normaalilla parisuhteella ainakin minä ymmärrän sen, että kaksi ihmistä elää ja asuu yhdessä, rakastaa toisiaan ja heidän välillään on molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus. Kaikista asioista voidaan keskustella, välillä tietysti vähän riidellään ja sitten sovitaan. Molemmilla on myös omaa elämää parisuhteen ulkopuolella, tyyliin omat harrastukset jne.
Harvassa tuntuu nykyään olevan. Nykyään on "muotia" pitää salarakkaita, parisuhteen ulkopuolisia kumppaneita tai ns. fuckbuddyja. pettää - petetään tuntuu olevan liian usein käytäntönä parisuhteissa. Ei enää ajatella perhekeskeisesti vaan omat menot ja halut ovat tärkeämpiä kuin se yhteinen hyvä. Liian usein myös naiset ovat omaksuneet meiltä putkiaivoisilta tunnetuksi tulleen käytännön tehdä päätöksiä sukupuolielimellä. Naiset tyrkyttävät itseään baareissa kihlasormus sormessa, samoin miehet. Kenellekään ei tunnu enää merkitsevän sana "varattu" yhtään mitään. Seksiä seksiä ja vielä vähän lisää seksiä - se on ainoa mikä kiinnostaa.
Itselleni tärkeää on aamulla herätä juuri sen ihmisen vierestä jota rakastan. Silittää hänen hiuksiaan yön sinisenä hetkenä kun hän nukkuu vieressä. Sunnuntai aamuna aamiaisen valmistus ja tarjoilu sänkyyn. Toisesta välittäminen, rakasta kuten haluat sinua rakastettavan. Sellaiset asiat tekevät parisuhteen, samoin luottamus, uskollisuus, toisen edestä uhrautuminen. Ei ole sinä ja minä vaan me. Siihen vielä lisäksi muutama lapsi jossa näet itsesi lisäksi sen ihmisen jota rakastat. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta sellaista minä haluan parisuhteeltani. En mitään tyhjänpäiväisiä yhdenillan seikkailuja joka viikonloppu uuden ihmisen kanssa.
Valitettavasti elämäni rakkaudelle oli tärkeämpää tämä "nykyaikainen" versio. Nyt on jäljellä enää tyhjä asunto ja muistot. Rakkaus tuntuu olevan katoavaista, vaalikaa sitä jos sitä vielä on.