Nukahtaminen

Meillä 10kk ikäinen tyttö, joka nukahti ennen 5 minuutissa lauluun ja pään silittämiseen. Nyt vikon verran nukahtaminen ollut hankalaa, saattaa mennä tuntikin ennenkuin nukkuu. Neiti nousee sängystä ylös. tiputtaa tutit lattialle ja jokeltelee omia juttuja. Kuitenkaan ei salli vanhempien poistumista huoneesta vaan alkaa itkemään. Eikä myöskään auta läsnäolo huoneessa. Vinkkejä, kiitos!

 

noo.. ehkä kuulostan vähän kylmältä kun sanon että minä antaisin huutaa jonkun aikaa. jos annatte joka ilta vauvan pompottaa teitä niin siitä ei voi seurata ku aina vaan pidempiä nukutusaikoja. meillä vauva vietiin aina hereillä sänkyyn eikä "opetettu" nukutukseen. vielä ei ole ollut mitään ongelmia, poika on jo 2 v ja siirretty isoon sänkyyn. sinne se jää vilkuttamaan aina illalla että heihei..

 

Minä taas... kirjoituksestani sai varmasti väärän käsityksen, että lapsemme pompottaisi meitä...??? Minä en kuitenkaan näe miinukseksi lapselle unilaulua ja läsnäoloa nukahtaessa, joten oisiko jollakin tosiaan samanlaisia kokemuksia. Kiitän jälleen! Tosin vinkkinä saimmekin äskeisessä viestissä itkemisen yksinään, jota olen ajatellut itsekin kokeilla, mutta jos ensin olisi lapsi ystävällisempi tapa... :saint:

 

meillä poika nyt 1.4v ja viikon verran ón huutanu ku lähetää huoneesta pois mutta isommallaki pojalla oli saman ikäsenä sama vaihe :\| pitää vaa viereisessä sängyssä maata niin kauan ku nukahtaa muu ei valitettavasti meillä ainakaa auttanu :/ kestää muutaman viikon ehkä

 

Meillä oli tuo vaihe kanssa siinä 10 kk iässä, kesti kolmisen viikkoa ja nyt taas nukahdetaan totuttuun tapaan nopeasti ilman sen suurempia iltahommia ja nukutuksia. Eiköhän se ole teilläkin
ohi menevää, lapsi vain oppii uusia taitoja ja ei malta käydä nukkumaan.

 

Monetko päiväunet lapsi nukkuu? Meillä iltanukahtaminen alkoi sujua kun toiset päikkärit jätettiin pois n. 10 kk iässä.

 

Hei taas, kiitos vastauksista, ajattelinkin että kaiken uuden oppiminen tuo rauhattomuutta.
Neiti jättänyt päiväunet yksiin uniin. Eilen illalla tultiin kylästä ja nukahti autoon, ja jatkoi kotona unia aamuun asti. (12 tunnin unet)

 

Eikös se tule suurinpiirtein tuossa iässä se eroahdistus? Lapsi kokee vanhemmista eroon joutumisen ja yksinäisyyden voimakkaasti? Noin 10-kuisena tuo meidän tyttömmekin, joka oli tottunut nukahtamaan itsekseen, alkoi itkeä kun sänkyyn jäi. Tällä meni kyllä parissa viikossa helposti ohi ja hänelle riitti kun hetken seisoi sängyn vieressä ja siirtyi pikkuhiljaa kauemmaksi.

Hetken minäkin antaisin itkeä ennen kuin menisin, ja sittenkin kävisin vaan tyynesti laittamassa lapsen makuulle ja rauhallisella äänellä mahdollisimman vähin sanoin lempeästi "Nyt nukutaan" tai muuta vastaavaa. Jos koittaisi nousta niin laittaisin vaan pitkäkseen uudestaan ja uudestaan. Vaikea sanoa mikä toimisi :/

 

Meillä samanikäinen poika ja on tottunut siihen että nukutan viereen ja lauleskelen,siihen nukahtaa kivasti.Siitä sitten siirrän omaan sänkyyn.En ole kokenut tätä hankalaksi enkä aio kokeillakaan jättää sänkyyn ja vain vilkutella koska haluan antaa sen läheisyyden tunteen enne nukahtamista.Joskus toki meilläkin rupeaa kitisemään tai nousemaan ylös mutta silti olen yrittäny rauhoitella tilannetta ja esim.katseltu kirjoja tai musiikkia.Jokainen tietty katsoo oman tavan parhaaksi...

 

Mulla on samanikäinen poika.

Teen niin, että parisen minuuttia silittelen, pidän kädestä, laulan. Sitten lähden huoneesta. Jos nousee ylös huutamaan tms. sellaista, menen hetken päästä takaisin, käännä hellästi kyljelleen, silitän hetken. Ja lähden pois. Muutama kerta kun tuota teklee, on poika nukahtanut.

JOskus siis nukahtaa suoraan, joskus pitää käydä joitakin kertoja "kellistämässä".

Kannattaa joko olla huoneessa tai kävästä siellä. Jos meinaat lähtä ja lapsi parkaisee, etkä lähdekään, oppii kyllä käyttämään ääntään sujuvasti äidin liikutteluun!

 

meillä tyytö aloitti juuri tuon saman homman 10kk iässä! meni ohitse kun jätin toiset päikkärit pois.ja jäin makaamaan omaan sänkyyni siksi aikaa kun neiti nukahti.johon meni noin 5-10minuuttia.

 

meillä tyttö aloitti juuri tuo saman homman 10kk iässä!
meni ohitse kun jätettiin toiset päikkärit välistä.
jään kyllä viereen(omaan sänkyyn) makaamaan siksi aikaa kun neiti nukahtaa johon menee n.10minuuttia.

 

Tyttäremme on nyt 1 v 3 kk ja nukkumaanmeno on todella hankalaa!!! Vauvana hän nukahti itsekseen sänkyyn ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta jostain syystä noin 10 kuisena ja sen jälkeen jokainen ilta on ollut yhtä taistelua. Hän on ikäänkuin ei olisi väsynyt lainkaan. Aluksi hän huusi niin kovaa iltaisin, että oli pakko jäädä viereen rauhoittelemaan, mutta tällä hetkellä hän vain yksinkertaisesti ei pysy sängyssä. (Pinnasänky piti vaihtaa tavalliseen, kun KIIPESI itse sieltä pois!) Häntä on joko pideltävä koko ajan tai sitten toistuvasti nostettava makuuasentoon. Tähän ”tainnutukseen” menee tavallisimmin 2 tuntia – ja hermot! Enkä voi sanoa, etteikö sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä olisi meillä vanhemmilla tarpeeksi. Pian jo puoli vuotta on yritetty, mutta ei auta. Vanhemman tyttäremme kanssa ei ole ollut kuin satunnaisia ongelmia nukkumisen kanssa. Aiemmin luulimmekin, että nukahtamisessa on kyse vain siitä, että lapsi joko totutetaan tai ei totuteta nukahtamaan itsekseen. Nyt on uskomukset täytynyt perua. Nuorimman neidin kohdalla tämä ei päde, sillä hän ei halua nukkua, vaikka olisimme kuinka vierekkäin. Päiväunet hän nukkuu normaalisti 2-3 tuntia. Niiden vähentämistäkin on kokeiltu, tuloksetta. Mikä neuvoksi, antakaa vinkkejä, jos olette ollut samassa jamassa... Haluaisimme eritysesti siis neuvoja itse nukahtamisen helpottamiseksi. Rutiinit, ulkoilu, yms. on testattu jo, ei merkitystä! Kiitos!

 

Meillä tyttö jäi aivan vauvana sänkyyn todella hyvin ja teki omat iltajumpat ennen nukahtamistaan. Nukkui aivan vastasyntyneestä saakka todella hyvin ja 2-kuisesta jo kokonaan yöt syömättä. Sitten koitti muutto sekä 10kk:n ikä ja siitä alkoi kauheat univaikeudet. Nukahtaminen oli vaikeaa ja yölläkin valvottiin. Käytiin läpi vaikka mitkä unitemput;Yritettiin huudatusta, silittelyä sängyssä, maitopulloa, syliin nukuttamista yms. mutta mikään ei tuntunut tehoavan. Usko meinasi jo loppua kesken..Vaikea sanoa, tekikö muutto sen kaiken vaikeuden vai juuri tuo 10kk:n ikä, mutta monta kuukautta sitä unitemppuilua kesti.

Nyt neiti on kohta 1,5v ja univaikeudet ovat tipotiessään ja toivottavasti myös pysyvät siellä! Illalla oikein jo haluaa sänkyyn ja käy tosi mielellään makuulle. Ottaa unilelun kainaloon ja 2 tuttia, toisen suuhun, toisen käteen ja vaihtelee niitä vuoron perään kunnes nukahtaa(hassu tapa). Sanoo hei hei kun toivotetaan hyvät yöt ja ei kuulu inahdustakaan kun poistutaan huoneesta. On oikein kummallista, kun herätään aamulla ja huomataan, ettei olla herätty yöllä kertaakaan.

Eli ilmeisesti aika tekee tehtävänsä, niinkin toivottomalta kun se kuulostaakin. En siis osaa antaa mitään yksittäistä keinoa, kun mikään niistä ei pahimmassa vaiheessa tuntunut tehoavan.
Oikein paljon voimia ja tsemppiä teille! Vielä tulee se päivä, että nukahtaminen sujuu, kuin vettä vaan! =)

 

Meillä kuopus nukahti vielä 10kk tissille, mutta nyt vanhempana hän jää lastenhuoneeseen isoveljien kanssa ja nukahtaa pinnasänkyynsä ihan itsekseen.
Jos isoveljet eivät ole kotona, hän ei yksin halua huoneessaan olla, joten minä lueskelen kirjaa isoveikan sängyssä niin kauan et uni tulee.
Ei kannata pikkuista jättää yksin, jos hän ei sitä itse halua. Pelkkä läsnä olo voi riittää välttämättä siihen ei muuta tarvita. =)

 

\

Tyttäremme on nyt 1 v 3 kk ja nukkumaanmeno on todella hankalaa!!! Vauvana hän nukahti itsekseen sänkyyn ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta jostain syystä noin 10 kuisena ja sen jälkeen jokainen ilta on ollut yhtä taistelua. Hän on ikäänkuin ei olisi väsynyt lainkaan. Aluksi hän huusi niin kovaa iltaisin, että oli pakko jäädä viereen rauhoittelemaan, mutta tällä hetkellä hän vain yksinkertaisesti ei pysy sängyssä. (Pinnasänky piti vaihtaa tavalliseen, kun KIIPESI itse sieltä pois!) Häntä on joko pideltävä koko ajan tai sitten toistuvasti nostettava makuuasentoon. Tähän "tainnutukseen" menee tavallisimmin 2 tuntia - ja hermot! Enkä voi sanoa, etteikö sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä olisi meillä vanhemmilla tarpeeksi. Pian jo puoli vuotta on yritetty, mutta ei auta. Vanhemman tyttäremme kanssa ei ole ollut kuin satunnaisia ongelmia nukkumisen kanssa. Aiemmin luulimmekin, että nukahtamisessa on kyse vain siitä, että lapsi joko totutetaan tai ei totuteta nukahtamaan itsekseen. Nyt on uskomukset täytynyt perua. Nuorimman neidin kohdalla tämä ei päde, sillä hän ei halua nukkua, vaikka olisimme kuinka vierekkäin. Päiväunet hän nukkuu normaalisti 2-3 tuntia. Niiden vähentämistäkin on kokeiltu, tuloksetta. Mikä neuvoksi, antakaa vinkkejä, jos olette ollut samassa jamassa... Haluaisimme eritysesti siis neuvoja itse nukahtamisen helpottamiseksi. Rutiinit, ulkoilu, yms. on testattu jo, ei merkitystä! Kiitos!

Meillä esikoisen kanssa sama juttu. Vauvana nukahti omaan sänkyynsä, mutta 1,5kk jälkeen nukahtaminen oli vaikeaa. Hän oli kaikinpuolin vilkas lapsi eikä vieteri pysähtynyt sänkyyn mennessä. Monta vuotta sain sängynvieressä vahtia ettei lähde siitä juoksemaan. Aluksi sain pidellä kiinni jotta asettuisi sänkyynkään.

Asiaa ei helpottanut pikkuveli joka vauvaiän jälkeen oli myös vahittava. Kahta lasta on yksin vaikea saada yhtäaikaa pysymään sängyssä.

Poikien ollessa 4 ja 5 illat helpottuivat eikä enään ole ollut ongelmia. Tietävät jo kun äiti sanoo hyvää yötä ei sängyistä nousta eikä sielä möykätä. =)

 

Heippa pitkästä aikaa!

Kiitokset kaikille vastainneille ja kokemuksista kirjottaneille. Meillä olikin ainakin toistaseksi ohimenevää melkein tunnin nukuttamiset, nyt neiti nukahtaa 5-10 minuutissa, mutta olen katsonut parhaaksi ensin lauleskella ja sitten ollut huoneessa kunnes nukahtaa. Meillä homma nyt toimii, neitimme kuitenkin tarkistaa silmiä kurkistamalla ollaankos vielä huoneessa, yötkin menee mukavasti nukkuessa. Jaksamisia kaikille muillekin, kaikki on vain väliaikaista, mutta ymmärrettävästi välilä raskasta. Tänne kirjoittaminenkin auttaa jaksamisesa, vai mitä.

Yritetään raskaina aikoina kuitenkin muistaa millainen lahja lapsi on meille, kaikki eivät sitä valitettavasti koskaan koe.

Hyvää kesää kaikille! B)