Noloin paikka missä olet eksynyt?

Aikoinaan kun opiskelin Tikkurilassa, kävin koulun jälkeen kävelykadulla kaupassa. Tulin kaupasta ulos ja lähdin ajamaan kotia kohti. Muutaman korttelin ajettuani, katois, et missä mä oon. Mun mielestä paikka oli ihan vieras Kunnes tajusin, että olin vahingossa lähtenyt takaisin koululle päin Ei sen nyt niinkään noloa ollut, mutta se kauhu mikä iski, kun huomaa olevansa jossain uppo-oudossa paikassa.

Vähän samoin kävi opiskelukavereiden kanssa, kun oltiin Siljalla Tukholmassa. Palattiin keskustasta laivalle metrolla. Metroasemalta käveltiin jokunen kilometri, kunnes joku meistä tajusi kysyä, että missäs se laiva on. Oltiin kaikki kävelty toistemme perässä väärästä ulostuloreitistä ja vain kävelty eteenpäin

 

Liperissä,etsin apteekkia,kysyin aika moneltakin..ja sitten tajusin idioottina että olin kulkenut sen ohi muutaman kerran.. :ashamed:

 

Ku muutettiin tähän nykyseen kaksioomme,kävin ekalla viikolla tos lähilenkkipolulla (vai pururata mikä onkaa) ja eksyin siellä... :ashamed:
Piti soittaa mies hakemaan autolla mut pois,ku alko jo supistella ne mäet siellä nii pirusti....

 

salo :saint:

 

jyväskyläs kerran eksyin, oliskohan ollu keltinmäki... ja joskus yläaste aikoina oli liikka tunnilla suunnistusta niin eksyttiin pururadalle ja se tapahtu tikkakoskella, saatiinpa loppu päivä vapaaksi...

 

Salon ammatillinen aikuiskoulutuskeskus. Eli se Flare-Centerin rakennus...

En sitten millään löytänyt tupakalla käytyäni takaisin luokkaan. :xmas:

 

Porissa oon kerran eksynyt ja ajellut yksisuuntaisia väärään suuntaan kun en muuten olis perille päässyt.

 

Turun Hansakeskuksessa tyttären luokkaretkellä.

 

Sotkamon "keskusta" ...

=) =) Miten sä siellä pääsit eksymään?

 

aika harvoin eksyn ,mutta teen sen sitte tyylillä.. navin kaa turun keskustassa..

 

Neuvolassa... ihan totta. Siellä oli ovia joka seinustalla ja yleensä ne retkottivat auki (pieni neuvola, jossa ainoastaan 1 äitiyspuolen terkkari ja 1 lasten terkkari) ja kerran vastaanottohuoneessa olessani olikin yks ovi laitettu kiinni ja minä tietty sitä kohti kävelin. Terkkari sanoi, että ei siihen suuntaan, siellä on meidän kahvihuone. Vähän nolotti...

 

Meidän "takapihalla", noin 50 metriä meidän talosta..

Tuttu tilanne :ashamed: Ja hammaslääkärin vastaanotolta lähden aina väärään suuntaan

 

Kotona: sähkökatkos yllätti ja menin sitten alakertaan hakemaan tulitikkuja, kynttilöitä ja taskulamppua... Jouduin merkilliseen paikkaan, josta tunnistin joitakin kotimme osia, mutta en mitenkään päässyt jostakin "loukosta" pois eli suuntavaisto petti totaalisesti. Mies makasi sohvalla ja koetti selittää, missä olen, mutta eipä se mitään auttanut. Mies siirtyi - en muista minne - jossa hän tiesi olevan tulitikkuja - ja kas: olin keskellä alakertaa.

 

ala-asteella liikunta tunnilla metsään,joka oli kodin lähellä :ashamed: jotenkin onnistuin kulkeutumaan pois pururadalta,josta oisin päässy kotiin 10 minuutissa ja harhailin varmaan puol tuntia metsässä :snotty: Onneksi tuli kiltti täti koiran kanssa ja vei mut kadun laitaan..jonne käveltiin muutama metri

 

Joka ikinen kerta puolen vuoden ajan Helsingin rautatieasemalla Myös kerran aamuyöllä töihin mennessä Helsingin keskuspuistoon ja se kokemus nauratti vähän vähemmän..

 

Olin nuorempana Oulussa siskoni luona kyläilemässä. Menin kavereiden kanssa keskustaan ja oli tarkoitus tulla sillä tutulla paikallibussilla nuemro 4,jotta pääsisin Linnanmaalla siskoni luokse. No odottelin bussia pysäkillä ja hyppäsin kyytiin....Linkkari kierteli ja istuin ja odottelin. Ihmettelin kun muut hävisivät kyydistä yks kerralaan ja meikä vaan istui.En sen kummemmin ajatellut ehkä vähän ihmettelin asiaa...No..kun olin sitten viimeinen näin kuskin vilkeuilevan minua peilistä jolloin kysyin kuskilta "meneehän tämä Linnanmaalle" . tämä katsoo minua ja toteaa että nyt olet tullu väärään bussiin, ollaan ihan eri puolella Oulua. Meinas tulla kirjaimellisesti kuset housuun. Aloin änkyttään et ei mul oo enää rahaa(joka siis oli totta) eikä puhelinta. Sisko oli paniikissa ootellu mua ja ihan kauhuissaan ku oli soitellu kavereille jotka oli jo kotona ja sanoneet et lähin aikoja sitten..
No onneksi sattui niin ihana kuski joka vei minut kotimatkallaan kaijonharjulle josta osasin siskoni luokse. Juoksin muutes kovaa sen matkan kun aina oli peloteltu et se kaijonharju on "paha" paikka....
Vieläkin ihan hymyilyttää ku ajattelen sitä paniikin määrää joka sillon oli=)=)

 

Kuopion Euromarkettiin tuossa ennen joulua. Edellisestä käynnistä oli ainakin 10 vuotta ja olivat vaihtaneet hyllyjen ja kassojen paikkoja. Mäyräkoiraa kanniskelevaa miestä seuraamalla, mielestäni aivan väärään suuntaan, osauduin kassalle. :ashamed:

 

Joskus yläasteella kauheessa humalassa.. jouduin "lepäämään" välillä (nukkumaan lattialla, onneksi oli lattialämmitys ) ovea etsiessäni.
Nolo ?

 

helsingin keskustassa ja somerolla.... :ashamed:

 

Uskokaa tai älkää, kotona.

 

Runosmäen "keskusta"??

JEP! Onhan siinä keskusta jos on kerran reunatkin...

Tää on kyllä ihq!

 

Lentokentällä oon aina melkosen hukassa. En koskaan muista/tiedä mihin päin pitäisi seuraavaksi mennä. Kerran oon yksin lentänyt. Koneeseen meno ja lento meni hyvin. Ku oltiin jo Helsingissä eksyin sillä välillä koneesta terminaaliin ;9 Muut matkustajat oli ulkomaalaisia eikä puhuneet ees englantia. Seurasin sit suurinta joukkoa ja kävin näyttämässä passiani.

 

Pasilan asema. :snotty:

 

Mikkelissä kerran yhdelle asuin alueelle joka on sairaalan suunnalla ja sitten kalevankankaan metsään.

 

Suviseuroissa lapsena. Enää en niissä karkeloissa onneksi eksyile, kun en niissä käy.