Taisi olla ikää 20 v, kun lähdettiin silloisen tapailukumppanin kanssa käymään "yksillä". Aamulla herään tämän kyseisen herran parvelta hänen yksiössään, ja katson, että mikäköhän ihme tossa vieressä nököttää. Katson alas: lattiasta kattoon ulottuva joulukuusi. Siinä samassa alkaa muistikuvat juosta edelliseltä yöltä. Kotimatkalla tosiaan oltiin kai saatu päähämme, että joulukuusi tarvitaan uuteen kämppään, ja sopiva sellainenhan löytyi matkalta kotiin, torilta olleesta joulukuusikaupasta. Joka kylläkin oli silloin kiinni, mutta se ei ollut este, vaan hidaste. Kävin maksamassa sen myöhemmin anonyymina, eli kävin jättämässä rahat sinne torikauppiaan tiskille yöllä, mutta hävettää yhä, 15 vuotta myöhemmin. Muistan myös, että mulla oli järkyttävä pissahätä siinä kuusikauppiaan tontilla, ja lorottelin sitten siihen kuusten juureen. Pelkäsin kauan, että mun DNA selvitetään siitä, ja joudun vastuuseen teostani
ja silloin opiskelin alaa, jossa nyttemmin olen tullut varsin tietoiseksi kuinka ahkeralla intensiteetillä tuollaisia selvitetään, ja nyttemmin teen sellaista työtä valmistumiseni jälkeen, että tiedän, ettei poliisi hitossakaan ala selvittää tuollaisen tapahtuman perusteella lumisesta maasta jotain hiton DNA:ta, mutta silloin olin vuoden-pari varma, että näin vaan tosta kiinni jään, ja tämä estää tulevan ammattini. No ei onneksi estänyt ja kaidalla polulla olen ollut sen jälkeen.
Muita mahtavia juttuja kun vielä join, oli aina sama vakiokaava: osaan olla vakuuttavasti poliisi, psykiatri, milloin mitäkin, ja käyn vakavia keskusteluita joistain erikoisaiheista tuntemattomien ihmisten kanssa. Toi on jo lähinnä pelottavaa.
Entinen miesystäväni myös vietti vahingossa mun parhaan ystävän ja sen juuri vihityn miehen hääyön niiden kanssa, eli toisin sanoen sammuneena niiden väliin. Oltiin ulkomailla viettämässä hääjuhlaa, jossa kaasona mun ja miehen huone oli hääparin huoneen vieressä. Juhlat oli häävieraiden osalta aika villit, itse olin mennyt suht aikaisin nukkumaan. Aamulla herään siihen, kun paras ystäväni herättää mut omasta huoneestani ja kysyy, tiedänkö kenties, mihin mun siippa on jäänyt. Enpä tiennyt, mutta ystäväni tiesi kertoa, että tuolla se nukkuu kalsarit jalassa heidän sängyssään, kutsumattomana vieraana. Mies oli sitten illan viimeisten jälkeen erehtynyt huoneesta. Tästä saatiin kyllä lähinnä koko pieni porukka, jotka tuolla juhlissa oli, hyvät naurut ja hääaamiaisella hyvät naljailut, ja hauskat muistot.
Vanhoja muistoja, jotka jaksaa nykyään naurattaa. Tulipahan elettyä nuoruus, eikä kellekään käynyt mitään pahaa