*nostalgista fiilistelyä ruisleivästä*

[JONSERED Karhunkantaja]

Muistaako kukaan muu, millainen Oululaisen jälkiuunileipä oli joskus muinoin? Samanlainen reikäleipähän se on ulkoisesti, mutta se rapea reuna! "Krunts" kuului, kun äiti leikkasi palan... Ja se rapea reuna oli parasta koko leivässä.

Sitten kaupasta saikin ostaa valmiiksi halkaistua jälkiuunileipää, jonka reuna oli ihan mutiloitu. Ja nykyään ei enää kuulu "krunts", ei edes haukatessa. :/

Mutta onneksi Samsara-ruisleivässä on sama, ihana rapeus.

Silti kaipaan wanhaa jälkiuunileipää...

 

[ideaköyhä]

Se oli hyvää! Mummo teki siitä aina retku-leipiä ja joskus leikkas pelkkää reunaa ja päälle voita! Voi nam! Nyt tuli ikävä mummoa ja jälkiuunileipää :ashamed: :heart:

 

[mia]

Joo! Se leipä oli ihan ykkönen- ja just se iiiihana reuna. Nykyään se leipä on pelkkä varjo entisestään

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Reuna ja kunnon pläjäys voita...

*nakertaa Samsaraa pahimpaan hätään*

 

[mia]

Mitä tuo Samsara on?? Tahtoo minäkin rapeata reunaa!!!

 

[Jätkä]

Äiti paistoi aina vähän vanhentuneet jälkiuunileivät pannulla kunnon voipläjäyksessä.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mitä tuo Samsara on?? Tahtoo minäkin rapeata reunaa!!!

www.luomukauppa.fi lukee pussin kyljessä.




Ja nyt on vatsa kipeä, olen allerginen rukiille. :/ Mutta oli se sen arvoista.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tuota söin...