Toggle sidebar

Normaalia alkoholinkäyttöä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Liian vanha koira?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

Liian vanha koira?

Vieras
Onko mielestänne normaalia alkoholinkäyttöä, että mies ottaa noin kerran viikossa totaaliset lärvit? Siis on ihan tolkku pois, ei tiedä missä on yms. Sivistynyt alkoholinnauttiminen hauskassa seurassa on hänelle vaikeaa, meinaa aina mennä yli.

Joku on aina hoivannut ja huoltanut hänet omaan sänkyynsä. Minä en niin tee, jätin eteisen lattialle kaikki vaatteet päällä makaamaan. Hänen lapsensa ihmetteli, ettei kai noin voi tehdä. Sanoin, että varmasti voi, hän on aikuinen ja itse viinan kurkkuunsa kaatanut.
Lapset ovat ennen huolehtineet isästään, mutta nyt kielsin sitä tekemästä.

Mikä on ennuste, saanko tavat muutettua vai teenkö viisaimmin, kun käännyn kannoillani ja poistun taakse katsomatta?

Työt hoituu, samoin kotityöt ja muutenkin on tunnollinen ja aikaansaava.
Mutta joku ongelma ilmeisesti on.
 
Jos hän kuolee siihen eteiseen omaan oksennukseensa, joudut syytteeseen. Tästä on tositapaus tiedossani.

Minusta lapset ovat oikeassa, kyllä läheisistä pitää huolehtia. Toisaalta kauheaa, jos lapset joutuvat näkemään isänsä eteiseen sammuneena.

Kerran kuussa lärvit, no joo, ei toi nyt ihan kamalalta kuulosta.
 
Miksi pitäisi saada muuttumaan. Ei kai siinä mitään pahaa ole jos haluaa lattialla nukkua. Kyllä munkin ukko toisinaan sammuu vessaan mutta osaa kyllä aamulla tulla pois sieltä ihan itse. Eikä se mua häiritse, kun mie son kuitenkin ihan kiltti kännissäkin.
 
Se oli kerran viikossa lärvit.
nauretavaa pelleilyä.
Läheisistään pitää huoltehtia, totta, mutta jospa tuo pistäis miehen miettimään ja häpeämään käytöstään kun herää aamulal eteisen lattialta.
Lasten ei todellakaan tarvi isäänsä raahata mihinkään, pöh.
Nimim. kokemusta on..........
 
Miten niin joudun syytteeseen, jos tukehtuu oksennukseensa? Silloinhan minun pitäisi valvoa ja vahtia koko yö hänen vieressään, ettei niin käy. Tukehtua voi myös sängyssä tai sohvalla.

Aikuisen pitää osata juoda niin, että pystyy itse itsestään huolehtimaan. Eikö tuo ole vähän tahallista taantumista lapsen asteelle jos olettaa aina jonkun hoivaavan?
Jonkun kerran vahingossa ymmärtäisin, mutta joka viikko...

Eteinen on yhtä lämmin kuin makuuhuonekin, ulos en jättänyt.
 
Jos jätät miehen, niin hänelle alkaa todellinen alamäki?

Jos hän ottaa lärvit kerran viikossa, niin tapahtuu ennen pitkää jokin onnettomuus, sairaus tai muille aiheutettu vahinko?

Juominen ei lopu, jos hän ei itse sitä tajua lopettaa?

Selvänä hän voisi yrittää ymmärtää?

Hän on nyt yhden päivän viikosta poissa, se on tuskallista, mutta niin on muutkin vaihtoehdot. Parasta on kun hän vähentäisi juomistaan, koeta vaikuttaa siihen hetkeen, kun hankitaan viinaksia, ehkä miedommat olisi hyväksi tai määrien laskeminen.
 
Kohta sairastun itsekin. Olen varpaillani joka vapaapäivä, että nytkö taas...

En kehtaa lähteä hänen kanssaan paljon mihinkään illanistujaisiin yms. tilaisuuksiin, koska sössön sössö mies ei ole mitenkään mieltä ylentävää seuraa.
Häpeän ja näen ystävieni naamalta ihmetyksen, miten tuollaisen deegun kanssa viitsin olla.

Eipä se nyt hirveä vahinko hänelle olisi vaikka hänet jättäisinkin. Y.o. viesteistä näkee, että tuollainenkin mies kyllä jollekin kelpaisi holhottavaksi.
 
Parasta mitä alkoholistille voi tehdä, on jättää hänet yksin eikä holhota häntä eikä valehdella ja kaunistella hänen puolestaan. Hän sitten tajuaa tilanteensa ja lopettaa (hakee apua) tai sitten jatkaa tuhoon saakka.

Minua ahdistaa viestissäsi ne lapset. Hän siis on lasten yksinhuoltaja ja juo noin paljon. Aiheellista olisi ottaa yhteyttä lastensuojeluun eikä vain pyöriä oman navan ympärillä. Ne lapsethan siinä eniten kärsii. Sinä voit kävellä pois ja jättää koko paskan, lapset ei.
 
Sitä tässä haarukoin, että onko tuo jo alkoholismia ja onko minulla oikeus ottaa herne nenään asiasta. Jotkut pitävät tuota juomisen määrää pienenä, mukavana, ominaisuutena, ei ongelmana. Kuten tuolla ylhäällä muutama viesti osoitti.

Minusta tuo "muille maille" meno on eräänlaista pettämistä ja on asiassa terveydellinen ja taloudellinenkin puoli.

Lapset eivät ole heitteillä, heillä on äiti lähellä huolehtimassa, jos jotain tapahtuu. Lapset jollain kierolla tavalla eivät paheksu isän kännäilyä. Törttöilyille nauretaan makeasti ja muistellaan menneitä ja heidän itsetuntoaan kohottaa, kun ottavat aikuisen roolin huolehtiessaan isäänsä.

Tiedän jossain sisimmässäni, että tuossa kuviossa on jotain pahasti pielessä, mutta minulle on osoitettu, että olen tiukkapipo niuhottaja yms.
 
kaksi hälyttävää seikkaa....hän menettää muistinsa joka viikko..ei normaalia, samoin se, että hänen läheisensä ovat huolissaan hänen juomisestaan. Käy tosi raskaaksi sinulle. Ikinä en itse tollaista katselisi, sanoisin, että menee hotelliin yöksi. En katselisi kännikalaa kotonani.Jos ei kerrasta oppisi, panisin suhteen poikki. Joku raja pitää olla?! Alkoholia pitää osata käyttää vain vähän kerrallaan, se on oma kriteerini miehelle. Jos ei siihen halua/pysty, heippa hei vaan.
 
aviomiehesi vai miesystäväsi? Jos ei ole aviomies, niin minä lähtisin tai lähettäisin eli poistuisin kuviosta ohjeella, että palaan, jos tavat muuttuvat, muuten en.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Liian vanha koira?:
Sitä tässä haarukoin, että onko tuo jo alkoholismia ja onko minulla oikeus ottaa herne nenään asiasta. Jotkut pitävät tuota juomisen määrää pienenä, mukavana, ominaisuutena, ei ongelmana. Kuten tuolla ylhäällä muutama viesti osoitti.

Minusta tuo "muille maille" meno on eräänlaista pettämistä ja on asiassa terveydellinen ja taloudellinenkin puoli.

Lapset eivät ole heitteillä, heillä on äiti lähellä huolehtimassa, jos jotain tapahtuu. Lapset jollain kierolla tavalla eivät paheksu isän kännäilyä. Törttöilyille nauretaan makeasti ja muistellaan menneitä ja heidän itsetuntoaan kohottaa, kun ottavat aikuisen roolin huolehtiessaan isäänsä.

Tiedän jossain sisimmässäni, että tuossa kuviossa on jotain pahasti pielessä, mutta minulle on osoitettu, että olen tiukkapipo niuhottaja yms.
Click to expand...

On aivan yhdentekevää mitä mieltä muut ovat kännäämisestä, jos se on sinulle ongelma, niin silloin se on ongelma. Lapset ovat luultavasti kasvaneet kännäämisen keskellä ja tottuneet siihen. Heille se ei ehkä ole uutta ja hälyttävää, vaan he kuvittelevat että perseet olalle on ihan normaalia kaikkialla.

Tajun juominen pois on minusta aina ongelma, tapahtuu se sitten kerran vuodessa tai kerran viikossa. Sellaisessa kunnossa ihmiselle voi tapahtua mitä vaan, eikä hän pysty hoitamaan aikuisen velvollisuuksiaan esimerkiksi lastensa suhteen. Toinen juttu on se että kukaan ei viitsi katsella ja hoivailla kännissä sössäilevää ihmistä kovin kauaa. Siinä menee kunnioitus ja kärsivällisyys.

En usko että pärjäät kilpailussa viinapullon kanssa, joten sinulla on todennäköisesti tasan yksi mahdollisuus - sanoa kiitos ja hyvästi. Olisihan se hienoa jos voisit houkutella miehen lopettamaan kaatokännit, mutta harvemmin siinä niin oikeasti käy.
 
Mitä mies itse on asiasta mieltä? Oletko sanonut, että tämä loukkaa sinua, ahdistaa sinua? Kuuletko samat virret, että ihan normaaliahan tämä on, ei mitään ongelmaa? alkoholi on aina ongelma, kun sillä satutetaan toisia (lapsia, puolisoa, perhettä) Silloin on niin kova halu juopotella, että edes rakkaimmat ihmiset eivät merkitse niin paljon, että jättäisi juomatta.

Ehkä sinun elämäsi menee miehesi rinnalla hukkaan? Haluatko sitä? Tuollaiset ongelmat saattavat myös pahentua ja juominen lisääntyy. Voin ihan kuvitella miten inhottava tämä tilanne on sinulle.

Ja teit oikein, ei sinun kuuluu miestäsi sänkyyn kantaa ja huolehtia, että ei tukehdu oksennukseensa. Mies on aikuinen ihminen ja tekee omat ratkaisunsa. Mielestäni sinun pitäisi tässä vaiheessa heittää kaikki kortit pöytään ja antaa tasan kaksi vaihtoehtoa: Joko juominen loppuu tai se jatkuu tähän malliin ja sinä lähdet.

Kerro, että haluat aikuisen miehen! Et näin reppanaa ja lapsellista miestä ala hoitomaan. Tämähän näissä ongelmissa on lapsellisinta, että joutuu aikuiselle ihmiselle puhumaan tällaisista asioista, jotka ovat itsestään selvyyksiä. Itse sitten joutuu vääntämään rautalangasta. Hirveän rasittavaa.

Koita jaksaa!
 
Entä jos mies juo joka päivä vähintään muutaman oluen? Ja usein humaltumistarkoituksessa, istuen baarissa joka ilta? Viikonloppuna on pakko ainakin kerran vetää kunnon kännit. Mitä mieltä olette tästä? Mua ainakin alkaa ketuttaa ja pahasti, vielä kun valehtelee eikä pidä lupauksiaan minkään suhteen.
Olen puhunut hänelle asiasta, mutta aina vaan sama jatkuu...
 
Tuntuu olevan noin 20-35-vuotiailla miehillä normaalia, että juodaan pe-la ja juhlapyhinä, esim. pääsiäisenä pe, la ja su. Aina kun vapaalla, vedetään kaljaa vähintään mäyräkoira. Ja asiaan kuuluu pitää moista normaalina touhuna.
 
Mitä ihmettä te saatte moisesta suhteesta ("Ansku" ja ap)? Parisuhteen pitäisi olla yhdessä oloa -ja tekemistä, toisen kunnioittamista ja kompromisseja. Olette ottaneet huolehtijan roolin ja mitä siitä saatte? Ette kai muuta kuin paskan fiiliksen ja ystävienne ihmetytksen kun katsotte täysin ala-arvoista käytöstä itseänne(kin) kohtaan.

Toisen ihmisen kännäminen ei ole teidän vastuullanne, oma elämänne on. "Katsokaa" itseänne, missä olette viiden vuoden kuluttua, jos jäätte nykyiseen tilanteeseen? Miettikää myös vaihtoehtotilanne, jos nyt lähdette. Kuinka paljon elämä voi muuttua parempaan suuntaan kun pois on juopon hyysäämisestä aiheutununeet paineet ja stressi?
 
En huolehdi enkä ota vastuuta miehestäni, siinä olet väärässä "tuli."

Itselleni on aina viina maistunut erittäin huonosti, osaan pitää hauskaa ja tehdä tyhmyyksiäkin ihan selvin päin. Sen kerran kun olen juonut, olen joutunut potemaan niin hirvittävää krapulaa, että ei kiinnosta kiduttaa itseään enää.

Oman juomattomuuteni takia pelkään olevani liiankin tiukkis alkoholin suhteen. Ei minua naurata sketsien/elokuvien/teatterien kännihörhöilytkään, näen ne tyhminä ja katsojaa aliarvioivina.

Koko sukunikin on melko "kuivaa" porukkaa, miehen sukulaisille taas maistuu viina oikein hyvin. Onhan tässä selkeästi kysymys juomakulttuurin eroistakin. Mutta kumpi siinä sitten on oikeassa ja kumman tulee joustaa vai onko kuilu liian suuri, sitä mietin.
 
No, ainakin häpeät miestäsi ja se on jo mielestäni aika kauheaa. Tavallaan huolehditkin, eli murehdit jo etukäteen hänen käytöstään, vaikka mitään ei vielä olisi tapahtunut.

Eikö yksi parisuhteen hyvistä puolista pitäisi olla se, että on ylpeä puolisostaan tai paremminkin se, että voi tilanteessa kuin tilanteessa luottaa toiseen ja rinnalla pysyminen ei aiheuta häpeää?

Pystyykö mies kompromissiin? Eli, hän ottaa vain sen verran alkoholia, että osaa vielä käyttäytyä, riisua vaatteensa ja käydä pesulla ennen nukkumaan menoa. Mielestäni raja ylittyy aina, jos käytöstään joutuu selittelemään ja häpeämään.
 
Kannattaa käydä vaikka A-klinikan nettisivuilta täyttämässä kyselylomakkeita, onko puolisolla alkoholiongelma vai ei. Tiedän ainakin heti suoralta kädeltä, että neljä kohtaa yllämainitusta on ongelmajuomisen merkkejä: läheiset huolissaan alkoholinkäytöstä, ei osata rajoittaa alkoholin juomista (ei pysty ottamaan 1-2 olutta, vaan minimiannos on mäyris), muistikatkokset ja ei kyetä olemaan viikonloppua ilman juomista.

Minunkin mieheni juo välillä itsensä tolkuttomaan humalaan (kykenee kylläkin puhumaan ja kävelemään), mutta tämä ei tapahdu joka kuukausi. Olen sanonutkin hänelle, että jos joka perjantai ja/tai lauantai pitää vetää kännit tai ylipäätään olla baarissa, niin siinä tapauksessa lopetetaan suhteemme. Tämä siksi, että haluan tehdä vapaa-aikana muutakin kuin kännätä. Minäkin yleensä olen baarissa selvin päin (autolla liikkeellä), joten en tosiaankaan jaksa notkua baarissa esim. 6-8 tuntia kuunnellen humalaisten örinää ahdistavassa tupakankatkussa.

Yleensä ongelmajuominen vaikuttaa lapsiin. Joillekin (kuten itselleni) se on kannuste raittiina pysymiseen, kun katsoo oman isänsä kännitoilailuja. Suurimmalle osalle se on taas se perinteinen miehen malli, jolloin miehen KUULUU kännätä ja saa sekoilla siten, että aina on joku pitämässä huolta. Tällöin puoliso on lähinnä äiti eikä vaimo.

Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa eikä järkipuhe auta, niin olisin valmis laittamaan suhteen pariksi kuukaudeksi katkolle (tuona aikana ei edes seksiä). Sen jälkeen voisi katsoa uudelleen, onko edistystä tapahtunut. Jos mies ei saa asioitaan kuntoon, kannattaa antaa asian olla ja etsiä miestä, jota alkoholi ei vie kuin pässiä narussa.
 
On helppo sanoa, lähde. Se ei käytännössä ole ni
yksinkertaista. Mun mies on eläkkeellä ja juo melkein joka
päivä. Viikonlopulla on aivan kauheaa, ostaa muka
kaksi kaljaa ja salaa juo väkeviä. Aamulla aloittaa
tupakalla ja kaljalla. Mikään ei ole auttanut toistaiseksi.
On ollut ainakin 3 kertaa sairaalassa, humalan takia
tullut nestehukka, angiina, ym
Jos yritän puhua, hän hermostuu ja ei muka kestä
nalkuttamista. Sanoo anna hänen elää.
Minä odotan oikeastaan hänen loppuaan.
En ole syyllinen hänen loppuunsa. Olen kaikkeni
tehnyt.
Alkoholistin omaisen kenkiin on vaikea toisen mennä.
 
Katselin tuossa pääsiäisenä isäni 65v. ryyppäämistä viisi päivää. Yhtä juhlaa meille muille perheenjäsenille, joopajoo... Kiva oli käydä kotona pitkästä aikaa... Juopon tyttärenä voin kertoa, että humalahakuisella juopottelulla ja tiedottomassa tilassa örveltämisellä ei ole ainakaan taipumus vanhemmiten vähentyä, paremminkin päinvastoin. Ärsyttävää on kuunnella höpötystä ja seurata aivotonta menoa, mutta raastavinta on se huoli, jonka isä aina aiheuttaa juopottelureissuilla ollessaan. Itse olen jo yli kolmikymppinen, mutta edelleen huomasin yöllä peloissani odottavani, että isä saapuisi turvallisesti kotiin, eikä olisi sammunut hankeen, saanut sydärin, alkoholimyrkytyksen tai joutunut tappelussa väkivallan uhriksi. Kyllään se sieltä kotiin aina on kömpinyt, onneksi, mutta silti huoli on suuri. Ja kaikki pahat teothan on aina kuitattu krapulaisella anteeksipyynnöllä... Niinpä niin. Alkuperäiselle sanoisin, että hankkiudu miehestä eroon ja äkkiä. Lapsistasi kasvaa muuten epävarmoja ja turvattomia aikuisia. Häpeän tunteitakaan ei voi sivuuttaa. Voin kirjoittaa asiasta täällä netissä anonyyminä, mutta todellisuudessa edelleen aikuisenakin häpeän isän ryyppäämistä. Puhumattakaan siitä, kuinka lapsena jouduin koulussa kiusatuksi ja peittelemään ja valehtelemaan kotioloistani. Viina vie ihmisen mukanaan.
 
Itse samaa pohdin kuin keskustelun aloittaja. Olenko itse liian tiukkis, olenko minä se jonka kuuluisi katsoa peiliin? Enkö minä näe, että suurin osa ihmisistä juo samalla lailla, eli se on normaalia? Vaadinko liikaa huomiota itselleni?

Asiasta on meillä puhuttu jo moneen kertaan, usean vuoden ajan. Mies ymmärtää aina ajoittain mihin tähtään, mutta sitten taas sama juttu. Nyt viimeksi. Minulle luvattiin soittaa 5min. päästä; eipä ole kuulunut tuntiin mitään.

Ahdistavinta on olla huolesta sairaana ja sen jälkeen saada kuulla, että toinen ei vain ajattelemattomuuttaan soittanut/laittanut viestiä/ilmottanut yöpyvänsä muualla. Kaiken ristiriidan kärjistää miehen muuten niin suoraselkäinen käytös ja omien kavereidensa juomisen paheksuminen.

Tuntuu, että niin kauan kun on viinaa, niin kauan bileet jatkuu. Ja minä odotan huolissani kotona, että ehkä huomenna se tulee kotiin ja on selvinpäin, että asiasta saataisiin puhuttua. Taas kerran.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mitä kokeilisi seuraavaksi:
Itse samaa pohdin kuin keskustelun aloittaja. Olenko itse liian tiukkis, olenko minä se jonka kuuluisi katsoa peiliin? Enkö minä näe, että suurin osa ihmisistä juo samalla lailla, eli se on normaalia? Vaadinko liikaa huomiota itselleni?

Asiasta on meillä puhuttu jo moneen kertaan, usean vuoden ajan. Mies ymmärtää aina ajoittain mihin tähtään, mutta sitten taas sama juttu. Nyt viimeksi. Minulle luvattiin soittaa 5min. päästä; eipä ole kuulunut tuntiin mitään.

Ahdistavinta on olla huolesta sairaana ja sen jälkeen saada kuulla, että toinen ei vain ajattelemattomuuttaan soittanut/laittanut viestiä/ilmottanut yöpyvänsä muualla. Kaiken ristiriidan kärjistää miehen muuten niin suoraselkäinen käytös ja omien kavereidensa juomisen paheksuminen. Ja minä odotan huolissani kotona, että ehkä huomenna se tulee kotiin ja on selvinpäin, että asiasta saataisiin puhuttua. Taas kerran.
Click to expand...

Vaadit liikaa huomiota ja väärältä ihmiseltä.

Kuulostaa tyhmältä, että jaksat oikeasti olla "huolesta sairaana" joka kerran kun toinen on kännissä. Kannattaisi hankkia sellainen siippa joka on jotenkin samalla aaltopituudella. Joku himurheilija joka mittaa millimetriviivottimella päivittäisen kofeeiiniannoksen, jos edes moisia paheita harrastaa lainkaan. Tajuatko että tuo kuulostaa aika ahdistavalta...kuka helvetti jaksaa puida parisuhdetta puhelimessa viiden minuutin aikataulun kanssa..anna sille munakello mukaan, ja laita vielä eväspussi mukaan: äiskä odottaa ja vatvoo kotona.
 
Vaikeaa on toimia asiassa kylmän rationaalisesti ja "tehdä loppu asiasta" tai "lähteä". On miehessä kuitenkin niin paljon hyviä puolia, rutkasti onkin. Siksi mietinkin, että voisiko nyt yhden paheen suoda ihmiselle. Tuskin itsekään olen täydellinen. Jos mies kuitenkin vannoo rakastavansa ja kunnioittavansa minua, niin huolehdinko turhaan?

Tiedän, että kuulostan ääliömäiseltä; paitsi jos olet itse ollut samanlaisessa tilanteessa. En ole valmis yhden puutteen vuoksi koko suhdetta roskiin heittämään. Kaipaisin vain vinkkejä siitä, miten asiassa voisi edetä.

Ratkaisuhan olisi helppo, jos kyseessä olisi paska äijä joka suhteessa; mutta kun ei ole. Vain tämä kohta mättää. Onko väärin haluta uskoa, että asiat voivat muuttua paremmaksi? Hölmö en ole, en aio alistua ja antaa vain itse periksi. Mutta haluaisin toivoa. Myötä- ja vastamäessä...
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa