Noviisi...

[MetsänEmäntä79]

Moi Mimilie! Vähiin on jäänyt palstailut, vaikka asia mielessä onkin päivittäin. En kai vain halua enää lukea niiden juttuja, joille kaikki on vielä mahdollista..... Käytiin klinikalla joo. Mieheltä otettiin ensin neulanäyte, jossa nolla siittiötä. Sitten otettiin koepala ja hormoniverikokeet, virusverikokeet olivat kaikki negaa. Ja taas odottelemme tuloksia.... Parin-kolmen viikon sisään pitäs selvitä, onko niitä siittiöitä ollenkaan. Tää on hermoja raastavaa.... Me riidellään ihan mitättömistä asioista ja välillä melkein itketään yhdessä...tuntuu siltä että tulis nyt se ratkaisu, ihan mikä tahansa, ettei tarviis enää sietää tätä epätietoisuutta....

Lumi, en ole kysellyt julkiselta puolelta, et päästäiskö. Kuvittelisin, että meitä ei huolita sinne hoitoon minun ylipainoni takia, vaikka lapsettomuutemme johtuukin miehestä. Klinikalla on tutut lääkärit ja tutut tilat jo... Mutta en mieti sitä vielä, kun ei edes tiedetä onko icsi meille mahdollinen, eli et onko niitä siittiöitä ensinkään.

Toivottavasti ne tulokset tulevat ennen hulluutta... Tupakatta ja viinatta olen ollut edelleen, olemme olleet molemmat...nyt tosin on tehnyt todella tiukkaa kumpikin. Voi v**un stressi.... Mut ehkä tää taas tästä.

Plussatuulia kaikille!

 

[Lumi72]

Voi itku, kamala tilanne. Varmasti koettelee parisuhdetta - mutta yrittäkää jaksaa, puhukaa ja itkekää yhdessä, yrittäkää kestää toisianne vaikka pinna takuulla on odottaessa kireällä. Kun tästä yhdessä selviätte, varmasti suhteenne on vahvemmalla tolalla.

En nyt väitä olevani minkäänlainen asiantuntija aiheessa, mutta käsittääkseni kaikilla julkisen puolen klinikoilla ei ole ihan samat painokriteerit yms - minusta siis kannattaisi ehdottomasti käydä ainakin kysymässä. Ja ihan suoraan sanottuna: ne painorajathan on sen takia, että hoidot onnistuu paremmin normaalipainoisille ja esim. ultraäänet ja punktio on vaikeampia suorittaa onnistuneesti jos on kovasti ylipainoa - lääkärin on yksinkertaisesti vaikea nähdä mitä ronkkia. Olet varmaan jo dieetillä, joten en jauha siitä enempää, toivottelen vain hirmuisesti onnea ja piiitkää pinnaa urakkaan!! :hug:

Ja muistathan, että vaikka siipaltasi ei löydettäisi yhtään ainutta siimahäntää, ei se siltikään tarkoita vielä sitä, ettette te koskaan voisi saada lasta. Ymmärrän, että asia tuntuu tässä vaiheessa ylitsepääsemättömältä - mutta lahjasukusoluillakin voi saada ihan oman, rakkaan ja kovasti toivotun lapsen. Käykääpä lukemassa joitain lahjasukusoluketjuja täällä palstalla, voitte saada sieltäkin toivottavasti toivoa ja voimaa tulevaan. (Mulla saattaa olla luovutetuilla munasoluista yrittäminen edessä, yritän siis itse sopeutua ajatukseen, etten välttämättä saakaan koskaan omaa biologista lasta - mutta voi kunpa saisin edes mieheni oman lapsen...)

Voimia!!

 

[Mansikkatyttö]

Ihanasti olet Lumi72 tänne kirjoittanut.
Joo, Metsänemäntä, teillä on varmasti nyt kaikki ne tunteet ja epätietoisuudet valloillaan.. Raskaita päätöksiä ovat myös ne luovutussolujen käytöt. Toivon teille voimia ja viisautta näiden asioiden kanssa. :heart:

 

[mimilie]

Voi MetsänEmäntä, en osaa muuta sanoa kuin tsemppiä.

 

[MetsänEmäntä79]

Noniin. Klinikalta soitettiin tuossa viime perjantaina. Mieheltä löytyi kromosomipoikkeama ja alhainen testosteronitaso. Ei ole mahdollisuuksia omiin lapsiin. Soittivat siksi, ettei uutinen tulisi niin puun takaa...

Ei muuta sanottavaa enää.
Toivon kaikille muille parempaa jatkoa!

 

[mimilie]

MetsänEmäntä: Voi ei, olen suunnattoman pahoillani teidän puolesta . Sanattomaksihan tällaiset uutiset vetävät jo ulkopuolisenkin .

 

[Lumi72]

Voi ei. Olen tosi pahoillani puolestanne. Toivottavasti pystytte suremaan ja käsittelemään asiaa yhdessä ja parisuhteenne kestää tämän. Ja toivon yhä, että ajan myötä totutte ajatukseen, että lapsia voi onnistua saamaan myös teidän tilanteessanne. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu... Mutta nyt: voimia suremiseen! :hug:

(Kiitos, Mansikkatyttö.)