ei ole. Kotonakaan ei mitään muita ongelmia ole, eli ihmetyttää vain tämä nukkuminen :'( :'(

Alkaa olemaan henkisesti aivan rikki ja työnikin on henkisesti todella raskasta, että saa nähdä kauanko jaksaa.

 

Täällä on samaa meininkiä jatkunu jo 2kk, saas nähdä loppuuko ikinä.
Huono on aina ollu nukkuun mutta nyt menee jo ihan älyttömäks kun tuntuu ettei nukkus juuri ikinä.
Päikkäreitä ei ole nukkunu oikeen ollenkaan nyt, joskus vahingossa voi nukahtaa tunniks tai puoleks.
Jos joku muu tuon vie nukkuun niin kyllä se sinne rauhottuu vaikka aika metakan ensin pitää, mutta minä en vaan saa omaan sänkyyn sitä.

Syliin nukahtaa mutta sitten herää omasta sängystään niin huuto on valmis ja ihan turha rauhotella, koko yön huutaa kurkkusuorana jos sängyssään pitää.
Tää on tätä että yön sitä kantelen ja taas laitan nukkuun ja taas herää jossain vaiheessa. :/

Näitä unikouluja ne meille neuvolasta ehotti mutta ei siitä mitään tule, kuka jaksaa kuunnella kiljumista yöt läpeensä, kun ei ole kitinää missään vaiheessa vaan hirveetä huutoo ja rauhalliseks kun ei saa hetkeksikään.