** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.9 **

Aurinkoista päivää kaikille!

GK30, meillä on tavallaan menossa rakennusprojekti.. Mutta meillä on siellä remppamiehet hommissa, itse lähinnä käydään pällistelemässä tilanteen etenemistä, ja näillä näkymin projekti on valmis jo vappuun mennessä. Mutta ainakin tässä saa muuton pähkäillä raskausaikana, ja muutenkin tottua 10 vuoden kerrostaloasumisen jälkeen omaan taloon!

Tänään otain vapaapäivän ja nukuin onnellisesti yli 12 tuntia. Sitten olikin vuorossa ihka ensimäinen neuvola+ultra ja siellähän se masuasukki köllötteli, pienen pienet kädet ja jalat ja pää <3 Viikot tipahtivat yli yhdellä, eli mennään tilanteessa 8+1. Kolmisen päivää on ollut jo kohtalainen olo, ei okseta nyt koko aikaa ja voi syödä jo jotain muutakin kuin lettuja Verenpaineen kanssa mulla on joskus ollut vähän ongelmaa, mutta nyt se oli 102/65, hurjan hyvä! Varmaan hyvät unet ja kahvinjuonnin lopettaminen ja tupakoinnin lopettaminen sun muut ovat vaikuttaneet.

Eipä tässä muuta, kiva fiilis =) Ja diabeetikot, kertokaa ihmeessä noita ruokavaliojuttuja, ne tulee ihan varmasti kaikille hyötykäyttöön! Ainakin ite mielenkiinnolla luen noita =D

Anime ja masuasukki 8+1 tai 9+3

 

Hei taas,

On vähän orpo olo palstailun suhteen, kun en oikeastaan kuuluisi enää tänne, mutta meidän pinosta on ollut niin pitkä tauko tuonne vaaviosastolle siirtymisissä... Että tutut ovat enimmäkseen täällä (vielä). Toisin sanoen, hoplaa Cilia (ehkä tosin oletkin jo synnärillä ) ja Samirjakin voisi pian poksahtaa, eikö =) ..?

Oon käynyt täällä kurkkimassa kuulumisianne: onnea uusille odottajille! Alku voi olla tosi nihkeänraskasta, hidasta ja pelottavaakin, mutta ainakin mulla helpotti ajan kanssa (kunnes ihan lopussa oli taas ehkä vähän valittamista, heh, mutta siitä ei kannata kantaa huolta vielä). Onneksi niitä odotettavia etappeja on alkuraskaudessa, ettei tarvi odottaa abstraktia 9 kk päässä siintävää tulevaisuutta vain!

Joku taisi tuskailla sitä, että äidiksi kutsuminen ja vaikkapa lauleskelu mahan asukkaalle tuntuvat jotenkin vierailta asioilta. Mulla oli kyllä vähän samanlaiset fiilikset - mulla ei ollut mitään vahvaa käsitystä siitä, minkä näköinen tyyppi tuolta punkee ulos ja millaisia tunteita alkuun kehittyy. Pelkäsin myös, että ihan pienen hoivaaminen tuntuisi jotenkin erityisen raskaalta ja ehkä jopa tylsältä. No, yhdeksän päivän kokemuksella: MIKSI KUKAAN EI KERTONUT, että vauvan kanssa kotoilu on näin hauskaa!!?!

Ihan objektiivisesti laugh totesin synnärillä, että meidän Pikkarainen on selvästi kaikista söpöin lapsi (näinhän sitä sanotaan käyvän, mutta siltä se vain tuntuu)! Ja ihan perusrutiinien kehittely, vinkumisten tulkitseminen, kylvyt ja syöttämiset on todella mielekästä puuhaa. Me oltiin Kätilöopistolla perhehuoneessa viime maanantai-illasta perjantaiaamuun ja sen jälkeen ollaan oltu kotona kahdestaan ja erinäisten vieraiden ympäröiminä ja yhdessä miehen kanssa kaikki sujuu tosi hyvin (huomioiden meidän totaalisen kokemattomuuden). Se täytyy kyllä todeta, että raskausajan hormoniailahtelut eivät olleet mitään siihen ryöppyyn nähden, joka erityisesti maidon nousun yhteydessä tulla tupsahti. Mä olen ollut tippa linssissä muun muassa, kun hyräilin Bowien Space Odditya. Lähes fyysistä kipua aiheuttaa ajatus siitä, että niin moni samassa tilanteessa oleva äiti maailmassa joutuu vasten vaistojaan olemaan tekemättä parhaansa lapsensa eteen. Ja Amanda ehkä kuunteli sitä eilistä luentoa, niin sen ensikotiosuuden mä itkin melkein läpensä... Todettakoon, että en ole yleensä itkenyt luennoilla

Jaaha, nyt varmaan Pikkuinen herää syömään. Palaan tänne ainakin vielä synnytyksestä kirjoittelemaan, ja tuskin maltan pysyä muutenkaan poissa ainakaan ennen kuin moni muutta tuonne seuraavalle levelille mun kaa

Lallaa ja Herra Huu (sekä noin 50 muuta lempinimeä) 9 vrk

 

Tervetuloa uudet, onnea ja tsemppiä alkutaipaleelle! Toivon kaikille yhtä vähäoireista alkuraskautta kuin mulla oli, ilman mitään pahoinvointeja sun muita. (Toisaalta niitä oireita alussa kyllä melkeinpä kärsimättömänä odotin, jotta raskaus tuntuis todellisemmalta...)

Lallaa, ihanaa ettet aio vielä siirtyä minnekään! Tosi kiva lukea ensisynnyttäjän ensipäivistä vauvan kans, ja innolla odotan myös synnytystarinaa.

Kuluneen viikon aikana on alkanut alaselkää särkeä työpäivän päätteeksi, joten tuli ihan hyvään saumaan eilinen ryhmäkäynti fysioterapiassa. Josko koittais muistaa korjailla selän notkistunutta asentoa päivän mittaan edes välillä.

Aloin pestä pikkuruisia vaatteita, ja tänään oli ekaa kertaa semmonen olo, että vieläkö mun tarttee muka töihin mennä. Tahtoo jo jäädä kotiin viikkaamaan potkuhousuja laatikoihin ja mammailemaan. 11 työpäivää, jippii!

tiNpPa ja Pikku-Mönkijä 32+1

 

Omaa napaa:

Täällä on sairaalakassi vihdoin pakattu, vauvan pahvilaatikko pedattu, rintakumit ja tutti desinfioitu ja kohta syön. Sitten käyn kaupassa, ompelen ehkä pari vauvan aluslakanaa ja katson telkkaria ja tapan aikaa. Meinaan olen tässä tämän aamun lirutellut lapsivesiä eli huomenna viimeistään synnytetään... En mä suotta ole stressanut, että tää syntyis ennen LA. Eilen onneksi poksahti täysiaikaiseksi tämä pikkuinen ja tänään neuvolan täti sanoi, että kiinnittynyt on. En siis ehdi lapsivesiultraukseen EN ehtinyt nyt siihen synnytyslauluopastukseenkaan, kun se on huomenna...

Soitin neuvolan ohjeiden mukaan Haikaranpesään ja ilmoitin, että nyt vissiin lapsivettä pukkaa. Kätilö vain kysyi, että onko sujunut normaalisti raskaus ja totesi, että jatka normielämää kotona. Soittele illalla, että mihin tuut näytille, jos ei supistukset ole muuttunu kipeiksi ennen sitä. Kuulosti huolestuttavasti siltä, että Haikaranpesässä on täyttä.... haluisin niiiiiiiiin kovasti sinne synnyttämään.

Jotenkin vähän hupaisalta tuntuu, että tässäkö tää raskaus sitten oli. Nytkö sitä jo synnytetään... jäi jotenkin henkinen loppuvalmentautuminen tekemättä. Eikä tietenkään olla ehditty tekemään kaikkea valmiiksi.

Neuvoksi annan teille muille, että älkää liikaa luottako siihen, että äitiyslomalla ehtii. Ei meinaan välttämättä ehdi. EN oo vielä edes pessyt kaikki uusia vauvanvaatteita. Eikä ehditty sitä toppapukua hankkia. Nyt joudutaan kotimatkalla vauva upottamaan 62-koon toppapukuun.

Ja ostakaa ajoissa supermaksiyösiteitä. Lapsivedet voi sitten lirutella niihin. Ja ehkä sinne omaan sänkyyn kandeis joku suoja ajoissa laittaa. Mulla on ollut TARKOITUS tehdä niin... no, onneks ei alkanut yöllä tämä lirutus.

Aika tyhmältä myös tuntuu yksin nyt odotella täällä kotona... Kirjottelen varmaan vielä useasti tänään tänne.

Samirja ja pian syntyvä Rantapallo 37+1

 

Kovasti tsemppiä koitokseen, Samirja!! Aika jännää

 

Tsempitykset Samirjalle loppukoitokseen!

 

Samirjalle tsemppiä vielä tälläkin puolella - nyt olis sulla vissiin se aika, kun pitäis koittaa lepäillä ja henkisesti valmistautua? Tavallaan aika hienoa, että sä tiedät nyt, milloin se sit oikeesti syntyy - se on vissiin aika harvinaista herkkua kuitenkin.

Lallaa - et katoa tosiaan mihinkään, vaan kerro meille kaikki synnytyksestä ja elämästä sen jälkeen.

Täällä käyty neuvolassa ja neuvolalääkärissä ja viimein haettu se saikku. Toistaiseksi pari viikkoa kotosalla, mutta olon perusteella voisin olla jopa sitä mieltä, etten enää töihin palaakaan - katotaan, mitä mieltä lääkäri sit on. Kipuillut olen kovasti, mutta kotona oleilu ja omaan tahtiin meno helpottaa kyllä. Istukan paikan tarkastuksessa kaikki oli kuin olikin kaikin puolin kunnossa, ja Sissi on malttanut olla monottelematta mua kovin kipesti, vaikka pyörii ja potkiikin melko aktiivisesti.

Eilen päivä menikin pikkukissan steriloinnissa, ja tänään olen kotihoitajana. Tapaus on sydänvikainen ja kalikiviruskin löytyy, ja leikkausta suunniteltiin (ja lääkittiin ja painoa kerättiin) yli vuosi. Itkin koko eilisen päivän peläten mahdollisia komplikaatioita vaativassa eritysanestesialeikkauksesta ja sen jälkeen ihan vaan huojennuksesta. Nää mielialan heilahtelut tosiaan vaikuttaisi lisääntyvän loppua kohden. Ja asioiden unohtelu ja täydellinen epäskarppius.

Ja edelliseen viitatakseni, mehän ollaan siis nyt viikoilla 30 + 2 eikä viime viikolla. Alkuraskaudessa ei voinut kuvitellakaan unohtavansa näin olennaisia asioita.

Nyt siivoilun ja pyykkäilyn ja kissan rapsutusten pariin!

Tuittis & Sissi

 

Samirja tsemppiä! Nyt mä en sitten ehtinyt kertoilemaan omia havaintojani, mutta sen verran haluisin lohduttaa, että mulla jouduttiin käynnistämään synnytys. Ei siis päästy pesän puolelle, kun ne ei tee ensikertalaisten käynnistyksiä, mutta normipuolellakin oli oikein hyvää hoitoa ja tosiaan saatiin myös perhehuone. Toivottavasti olet jo matkalla Haikaran luo, ja joka tapauksessa onnea ja jaksamista! Jos pystyt, niin nuku tai ainakin lepää. Synnyttäminen on aika hikistä puuhaa (mutta mun ainokaisen kokemukseni mukaan myös ihan tehtävissä eikä traumaattista).

 

Samirjalle tulin sanomaan että lippu korkealle! Tsemppiä!

GK30 ja mönki 30+6

 

samirjalle paljon tsemppiä koitokseen!

sen verran taas omaa napaa, että tänään tuli, kuin puskista, sellanen olo että ihan yhtäkkiä ei mikään mahdu päälle ja varsinkaan mikään vaate ei tunnu hyvältä päällä! tuntuu että mammahaalaritkin puristaa... liekkö vaan jotenki herkkä päivä tänään, koska kyllähän näissä haalareissa oikeesti vielä vähän tilaa on, mut on vaan sellanen olo että puristaa.. suututtaa housut mulla on siis menny vaihtoon jo aikoja sitten, mutta paidat on vielä menny jotenki päälle tähän asti, ainakin venyvät ja sellaset mitkä on aiemmin ollu tosi löysiä..

kävin tänään myös sokerirasituksessa, yök mitä litkuu, enkä mä oo koskaan oikeen noista piikeistäkään välittäny... no, menihän tuo parituntinen jotenki.. vaan sitten piti taapertaa pari kilsaa kotiin, olipa aika tankki olo viimesen parinsadan metrin aikana tuntu että polvinivelet sanoo totaalisesti poks... mulla on joskus ollu aika reippaasti ylipainoo, ja sen jäliltä tuntuu et nivelet reagoi tosi helposti kun tulee painoo lisää...

myymeli&pikku neiti 26+0 poks

 

Kovasti tsemppiä Samirjalle viimeiseen koitokseen! Toivottavasti pääsette Haikaranpesään!

Ja ihana kuulla Lallaa että vauva-arki on just niin ihanaa kuin mitä oon kuvitellutkin :heart:

Mä täällä vaan jatkan ressaamista tämän alun kanssa. Kävin tänään siinä toisessa hcg-määrityksessä ja tuloksia saa huomenna. Töistä tullessa pissin vielä cb:n digitestiin ja sain tulokseksi huojentavan "Raskaana 2-3". Kyllä mä vielä mielellään kuulen sen ihan veritestituloksenkin. Mutta tän digitestin voimalla saan ainakin yöni nukuttua. Joskohan sitä huomenna neuvolaan soittelis?

Tuna + sintti 4+2

 

Isot tsempit Samirjalle! Toivotaan tosiaan, että olet sinne Haikaranpesään päässyt! Täällä ollaan hengessä mukana!

Kiitos myös Lallaa, että kirjoittelit fiiliksiä! Tuntuu tosiaan, että kaikki vaan ohjeistaa, että miten elämä sitten muuttuu ja kaikki on kamalaa, kun ei saa nukuttua jne. Ihanaa, että joku hehkuttaa noin sitä onnea ja sitä, että elämä voi olla pienen vauvan kanssa tosi ihanaakin! Sellaisesta vauva-ajasta ainakin itse haaveilen! Mielellään kuunnellaan sun tarinoita lisääkin!

Lisäksi myös jo odottelen, että Tunafish tulee kertomaan hormonituloksensa! Voi miten toivonkaan, että kaikki olisi hyvin!

Täällä on keskiviikkona käyty ekaa kertaa neuvolassa. Neuvolan tätinä ootti henkilö, joka oli mulle jo tuttu työn puolesta aiemmin. Hän on ollut tavallaan mun "asiakas". Vähän toisaalta tuntui oudolta, mutta eipä näille mitään voi, ei niitä oikein valitakaan voi näitä neuvolantätejä! Kyllä hän kohteliaasti kysyi, että onko mulla kiusaantunut olo. No, ajattelin sitten, että antaa mennä, turha tässä alkaa mitään säätämään. Ja sitä neuvolantätin paikkaa tekee 2 henkilöä vuorotellen, kun toinen on kai osa-aikaeläkkeellä tai vuorotteluvapaalla tai jotain, ei käynyt tarkalleen ilmi. Joten ens kerralla siellä voi olla ihan eri henkilö taasen!

Muutoin elo sujuu tasaisen krapulaisessa tunnelmassa! En siis tietenkään oikeasti ole krapulassa, mutta sellainen olo on joka aamu! Ei ole mitään ylitsepääsemätöntä pahaa oloa tai vastaavaa, mutta koko ajan kuvotus ja ällötys ja öklötys jne. Eilen sitten tapahtui kaikkein mielenkiitoisin kun hartiat poksahti sellaseen jumiin, että tuloksena oli migreenin tyyppinen pääkipu ennen nukkumaan menoa ja sen myötä sitten oksentelinkin kaiken ulos sisuksistani. Aamulla en nyt sitten ollutkaan työkunnossa. Lääkäriaikaa en ole saanut varattua, kun vapaita aikoja ei ole. Pitäis varmaan sitten seuraavaksi laahustaa päivystykseen. Vai mitä tällasessa tilanteessa voi tehdä? Onko teillä muilla ollut lihasjumeja? Miten niitä on hoidettu? Aamulla sain nyt pidettyä yhen panadolin sisällä, joten sen voimin tässä makaan sohvalla, mutta yhtään en osaa arvioida, että mihin suuntaan tää olo tästä kehittyy... Mielenkiinnolla jään odottamaan!

 

Ronjaliina, mulla oli kanssa alkuviikosta niska ja hartiat niin jumissa ettei mitään rajaa, tuntu vaikeelta ajaa autoakin kun ei pää käänny, sattuu vaan kovasti. En kyllä tiiä liittykö toi raskauteen mitenkään, ajattelin vaan kun köllin koko viikonlopun sängyssä ja luin huonossa asennossa kirjaa, että niska ois jumiutunu siitä. Hierontakaan ei auttanu, ja mitään mobilatiahan ei uskalla käyttää.

Sitten parin päivän kärvistelyn jälkeen nukuin 12 tunnin yöunet ja seuraavana aamuna olo oli taas ihan normaali. Siis niskan suhteen, kuvottava muuten Mäkin oon kironnu et nyt kun ei ees saa juoda alkoholia niin on 5 viikon kestokrapula

 

Olin duunireissulla ja pois palstalta ja hui miten jänniä uutisia Samirjalta on tullu sillä välin! Miten siellä nyt menee??? Laita heti kuulumisia, kun voit! Pidän kovasti peukkuja, et kaikki sujuu hyvin siellä!!

Lallaa, ihania kokemuksia! Odotan innolla, et pääsen kokemaan niitä myös! Mahtavaa, et kaikki meni hyvin! Kerro tarkemmin synnytyskokemuksista, kun ehdit! Suloisia hetkiä sinne pikkuisen kanssa!

Tuittis, hyvä et sait saikkua! Toivottavasti vaivat helpottais! Nyt vaan otat iisisti ja haet sit lisää saikkua, jos tarttee!

Ronjaliina, erikoinen tilanne sulla neuvolassa... Mut toisaalta asiat asioina ja varmasti se suhde siitä neuvolatädin kanssa vähitellen muotoutuu, vaikka onkin ennestään tuttu... Asiat pyörii siellä kuitenkin niiden raskausjuttujen ympärillä ja paljon perus seurantaa. Vaik onhan se tosi tärkeetä, et voi kysellä/kertoa avoimesti kaikesta. Koska kyllä niitä oirekysymyksiä on ainakin mulla neuvolatädille sadellut. Mulla ei oo ollu pahemmin jumeja tai kaikki kipuilut on vähän tullu ja menny. Periaatteessa yleisoireiden taikia vois mennä työterveyslääkärille (jos sellainen on) tai ihan yleislääkärille terveyskeskukseen.

Tuna, saitko vielä mitään uutisia? Hitsi kun toivon niiiin kovasti, että sulla menis kaikki hyvin ja hcg olis noussu normaalisti!

Jos olin alkuraskaudessa malttamaton, ja keskiraskaudessa samaa, niin kyllä se aina vaan jatkuu! Toivon, et seuraavat viikot menis nopsaa ja sais tuon maha-asukin pian maailmaan! Ja ennen kaikkea sitä toivoo, et kaikki olis hyvin ja saisi terveen lapsen syliin. En mä edes lopulta pelkää/jännitä synnytystä niin paljon, vaan eniten vaan toivoo, et maha-asukki pärjäis hyvin. Mun kaveri kun koki kohtukuoleman raskauden loppumetereillä, niin se kai vähän kummittelee mielessä. Eikä oikein osaa ottaa mitään itsestäänselvänä enää. Poitsun liikkeistä nauttii tosia paljon, vaikka ne välillä iskeytyy lujaa rintalastaan. Mut ne "kivut" otan mieluusti vastaan ja hymyilen vaan, kun tunnen et pojalla on vauhti päällä! Vaikuttais siltä kuin sillä olis jo joku unirytmi, koska päivisin se liikkuu musta paljon enemmän kuin iltaisin (joitankin viikkoa sitten oli toisin päin).

Enää ens viikko töitä, jee!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Amanda ja Sulo 33+2

 

Terkkuja Naistenklinikan perhehuoneesta. Kaikki mun ennakkopelot piti paikkansa ja supistukset muuttui ykskaks kivuliaiksi ja jatkuviksi ja taksissa teki jo mieli ponnistaa. Ja tosiaan Kättäri ääriään myöten täysi. 45min ehdittiin olla sairaalassa kunnes poistu jo syntyi. Ei kivunlievitystä, mutta ei kovin kivuliastakaan. Nyt kaikki oikeuksien hienosti ja opetellaan syömistä.
Samirja ja Poika 1vrk

 

Samirja, suuren suuret onnittelut!! :flower: Hurjan nopeaa touhua kyllä, onneksi sentään jonnekin pääsitte, ettei tarvinnut taksiin synnyttää!

 

ONNEA SAMIRJA! Hyvä, että loppu hyvin, kaikki hyvin! :heart:

 

Hurjasti onnea Samirja! Hienoja uutisia - etpä sä sitä HPn synnytyshuonetta olisi ehtinyt paljoa kuluttaa Hyvää ruokailun aloitusta!

 

Valtavasti onnea Samirja! Mieletön pikasuoritus!! Voiko eka synnytys tosiaan olla noin nopee! Jotenkin sitä aina luulee, et se kestää ja kestää. Hyviä vointeja sulle ja pikkuiselle! Ja kerro säkin tarkeemin synnyskokemuksia, kun ehdit!

 

Ihanaa :heart: Onnea Samirja :heart: Sehän kävi nopeasti!

Tänään oli töissä niin kiire ennen talviloman aloitusta etten ehtinyt noita hormonituloksia tänne päivitellä. Arvo oli noussut 36 --> 114 vajaassa kahdessa päivässä eli nousu on hyvä mutta varsinkin eka arvo vähän alakanttiin. Joltain sivulta tutkailin että dpo14 keskiarvo hcg olis 48 (mulla 36) ja dpo16 keskiarvo 95 (mulla 114). Menen nyt vielä klinikan kehoituksesta maanantaina hcg-kokeeseen ja nyt peukut pystyyn että sieltä paukahtaa yli 500 arvo. Voisin sitten rauhassa vietellä tätä talvilomaa. Lähdetään miehen kanssa Naantalin kylpylään pariksi päiväksi rentoutumaan ja sieltä ystävän luo vielä pariksi yöksi.
Tänään oon kovasti häärännyt koko illan kun huomenna olis yhdet vauvakutsut järjestettävänä. Väsäsin tuossa täytekakun, suolaista piirakkaa pellillisen ja vielä suklaamuffinseja. Ja kyllä muuten masussa tuntuu ja ahistaa. Jotenkin nää illat on sellaset että tuntemuksia on enemmän ja masukin jotenkin kaipailis sellasta rauhallista lepäilyä eikä riehumista tai seisomista hellan edessä.

Tuna ja sintti 4+3

 

Mielettömästi onnea Samirja! Onneksi ehditte sitten kuitenkin sairaalaan, eikä mitään negatiivista ehtinyt aiheutua pikasynnytyksesta!

 

Onnea Samirjalle :flower: Aika pikainen suoritus =)

Ja Tunalle myös plussasta onnea!:flower: Toivottavasti arvot nousevat hyvin, ettei turhaan tarvitse stressata.

ON: Täällä väsyttää niin julmetusti.: / Töitä ei kiinnostaisi ja jakasaisi tehdä yhtään, mutta pakko on tehdä 6 päiväistä viikkoa ainakin vielä pari viikkoa kun työmäärä on niin valtava tällä hetkellä.

Ar-ultraan pääsen (joudun) 23 pvä. Ultra tulee kunnalliselta edellisen keskenmenon vuoksi. Lääkärin mukaan tarkoituksena on rauhoittaa mieltä kun näkee sykkeen. Minua tuleva ultra lähinnä ahdistaa. Mietinkin onko mun ihan pakko sinne mennä, mutta toisaalta en halua kuitenkaan olla menemättäkään. Syy miksi en oikeen haluaisi mennä on viime ar-ultra jossa kaikki oli ok ja syke näkyi vikkolla 6+4 ja viikko viikko sen jälkeen tuli km. Nyt mun pitäisi mennä taas viikolla 6+4-6 ultraan. Mun mielestä on kauheempaa nähdä, että mun sisällä on jotain elävää ja sitten tuleekin km kun se, ettei mitään elinkelpoista olisikaan. Tällä hetkellä olen 98% varma että km tulee ja odotankin että tulis pian ja pääsisi tästä väsymyksestä eroon. Jotenkin ei vaan ole yhtään sellainen olo että marraskuussa meillä olisi vauvaa.

Sakara 5+5?

 

Hurjasti onnea Samirjalle! Jotenkin kuulostaa hyvältä tuo pikainen synnytys (vaikka taksimatka ei varmaan ollutkaan kovin miellyttävä) - oon varmaan kuullut liikaa noita uuvuttavia toista vuorokautta kestäviä kokemuksia...

Tsemppiä Sakara! Me pidetään täällä kovasti peukkuja, että kaikki on massussa hyvin, vaikket itse vielä uskaltaisi uskoa siihen...

tiNpPa ja Pikku-Mönkijä 32+4

 

Onnea Samirja Onnea myös kaikille uusille tulokkaille, ja tervetuloa Minä se oon edelleen kotona, eikä merkkiäkään.. juuri manasin että on se aikamoista kun ensin vuodelevolla estetään lasta syntymästä ennen aikojaan, ja nyt kun oon jättäny vuodelevot ym taakseni niin ei oo kiireen kierää tulla pihalle Ens viikolla toivottavasti alkaa jo jotain tapahtuun.. Ainakin tällä viikolla lapsi oli laskeutunut ja kiinnittynyt sinne minne pitääkin, ja niin päin kun pitääkin, mutta vielä ei alettu käynnisteleen. Kai musta tulee samanlainen mittavirheen "uhri" kun kaverista joka sai lapsensa ajassa 43+2..muutenkin noista mitoista ja käyristä ollut paljon puhetta, ja yksi kätilönä työskentelevä kaveri sano että siinä ei tarvi kun hiukan ultraajan käsi täristä niin mitat on mitä sattuu. Se koitteli mun lasta tuosta mahan päältä ja sano että kyllä hän sen arviois tällä hetkellä kolmekiloseks, mutta alle 3,5 kiloseks. Saapi nähdä sitten kuka on oikeassa, koska ei se varmaan viikossa liho lähes kiloa

Sokereista sen verran että vaikuttaako teillä muilla niihin se miten te nukutte? Musta tuntuu että mitä vähemmän on unta niin sen korkeammalla on sokerit..tosin nyt ne on olleet rajojen sisäpuolella, ja välillä jopa alhaiset(3,7) mutta se johtunee tästä comebackin tehneeestä pahoinvoinnista. Tuntuu että tuota insuliinia saisi olla muuttamassa joka toinen päivä..

 

Tuna, lupaavaltahan tuo kuulostaa, että hcg on noussut! Täällä pidetään peukkuja kyllä edelleen ja toivotaan, että kaikki on hyvin maanantain kokeissa.

cilia, samalla tavalla mulla sokerit temppuilee yöunien suhteen. Jos tulee yöllä nukuttua huonosti ja valvottua, sokerit nousee selkeästi aamulla. Toisaalta nyt näyttää siltä, että alkaa tuo aamunkoittoilmiökin hivenen vaikuttaa eli sokerit nousee aamuyöstä selvästi, vaikka nukkuisikin hyvin. Odottelen mielenkiinnolla pitkän sokerin tulosta parin viikon päästä, saa nähdä mitä Naikkarilla sanotaan. Toisaalta kohtahan kelloja siirretään siten, että täytyy tuntia aikaisemmin herätä (eiks kesäaikaan siirtyminen sitä tarkoitakin...öh...mites se nyt meni?), joten jospa sokeriarvot aamuisinkin sen myötä vähän petraantuu.

Oivoi, tänään on ollut ihan hirveä päivä. Mies sanoi aamulla jotain typerää, tai no, ei oikeasti mitään kovin vakavaa eikä ainakaan tarkoittanut sanojaan, mutta nyt on tullut puoli päivää vollotettua. Siis ihan oikeasti. Lähdettiin shoppailemaankin, mutta ei siitä tullut mitään, kun raskaushormonit hyrräs niin vahvasti, että koko ajan vain itketti kaikki mahdollinen. Mies repi jo pelihousujaan ja tultiin kotiin ennen kuin kunnolla ehdittiin shoppaillakaan. Nolotti jo oma herkkyys, sillä harvemmin turhille jutuille itkeskelen. Vaan minkäs teet... Tänään on selvästi ollut koko raskausajan vaikein ja herkin päivä, tuli jo ihan huono omatuntokin, kun mietin, miten Tyyppi masussa mahtaa voida mun märehtiessä onnettomana :'( Vaan kyllä tämä tästä. Rauhoituin lopulta kotona saatuani navan täyteen ruokaa ja lähdin yksin kauppaan. Tuhlasin hömppään rahaa ja ostin vähän herkkuja. Huomenna palataan taas täysin ruotuun niin herkkujen, sokreiden kuin mielenterveydenkin suhteen, sen lupaan! Ja huomenna onkin ihana sunnuntai; nimittäin POKSPOKSPOKS 28+0!

Sara ja Tyyppi 27+6