Noviisi...

[MetsänEmäntä79]

Tässä vähän taustatietoa:

Olen 32 vuotias nainen, mieheni täytti juuri 34 v. Olemme olleet "tahallaan ja vahingossa" lapsettomia viimeiset 12 vuotta. Oli siis vuosi 2000, kun jätin pillerit pois, emmekä sen jälkeen ole käyttäneet mitään ehkäisyä. "Tulkoon jos on tullakseen", oli ajatuksena pitkään. Olemme kyllä sopeutuneet ajatukseen kahdestaan elämisestäkin... Mieheni sitten tokaisi pari kuukautta sitten, että olishan yksi lapsikin ihan kiva, ja siitä se ajatus sitten lähti... Olemme tänä 12 vuotena joskus metsästäneet ovulaatiota ja ajoittaneet yhdyntöjä siihen, mutta eipä ole onnistunut kertaakaan.

Päätimme siis hakeutua tutkimuksiin, while we are still young...
Tiistaina 3.4 oli ensikäynti, minut tutkittiin "käsipelillä" ja ultraäänellä tsekattiin munasarjat ja kohtu. Siistiltä ja säännölliseltä näyttivät, ei merkkejä endosta, eikä pco:sta, joita molempia pelkäsin. Toiseen asiaan liittyen on otettu verikokeet ja kilpirauhasarvot ovat kunnossa, vajaatoimintaakin pelkäsin... Hyvin kehittyneitä munarakkuloita(? nuo käsitteet ja lyhenteet aika hakusessa...) oli ja nyt sitten metsästelen ovulaatiota tikulla. En muuten ole varma, et teenkö senkään oikein, kun kontrolliviivakin on kalpea kuin haamu... Tänään on tuntunut pientä painetta alavatsassa, saattaa olla että huomenna on jo testissä kaksi viivaa. Tää kierto mennään siis vielä luomumeiningillä.

Sitten kp1 pitää soittaa aika verikokeisiin, joissa katsotaan hormoniarvot, sen pitäisi tapahtua kp3-5. Ja samana päivänä pitää soitella aikaa klinikalle munatorvien aukiolotutkimukseen, sen pitäisi tapahtua kp7-11. Samalla reissulla mies antaa sit sen spermanäytteen. Se olisi otettu muuten jo ensikäynnillä, mutta klinikan laboratoriotyyppi oli kotona hoitamassa omaa sairasta lastaan...no, kerkiäähän sen ensi kerrallakin.

Jännittää ihan hemmetikseen.... Ihme epävarmuus mielessä koko ajan ja mulla kun on vielä taipumusta paniikkihäiriöön niin sehän meinaa uhkailla koko ajan! Mietin koko ajan, että olenko ihan varma, uskallanko lähteä tähän...kun kuitenkin viimeiset 12 vuotta olen elänyt siinä uskossa, ettei meille koskaan tule lasta. Nyt sitten tosin puhuin jo miehelleni, et miä haluan sit samantien (mielummin kyl peräkkäin!:kieh useamman lapsen, itselläni on niin ihanat sisarukset että haluan suoda omille perillisilleni sit saman onnen.

Mielialat vaihtelevat (jo NYT!), mitä se sitten tuleekaan olemaan, jos/kun joudun ottamaan hormoneja ja sit ne ainaiset testailut ja jännitykset...HUI!!

Jännityksellä tässä siis odotellaan, kumpi minusta tulee ensin, äiti vai hullu!

Kirjoitelkaa kuulumisianne, tsempataan toisiamme!! Olis tietysti kiva, jos löytyisi muitakin "noviiseja", samassa tilanteessa olevia vertaistueksi, mutta ilman muuta kokeneemmatkin saavat kertoilla kokemuksiaan! Se olisi suorastaan suotavaa!

Keväisiä plussatuulia kaikille toivottelee Metsän Emäntä!

 

[MetsänEmäntä79]

Vielä sen verran, että en ole kertonut tästä yrityksestämme kuin kahdelle parhaalle ystävälleni ja äidilleni. Epäonnistumisen pelosta kai... Ja en myöskään halua aiheuttaa suvulle ja tuttaville hankalia tilanteita, jos/kun syytä ei löydy tai hoidot eivät tepsi tms... Parempi kun eivät edes tiedä meidän yrittäneen.

 

[MetsänEmäntä79]

Jaa, ei vastauksia... Täällä ei siis vissiin ole muita aloittelijoita tai sitten vaikutan syystä tai toisesta vastenmieliseltä... No, voin jutella itseksenikin, sitä tulee muutoinkin harrastettua...

Tänä aamuna sain Onni-ovulaatiotestiin eka kerran näkyviin toisenkin viivan. Kontrolliviiva oli edelleen tosi heikko ja tulosviiva vielä heikompi, mutta kaipa se kertoo, että jotain siellä on tapahtumassa! Ja tämä tietää sitten rankan remonttipäivän päätteeksi vielä iltajumppaa....

Toisaalta, tuntuu nää testailut sun muut ihan leikkimiseltä... En usko ollenkaan luomuraskautumisen mahdollisuuteen meidän kohdalla. Olishan sen nyt joskus täytynyt tän 12 vuoden aikana onnistua, jos se olis mahdollista!! Odotan siis nyt enemmän menkkojen alkamista ja sitä että pääsen soittelemaan aikoja labraan ja sinne klinikalle. Hitaasti menevät päivät eteenpäin... Onneksi on tuo uuniremppa, ni eipähän ainakaan tekeminen lopu kesken!

 

[Mansikkatyttö]

Meilläkin mentiin luomumeiningillä 7 vuotta, kunnes mulla meni hermot ja miehen oli pakko lähteä kanssani hoitoihin
Nyt hoitoja on takana jo pari vuotta ja raskautuminen on yhtä nihkeää kuin ennenkin. Miehen spermanäyte on tosi tärkeää hoitojen suunnittelun kannalta, se varmasti kertoo jo paljon tilanteestanne. Varautukaa siis kuitenkin siihen, että hoidoissakin voi mennä useampikin vuosi ja tulosta ei välttämättä siltikään tule.
( Itse kuvittelin raskautuvani ensimmäisestä ivf:stä. Toisin kävi, vikaa alettiin löytää ja taival vaan mutkistuu mutkistumistaan..)
Onnea tuleviin päiviin ja muistakaa huolehtia itsestänne. Kiva kun ette ole ns. kärsineet lapsettomuudesta. Minulle se on ollut yhtä tuskaa nämä vuodet.

 

[MetsänEmäntä79]

Kiitos vastauksestasi Mansikkatyttö!

Ja heti tuli sellaista mitä en ymmärrä, olen siitä kyllä täällä paljon lukenut, mutta suomennosta kaipaisin... Eli mitä tuo IVF tarkoittaa? Jonkunlainen hedelmöityshän se kai on, mutta voisitko kertoa miten se tehdään? Hämmästyttää ja kummastuttaa kaikki asiaan liittyvä....ja kiinnostaa!

Tosiaan, emme ole vielä kärsineet, epäilenpä että tästä se alkaa...varsinkin jos ei löydy vikaa ja silti raskautuminen ei onnistu tai sit löytyy vika jota ei voi korjata...

Tein huvikseen uuden ovistestin tässä iltasella ja nyt tulosviiva oli selvästi tummempi kuin kontrolliviiva! Joten saunan jälkeen onkin vielä hommia tiedossa... Onneksi sentään mukavia sellaisia!

 

[sintti -79]

Hei MetsänEmäntä! IVF eli "in vitro -fertilisaatio" on yhtä kuin koeputkihedelmöitys. IVF-hoidossa kasvatetaan hormonipistosten avulla ensin munasarjoihin mahdollisimman paljon munasoluja, jotka sitten kerätään talteen erillisessä toimenpiteessä ja hedelmöitetään laboratoriossa. Näin nähdään, onnistuuko hedelmöityminen ja lähtevätkö alkiot jakautumaan normaalisti. Mikäli alkioita saadaan, niistä 1-2 voidaan siirtää kohtuun ja mahdolliset ylijääneet alkiot voidaan pakastaa myöhempiä siirtoja varten.

Jos kaipaat jutteluseuraa muista alkutaipaleella olevista, kannattaa kurkistaa esimerkiksi tuohon Hoitoihin 2012 -ketjuun - siellä on muita jotka ovat lähdössä tai lähteneet hoitoihin tänä vuonna.

 

[MetsänEmäntä79]

Kiitos infosta Sintti! Tietysti vielä tässä vaiheessa toivon, ettei sinne asti tarvitse mennä...... Mulla on semmonen hämärä aavistus siitä, että mulla on hormoneissa jotain vikaa. En tiedä mistä se aavistus tulee, mut se vain on. No, sepä nähdään sitten kun nyt eka pääsen niihin kokeisiin.

Olen jonkin verran lueskellut noita muitten ketjuja, mutta tuntuu jotenkin hankalalta mennä mukaan semmoiseen ketjuun, jossa kaikki jo tuntevat toisensa...kun en muutenkaan ole mikään keskustelupalstavirtuoosi....

 

[Jonsku88]

Hei ei voi sanoa että kaikki tuntee toisensa mä ainakin liityin mukaan keskusteluun ja kerroin omasta historiastani ja avosylin mut mukaan otettiin Rohkeesti vaan jutteleen muiden kanssa Mulle ainakin henk.koht on ollu paljon apua täällä keskustelu

 

[MetsänEmäntä79]

No pitääpä tulla ainakin vilasemaan... Se vain, kun niissä "vanhoissa" ketjuissa on satoja viestejä ja minä laiskana en millään jaksais lukee niitä kaikkia ja sit menee aina jotain ohi. Siks aattelin tehdä oman ketjun, jossa kyselen ihan näitten hommien aakkosia. Jos vaikka sattuis muitakin ihan aloittelijoita löytymään.... Onhan meitä tässä tilanteessa olevia ikävän paljon.

Miä oon aina ollut mahdottoman huono odottelemaan. Siksipä tuleva aika tulee olemaan mulle piinaa. Tai sitä se on jo nyt....tuntuu et niihin seuraaviin menkkoihin on ikuisuus (oviksesta päätellen niihin on se kaks viikkoa...).. Ja yks ikuisuus tuli jo odoteltua sitä ekaa klinikkakäyntiä.. Me menimme suoraan yksityiselle, kun tällä hetkellä on siihen varaa ja toisekseen, tiesin että kunnallisella joutuu odottelemaan vielä pidempään. Kun olimme varanneet ajan Lappeenrannan Felicitas-klinikalle, luinkin sit jostain, että tämmösellä ylipainolla, mitä mulla on, ei edes kunnallisella ruveta tutkimaan! Eli tuli oltua vahingossa viisas, kun päädyttiin yksityiseen. Kyllä sielläkin tuli painosta puhetta, mutta ei meinattukaan olla tutkimatta. Ja lääkäri (ja muukin henkilökunta) oli ihana, seuraava kerta ei jännitä, vaan odotan sitä innolla! Vaikka onkin se kivuliaaksi mainittu munatorvien aukiolotutkimus tiedossa. Miulla on aika korkee kipukynnys, joten uskon selviytyväni siitä suht helposti.

On tää jännää....ja välillä tosi tylsää... Mutta jos kaikki onnistuu niinkuin pitää, niin palkinto korvaa kyllä kaiken kärsimyksen! :heart:

 

[mimilie]

Tämä onkin kiva ketju meille, jotka olemme vasta aloittelemassa tutkimuksia ja hoitoja. Ehdinkin jo esittäytyä Hoitoihin 2012-ketjussa mutta esittäydynpä täälläkin, koska olen vasta jonossa julkiselle puolelle joten hoitojen aloitus voipi venähtää vaikka loppuvuodelle. Jospa täällä sitten jännäillään yhdessä, mitä tulevaisuus tuopi tullessaan?
Meillä tilanne on siis seuraavanlainen. Ikää on 27 ja esikoista ollaan yritetty tuloksetta kolmen vuoden ajan. Terolutit on olleet käytössä 2 ja puoli vuotta tasaamassa kiertoa, mutta muuta apua niistä ei ole ollut. Miehen siemennesteet on tutkittu, ja tulos oli ihan normaali. Mulla taustalla on monirakkulaiset munasarjat ja ylipainoa 10-15kg, BMI 29. Hakeuduin maaliskuussa lapsettomuusasioihin erikoistuneelle gynelle ja sain lähetteen julkiselle, rahaa kun ei niin hirmuisesti ole. Kävin sitten otattamassa labrat, jotka vaaditaan julkisen lähetteessä ja annoin kopion miehen sperma-analyysista lääkärille. Labrojen arvoissa ei mullakaan ollut mitään sanomista mutta uskoisin, että otetaan vielä hormonilabroja kunhan pääsen hoitojen piiriin. Samaten ohjelmassa on munanjohtimien aukiolotutkimus, joka tehdään keskussairaalassa. Jos sen tulos on normaali, niin joku lääkitys, todennäköisesti Clomifen, aloitetaan samantien. Tavoitteena on saada painoa pudotettua 10kg, 2kg on jo lähtenyt .
Minäkin olisin mielelläni mennyt yksityiselle puolelle tutkimuksiin jo siitäkin syystä, ettei prosessin aloittaminen vie siellä niin paljon aikaa, mutta me asutaan sen verran syrjässä että kaikille klinikoille tulisi ajomatkaa melkein pari tuntia. Ja kun tutkimuksissa joutuu ravaamaan tiuhaan, niin melkein aina joutuis ottamaan töistä omaa lomaa ja bensakulut päälle, niin kustannukset nousis niin suuriksi ettei meidän kukkarolla siihen pystyttäisi. Yksityispuoli olisi houkuttelevampi vaihtoehto juuri hyvän palvelun ja nopean ajansaannin kannalta. Nytkin ihan hirvittää että kuinka pitkä jonotusaika meille tulee ennen kuin päästään edes aloittamaan, ja kesäkin on kohta jo sotkemassa pakkaa.

 

[MetsänEmäntä79]

Moi Mimilie ja tervetuloa ketjuun! Ajattelinkin, että olisi mukavaa jos tähän tulisi muitakin ihan aloittelijoita, niin voitaisiin jännäillä yhdessä. Ja toki edelleen, ihanaa olisi sekin, että nuo konkarit auttaisivat jos tulee jotain kysymyksiä mieleen, ihan niinkuin he ovat jo auttaneetkin!

Meilläkin klinikalle on melko pitkästi matkaa, puolisentoista tuntia suuntaansa...eli kyllä siinä saa hyvin yhdellä käynnillä päivän menemään! Mut en silti halunnut julkiselle, koska en jaksaisi just sitä odottelua... Meillä koheni rahatilanne yllättäen, kun mummoni siirtyi paremmalle puolelle ja häneltä tuli mukavasti perintöä. Ajattelin sitten että tokkopa mummokaan olisi ollut pahoillaan, kun hänen rahojaan tämmöseen käytetään...

Mullakin sitä painoa on, enemmän ku sulla....ja sitä pitäisi saada pois. Ja tupakasta pitäisi päästä eroon.... Alkoholi ei ole ongelma, enää. Onneksi!

Jännittää kyllä melko lailla se aukiolotutkimus...ja tietysti myös se, minkälainen tulos saadaan siitä spermanäytteestä!! Toivon edelleen, että vika olisi mulla hormoneissa, se on kaiketi sieltä helpoimmasta päästä korjata...? Korjatkaa jos olen väärässä!

Nyt sitten tässä pitäisi kai vielä pupuilla pari päivää (ovistesti näytti vahvaa viivaa muistaakseni toissapäivänä ja tänään on turvottanut...) ja sitten odotellaankin taas menkkoja...plääh. Olis se ihan kiva päästä niistä eroon, sen parhaimman syyn takia!

Tsemppiä odotteluun meille kaikille!

 

[MetsänEmäntä79]

Rakas Päiväkirja....huoh...

Ärsyttää kaikki, mieskin tuntuu taas aivan turhalta kapineelta koko talossa, ei innosta niin mikään. Tosin tää on tuttua, kertoo lähinnä kai siitä, että menkat ovat alkamassa noin viikon päästä, niin kuin niiden pitäisikin. Mulla on aina tää ärsytyspäivä viikkoa ennen menkkoja. Eli sinänsä pitäisi tietysti olla hyvillään, ettei tarvii enää odotella ku viikko, ni sit saa taas asioita tapahtumaan! Juttelin tänään asiasta hyvän ystäväni kanssa, hän on yksi niistä harvoista jotka tietävät että yritämme. Hän yritti uskotella että luomuplussa olis mahdollinen.....mut minä en siihen usko, en sit ollenkaan. Hänellä on itsellään tosin neljä lasta, kaikki luomuja ja viimeisin lähti ekasta yrityksestä, joten ehkäpä hän ei ole ihan paras vertaistuen antaja....

Onneksi sentään nää sivut toimivat vihdoin niinkuin pitääkin!

Jännittää, ärsyttää ja ahdistaa, kun ei yhtään voi tietää mitä on edessä... Äh.

Semmoisen oivalluksen tänään sain, että oikeastaanhan raskautta toivovien/yrittävien pitäisi elää valmiiksi jo niinkuin olisivat raskaana! Eli siis maltillisesti ja terveellisesti. Mun pitäs opetella taas syömään terveellisemmin ja sit pitäis päästä tupakasta eroon, enkä saa niistä kummastakaan mitään otetta. Ja sekin ärsyttää.... Ärrinmurrin!!!

No, jospa jo huomenna olis parempi päivä....

 

[mimilie]

Mä oon miettinyt ihan tota samaa, että pitäisi elää kuin olisi raskaana jo. Ruokavaliosta oon tehokkaasti yrittänyt karsia kaikki turhat hiilihydraatit, välillä tulee "repsahduksia" mutta ne kuuluvat elämään. Tupakanpolton olen lopettanut, välillä on ollut parin viikon kausia jolloin olen polttanut ja viime kesän poltin kokonaan. Edellisen kerran oon polttanut jouluaaton aattona eli nyt oon ollu polttamatta n. 4kk. Röökiä on kotona kyllä monta vajaata askia, mutta eipä ne juuri houkuttele. Silti tiedän, että jos olisin heittänyt kaikki röökit pois niin olisin sortunut jo monta kertaa. En tiedä mikä siinäkin on.

Alkoholi onkin sitten toinen asia. Mikään suurkuluttaja en kyllä ole, mutta rakastan hyviä viinejä ja niistä en kyllä luovu ennen kuin raskaustesti näyttää plussaa. Siiderin juomista olen kyllä vähentänyt, ja toisaalta alkoholinkäyttö on kuin itsestään jäänyt melko vähäiseksi, kun en ole kolmeen vuoteen juurikaan enää baareissa käynyt. En siis ole mikään lärvien vetäjä, vaan ennemminkin just juon silloin tällöin pari lasillista viiniä ja nautin siitä. Nuoruusaikojen humalahakuisesta juomisesta krapulat piirtyvät edelleen mieleeni niin tarkkaan etten sellaista enää halua kokea...

Toi on just tosi ärsyttävää, kun ihmiset jaksavat loputtomasti uskoa luomuplussiin. Itse en ole kertonut yrityksestämme kenellekään, koska ne kaverini, joilla on lapsia, ovat tulleet tosi nopeesti raskaaksi joka kerta, ja loput eivät ole lasta edes yrittäneet. Tuntuu kurjalta joutua "valehtelemaan" ystäville, ts. kertoa vain asioista jotka epäilyttävät perheen perustamisessa, sillä tokihan niitäkin on vaikka lasta niin kovasti toivoisinkin. Perheellekään asiasta kertominen ei oikein tunnu luontevalta. Ehkä tässä vaiheessa ei just teekään mieli kertoa, kun ei vielä ole päässyt hoitoihin. Sitten kun saa tietoa vähän enemmän, niin olisi ehkä helpompi keskustellakin aiheesta. Se haitta siinä kyl tietysti edelleen on, että sitten ihmiset jatkuvasti kärttää uutisia. Huoh. Joskus olen miettinyt, että olis terveellistä käydä psykologilla. Joskus olen käynyt siellä työuupumuksen takia ja se oli todella toimivaa mun kohdalla, niin miksei sitä voisi kokeilla nytkin. Saisi vähän purettua tuntemuksiaan jollekin ulkopuoliselle.

Tsemppiä sulle, MetsänEmäntä, terveiden elämäntapojen omaksumiseen! Kannattaa aloittaa pienin askelin. Varmaan kannattaa aloittaa tupakkalakolla. Yleensä kun tupakoinnin lopettamisen jälkeen kiloja kertyy muutama lisää. Tässä järjestyksessä siis siksi, että laihduttamismotivaatio tuskin pysyy korkealla, jos paino ei putoa ollenkaan. Sen lisäksi liikkuminen on mukavampaa kun on muutaman viikon sinnitellyt ilman röökiä ja tämä taas helpottaa laihduttamista. Mulla ei koskaan laihduttaminen onnistunut kun vielä on-offailin röökin kanssa, mutta nyt tuntuu painon pudottaminenkin helpommalta.

 

[MetsänEmäntä79]

Tutulta kuulostaa tuntemuksesi.. Miä oon kertonut vain parille takuulla luotettavalle ihmiselle, muille en just siks, kun sit pitäis aina olla kertomassa et missä mennään. Ja toisaalta, joutuis kuuntelemaan niitä yltiöpositiivisia arvioita, et "eihän se välttämättä ole kuin siitä ja siitä kiinni"! Parturi-kampaajan kanssa juttelin kyl asiasta ja hänhän sit kertoi minua rutkasti ylipainoisemmasta tuttavastaan, joka oli saanut kiloja pois karppaamalla ja heti oli tärpännyt. Sanoin vaan, et kokeiltu on, ei toiminut....ja karppiruokavalioon olen jo niiiiiiin kyllästynyt, ettei tosikaan. Nyt olen yrittänyt pitää ihan vain ne "pahat" hiilarit poissa, ruisleipää kyllä syön ja täysjyvätuotteita sekä kasviksista ihan mitä vaan. Käytämme karkkipäiväsysteemiä, eli viikonloppuisin mässäillään, viikolla yritän vetää kevyempää linjaa, rasvaa olen yrittänyt vähentää hieman.

Tupakkia olen tupsutellut 16-vuotiaasta asti.....eli kammottavat 16 vuotta!!! Siitä olis pakko päästä eroon ja miehen olis lopetettava kans, se kun vaikuttaa siittiöihinkin. Ja mieluiten tietysti jo ennen mahdollista raskautumista.....

Alkoholin suhteen miun tilanne on se, että täysi-ikäisyydestä kolmeenkymppiin asti join paljon. Siis todella paljon, ihan alkoholistisesti. Ihan päivittäin tosin en koskaan (kolmen päivän putki oli maksimi, sit loppu kunto...), mut pahimpina aikoina tuli vedettyä parikymmentä olutta kolme kertaa viikossa. Sit se rupes pikkuhiljaa vähenemään, mulle rupes tulemaan paniikkihäiriökohtauksia krapulassa...ja viimeisin kerta oli 8.1.2011. Silloin ryyppäsin ja paniikki kesti sen jälkeen neljä päivää. Kun se vihdoin loppui, niin minä vain tiesin, että tää oli nyt miun osalta tässä. Olen oman osani juonut. Ja sen jälkeen en ole juonut tippaakaan mitään alkoholillista. Tossa maanantaina tuli täyteen siis 1 v ja 3 kk raittiina!

Siun alkoholinkäyttö kuulostaa kyllä niin kohtuulliselta, että tuskinpa siitä on syytä luopua tässä raskautta yrittäessä. Ei pari lasillista viiniä tee pahaa, jos se todellakin tarkoittaa paria lasillista, ei paria pulloa.... Tosi hienoa, että olet onnistunut olemaan polttamatta!! Kunpa minäkin vielä onnistuisin...parantaishan sekin mahdollisuuksia.... Jotenkin vaan on nyt tuo niska niin kadoksissa, etten saa siitä kiinni millään, missään asiassa. Ihan saamaton olo. Tänäänkin on pitänyt siivota keittiötä, kun huomenna tulee uunimuurari ja pitäis saada tehtyä noille miehille ruokaa, mut mitä olen saanut tässä muutaman tunnin aikaan tehtyä? Tyhjensin astianpesukoneen ja täytin sen uudelleen. Voi mitä ahkeruuden juhlaa!

Odottelu jatkukoon.... Mukavaa sunnuntaita!

 

[RBAM]

Moikka!
Ihmiset tosiaan helposti yrittävät "tsempata" jollakin tavalla vähättelemällä syitä miksi saattaisitte olla lapsettomia. Parasta on varmasti ne, jotka sanoo että lopetatte vaan yrittämisen niin kyllä se raskaaksi tulo sitten onnistuu... Ei kukaan varmaan mitään pahaa tarkoita, mutta ei osata ajatella että kommentit saattaa satuttaa. Kannattaa tosiaan miettiä kuka olisi sen luottamuksen arvoinen, että osaisi käsitellä asiaa omalta kannalta oikein.

Itse en ole enää ihan aloittelija, meillä on juuri mennyt ensimmäinen IVF josta tuli 6 alkiota. Yksi siirrettiin ja 5 meni pakkaseen. Noin viikon päästä on testipv, saa nähdä tuottiko tulosta
Kerroit MetsänEmäntä79 että olet menossa munanjohtimien aukilolo tutkimukseen. Itse kävin HSSG-tutkimuksessa viime marraskussa ja mulla oli molemmat johtimet tukossa tuntemattomasta syystä. Siksi menimme suoraan IVF-jonoon julkiselle. Lapsettomuutta meillä tässä vaiheessa takana 2,5, vuotta. Mä olen 30 ja mies 28v.
Ei se aukiolo tutkimus niin kamala ole. Toki siinä joutuu "kärsimään" kivusta, mutta tutkimus ei kestä kovin kauaa (olisko mulla menny joku 10-15min). Minä sain sen hartiapistoksen, joka oli kyllä inhottava. En edes tajunnut sitä ennekuin sanoin miehellee ääneen, että kylläpä pistää ärsyttävästi hartiaan Se meni ohitse sekin melko pian. Mutta jokainen tuntee kipua eri tavalla, ja onhan siinä tutkimuksessa mukana paljon jännitystäkin joka varmaan edistää kivun tunnetta.
Pärjäät varmasti hyvin, kun ilmeisesti tähänkin mennessä olet lapsettomuutesi kanssa pärjännyt hyvin

Röökit tosiaan kannattaa hylätä lopullisesti! Niin minäkin tein vanhalle ystävälleni tupakalle vuosikausien jälkeen eikä harmita yhtään! Yllättävän helposti se kävi kun teki lopullisen päätöksen lopettamisesta, ostin korvaustuotteita (imeskelytabletteja) tueksi. Savuttomana olen ollut (vasta) helmikuun alusta, eikä tee mieli polttaa. Ainoa ongelma tulee jos käyttä alkoa, mutta tässä tilanteessa ei maistu sekään

Tsemppiä painon pudotukseen. Helppoa se ei varmasti ole, mutta kannattavaa. Onnea muutenkin kaikkeen mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

 

[MetsänEmäntä79]

Kyllä se pitää tosiaan tarkkaan miettiä, kenelle kertoo. Ihan jo senkin takia, että jos kaikki meneekin pieleen, tulee keskenmeno(ja) tms, niin onpahan vähempi porukkaa järkyttymässä... Minä tiedän voivani luottaa näihin ystäviini, kuin kallioon. Ainuthan siinä nyt vain on se, että kummatkin sattuvat olemaan erittäin hedelmällisiä...no, minkäs sille tekee.

Tosi kiva kun kerroit siitä tutkimuksesta! Kipua minä en pelkää, mulla on kerran leikattu reidestä tulehtunut patti ja puudutus ei tehonnut lainkaan. Tunsin kaiken ekasta viillosta viimeiseen neulanpistoon asti. Mikään tutkimus ei voi sattua niin paljon! Ja toinen hirvittävyys, jonka kestin, oli mukamas kivuton hammaskiven poisto ultraäänellä. Jos se oli kivutonta, niin minä olen Elviksen mummo! Mutta siitäkin selvisin, uskoisinpa, että ei se niin paha voi olla...

Tupakasta vielä. Tiedän, että mitään muuta ei tarvii tehdä, kuin se päätös. Miä tiedän sen, että elämä muuttuu helpommaksi ja kaikin tavoin miellyttävämmäksi ilman tupakkaa. Ajatustyötä on tehty paljon, en vain osaa sanoa, mikä sitä lopullista lopettamista viivyttää..... Allen Carrin kirjankin aloitin, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Jaa miksikö? No, siksi kun sit olis pitäny lopettaa.. Ja minä haluankin sitä!! Ihan sama dilemma, ku alkoholisteilla... Haluais olla raitis, mut mieluiten sillei ettei tarviis juomista lopettaa... :kieh:

Olenhan miä jo elämässäni lopettanut kaks vaikeeta juttua, nimittäin kynsien pureskelun ja alkoholinkäytön, miksi nyt en yhestä tupakasta pääsisi eroon...niin, siinäpä se kysymys. Huoh. Jospa se motivaatio sieltä joskus tupsahtais....

Kiitokset tsempeistä RBAM ja paljosti samaa takaisin!

 

[MetsänEmäntä79]

TylsäätylsäätylsäätylsääTYLSÄÄ!! Miks pitää olla tämmönen kaikkimullehetitännenyt-ihminen...?

Odottelen siis menkkoja alkaviksi...kalenterin mukaan niitten pitäs alkaa aikaisintaan sunnuntaina. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitää (=mulla on erittäin stressiherkät menkat), ni tietenkään ne ei ala vielä sillonkaan. Jos ovulaatioajankohdasta laskee, niin niitten pitäs alkaa ehkä joskus ensi viikon keskiviikon paikkeilla..ja sillo ne kp 3-5 sattuisivat just viikonloppuun, silloin olis siis määrä ottaa ne hormoniverikokeet, eikä se tietenkään siis silloin onnistuisi. Tai no onhan siinä kolme päivää, joku niistä osuu pakosti perjantaille tai maanantaille... Pitäkää peukkuja pystyssä, et ne alkais nyt "ajallaan", jooko? Muuten menee hermo.


Mukavaa odottelua teille muillekin....

 

[MetsänEmäntä79]

Kylläpä taas ärsyttää! Tällä kertaa sitä tekee raskausoireitten kuvittelu... Vaikka en usko pätkääkään luomuplussan mahdollisuuteen, niin silti "kuuntelen" kropan oireita koko ajan. Kusettaa usein (johtuisko siitä että olen juonut kolme isoa mukillista kahvia tässä aamulla..), väsyttää (ei sillä ole varmaan sen kans tekemistä, et olen tehnyt rankkaa työtä ja nukkunut liian vähän), palelee (ulkona on kylmä, ehkä tuvassa ole lämmitystä koska uunia rakennetaan parhaillaan), nuhan tuntua (uunin rakentamisesta tulee "hiukan" pölyäkin). Lisäks on menkkamaisia kipuja, joita kuvittelen et jos ne oliskin "jotain ihan muuta", vaikka ne todennäköisesti enteilevät todellakin niitä menkkoja. Se on oikeesti vähän outoa, et pientä juilintaa on ollut jo pari päivää, yleensä mulla tulee ne kivut vasta sinä päivänä, kun menkat oikeesti alkaa. No sunnuntaina niitten pitäs saattaa alkaa, pitänee maanantaina testata se nega, niin saan "mielenrauhan"...jos ne ei siis sitä ennen ala.

Mistä saa aivoihin off-napin? Sille ois toisinaan tarvetta...

Jos tuossa tekstissä on outoja virheitä, niin se johtuu ennakoivasta tekstinsyötöstä, kännyllä siis kirjoittelin.

 

[mimilie]

Mulla on ihan samanlaisia tuntemuksia kuin sulla, MetsänEmäntä. "Oireista" pahimpia on väsymys ja pahoinvointi. Kolmena päivänä olen maannut monta tuntia toimintakyvyttömänä väsymyksen ja pahoinvoinnin mukavan kombinaation lamauttamana. Lisäksi mahakipua on ollut monta päivää. Ihan ku menkat ois alkamassa, vaikka seuraaviin pitäs olla pari viikkoa. Minkään järjen mukaan en ole raskaana, tai sitten mulla olis ollu ns. valekuukautiset pari viikkoa sitten. Kaipa sitten se, että koko ajan vauva-aihe pyörii mielen päällä, aiheuttaa näitä oireita .

Ainoa positiivinen asia on että painoa on nyt pudonnut 3,5kg. Aika hyvin näyttäisi siis 1kg/viikko tahti pysyneen.

 

[MetsänEmäntä79]

Mimilie, tuo pahoinvointi on jännä! Mahatautia on kyllä liikkeellä, mutta toisaalta, voihan se olla psykosomaattistakin... Mahakivuistasi sanoisin sen verran, että nehän taitavat olla ovulaatiokipuja! Jos kerran pari viikkoa sitten oli menkat. Mulla on maha kipee pari-kolme päivää kierron keskivaiheilla ja mahaa turvottaa niin maan perusteellisesti... Nyt ei kun ahkeraa pupuilua vaan! Ja tosi hienoa toi sun painonpudotuksesi!! Ehkäpä se vielä joskus onnistuu täälläkin...

Sen verran tässä olen saanut "tehtyä", että tein päätöksen. Sovimme mieheni kanssa, että 1.5 on ensimmäinen savuton päivä. Me ei kuitenkaan vappua juhlita varsinaisesti, niin silloin on ihan hyvä aloittaa savuton elämä. Luvassa on siis muutamia varsin äreitä päiviä....mut mitäpä sitä ei tekisi.... Suunnittelin, että aina kun rupee tekemään mieli tupakkaa, niin lähden ulos ja kävelen talon ympäri. Sen kun tekee parikymmentä kertaa päivässä, niin johan se käy kuntoilusta! Yritän sillä välttää sen, etten himoissani rupeis syömään vielä enemmän!

En eilen ehtinyt uunihommilta vastaamaan ja se muurari tulloo kohta taas, joten kirjoittelen sit lisää myöhemmin.

Ainiin, edelleen samat alamahajuilinnat päällä...olis mukavaa jos menkat alkaisivat silti vasta maanantaina, niin pääsisin heti kp1 soittelemaan aikoja....

Mukavaa jatkoa!

 

[mimilie]

Sitä mäkin kyllä mietin, että olisko kyseessä ovulaatiokivut. En kyllä muista et aiemmin olis koskaan ollut tällasia kipuja, mutta toisaalta on myös hyvin paljon mahdollista että mulla ei ovulaatiota koskaan ole ollut. Millään testeillä en ole niitä yrittänytkään bongailla, koska olen jotenkin saanut sellaisen käsityksen että monirakkulaiset munasarjat jotenkin saattavat tulosta vääristää. No, jos kyseessä on ovulaatio niin kaipa tuota kipua voi kestää . Pahoinvointi on vähän helpottanut mutta edelleen väsyttää ihan sikana.

Tsemppiä MetsänEmäntä sulle tupakoinnin lopettamiseen! Ennen vappua ajattele aina tupakan huonoja puolia polttamisen yhteydessä. Niin mäkin aina olen tehnyt jos olen sortunut polttamaan, eikä sitten enää ole tehnyt niinkään mieli jatkaa. Toi idea talon ympäri kävelystä kuullostaa hyvältä, kuten sanoit niin siinähän tulee samalla kuntoiltua. Oma kuntoilumotivaatio on kyllä tällä hetkellä ihan olematon. Tänäänkin olis ollu tosi hieno sää mutta enpä jaksanut oikein mitään tehdä. Uimassa tekis mieli alkaa käydä mutta kynnys mennä uimahalliin yksin on aika iso. No, ei auta ku toivoa että saisin taas itseäni niskasta kiinni...

 

[MetsänEmäntä79]

Moikka Mimilie!

Mikäs on tänään olo? Oletteko yrittäneet hyödyntää mahdollista ovulaatiota ahkerasti...?

Mulla jatkuu edelleen alavatsan juilinnat, tein aamulla huvikseni r-testinkin, negaahan se näytti, ihan odotetusti tässä vaiheessa. Ja sitten, sain tässä parin päivän kuluessa luettua semmosen kirjan, ku "Vihdoinkin savuton". Ja poltin äsken viimeisen tupakkani. Se loppui nyt, eikä vasta ensimmäinen huhtikuuta. Ei mitään yrittämisiä, tai varsinkaan lakkoja, vaan se todella loppui. Sillä selvä! Ihana ajatus, ettei tarvitse sitten myrkyttää sitä mahdollista tulevaa lasta jo ennen hänen syntymäänsä, eikä sen jälkeenkään. Hänen ei koskaan tarvitse saada äidiltään tupakanhajuisia pusuja. Mistä tulikin mieleeni, että pitää pestä kaikki vaatteet ensi tilassa! Ihana ajatus päästä siitä orjuudesta eroon!

Ja ilmakin on mitä mainioin, pitääpä lähteä pihalle nauttimaan auringosta ja lintujen laulusta. Menkkoja odotellen... Ihanaa keväistä päivää toivottelee MetsänEmäntä!

muoks. kirjoitusvirheen poisto

 

[mimilie]

Moikka!

Kyllä me ollaan yritetty mahdollista ovista hyödyntää, tuomiohan on sitten nähtävissä parin viikon päästä. Olo on muuten ihan hyvä mutta väsyttää vaan ja hermot on koetuksella. Lenkillä kävin jo aamupäivästä kevättä haistelemassa ettei menis ihan sohvalla makoomiseksi koko viikonloppu.

Tuhannet onnentoivotukset tupakoinnin lopettamisen johdosta!!! Ja aurinkoista päivää! Ihanaa kun viimein on kunnon kevät .

 

[MetsänEmäntä79]

Jospa se luonto olisikin tällä kertaa järjestänyt teille yllätyksen! Ainahan sitä kannattaa kokeilla, ihmeitäkin tapahtuu toisinaan.

Miulle tästä tulikin lopulta tosi hyvä päivä. Kirjan oppien mukaan satunnainen tupakanhimo on ollut varsin helppoa pitää kurissa. Ja mikä parasta, miehenikin lähti lopetukseen mukaan!! Tai itseasiassa, hän ehti lopettaa ennen minua... Oli ajatellut itsekseen samaa, että lopettaa jo tänään. Aika hieno yhteensattuma!

Ja sitten, äsken vessassa käydessäni huomasin, että menkatkin ovat alkaneet ja ihan voimalla, joten tänään on sit kp1. Huomenna pääsen soittelemaan sit aikaa verikokeeseen ja klinikalle! Jes, ihan huippua kun vihdoin alkaa tapahtua!!

Ja tuo ilmahan on mitä mahtavin!!! Ihanaa on ollut touhuilla ulkona... Kasvimaatanikin kävin jo tutkimassa ja siellähän on jo valkosipulit nousseet! Oi, ihana kevät!! <3

Kiitos onnitteluista, nyt on kyl jotenkin tosi hyvä olo!
Nyt pitää lähtee leipomaan pullaa (työmiehille...itsehän en pullaa syö!!).

 

[MetsänEmäntä79]

Noniin, nyt sain soiteltua ajat. Verikoe otetaan ylihuomenna ja aukkari on sit vasta vapun jälkeen, torstaina 3.5. Eli hieman odottelua taas... Mutta hyvillä mielin, sitten saamme taas paljon lisätietoa! Kun mieskin antaa oman näytteensä samalla reissulla.

Tupakista olen pysynyt erossa, eikä oo ollu ees kovin hankalaa! Enkä oikein usko, että tää tän vaikeemmaks meneekään, eiköhän se päätös ollut se ihan vaikein piste. Ja nyt kun se on tehty, ni eihän tässä muuta tartte tehdä, ku olla polttamatta, helppoahan se!

Ihanaa keväistä päivää kaikille!