Noniin unikouluista jne tietävät: Mitäs nyt????

[koetan parhaani]

Lapsi 10kk, ikänsä nukkunut vaihtelevasti, joskus jopa kokonaisia öitä (yhden käden sormissa), täysin terve ja normaali lapsi, iloisena ja tyytyväisenä tänäänkin illan touhunnut ja syönyt reippaasti, rutiinit kunnossa iltapuuhat meni hyvin jne jne..kaikki siis ok!
MUTTA nukkumaanmenoista tullut aivan käsittämätöntäv"taistelua"viimeaikoina, väsähtää illalla yleensä sitteriin tai sohvalle johon en anna nukahtaa tai vaikka nukahtaisi niin herätän hieman ja annan vettä ja vien omaan sänkyynsä, jonne nukahtaa samantien KUITENKIN viimeaikoina alkanut heräämään noin puolen tunnin unien kuluttua (klo22-23 välillä) ja ei suostu alkamaan uudestaan nukkumaan vaan koettaa nousta, alkaa huutamaan jos ei ota sängystä pois mukaan, hän on siis omassa huoneessa, rauhoittuu kun menen takaisin mutta kun olen hyssytellyt/silitellyt taputellut, hieronut jne "kikat" ja rauhoittuu kunnolla ja olen kääntymässä lähteäkseni niin huuto jatkuu! Eilen illalla seisoin tunnin käsi pinnasängyn pohjalla lapsen reiden päällä että nukahti. Tänään meinasi nukahtaa sitteriin puoli kymmenen maissa, vein sänkyyn ja siitä saakka huutoa.. Vähän väliä olen käynyt rauhoittelemassa, mutta aina kun poistun viereltä/huoneesta niin huuto jatkuu.. Teenkö oikein kun en nosta sängystä, tarkoitus kun on opettaa lapselle että on nukkumaanmeno-aika ja hän on selkeästi todella väsynyt?
Olenko nyt ylipäänsä yhtään kartalla että ikäänkuin unikoulu-meiningissä lasta ei saa NUKUTTAA vaan tukea häntä nukahtamaan itsenäisesti.
Toisaalta haluaisin vain ottaa pienen kainaloon ja viedä omaan sänkyyni kun sydäntä raastaa se itku,mutta yöt ovat sitten tosi katkonaisia ja jos vien hänet nukahdettuaan omaan sänkyynsä niin paniikissa itkee yöllä kun herää. Esikoinen piti NUKUTTAA melkein esikouluikäiseksi, iltasadut jne oli ihan basic-hommia tottakai mutta 5-vuotiaan vierellä piti istua niin kauan että varmasti nukahti, en toivoisi sitä rumbaa enään. Nykyisinkin 9-vuotiaana hänelle vielä annettava "unihiekkaa" silmiin iltaisin kun pelkää nukahtamista ilman tai on epävarma yksin nukkumisesta.. Ja hänelle en mitää unikouluja kokeillutkaan joten ajattelin että josko nyt toisin.

Apua, kuinka monta iltaa tässä menee että jotain tuloksia tulee? Ehkä..

Ja jos joku tahtoo niin morkatkoon vain, minä tarvitsen nyt kokemuksia ja neuvoja asiasta jotain tietäviltä joten voitte valmistautua jo siihen että epäasialliset viestit ei minua hetkauta..

 

[ff]

http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm jatka vain samalla tavalla, mutta älä anna nukahtaa siihen sänkyynsä kuin niin että on yksin paikalla, tai seisot monta vuotta siinä sängyn vieressä. Laitoin linkin tassutukseen, lue ja huomenna uudelleen ja joka päivä uudelleen, saat karsittua virheet pois.

 

[koetan parhaani]

Kiitos linkistä. Todellakin kokemusta on monen vuoden nukutusrallista!
En jäänyt nyt sängyn viereen vaan lähdin aina pois kun rauhoittui.. Sinnittelin etten enää mennyt vaan 20min huusi, ovelta sanoin "hsssshs".. Ei lopettanut huutoa vaan lopulta nukahti. Sydän särkyy kuunnella sitä itkua tulee kamalan huono olo vaikka tiedostan kyllä ettei ole hätää korvatulpat?

 

[ff]

En minä ainakaan ikinä huudattanut lasta, vaan menin heti kun huusi, tassu selälle ja kun rauhoittui, pois, ja jos taas huusi, takasin, tassu selälle ja pois, ja kun huusi taas tassu selälle ja pois rauhottumisen jälkeen. Jos huusi niin ettei rauhoittunut, syliin, ja taas takasin sänkyyn ja pois, lapsi oppi etten jää sinne, lopulta antoi periksi ja seuraavana iltana meni paljon vähemmän aikaa, kuukauden päästä ei tarvinnut kuin viedä sänkyyn.

 

[Vierras]

Ei tassu-unikoulussa jätetä yksin huutamaan. Ja minusta nimenomaan tuommoista vierastus-eroahdistuikäistä ei pitäisi jättää yksin huutamaan vaan olla huoneessa juuri ettei tulisi pelkoa nukkumaanmenoa kohtaan.

Tässä meillä hyväksi havaittuja keinoja:
- siirtyminen yksiin päiväuniin
- makaat lattialla pinnasängyn vieressä. Jos seisot niin vauva nousee aina seisomaan kun äiti on 'siellä jossain ylhäällä' jos lapsi huutaa ja nousee seisomaan niin laitat käden pinnanravosta ja silittelet vaikka varpaita, yleensä se lapsi tulee sitten ennemmin tai myöhemmin alas sieltä seisomasta itsekseen äidin käden luo. Jos huuto jatkuu niin voipi silitellä niskaa, selkää ja lauleskella muttei uneen saakka vaan silittely lopetetaan heti kun huuto lakkaa ja aloitetaan tarvittaessa uudelleen.
-oon kuitenkin makoillut siinä lattialla kunnes lapsi nukahtaa, luet vaikka kännykällä nettiä tms. Sitte ku lapsi nukahtaa ilman suurempi rauhoitteluja voipi ilta illalta jäädä vähän kauemmas sängystä makoilemaan//istumaan kunnes lopulta päsee huoneen ovelle ja sitten voikin jo jäädä yksin nukahtamaan.
-pimeä huone

 

[riiviöiden äiti]

Kiitos linkistä. Todellakin kokemusta on monen vuoden nukutusrallista!
En jäänyt nyt sängyn viereen vaan lähdin aina pois kun rauhoittui.. Sinnittelin etten enää mennyt vaan 20min huusi, ovelta sanoin "hsssshs".. Ei lopettanut huutoa vaan lopulta nukahti. Sydän särkyy kuunnella sitä itkua tulee kamalan huono olo vaikka tiedostan kyllä ettei ole hätää korvatulpat?

hyvin toimit, ja se raastavuus kertoo vain että sinulla on sydän paikallaan, Jos yhdessä sängyssä nukkumisesta ei teillä tule mitään vaan kaikilla on sitten univelkaa, täytyy nyt vain vähän aikaa sietää tuota raastavaa tunnetta.
3-8 iltaa menee, veikkaisin. aika vähän vuosien unista. Itse veisin vaan vähän aiemmin jo sänkyyn, ja lukisin aina sadun siinä sängyn vieressä, ja sitten pois. klo 20-21?

 

[kouluttaja]

Sinnikkäimmillä unikoululaisilla saattaa mennä viikkokin ennenkuin on uusi oppi opittu eli itsekseen nukahtaminen. Onnea sinulle ja voimia - kiitos tästä on vielä edessä!

 

[vieras*]

Mä menin huoneeseen heti kun vauva itki, laitoin takaisin makuuasentoon (vauva nousi yksin jäädessä seisomaan tai istumaan) ja lähdin, ja toistin samaa niin kauan että nukahti. Aluksihan vauva itki heti kun lähdin, mutta palasin sitten melkein heti takaisin. En halunnut jättää vauvaa pitkäksi aikaa itkemään yksin. Mä koitin aluksi jäädä silittämään, mutta vaikka vauva oli ihan poikki, se alkoi aina naureskella ja repiä mun kättä, räplätä mun sormia ym. ja koitti seurustella, niin huomasin, että rauhoittuminen helpottuu kun en jää siihen. Meillä molemmat oppi tuolla tyylillä nukahtamaan itsekseen parissa illassa

 

[hillle]

Ei tassu-unikoulussa jätetä yksin huutamaan. Ja minusta nimenomaan tuommoista vierastus-eroahdistuikäistä ei pitäisi jättää yksin huutamaan vaan olla huoneessa juuri ettei tulisi pelkoa nukkumaanmenoa kohtaan.

Tässä meillä hyväksi havaittuja keinoja:
- siirtyminen yksiin päiväuniin
- makaat lattialla pinnasängyn vieressä. Jos seisot niin vauva nousee aina seisomaan kun äiti on 'siellä jossain ylhäällä' jos lapsi huutaa ja nousee seisomaan niin laitat käden pinnanravosta ja silittelet vaikka varpaita, yleensä se lapsi tulee sitten ennemmin tai myöhemmin alas sieltä seisomasta itsekseen äidin käden luo. Jos huuto jatkuu niin voipi silitellä niskaa, selkää ja lauleskella muttei uneen saakka vaan silittely lopetetaan heti kun huuto lakkaa ja aloitetaan tarvittaessa uudelleen.
-oon kuitenkin makoillut siinä lattialla kunnes lapsi nukahtaa, luet vaikka kännykällä nettiä tms. Sitte ku lapsi nukahtaa ilman suurempi rauhoitteluja voipi ilta illalta jäädä vähän kauemmas sängystä makoilemaan//istumaan kunnes lopulta päsee huoneen ovelle ja sitten voikin jo jäädä yksin nukahtamaan.
-pimeä huone

Tässä oli hyviä vinkkejä. MEillä kanssa taistelua 11 kk:n kanssa nukkumaan menosta. Ja vielä vaikeampaa siitä tekee se, että esikoinenkin pitäisi saada nukahtamaan ja nukkumaan, joten huutamiset pitäis olla ihan minimissä. En ole vieläkään keksinyt oikein miten hoidan ne illat kahden lapsen kanssa. Tähän mennessä esikoinen on mennyt yhdeksän aikaa nukkumaan ja vauva kukkuu sitten puoleen yöhön...

 

[nannamanna]

Toivon sinun saavan tähän vastauksen, sillä meilläkin tuo isompikaan (4v) ei vieläkään mene yksin nukkumaan ja nyt kun haaveissa kolmas, niin ei kovin huvittaisi noin ison nukuttaminen.
Pahimmassa vaiheessa menin nukkuma-aikaan lastenhuoneen sohvalle itsekin nukkumaan ja nousin siitä aina laittamaan takaisin sänkyyn/makuulle. Rasittavaa oli ja tosiaan kaksi huoneessa jotka villitsivät toisiaan.

 

["vieras."]

Minä annoin vauvalle ja taaperolle läheisyyttä, uskon että se on oikea tapa lapsen perusturvallisuuden kannalta. Kun lapsi lähestyi 3 ikävuotta hänet olikin helppo opettaa nukkumaan omassa sängyssä, koska hänen kanssaa pystyi jo asioista juttelemaan. Mitään ihmeellisiä nukutuskommervenkkejä ei koskaan ollut käytössä, mutta lapsen tarpeisiin on aina vastattu. Sori vaan, jos mielestäsi kommenttini on asiaton, mutta 10 kk ikäisen vauvan jättäminen yksin huutamaan pitkäksi aikaa ei minusta todellakaan ole ok. Kyllä sillä eroahdistusikäisellä vauvalla on hätä, vaikka jotain muuta itsellesi vakuuttelisit. Siinä mielessä tuollainen huudatusunikoulu varmasti onnistuu, että ennemmin tai myöhemmin vauva kyllä ymmärtää, että hänen tarpeisiinsa ei vastata ja itku on siis turhaa.

 

[Vierras]

Tässä oli hyviä vinkkejä. MEillä kanssa taistelua 11 kk:n kanssa nukkumaan menosta. Ja vielä vaikeampaa siitä tekee se, että esikoinenkin pitäisi saada nukahtamaan ja nukkumaan, joten huutamiset pitäis olla ihan minimissä. En ole vieläkään keksinyt oikein miten hoidan ne illat kahden lapsen kanssa. Tähän mennessä esikoinen on mennyt yhdeksän aikaa nukkumaan ja vauva kukkuu sitten puoleen yöhön...

Pistät ne samaan huoneeseen yhtäaikaa nukkumaan ja makaat siellä lattialla kunnes nukahtavat. 11kk ikäisen unirytmiä voi jo sen verran muokata että menee ihmisten ajoissa nukkumaan( ja vain yhdet päiväunet niin yöunta myös riittää aamuun saakka)

 

[koetan parhaani]

Mä menin huoneeseen heti kun vauva itki, laitoin takaisin makuuasentoon (vauva nousi yksin jäädessä seisomaan tai istumaan) ja lähdin, ja toistin samaa niin kauan että nukahti. Aluksihan vauva itki heti kun lähdin, mutta palasin sitten melkein heti takaisin. En halunnut jättää vauvaa pitkäksi aikaa itkemään yksin. Mä koitin aluksi jäädä silittämään, mutta vaikka vauva oli ihan poikki, se alkoi aina naureskella ja repiä mun kättä, räplätä mun sormia ym. ja koitti seurustella, niin huomasin, että rauhoittuminen helpottuu kun en jää siihen. Meillä molemmat oppi tuolla tyylillä nukahtamaan itsekseen parissa illassa

Meillä pieni tekee juuri noin! Eli koettaisi siinä seurustella ja tuota mainitsemaasi..

Kiitos muillekkin vinkeistä!

Tassuttelu-unikoulusta vielä: ymmärsin toki että siinä ei ole tarkoitus huudattaa, ja siksi niin lohduton olo onkin pienen puolesta, mutta miten tuon toteuttaa kun lapsi ei halua olla mahalleen sängyssä? Joskus nukahtaa kyljelleen että ehkä niin onnistuisi.

Ja joku ehdotti sitä sängyn vieressä oötköttelyä..esikoinen sängyn vierellä olin tosiaan yli 5vuotta jokainen ilta, että mieluusti pitäisin ns."viimeisenä korttina" tuon keinon..eihän lapsi siten opi että yksinkin on turvallista nukahtaa..kai?

 

[koetan parhaani]

[QUOTE="vieras.";29341915]Minä annoin vauvalle ja taaperolle läheisyyttä, uskon että se on oikea tapa lapsen perusturvallisuuden kannalta. 10 kk ikäisen vauvan jättäminen yksin huutamaan pitkäksi aikaa ei minusta todellakaan ole ok. Kyllä sillä eroahdistusikäisellä vauvalla on hätä, vaikka jotain muuta itsellesi vakuuttelisit. Siinä mielessä tuollainen huudatusunikoulu varmasti onnistuu, että ennemmin tai myöhemmin vauva kyllä ymmärtää, että hänen tarpeisiinsa ei vastata ja itku on siis turhaa.[/QUOTE]

Läheisyyttä saa varmasti!
Tämä mainitsemasi on nimenomaan mulle se pointti, jonka vuoksi epäröin asiassa

 

["vieras."]

Vauvan unikouluista en tosiaan tiedä, mutta isommalle lapselle saatiin turvallinen olo ihan juttelemalla, jättämällä ovi raolleen ja pitämällä yövaloa. Lapsi kuulee elämän äänet, eikä siksi koe olevansa ihan yksin.

Ei ole missään nimessä luonnollistakaan, että vauva tai edes leikki-ikäinen tuntisi olonsa turvalliseksi jos kokee olevansa ihan yksin. Evoluution kannalta ajatellen, yksinäinen pikkulapsi on todellakin ollut hengenvaarassa ihmiskunnan historiassa liki poikkeuksetta, joten onko se sitten ihme, että yksin nukkuminen on monelle lapselle vaikeaa. On se sitä jopa monelle aikuisellekin. En usko, että oikeasti on mitään helppoa ja lapsen edun mukaista "äkkilääkettä", jolla vauva oppisi tuntemaan olonsa turvalliseksi vaan korkeintaan alistuu kohtaloonsa. Minä laiskana äitinä pidin siis pari ensimmäistä vuotta lasta vieressä nukkumassa, mutta toinen vaihtoehto on toki määrätietoisemmin, mutta pienin askelin totuttaa vauvaa nukahtamaan yksin. Tuosta vieressä pötköttelystä esimerkiksi voisi aina vähän kerrallaan siirtyä kauemmas lapsen sängystä, lopulta oven ulkopuolelle.

 

[koetan parhaani]

hyvin toimit, ja se raastavuus kertoo vain että sinulla on sydän paikallaan, Jos yhdessä sängyssä nukkumisesta ei teillä tule mitään vaan kaikilla on sitten univelkaa, täytyy nyt vain vähän aikaa sietää tuota raastavaa tunnetta.
3-8 iltaa menee, veikkaisin. aika vähän vuosien unista. Itse veisin vaan vähän aiemmin jo sänkyyn, ja lukisin aina sadun siinä sängyn vieressä, ja sitten pois. klo 20-21?

Kiitos sanoistasi! Itkua jo täällä väänsin kun tuntui niin sydämettömältä
tietysti vauva saa läheisyyttä ja turvaa, mutta hänkin tarvitsee kunnon yöunet.

Tuo ehdottamasi aikaistaminen olisi aivan optimitilanne, mutta kokeiltu on eikä auta. Ehkä on ensin siirryttävä yksiin päiväuniin. Harmittaa kun iltaisin tahtoisin olla myös mieheni kanssa ja esikoisen (auttaa läksyissä,jutella jne omia juttuja) mutta jos nukuttamisoperaatio alkaa jo kahdeksalta niin kaikki muut nukkuvat jo. Minua ei sinällään haittaa vaikka aamusta yömyöhään tuon juniorin kanssa olenkin mutta todella riittämätön olo muuta perhettäni kohtaan. Ja tiedän että en enää muutaman vuoden päästä päätäni vaivaa, nyt vain on niin täysin toimintakyvytön olo.

 

[vieras myös]

Mä olen myös ikävästi sitä mieltä, että kun vauva ja taapero saa rauhassa nukkua pussuttaa isin ja äidin viekussa, tulee siinä kolmen vuoden kieppeillä kivasti se itsenäistymisvaihe, että lapsi ylpeänä siirtyy omaan huoneeseen. Alle vuoden ikäinen kokee lähinnä suunnatonta eroahdistusta. 3-4 veelle pystyy jo jämptisti ilmoittamaan, että perheen rutiini muuttuu nyt niin tai näin, ja kun vanhempi on varma asiastaan, myös lapsi kokee muutoksen turvallisena. Liian usein tuntuu törmäävän sellaiseen, että vauvalle yritetään pitää jämptiä kuria, ja kun se ei onnistu (ei kuulukaan!), luovutetaan ja parin vuoden päästä lapsityranni hallitsee ja pompottaa koko perhettä.

 

["..."]

Meidän perheessä on 8 lasta, joista lähes kaikki ovat itse nukuttaneet itse itsensä jo ihan pienestä vauvasta lähtien. Vauvan kanssa on tehty joka ilta samat rutiinit ja vuoteeseen on laskettu viimeistään klo 20.30. Yhdellä on kaverina pupu, toisella harso, kolmannella tutti, neljännellä omat hiukset ym ym. Itse sinne huoneeseen ei tarvitse kaveriksi jäädä. Tällä hetkellä tilanne on tosin haasteellinen. Samassa huoneessa on neljä pientä: 2 kaksivuotiasta ja 2 yksivuotiasta. huoneessa ei itketä, mutta elämää muuten kuulettaa olevan. Silti jokainen nukahtaa omaan tahtiinsa. Aina välillä käyn nostelemassa lattialle lennelleet tavarat ylös.