Ns. vaativa vauva!?

Kirjoittelen aiheesta mistä en ole hirveästi löytänyt mitään tietoa tai sitten olen etsinyt vääristä paikoista. Eli minulla on nyt 4kk poika joka on ainakin oman mittapuuni mukaan kovin vaativa. Kaikki toiminnat sisältävät huutamista ja itkemistä. Tämä on erittäin turhauttavaa varsinkin silloin kun tuntuu ettei osaa tehdä mitään oikein. Poika hymyilee tai seurustelee erittäin lyhyitä aikoja päivästä ja muun ajan vaatii jatkuvaa huomiota silti mikään ei riitä tai ole hyvin.. Hirveetä valitusta ja pyydän anteeksi jo etukäteen mutta kaipaisin neuvoja muilta äideiltä jolla sa,manlaisia kokemuksia vauvansa kanssa. Miten jaksatte?
Helpottaako jossain vaiheessa?

 

Oletko varma, että vauva on terve? Osa vauvoista on varmasti vaativia muutenkin, mutta näin allergisen lapsen äitinä mieleen nousee väistämättä ajatus, että ehkä lapsella on huolo olo ja jatkuva kitinä johtuisi siitä. Meillä ainakin tilanne muuttui tosi paljon, kun saatiin allergia asiat selville.

 

Täällä on myöskin omasta mielestäni erittäin vaativa vauva. Ikää nyt jo 9kk (huomenna), mutta tuntuu että koko vauvaikä on mennyt taistellessa henkilökohtaisen "osaamattomuuden" kanssa. Poika on kyllä yks pieni hurmuri ja hyviä päiviä on kymmeniä, mutta varsinkin tuolloin 4-7kk iässä tuntui ettei mikään ota sujuakseen: ruokailu oli yhtä huutoa, samoin vaatteidenvaihto, nukuttaminen (loppupeleissä heijasin sylissä aina uneen), vaunuissaolon kanssa oli kovat tahtojen taistot ja perusseurustelukin tuntui taakalta. En sitten tiedä että johtuiko oma asenteeni paljoltikin pojan mielenmuutoksista, mutta tottakai se äitikin reagoi vahvasti. Itseäni lähes itketti/itkettää, kun homma ei suju. Tulee typerä olo "syö pliis jotain, et sä muuten kasva"- ajatusten kanssa kun on syöttötuolin ympärillä jo tanssittu, leikitty tuhansilla eri leluilla, annettu omat ruokailuvälineet jne. Hampaita teki juuri 4-5kk ikäisenä ahkerasti, sitten sairasteltiin muutama flunssa lähes putkeen ja taas hampaita. Ei hetkeäkään ns. normaali ihanaa vauva-aikaa. Mä elän siinä toivossa, että jos joskus toinen lapsi siunaantuu, niin suvereenisti osaisin alusta asti olla kärsivällisempi ja viedä tämän ajan läpi kunnialla, kun nyt tuntuu siltä ettei mikään ota onnistuakseen.

Suuri tsemppihali sulle :hug: Poika on nyt kolmatta viikkoa hoidossa, ja siellä tuntuu menevän loistavasti. Pitää kovasti hoitajistaan, saa tarpeeksi energiaansa purettua ja seurusteltua aktiivisesti koko päivän, mikä sitten taas tuottaa erittäin väsyneen pojan illaksi, joten illat taistellaan, mutta kokoajan on paranemaan päin, kunhan unet (normisti otti 30-45min unia 3xpvä, nyt ottaa aamulla 30min, 12-14 ja iltaunet on jäämässä pois) tasaantuvat niin, että illalla jaksaa syödä, valvoa ja kylpeä jne. edes klo 19.30 asti.

Toivottavasti tämä helpottaa joskus. Vaativista vauvoista tulee johtajia, niin mua on kannustettu.

 

Kiitoksia tsempityksestä Elppa. Niin ja olen myös niitä allergia asioita pohtinut mutta jotenkin ei ehkä kuitenkaan.. Miten teillä NallePuh82, oireet ilmenivät??

Ajatus myös refluksi taudista mietityttää..? Mutta kun ei ole siitä niin selvillä että minkälainen tuo tauti mahtaa olla??

Tämä aihe on itselleni juuri nyt erittäin ajankohtainen ja ihmettelnkin ettei siitä ole juurikaan puhetta, siis vaativuudesta. Tuntuu että ympärillä olevilla äideillä on maailman ihanimmat ja nauravaisimmat lapset ja meidän poika senkun känkkää. Ihana hänkin mutta kun meinaa voimat loppua ainaiseen taisteluun, ei haluaisi huudattaa mutta kun se huutaa vaan :/

Toivoisin aiheesta laajaa keskustelua ja ajatusten vaihtoa.
Niin ja kiitos jo vastanneille!

 

Meillä lapsella allergianoireena oli juurikin tuota refluksia! Refluksi voi olla myös rakenteellista ja tällöin sillä ei ole allergian kanssa välttämättä mitään tekemistä.

Meillä oireena allergiasta oli alussa imetyksellä löysä ja limainen kakka. Refluksi oireili lähinnä niin, että lapsi oli lähes koko ajan tyytymätön. Vauva ei ollut tyytyväinen oloonsa oikein missään ja sylissäkin vääntelehti ja punkesi pystyyn koko ajan. Alkoi myös jossain vaiheessa vetää itseään kummallisesti kaarelle taakse päin esim. istuessaan sitterissä.

Öisin heräili vähän väliä syömään ja ei rauhoittunut mitenkään muuten kuin rinnalla tai myöhemmin pullolla. Söi vähän ja jatkoi unia ja taas heräsi ihan hetken päästä syömään. Välillä myös syöminen oli taistelua eli irrotti otetta rinnasta ja venhoili syödessään. Myöhemmin välillä halusi pulloa ja sitten taas käänsi päätä pois ja torjui pulloa. Syöttäminen alkoi siis olla melkoista pelailua.

Yksi seikka oli se, ettei lapsi viihtynyt makuuasennossa oikein yhtään. Monilla refluksi on pahimmillaan makuulla, kun hapanta vatsan sisältöä pääsee virtaamaan helpommin takaisin ruokatorven puolelle polttamaan. Tästä johtui jatkuvat yöheräilyt ja päivälläkin piti koko ajan olla pitämässä pystyssä sylissä.

Loppuajasta huomasin myös sellaisen jutun, että lapsi hikoili aivan tolkuttomasti nukkuessaan. Outoja oireita oli muutenkin eli oli aika herkkä äänille yms.

Minä lopetin imetyksen ja siirryttiin erityiskorvike Almironille, jolla kakka korjaantui mutta refluksi jäi. Nannilla kakka oli myös normaalia, mutta refluksi vaivasi. Vauva-ajan meillä oli sitten käytössä täysin maidoton Neocate ja refluksiin happoja vähentävä lääkitys. Nyt lapsi on jo kaksi vuotias maidon juoja ilman lääkitystä

Toivottavasti teillä tilanne selviää. Itsekin alkuun luulin, että minulla on vaativa vauva ja neuvolasta tarjosivat unikoulua yms. Allergia/refluksisopan selvittyä huomasin, että meillä asuu oikeasti aika tyytyväinen, hyvin nukkuva ja helppo lapsi!

 

Hei hiipi!
Minulla on juuri vuoden täyttänyt poika, jonka voin suoralta kädeltä sanoa olleen vaativa vauva. Jos esikoinen tuntui vaativalta toisinaan, ei hänestä ollut vertaa tälle kakkoselle.
Laitokselta lähtien vauva ei suostunut nukkumaan missään muualla kuin minun vieressäni. Ensimmäiset 4kk huudettiin, känistiin ja syötiin varmaan tunnin välein. Mikään ei tuntunut olevan vauvasta kivaa, vaan vähintäänkin käninää kuului koko ajan. Esikoisellamme oli maitoallergia, joten tätäkin seikkaa olemme tasaiseen tahtiin kuluneen vuoden aikana pohtineet/selvitelleet yksityisellä allergialääkärillä. Mm. maidotonta, kotialtistuksia, ihotestit jne. kokeiltu, mutta selviä viittauksia allergiaan ei ole löytynyt.
Meillä poika on aina nukkunut (tai n. 11kk ikään saakka) tosi huonosti ja vähän. Ei ole ollut yhtään harvinaista, että yössä on heräilty 25 kertaakin.. Päiväunet oli pitkään vaan puoli tuntisia. Ruokailun kanssa on tapeltu iät ja ajat ja siihen jatkuvaan tyytymättömyyteenkin tottui -jos niin voi sanoa- ajan mittaan. Lisäksi pikkuisemme on sairastellut tosi paljon flunssatauteja, korvatulehduksia jne.
Puolen vuoden jälkeen meillä helpotti hiukan käninän/itkujen määrä ja n.10kk selvästi lisää. Nyt vuoden iässä poika nukkuu yöt hyvin, päiväunet ovat selvästi pidentyneet ja on huomattavasti tyytyväisempi tapaus kaikin puolin. Tempperamenttia löytyy, mutta sehän on vain hyvä asia.
Apuja en osaa sinulle antaa, mutta toivottavasti tämä antaa ainakin toivoa! Siis, että vaativa vauva-aikakin loppuu aikanaan ja esiin voi tulla hyvinkin tyytyväinen pikku lapsi. Meillä selvästi ikä teki tehtävänsä. Toivottavasti teillä tilanne helpottaisi jo pikimmiten ja mahd. allergiat jne selviäisivät.

Voimia sinne, paljon!!!!

 

Meil oli esikko hyvinkin vaativa vauva. Sairaalasta se alkoi. Itki ja kiukkus koko ajan, ku muut vauvat kitisivät ja nukkuivat Tutkittiin maitoallergiaa ja muita, mut ei löytynyt. Kaikki sano, et kun tulee 3kk niin helpottaa. Ei helpottanut. No kohta helpottaa, ku tulee 4kk. Ei helpottanut. Noin 6kk iässä kaveri rupes olee valoisampi. Vauva reagoi muutoksiin ja hampaitten tuloon voimakkaasti. Itse itkin usein ja olin ihan loppu. JOtenkin siitä selvittiin ja elämä alkoi voittaa. Unikoulu pidettiin 6kk ja se hiukka helpotti öihin, kunnes tuli lisää hampaita..
Ei ole muuta neuvoa oikeastaan, et sulkee pois ettei mikään ole vialla. Jos vaan vaativa vauva, niin itselle välil huili taukoo, mikäli mahdollista. Itse en paljoa huilia silloin saanut ja siksi olinkin aivan loppu. Se avuttomuuden tunne ja että mikään ei kelpaa toiselle, saa ihmisen rikki! Nyt meil ihana kaksivuotias pojan nassikka, jolta tempperamenttia löytyy edelleen. Oppi liikkuu aikaisin, kun ei nukkunut paljoa pienenä. Jäi aikaa treenata. Oppi puhuu aikasin.. nokkela ja hirmunen mielikuvitus! SE muuttuu viel iloksi, lupaan sen! Tsemppiä!

 

Huomenta kanssa matkustajat :wave:

Hiema helpottaa kuulla muiltakin samoja kokemuksia. Eniten tässä tilanteessa miettii että mistä sen onnellisen ja kaikki voittavan äidin rakkauden välillä löytää kun arki pelkkää taistelua...

Tuo sanonta "kyllä se kohta helpottaa kun täyttää 3kk.." ..4kk" ihan naurattaa, ei se oikeesti helpota. Samanlaista taistoa.

Hyvää kevään jatkoa kaikille vastanneille, mukava kun vaivauduitte vastaamaan. Nyt täytyy yrittää pysyä selväjärkisenä tämän asian kanssa koska raskasta on.

 

Mukavaa lukea, että muillakin vauvat on tyytymättömiä. Meillä myös tyttö nyt 5,5kk on ollut ihan pienestä asti vaativa ja ERITTÄIN kovaääninen. Ei ole jäänyt kenellekään epäselväksi jos tytöllä on asiat huonosti. Olemme tutkituttaneet tyttöä yksityisellä mahdollisen refluksi vaivan pois sulkemiseksi, koska pulauttelu ja paineella tuleva oksentelu on ollut jokapäiväinen vaiva. Ensimmäisen hampaan nyt viikko sitten puhjettua tuntuu, että kiukku on ihan pikkiriikkisen alkanut helpottaa hiljalleen. Uniin meillä ei huonotuulisuus ole koskaan vaikuttanut. Tyttö on ollut todella hyvä nukkuja, mutta yli puolet hereillä olo ajastaan hän on yleisesti ollut huonolla tuulella ja itkuinen. On ihanaa huomata valoa tunnelin päässä kahden peräkkäisen päivän jälkeen jolloin itkua ei ole ollut oikeastaan ollenkaan. Pulauttelukin tuntuu ehkä hitusen helpottaneen. Ehkä meidän lapsi ei sittenkään ole koko lapsuus aikaansa itkuinen. Sitä on jo ehtinyt kehitellä päässään kauhukuvia kiukuttelavasta uhmaikäisestä joka itkee vuorokaudet läpeensä. Voimia saa kummasti kun päivään mahtuu joskus (nykyään enemmän) hetkiä, jolloin tyttö on vilpittömän hyväntuulinen ja nauraa ääneen. :heart:. Huomaa että ehkä elämä ei olekaan ihan pelkkää itkua

 

Pihla- niinpä! Monen kuukauden kauhea kiljunta ja itku kuittaantuu yhdellä naurulla, ja äidille tulee kyyneleet silmiin. Toivotaan tosiaan että meidän vauvat rauhoittuisivat kun alkavat ns. ajatella itse

 

Mä kuulun kans tähän ketjuun. Meillä on n. 10 kk ikäinen tyttö jota vois kuvailla ns. vaativaksi vauvaksi. Enempi ja vähempi on kiukkuiltu, kätisty ja itketty koko pienen elämän ajan. Aluksi tietty vaivasi koliikkityylinen itku jonka seurauksena tais jäädä kätinä päälle

Tyttö tulistuu erittäin helposti ja tosi monasti en tiedä mikä vaivaa. Ja kiukuttelumaratonit on ihan tuttu juttu. Saatetaan todellakin kärttyillä aamusta iltaan ja siihen ei sit mikään auta. Mut onneksi välillä sit nauraa hekotetaankin

Näissä mammatapaamisissa minä kantelen vähän väliä kätisevää tyttöä kun muiden vauvelit leikkii lattialla ja hymyilee. Ja aina jaksetaan kysyä että "no mikäs sitä sun tyttöä vaivaa". Sen ku tietäis...on meinaan semmonen tuuliviiri toi typsykkä. Ja tosissaan semmonen että jos on känkkäränkkä päällä niin hymyä ei saa irtoon sit millään. Tuimia katseita vaan.

Nyt on ehkä vähän alkanut helpottaan mutta kyllä tässä saa olla varpaillaan koko ajan kun ei tiedä milloin kätinä iskee päälle.

Voimia vaan kovasti kaikille vaativien vauvojen äideille! Ei tästä vauva-ajasta voi varmaan ihan samalla tavalla nauttia kuin ne ns. helppojen vauvojen äidit.

Äärettömän rakas tuo tyttö on kaikesta huolimatta ja on tässä tullut monasti itsekin itkettyä kun ei tiedä mikä pientä vaivaa. Mutta hyvä tietää Elppa että johtajia näistä tapauksista tulee

 

Kiva lukea muiden haastellisten vauvojen vanhempien ajatuksia. Oma poika on 3,5 kk ja on ollut koko ikänsä haasteellinen pakkaus. Vaatii paljon syliä ja huomiota, nukkumaan käydään vain hirmuisen protestoinnin seurauksena ja päivin öin syödään n.30 min -2,5h välein. Nykyään kyllä viihtyy jo jonkun aikaa leikkimatollaan jos joku on näköpiirissä. Tykkää kyllä seurustella ja hymyilee paljon. Välillä vähän väsyttää, kun sitoo minua aika paljon kun imetän.
Tuntuu välillä tylsältä, kun ei viitsi lähteä mihinkään ihmisten ilmoille kitinäkallen kanssa. Silloin toivoisi, että poika olisi sellainen tyytyväinen löllykkä. Mutta kotona päivät sujuvat rutiinin kanssa. Neuvoloissa voitaisiin kyllä mainita siitä, että jotkut vauvat ovat haastellisempia. On välillä sellainen olo, että on "opettanut" vauvan liialle huomiolle. Tai välillä tuntuu, että ympäristön mielestä vauva on hemmoteltu, tai sillä on nälkä tai mahaa kipristää .....

 

Mä luulin tosi pitkään että kaikilla on vauvojen kanssa tämmöistä kuin meillä. Mulle kun toitotettiin raskausaikana kuinka rankkaa elämä vauvan kanssa on joten ajattelin että oikeassa olivat, rankkaahan tämä välillä on. Ja siis nämä jotka sitä toitotti niin omaavat ne helpot vauvat. Nyt oon vasta hoksinu että eihän nuo kavereiden vauvat olekaan tämmösiä kitinä-Iitoja vaan iloisia löllyköitä. Meidän tyttö on ainoa ns. vaativa vauva mun ystäväpiirissä jossa siis todellakin vauvoja riittää. Ja ihan loogistahan se on, jos suurin osa vauvoista ois näitä vaativia niin vois maapallolla olla aika hiljaista

Mutta nyt on luojan kiitos parempi vaihe menossa tytön kanssa ja nautin siitä täysillä! Tässä onkin takana rankka pätkä eroahdistusta/vierastusta. Kitinä oli ihan mahdotonta ja sitä kesti monta viikkoa! Nyt tuntuis pahin olevan ohi, ainakin toistaiseksi.

Tää on kyllä ihana ketju! Onhan se kiva purkaa välillä tuntojaan varsinki semmoisille jotka ymmärtää ja on samassa tilanteessa.

 

Heltsu78 ja muut vastanneet, kiva kun on tullut tekstiä ja tälle ketjulle tosiaan on tarvetta. Minäkin luulin että jotenkin vaan valitan joskus turhasta mutta ihan oikeesti, myös mun ystävillä on lapsia mutta ei ne näin rankasti ränkkää kun meidän kolli. Aina kun mennään kylään saa selkä väärällä kanniskella ja hiki otsassa selitellä että meillä sattuu aina olemaan melkein sama tilanne, ollaan me sitten kotona tai kylässä.

Joskus ajattelin etten poistu ollenkaan pirtistä pois mutta kyllä siinäkin polla sekoo..
Tänään vähän parempi aamupv kuin eilen mutta edelleen taistellaan päiväunia vastaan. Pojasta näkee että on ihan kuoleman väsynyt mutta pakko huutaa niin että meinaa henki salpautua. Onko muilla tätä itkua? Siis huutaa siihen pisteeseen että pää on punainen ja hengitys tuntuu nikeltyvän.. Erittäin pahan näköistä mutta saapahan tahtonsa lävitse kun sitten on ainakin otettava syliin ja hyssyteltävä :|

 

Oletko kokeillut Hiipi laittaa lasta nukkumaan vähän pystympään asentoon? Meillä lapsi tykkäsi vauvana nukkua paremmin niin, että sängyn pääty oli aika reilusti koholla esim. kirjojen avulla.

 

NallePuh82: En ole kokeillut mutta täytyypä kokeilla jos siitä apua olisi..

 

NallePuh82: En ole kokeillut mutta täytyypä kokeilla jos siitä apua olisi..

Tämä meilläkin nykyään apuna. 3 x aku ankan taskukirja pään päädyssä tuolinjalkojen alla

 

Hiipi eikös sulla ollut ennenaikainen vauva? Ootko kysynyt, josko tuo levottomuus liittyy jotenkin siihen?

Se ei muuten aina tarkoita, että on refluksi, jos ei viihdy makuuasennossa... Meidän tytöllä on syntymästään asti ollut kiire johonkin, pystyyn, eikä viihdy kovin kauaa makuullaan, mutta tänään selvis kontrollissa syy --> kehitys on 2 kk edellä. Eihän nää niin mustavalkoisia asioita olekaan ja mun mielestä hyvä, että heitellään ajatuksia ilmoille! Tosi hyvä aloitus Hiipi!

Mun tyttö on omalla tavallaan vaativa, muttei kuitenkaan noin paljoa kuin teillä tuntuu olevan. Aloitus vaan hyppäs silmille ja ihan mielenkiinnosta luin ketjun.

Tsemppiä kaikille! On ne vauvat kaikesta huolimatta ihania!

Aino & Lumi-Emilie 4kk

 

Tämä on todella tarpeellinen ja terapeuttinen ketju! Itselläni on vajaa 8 kuukautinen tyttövauva, joka on myös mielestäni erittäin vaatelias tai suuritarpeinen vauva, ihan miten vaan.

Ensimmäiset 3kk vauva itki 95% valveillaoloajastaan. Sen jälkeen vauva ilmoitti jatkuvaa tyytymättömyyttään sellaisella hermostuneella tekoyskän tyyppisellä ääntelyllä. Missän ei ollut hyvä, ei sylissä, ei lattialla, ei sitterissä, kaikesta viihdyttämisestä huolimatta. Hakeuduimme yksityiselle lastenlääkärille ja saimmekin hieman apua refluksilääkitykisestä.

Hieman helpompiakin jaksoja on vauvaelämäämme mahtunut (esim.pari viikkoa sen jälkeen, kun oppi ryömimään) , mutta kyllä päivät pääsääntöisesti ovat varsinaista tahimista. Nyt viimeiset kaksi viikkoa tyttö on kiljunut ja kirkunut korkealta ja kovaa lähestulkoon koko ajan. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa ja missään ei ole oikein hyvä. Ja hymy on todella maanittelun takana. Kuvittelin, että tämänikäiset vauvat kommunikoivat jokeltelemalla...Mutta siis vauvan kiljuminen on niin kovaäänistä, että omat korvat ovat koetuksella. Emme myöskään juurikaan pysty liikkumaan julkisilla paikoilla tuon kiljumisen takia. Vauvauinnissa ja perhekahvilassa herkimmät vauvat pelästyvät ja rupeavat itkemään kovasta kirkumisesta.

Parhaiten oman vauvani erityisen vaatelias käytös tulee esille juuri paikoissa, joissa on muitakin samanikäisiä vauvoja paikalla. Toiset vauvat vaan olla pötköttelevät ja tukivat kaikessa rauhassa leluja, kun omani kirkuu ja kiljuu ja on käynyt läpi kymmenen lelua siinä ajassa kuin muut ovat vasta ensimmäisen kimpussa.

Koko ajan on itselläni sellainen olo, että voiko tämä olla normaalia ja mitä jos kuitenkin taustalla on jokin sairaus (refluksi, allergia tms.). Yhtäkään toista vastavaa vauvaa en ole tavannut. Mistään vakavasta sairaudesta ei kuitenkaan varmastikaan voi olla kysymys, sillä vauva nukkuu hyvin. Viimekin yönä 11 h heräämättä, mitä en sinänsä ihmettele, kun valveillaollessan ei ole sekuntiakaan paikoillaan. Pitkät yöunet ovat todella suuri helpotus, sillä jos vielä yöt olisivat haasteena, niin en varmasti olisi enää selväjärkisten kirjoissa.

Kävimme varmuuden vuoksi labrassa ottamassa verikokeet, jotta ainakin tietyt ruoka-aineallergiat voidaan poissulkea. Odotellaan vielä tuloksia.

Tästä tuli nyt tällainen synkkä vuodatus, mutta sellainen on vähän mielikin melkein 8kk yhtäjaksoisen valtavan viihdyttämisen, showmeiningin ja jatkuvan tyytymättömyyden jäljiltä. Ymmärrän varsin hyvin, että pienten vauvojen kanssa on rankkaa, mutta kuten sanottu, mielestäni meidän vauva-arki on kyllä superhaasteellista.

Vertaistuki on kyllä kutaakin kalliimpaa ja auttaa jotenkin hieman paremmin jaksamaan.

 

HEIPPA!

Ensiksi, Mussupussu, kyllä muistit oikein. Poikani syntyi hieman etuajassa rv36+4 ja jotkut on sanonut että levottomuus voi johtua myös ennenaikaisuudesta. Kirjoittelin tuolla joulukuisissa viime vuonna mutta nyt on kyllä aika hieman kortilla johtuen tästä tilanteesta :|
Niin ja jotenkin tuntuu etten oikein viitsi siellä valitella näitä asioita kun tuntuu että muilla menee niin hienosti ja sujuvasti tuo vauva aika..

Ja tervetuloa Edith08. Täällä saa avautua asioista sen takia tämän ketjun aloitinkin. Kuulostaa kurjalta tuo teidänkin tilanne!

Meillä on nyt uutena, tai ei niin uutena mutta voimakkaampana tullut kuvioihin PULAUTTELU..
Ja en tarkoita mitään pientä puklailua vaan isoja pulautteluja joita voi tulla vielä muutamankin tunnin päästä syömisestä. Onkohan sekään normaalia? Tai siis kyllähän jotkut pulauttelee mutta että näin paljon! koko ajan saa olla vaihtamassa puhtaita päälle.. Ja siitäkin saadaan itkua ja kiukkua :kieh:

Miten te muut, otatteko/pystyttekö ottamaan omaa aikaa pään selvittelyyn vai miten te pystytte nollaamaan tilanteet? Välillä tuntuu että jää jonkin asteen kiukku päälle eikä meinaa päästä siitä yli..

 

Kiitti tään ketjun aloittajalle...Jos lupaatte, niin puran heti alkuun hieman omaa oloa. Viimeiset viis päivää on tällanen tunne :headwall: :headwall: :headwall: . Vauva 1,5 kk on tyytymätön lähes koko hereillä olo ajan. Tää viikko on ollut poikkeuksellisen rankka, koska esikoinen on ollut kipeenä ja ois halunnut sisällä hiemankin mun huomiota+levätä, niin tää vauva vaatii koko ajan mun huomion tai sit huutaa hysteerisenä -nukkuu päivällä vaan ulkona kun vaunut liikkuu ja se on hieman huono yhdistelmä liitettynä kipeenä olevaan esikoiseen, jonka pitäis olla sisällä...Ja mua on vaan yks Hyvä että tässä oli puhetta tosta refluksiasta + allergioista (pojalla on ihottumaa + jonkun verran noita syöksy pukluja myös) pitääpä ottaa puheeksi ens viikolla lääkärissä.
Hiipi kyselit tosta oman ajan ottamisesta. Meillä on mies ollut poikien kanssa sunnuntaisin 3,5h ja se on säännöllinen mun oma aika + sitten välillä viikolla mahdollisuus mennä yksin ulos, kauppaan, uimaan noin 1-1,5h. Sitä kyllä tarvii.Välillä otan yhden päiväkirja vihkon mukaan ja puran sinne kirjoittamalla kaikki tunteet ja ajatukset (niin positiiviset kuin negatiiviset) - tunnen, että se helpottaa myös. Viime viikonloppuna toi oma vapaa jäi väliin (mies oli matkoilla) ja vielä kun toi esikoinen sit sairastu, niin nyt tunnen, että oon kyllä aika väsynyt...Tänään pääsen illalla toivottavasti kampaajalle - se varmaan hieman piristää :wave: Miten sulla itsellä? Miten nollat tilanteen?
Heltsuhyvin osuvasti kirjoitettu vaativista vauvoista

Tsemppiä kaikille!

 

Jälleen HEIPAT kaikille! =)

Mulla tuo oman ajan ottaminen on hieman hakusessa. Mun mies hoitaa poikaa kyllä ahkerasta hänkin, mutta tahtoo olla että mies aika pitkää päivää välillä töissä viikolla ja jotenkin haluis että myös sekin sais joskus huokasta. Hoitaa kyl iltasin niin että saan pojan välillä käsistäni ja meen suihkuun rauhoittuun.. Kuulostaa pöljältä mut se toimii ja tekee hyvää.

Välillä sitä ihmettelee että kuinka jotkut äidit kerkee laittaan hiukset kondikseen ja meikit tällinkiin kun itsellä on vaan pääasia että vaatteet on oikein päin päällä kun lähdetään esim. kaupassa käymään.. Ja sitten vielä nuo äiti lapsi tapaamiset kahviloissa! Me yritettiin kerran käydä kahvilla ja poika nukkui vaunuissa. Kun sain kahvit eteen ja vaunut pysähty, poika alkoi huutaan niin kovaa että epäilen ettei meidän tarvitse siihen kahvilaan mennä enään ollenkaan..

Tosin käytiin ekan kerran sellaisessa perhekahvila systeemissä nyt tällä viikolla ja siellä näytti poika hetken viihtyvän kun toiset lapset kiinnostivat kovasti, niitä sitten seuraili. Tarviiko tästä päätellä että ei muutakuin lisää lapsia hankkimaan että viihtyy myös kotona paremmin :/

 

hiipiTutun tuntuista toi, että kun vaunut pysähtyy, niin huuto alkaa Mutta meillä poika yllätti yks kerta tollasessa perhekahvilassa. Nostin hänet nukkuvana heti suosiolla vaunuista pois (aattelin, että heti herää kumminkin) ja toin sisälle sohvalle. No siellähän poika päätti sitten nukkua - ja nukkui 2h putkeen toisten lasten touhuista välittämättä - ei varmaan kukaan uskonut mun selitystä, että tää mies ei tavallisesti nuku kuin lyhyitä pätkiä...vieras koree selvästi Mut meillä kotona tää kyllä ei toimi, kun haluaisin hieman touhuta ton esikoisen kanssa, niin silloin vauva on varmasti ylhäällä ja haluu kaiken huomion itselleen... B)

Aurinkoista kevätpäivää kaikille!

 

Lukaisin ketjua pikaisesti läpi ja huomasin, että aika monella itse asiassa on juuri noita allergia/refluksioireita, jotka varmasti saattavat osaltaan selitää lasten tyytymättömyyttä. Meillä lapsella oli silent refluksi, joka ei juuri päälle päin näkynyt. Tavallisempaa on juuri tuollainen runsas pulauttelu/oksentelu, joka on yleensä se refluksin näkyvin oire.

Joku olikin jo kokeillut sängyn päädyn kohotusta ja siitä oli ollut apua. Se on vanha kotikonsti, jolla refluksista kärsivän oloa voi vähän helpottaa. Itse suosittelisin puhumaan asiasta lääkärille. Refluksin syy on hyvä selvittää eli onko vika rakenteellinen vai onko taustalla allergiaa. Nuo allergiatestit (verikokeet ja prick) eivät tosin läheskään aina allergioita pienillä lapsilla paljasta, joten niihin on syyt' suhtautua hieman varauksella

 

Heis,

Pakko vastata tähän ERITTÄIN tarpeelliseen ketjuun. Meillä myös erittäin vaativa poikavauva kohta 5kk. Luulin että esikoinen oli aikanaan vaativa mutta en tiennyt vielä mitään!
Ekat kaksi kuukautta huusi 80% valveillaoloajasta eli kärsi jonkunasteisesta koliikista + että huomasin joskus miten vauvalle jäi huuto "päälle" ja kun keksin jotain tarpeeksi mielenkiintoista näytettävää rauhoittui samantien ja hymyili, valitettavasti tähän joskus kului tosi pitkä aika ennenkuin se löytyi.
Nyt on tuon alkuhuudon jälkeen sellainen että vaatimalla vaatii huomiota, sitterin edessä pitäisi heittää voltteja kokoajan että olisi tyytyväinen. Hetken saattaa pitää jotain lelua kädessä tai mutustella nyrkkejään. Sitten alkaa ynisemään ja ääni yltyy kunnes nostetaan syliin. Kaikkein mieluiten on siis sylissä ja niin että kierretään asuntoa. Poika painaa jo 8,5 kg joten hartiat on ihan poikki kokoajan. Olen rikkonut tosi paljon astioita tiskatessa kun kaikki joutuu tekemään ihan pikavauhtia kun kokoajan odottaa milloin poika alkaa oleen tyytymätön.. ja mikäli ei huomioida loppujen lopuksi kirkuu naama punaisena ja rauhoittuu tosi hitaasti jos loukataan näin. Emme juurikaan voi myöskään kyläillä tai käydä kahviloissa yms. koska poika ei yksinkertaisesti viihdy tai suostu olemaan. Juuri oltiin kummitätinsä luona kylässä ja aloitti huudolla ja loppujen lopuksi kirkui tunnin naama punaisena, ei saatu edes sitteriin kun väänsi raivoissaan itseään kaarelle... kun päästiin kotiin kaikki taas hyvin.. Poika vääntää myös itseään kaarelle sitterissä sekä on aina ollut tosi herkkä äänille kuten joku mainitsi. Refluksia en kuitenkaan osaa epäillä koska toki pulauttelee mutta ei edes joka päivä...
Miehen kanssa ollaan molemmat yleensä pari iltaa omissa liikuntaharrastuksissa koska tällä hetkellä mukavasta "perhe-elämästä" ei voi puhua.. yhteiset ateriat eivät onnistu ja yleensä aina toinen joutuu kantamaan selkä jumissa poikaa... ahdistaa.
Toivon tosi paljon tsemppiä kaikille joilla vaativa vauva, tämä on välillä tosi raskasta ja olen välistä miehelle tosi kade kun PÄÄSEE töihin. Koliikkiaikana saatoin mennä toiseen huoneeseen hetkeksi hengähtämään kun ei siihen huutoon kuitenkaan mikään auttanut, muuten olis varmaan hermot menneet lopullisesti.. kuitenkin meidät äidit on rakennettu niin että emme pysty sitä huutoa kovin kauaa kuuntelemaan vaan on pakko koitta helpottaa toisen oloa.. vaan kun mikään ei auta.

Ja se on myös niin totta että kun vauva sitten hymyilee aurinkoisesti niin yhtäkkiä kaikki kinkkaukset unohtuu .. hetkeksi.

Tsemppiä kaikille ja aurinkoisempaa kevättä!