Hei
Onkohan täällä yhtään epilepsiaa sairastavaa odottajaa? Mulla on outo tilanne -esikoisen synnytin "normaalina" eli sairauteni laskettiin parantuneeksi jo 10 vuotta sitten. No nyt sitten vuosi sitten kohtaus ja lääkitys loppuiäksi.
Nyt raskaana. Ja mietityttää tämä lääkitys ja raskaus -riskihän se on, mutta onneksi 90% lapsista syntyy terveinä. Itse kuitenkin olen miettinyt esim. sitä, että en halua imettää tulevaa vauvaa -en halua "syöttää" lapselle yhtään enempää näitä lääkkeitä kuin on pakko. Epilepsialääkkeet ovat kuitenkin keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, että mistään Buranasta ei ole kyse.
Onko kellään kokemusta, miten synnärillä suhtaudutaan jos heti alusta asti sanon, että en aio imettää vaan haluan korviketta? Eikö silloin saa sen jonkun lääkkeen, että maito ei edes nouse?
Onhan tässä vähän stressiä aiheesta, että millainen epämuodostuma siellä kohdussa kasvaa, mutta aion kyllä käydä useassa ultrassa (vaikka omalla rahalla) ja kaikissa mahdollisissa seulonnoissa etukäteen...
Onneni tietysti on, että minulla on suhteessa moneen hyvä tilanne, koska syön vain yhtä lääkettä ja sairauteni on hyvin lievä eli kohtauksia ei esiinny lääkityksessä -nehän ne suurimmat riskit kaiketi ovat.
Onkohan täällä yhtään epilepsiaa sairastavaa odottajaa? Mulla on outo tilanne -esikoisen synnytin "normaalina" eli sairauteni laskettiin parantuneeksi jo 10 vuotta sitten. No nyt sitten vuosi sitten kohtaus ja lääkitys loppuiäksi.
Nyt raskaana. Ja mietityttää tämä lääkitys ja raskaus -riskihän se on, mutta onneksi 90% lapsista syntyy terveinä. Itse kuitenkin olen miettinyt esim. sitä, että en halua imettää tulevaa vauvaa -en halua "syöttää" lapselle yhtään enempää näitä lääkkeitä kuin on pakko. Epilepsialääkkeet ovat kuitenkin keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, että mistään Buranasta ei ole kyse.
Onko kellään kokemusta, miten synnärillä suhtaudutaan jos heti alusta asti sanon, että en aio imettää vaan haluan korviketta? Eikö silloin saa sen jonkun lääkkeen, että maito ei edes nouse?
Onhan tässä vähän stressiä aiheesta, että millainen epämuodostuma siellä kohdussa kasvaa, mutta aion kyllä käydä useassa ultrassa (vaikka omalla rahalla) ja kaikissa mahdollisissa seulonnoissa etukäteen...
Onneni tietysti on, että minulla on suhteessa moneen hyvä tilanne, koska syön vain yhtä lääkettä ja sairauteni on hyvin lievä eli kohtauksia ei esiinny lääkityksessä -nehän ne suurimmat riskit kaiketi ovat.