** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.9 **

Myymeli, hui!! Miten teidän koira nyt voi? Toivottavasti kestää nikotiiniannoksen! Koirat on kyllä koiria... :)

Samirja, hurjaa, että ne raskausarvet voi iskeä missä vaan vaiheessa! Alkoiko sulla tulla niitä nyt vasta ekan kerran? Mulla ei oo tullu vielä, mut ei tosiaan voi vielä nuolaista... Ja eihän niihin taida rasvailut auttaa. raskauden jälkeen käytettävä tukivyö ilmeisesti siis saattaa nopeuttaa vatsan palautumista ennalleen. En tiedä, onko siinä perää, mut tuolla kuukausipinossa moni siis on sellaisen hankkinu tai käyttäny sitä aiemmin ja luottaa sen tehoon. Sitä voi/pitää käytää aika pian jo synnytyksen jälkeen. Mä ajattelin vähän, et tilaisin tuolta nettikaupasta. Jos päätät tilata, vois tietty tilata yhdessä ja säästää postikuluissa? :) https://bellybandit.com/Default.aspx

Täällä vatsan pinkeys aina vaan jatkuu... Aamulla ja päivällä se on helpompi, mut iltaisin on tukala olla. Nytkin vatsa on tosi kova. Neuvolatäti sanoi, että kyllähän se vähän kovalta tuntuu... Ja sanoi, et jos jatkuu ja on ikävän tuntuista, kannattaa käydä Naistenklinikan päivystyksessä. Mut miks ihmeessä kynnys mennä sinne on aika korkee... Jotenkin vaan odottaa, et kyllä tää tästä helpottaa.

Amanda ja Sulo 32+2
 
amanda vielähän tuo hengissä on, ja näyttäis että selvittiin säikähdyksellä.. eläinlääkäri käski eilen tarkkailla ja soittaa jos näyttää huolestuttavalta. eilen se oli ensin ihan ylivirkee ja sit iski väsy ja näytti ku ois pössytelly monta päivää.. nyt tuntus olevan taas oma ittensä eikä silmätkää näytä enää huonolta.. huh. voin kyllä sanoo että oli sydän kurkussa koko illan eilen.. masuasukkikin tais vaistota stressin kun oli tosi levoton eilen.. no, jospa se tästä..

myymeli+pikku neiti 25+2
 
Myymeli mun miehellä on nuoruudessaan ollut beagle ja aikamoisia tarinoita olen kuullut sen syömisistä... Tosiaan ihan mikä vaan kelpaa. Onneksi niillä taitaa myös olla aika rautainen outojen aineiden sietokyky.

Amanda, mä olen nyt parina päivänä laittanut lämpötyynyt mahan päälle, kun se on oikein alkanut pingottaa ja tuosta pojan koipien kohdalta särkeä. Yritän sitä silleen rentouttaa. Ohjeeksi sain myös syödä parasetamolia ja roikottaa mahaani kontillani. En mäkään oikein osaa sitten lähteä polille näyttämään tuota mahaa, kun eipä sille kai mitään ole tehtävissä. Neuvola on taas ens viikolla ja sinne ultraan sain ajan reilun viikon päähän. Tukivyötä olen pitänyt nyt ja ehkäpä siitä on ollut apua. Siis semmoinen, joka tukee alamahaa ja on siinä kangaskaistale koko mahan ympärikin. - Ja tosiaan voisin harkita tuota dagen efter- tukivyötä :)

Me hankittiin eilen vihoviimeiset tarvikkeet. Uskotteko, että on vaikea olla vaippaosastolla pohtimassa, että mitkäköhän vaipat ostais... Päädyttiin kotimaisiin, ympäristömerkittyihin Muumi-vaippoihin. Vaatteetkin on nyt lajiteltu koittain ja ainoastaan puuttuu vastasyntyneen toppapuku ekaksi kuukaudeksi. Kirpparille sitä metsästämään.

Nyt sitten vaan odotellaan... no onhan noita ompelus- ja neulontapuuhia.

Samirja ja turhaan täyteen puhallettu Rantapallo 36+3

P.S. Jokohan Cilia on päässyt synnärille?
 
joo ton koiran mahan toiminta jaksaa yllättää.. se on niinku ei mitää vaarallista ois syönykään :O vaan kyllä säikäytti..

noista mielialoista sen verran, että mullakin tulee noita marttyyrifiiliksiä kun ei heti tapahdu.. tänäkin aamuna meinasin menettää järkeni kun pyysin että voisko mies tehdä aamupuuron, niin vastaus oli että "kohta", ja se kohtahan saattaa olla millon vaan.. mulla maha kurni jo niin jaksoin ehkä viis min ootella ja sit kärähti päässä :D

jee, äippä tulee tänään kylään ja tuo meille vauvatavaraa :D en tiiä mitä kaikkee sieltä tulee mut ainaki vaatetta ja itkuhälyttimet ja mitä se nyt on kaikkee sit keksiny pakata matkaan.. :)

laulatteko te koskaan masuasukille? musta se tuntuu hieman oudolta, mutta oon huomannu et kun kuuntelen musiikkia ja sit laulelen ite mukana niin masuasukki alkaa potkutella :D ja sit taas jos neiti on rauhaton ja hyräilen jotai rauhallista biisiä niin se saattaa rauhottuu :)

yks mikä hiukka häiritsee, mua itseäni, on se et sana äiti tuntuu musta edelleen hiukka vieraalta.. tai siis se että mä olen vähän ajan päästä jonkun äiti. mies joskus höpöttelee pikkuselle että äiti sitä äiti tätä ja se tuntuu musta tosi hassulta.. iltasin melkein aina sanoo masulle että anna sit äitin nukkuu :D mut tällasta tänne tänään..

myymeli&pikku neiti 25+3
 
myymeli, onneksi koiruus voi hyvin! Meillä on syöty jos jonkinmoista (ahneita settereitä) ja valitettavasti suolentyhjennysleikkaukseenkin on jouduttu kumiankan vuoksi... : /

Omaa napaa tältä päivältä eli fiilikset hyvät; POKS 27+0! Kyllä nää poksumiset aina piristää :) Flunssakin on ohitse, tosin hermoilin jo melkoisesti, kun verenpaine tuntui pomppivan tosi korkealla, mutta nyt sekin on rauhoittunut normaalilukuihin; liekö sitten jonkinlainen flunssan jälkioire/seuraus huonosti nukutuista öistä ja tukkoisuudesta. Tyyppi on ollut ihanan aktiivinen ja mielenkiinnolla tulee päivittäin seurattua, miten koko masu pomppii, kun pikkuinen myllertää ja molskii :heart:

Eilen lähdettiin miehen kanssa ajelemaan ihan huvikseen Lahteen ja yllätysyllätys; mukaan lähti hienot vankkurit Tyypille! Löydettiin eräästä vaunuliikkeestä Emmaljungan duo edget viime vuoden värillä ja olin ihan myyty. Ennen joulua tuota väriä katselin ja siitä haaveilin, mutta ei tietty silloin vielä uskallettu ostaa, kun oltiin vielä niin alussa. No nyt myöhemmin kyseistä väriä ei ole enää pääkaupunkiseudulla ollut, joten ilmassa oli hiven turhamaista haikeutta, kun nuo tämän vuoden värit eivät oikein miellyttäneet. Vaan olipa aivan ihana yllätys, että tuolta pikkupuodista löytyi viimeinen kappale kyseistä väriä ja vieläpä alennuksellakin! Melkoisesti oli naama näkkärillä, kun kotiin saavuttiin hienojen vankkurien kanssa; kyllä kelpaa Tyyppiä nyt lenkittää kera koirien maastossa kuin maastossa :)

Sara ja Tyyppi 27+0
 
Kai sitä voisi varovasti jo kurkistaa tällekin puolelle... Tuli nimittäin testattua tässä viikonlopun aikana niin monta r-testiplussaa ja vielä viimeiseksi eilen aamulla digitestillä "Raskaana 1-2" :heart: Tosi alkutaipaleella täällä ollaan! Tänään tulee tasan 2 viikkoa meidän toisesta inseminaatiosta. Meillä inssi tehtiin kahdella follilla joten tuon kyydissä pysymisen lisäksi vähän jänskättää että montako siellä on oikein on!
Soitin aamulla työmatkalla klinikallekin ilmoittaakseni testituloksen ja varattiin sitten samalla ar-ultra 4.4. Kolme viikkoa pitäisi siis vielä kitua jännityksessä. Onneksi on noi digitestit joilla voi ajaa itsensä hulluuden partaalle.

Mulla tämä kierto oli kaikista näistä hoitokierroista oireettomin. Nyt näiksi raskausoireiksi tunnistan sen että mulla on ollut jo 4-5 päivää vatsa todella sekaisin kokoajan. Ja eilen oli jo ihan selkeää pahoinvointia ja kerran piti jo rynnätä vessaan mutta onneksi ei oksu kuitenkaan tullut. Ja janottaa ja pissittää kovasti. Kävin aamulla vaa'assa ja paino oli pudonnut 3kg viikonlopun aikana. Siis mähän olen bikinikunnossa tätä menoa marraskuussa :D

Täytyy tunnustaa että oon kyllä käynyt lueskelemassa teidän vaiheista ihan säännöllisesti! Osa täällä onkin jo tosi pitkällä!

Tunafish ja sintti 4+0 (olikos se *poks* joka tässä 0-kohdalla aina kuuluu sanoa?)
 
Tunafish lämpöiset onnittelut ja tervetuloa mukaan:wave: Ja jännät paikat, jos vaikka olisi kaksi matkalaista mukana!

Myymeliuskomaton kyllä tuo koiruli, mutta onneksi kaikki on hyvin :)

Mielipiteitä kaipailisin: miehen kaveri olis myymässä 2004 mallin Emmaljunga yhdistelmärattaita hintaan 30 euroa!! Hintahan on ihan pilkkahinta. Olleeet kahdella lapsella, mutta säilytetty aina ulkovarastossa. Olen lukenut monesta paikasta, että ulkona ei sais rattaita säilyttää homevaaran vuoksi. Mitä mieltä olette, onko jo suuri riski, että on 8 vuodessa ehtinyt kerätä hometta ja näkeekö ja haistaako sitä välttämättä? Ei nyt haluais tietenkään riskeerata lapsen terveyttäkään.
Toinen asia, työpaikallani on sisäilmaongelmaa ja home-epäilyä ja neuvolan terkka oli sitä mieltä, että mun ei pitäisi työskennellä tällaisessa ilmassa ja käski konsultoida työterveyttä. Työterveyden mukaan mitään ongelmia ei ole ja pitää jatkaa näissä olosuhteissa työskentelyä. Onko kellään tietoa homeen vaikutuksesta sikiöön, onko mahdollisesti suurempi allergia- ja astmariski?

Kaneli ja Bebe 24+4
 
Onnea suuresti Tunafish!! Samalla aiheutit mulle jokseenkin suuren järkytyksen, kun tuskailit, että pitää kärvistellä kolme viikkoa odotellen ar-ultraa... Sun ar-ultra on mun laskettu aika ja voi jessus onko se JO kolmen viikon päästä!!! Shock! Oloni ei selkeestikään ole ollenkaan tarpeeksi tukala, että haluisin tän muksun minusta ulos.

Tunafish sen verran vielä, että älä päättele oireista / oireiden puuttumisesta mitään. Niitä tulee ja menee ja joskus niitä ei oo oikeestaan ollenkaan missään vaiheessa. Siis että jos ne vaikka yhtäkkiä loppuu, niin se on ihan tavallista. Tarrasukkia!

Kaneli ehkä kannattaa soitta neuvolaan ja kysyä tuota vaunuasiaa. Töiden sisäilma-asiasta yrittäisin olla yhteydessä työsuojeluun. Siis mikä se kaupungin työsuojeluviranomainen on? En ole itse tutustunut homeongelmiin sen tarkemmin.

Ja mahtava säkä käynyt Saralla vaunujen kanssa.

Samirja ja Rantapallo 36+5

P.S. Tuittis, käväisit mun unessa viime yönä. Sulla oli pyöreä vatsa :)
 
Täällä ollaan edelleen kotona, ja yhtenä kappaleena..puuh. Käyn lueskelemassa säännöllisesti, mutta alan oleen niin kiukkunen koko ajan etten oo kirjotellu, ihan kaikkien viihtyvyyden takia..josko tää kohta olis ohi :rolleyes:
 
Täällä on tänään käyty ultrassa ja uskottava se kai on, että masussa sentin (0.97cm) mittainen pikku kaveri (7+1) olla möllöttää, kun sen sydämen pumpsutuksen kerran omin silmin näin. Kaikki oli siis hyvin. Miestä kiinnosti "vain yksi" asia, hän kysyi lääkäriltä, että nytkö vaimo voi lopettaa huolehtimisen ja murehtimisen. Siispä lääkärin määräyksestä nyt lopetan murehtimisen, niinpä vissiin... on varmaan tosi helppoa! Mutta yritän nyt kuitenkin jättää murehtimisen taka-alalle! Jotta elämä ei olisi liian helppoa, sain tänään työtarjouksen, josta ei oikein voisi kieltäytyäkään... Ainoa murhe on se, että työ alkaisi elokuun alusta ja LA on siellä lokakuun lopussa. Töissä ehtisin siis olla 1-2 kk. Törkeetähän se olis, jos en mitään asiasta nyt mainitsis. Tai siltä musta ainakin tuntuu. Todennäköisesti työ jatkuisi myöhemmin sitten kun meinaan töihin palatakin. Taidan olla rohkea ja rehellinen ja kertoa rehellisesti tilanteen työnantajalle. Ei sitten ainakaan tule sellainen olo, että olen huijannut työn itselleni. Vai mitäs te ajattelette, että kannattaisi tehdä?

Ronjaliina ja "pikku kaveri" 7+1 (olkoon nyt pikku kaveri ainakin hetken)
 
Tuna!!!! Siis MAHTAVAA! Suuret onnittelut ja tarrasukat ja tervetulotoivotukset. Hienoa hienoa =)

Cilialle tsemppiä!

Ronjaliina ne sydämen lyönnit ensimmäistä kertaa on ihan uskomattomat =) Siitä on pakko jo uskoa että on siellä joku. Ja sitten seurata kun se kasvaa masussa pikkuhiljaa ja alkaa liikkumaan =)

Jospa nyt nukkumaan.

RauRau ja pörriäinen 20+0 poks!
 
Tunafish, onnea paljon tälläkin foorumilla! :) Oon tosi iloinen sun puolesta! Alku on kyllä todella piinaavaa... No, täytyy sanoa, että ei se huoli ihan kokonaan poistu raskauden edetessäkään, kuten oot ehkä huomannu. :) Mutta totta kai alussa on kaikki niin epävarmaa. Paljon tarrasukkia maha-asukille ja toivotaan, et varhaisultra tulee pian ja siellä pieni kasvaa jo kovaa vauhtia!

Ronjaliina upeita uutisia! :) Heh, kuten Tunalle just kirjottelin, voispa sen huolehtimisen lopettaa kokonaan, mut helpommin sanottu kuin tehty. Ensin on varhaisultra, sitten np-ultra, sitten rakenneultra, sitten kaiken maailman oireet tai oireettomuudet ja maha-asukista huolehtiminen ja sitten onkin jo synnytys... Osaispa itse kääntää huolehtimis-kytkimen pois päältä, mut ei se oo täysin onnistunu. :)
 
Kiitos kovasti tervetulotoivotuksista ja onnitteluista :heart: Kyllä tätä on odotettukin!

Ja ihana kuulla Ronjaliina että siellä masussa on kaikki niin kuin pitääkin :heart: Kyllä nyt ehdottomasti on aika huokaista ja yrittää nauttia raskaudesta!

Mä itse oon täällä ihan hermoheikkona :ashamed: Sain ihanalta työterkkarilta puhuttua lähetteet hcg-määritykseen ja kävin tänään siinä ekassa verikokeessa. Toiseen meen varmaan sitten torstaina. Ja vasta sitten uskallan varata neuvolaa jos nuo osoittaa että hcg on siellä nousussa. Harmi kun noita vastauksia joutuu odottamaan pari päivää. Ensi viikolle menee siis sen tokan testin tulos. Uskomatonta miten aika meneekin näin hitaasti!
Ja olit ihan oikeassa Samirja että näiden oireiden kyttäily tekee hulluksi! Vai oliko se niin että oireita ei kannattanut seurailla? :D Viikonloppuna mulla oli jo aika pahat pahoinvointioireet ja ruoka yökötti mutta eilen ja tänään ei mitään. Alaselkä on alkanut vaivata parina yönä joka on mulle ihan uutta. Selässä ei ikinä mitään kipuja ole aiemmin ollut. Tänäänkin piti nousta jo ennen herätystä kun ei kärsinyt maata.

Tunafish ja sintti 4+1 (melkein niin vähän ettei uskalla edes kirjoittaa :ashamed:)
 
Viimeksi muokattu:
Ronjaliina ja Tuna, tervetuloa tänne puolelle! Molemmille paljon kärsivällisyyttä alkuraskauteen, oli se aika piinaa silloin itselläkin eikä nyt ihan hirveästi vieläkään helpota omalla kohdalla...

Käytiin Tyypin kanssa tänään neuvolassa verenpaineen vuoksi. Viikonlopulla se oli koholla ja hermoilin sitä kuitenkin niin paljon, että eilen soittelin neuvolaan ja täti pyysi käymään näytillä. No, lopputulemana oli, että vähän on paineet noussu, mutta ei mitään hälyyttävää ja että normaalistikin paineet voi hivenen nousta loppuraskautta kohti. Sain käskyn olla stressaamatta, levätä, nauttia elämästä ja loppuraskaudesta. Jepjep, kun oliskin niin helppoa... Mua on aina pidetty rauhallisuuden esikuvana työpaikalla ja muutoinkin, vaan tämä raskaus on kyllä tuonut esille uinuvan heikkohermon *huokaus* Mies takavarikoi nyt sitten verenpainemittarinkin niin, että saan vain kaksi kertaa viikossa mitata. Joskos se sitten vähentäisi stressiäkin...:|

Muutoin kaikki oli kyllä hienostikin neuvolatädin mukaan. Pissa oli puhdas eikä painoa ole tullut puolessatoista kuukaudessa grammaakaan. Hemppa oli laskenut 120:een, mutta todennäköisesti johtunee viime viikon flunssasta. Masumitta menee edelleen keskikäyrän tuntumassa ja Tyypin sykkeet oli samat 150 kuin aina ennekin. Kovasti Tyyppi potkutteli ja piti elämää masussa, kun sykkeitä kuunneltiin :heart:

Huokaisen siis syvään helpotuksesta ja menen syömään kukkakaalimuusia ja broilerikastiketta! Neuvolatädin luvalla hemmottelen tänään itseäni ja jälkkäriksi aion nauttia donitsin, namnam :p

Sara ja Tyyppi 27+2
 
Haluatko Sara vähän valaista miten oot syönyt nyt raskausaikana? Mulla on tuo 2-tyypin diabetes ja entistä tiukempaa ruokakuria pitäisi pitää. Onko hedelmät kuinka nounou? Itsekin kyllä rajoitan niitä etten 2kpl enempää syö päivässä. Tällä hetkellä jääkaappikylmä appelsiinimehu on mun heikkous ja himoitsen sitä kokoajan. Helpottaa huonoon oloon ja heikotukseen. Mutta ei oo kyllä kovin hyvä sokereille! Mulla kans valtava kukkakaaligratiini odottelee syöjiä jääkaapissa :D
 
Onnea Ronjaliina ja Tunafish ja tervetuloa tänne!! =)

Alkuraskauden oireista; mulla ei ollut kyllä ihan alussa (plussauksen paikkeilla) muuta oiretta kuin vatsan turvotus, samaan tyyliin kuin ennen menkkoja. Aika pian tuli sitten se että alavatsaa/kohtua alkoi pistää urheilun aikana tosi äkkiä ja niin ikävästi, että esim. juoksulenkkeily piti lopettaa aika aikaisessa vaiheessa. Se ei ollut samanlainen pistos kuin joskus urheillessa tulee (kylkeen), vaan sellainen tosi ikävä vihlonta jonka kanssa ei kyllä treenaaminen onnistunut ollenkaan.

Mutta toivottelen oikein kovasti ja lämpöisästi että kaikki menee hyvin! :flower:

Täällä huomenna taas neuvola, tähän mennessä ei mitään ikäviä raskauden oireita, oikein mukava fiilis. Mitä nyt vähän "ähky" olo, mutta kevättä on rinnassa ja kaikki vauvan tarvikkeetkin hankittuina (eilen vielä viimeiseksi järjestelin hoitopöydän ja hankin vaipparoskiksen). Työt loppuu parin viikon päästä ja ihana jäädä äippälomalle.

marjutan ja Muru 31+4
 
Tuna, olen oikeastaan hyväkarpannut alkuraskauden ajan ja nyt loppua kohden ruokavalio on entistä tiukempi, sillä puolesta välistä raskautta aina rv 36 asti insuliinin tarve nousee yleensä rajusti, ts. melkeinpä kaikki mahdollinen nostaa sokereita ja maksakin pukkaa omaa sokeria elimistöön kiitettävällä tahdilla, vaikka ei söisikään. Yleensä nuo ruokailun jälkeiset sokerin nousut kasvattaa vauvaa eniten loppuraskaudessa, mutta alkuraskaudessa kannattaa pitkää sokeria pitää enemmän silmällä, sillä jatkuvasti koholla olevat sokerit saattaa sitten aiheuttaa kehitysongelmia sikiölle.

Käytänössä olen jättänyt lähes täysin viljat, perunan (peruna nostaa ainakin mulla sokereita ihan yhtä pahasti kuin jos vetäis puhdasta sokeria lusikalla kurkusta alas...), riisin, pastan ja maidon pois ruokavaliosta. Hedelmiä syön jonkin verran, korkeintaan kuitenkin yksi hedelmä per päivä. Banaani on hedelmistä ehkä se kaikista pahin sokerintuottaja, joten ihan vihjeenä, että se ja viinirypäleet kannattaa unohtaa heti alkuun. Samoin nuo tuoremehut on aikamoisia sokerinkohottajia, siitä mulle sanottiin heti alussa. Paljon kasviksia ja vihanneksia, pähkinöitä, kanaa, kalaa, lihaa... Niillä pötkii pitkälle. Tietty, jos kroppa sallii, niin täysjyvätuotteet kannattaa pitää mukana vatsantoiminnan kannalta. Itse syön karppileipää, kun oikein tekee mieli jotain viljaa. Se ainut karppileipä, josta itse pidän, sisältää kyllä pellavansiemeniä ja niitähän ei suositella raskaana oleville, mutta ainakin HUS:in sivujen mukaan leivässä pienet määrät ei haittaa.

Alkuraskaudessa söin aamupalalla usein maustamatonta jogurttia ja marjoja, mutta nyt loppuraskauden alussa aamulla syöminen on tosi hankalaa, sillä vauvahormoonit on aamuisin niin korkealla, ettei kestä maitoproteiinia juurikaan napaansa vetää. Nykyään syön aamulla leikkeleitä, juustoa, kurkkua, tomaattia, porkkanaa ja välillä sitä karppileipää. Päivällä kannattaa pitää ruokailut 3-4 tunnin välein, jotta maksa ei lähde tuottamaan omaa sokeria liikenteeseen. Säännöllisyys ruokailuissa on ennenkaikkea se tärkein juttu, joka saattaa pitää pahoinvoinninkin poissa. Itse en ole juurikaan vähentänyt tai tarkkaillut rasvan määrää ruoissa. Rasva ei nosta sokereita eli periaatteessa voitakin voisi vetää lusikkakaupalla eikä sokerit juuri nouse. Painonhallinan kannalta tietty pitää rasvaa miettiä, mutta itse olen tehnyt koko raskauden ajan kastikkeet kermaan, käyttänyt oivariinia ja paistanut voilla jne. Paino on silti pysynyt tosi hyvin hanskassa, edelleen lähtöpainoon on noin -4 kg. Ja jostain sitä energiaa on kuitenkin saatava, se kantsii muistaa, jos oikein tiukille ruoan kanssa vetää. Huono ja vetämätön olo tulee varmasti, jos ei saa energiaa.

Mutta joo... Toiset pärjää raskausdiabeetikoiden ruokavaliolla, itse olen huomannut, että ne suositukset (suosittelevat paljon täysjyvää ja leipää joka aterialle) sai unohtaa kyllä aika varhain raskauden edetessä. Mun kroppa ei kestä viljoja juurikaan ja koin paremmaksi sen, että syön reilusti kasviksia/vihanneksia/lihaa ja muuta vähähiilarista, joka täyttää vatsan kuin, että syön sen leipäpalan aterialla ja näen nälkää sokerien noustessa roimasti. Kokeilemalla ja jatkuvasti sokereita seuraamalla selviää ainakin alkuraskauden, itsellä vain on nyt menossa se pahin aika, kun sokerit on ihan henkimaailman juttuja eikä todella pysy perässä sen suhteen, mikä sokereita nostaa ja mikä ei. Diabeteskätilö mua lohdutti, että parhaansa voi vain tehdä ja siinä se; vauvahormoonit vain sekoittaa diabeetikon elimistöä niin pahasti, ettei järjellä välillä pysty selittämään sokerien käytöstä. En voi sanoa, että helppoa olisi ollut raskaana ja diabeetikkona (täälläkin sitä välillä purkanut...), mutta loppuviimeksi ei raskaus kuitenkaan kovin pitkä aika ole elämästä. Oma personaltraineri tuolla masussa kyllä on aika hyvä kannustin ja jokainen uusi viikko vie lähemmäksi sitä palkintoa tässä taistelussa :heart:

Ps. Alkuraskaudessa ainakin mulla oli vielä ihan kohtalaisen "helppoa" huijata kroppaa sokerien suhteen eli reilusti liikuntaa, jonka jälkeen voi vähän herkutella, sillä liikunta laskee sokereita ;) Tärkeitä ne pienet herkuttelutkin on ihan oman mielenterveyden kannalta, sen olen huomannut. Neuvolatäti viimeksi tänään sanoi, että välillä pitää unohtaa sokerit hetkeksi ja oikeasti nauttia hyvästä ruoasta/herkuista kohtuudella. Silloin voi vauvakin masussa hyvin, kun äippä rentoutuu ja nauttii elämästä.
 
Kiitos Sara mittavasta valaisusta noihin ruokavalio- ja muihinkin asioihin!
Mulla ei ole insuliinihoitoinen diabetes vaan käytän ainoastaan noita metformiini-tabuja jotka nimenomaan säätelee sitä maksan sokerituotantoa (siellä mulla se vikakin on). Just tänään kävin muuten otattamassa sen pitkäaikassokerin. Pari viimeistä mittausta on onneksi olleet tosi hyviä eli siellä ihan terveiden lukemissa.
Mulla tuntuu että pystyn itse vaikuttaman tosi vähän noihin sokereihin. Mulla vaikuttaa ihan hirveesti vatsan toiminta ja se kuinka nukun yöllä. Jos masu ei toimi ja yö menee huonosti, niin sokerit on pilvissä söin mitä tahansa tai olen syömättä.
Ootko muuten nyt käynyt raskausaikana enemmän d-hoitajalla vai saatko ohjausta siellä d-äitipolilla? Mä en sinne polille taida vielä päästä tällä d2:lla vaan joudun ihan normaalineuvolan ja kunnallisen d-hoitajan ohjaukseen.
 
Tuna, Metut mullakin on käytössä ja niiden lisäksi pitkävaikutteinen insuliini aamuin-illoin. Valitettavasti Metformiini ei välttämättä riitä raskauden aikana d2:lle. Aika harvan olen kuullut pelkästään sen avulla selviävän koko raskaudesta, sillä insuliinin tarve nousee raskauden puolen välin jälkeen yleensä merkittävästi ja se ongelmahan meillä d2:lla (itsekin siis saanut saman tuomion, tosin edelleen lääkärit epäilee, että on d1:sen ja d2:sen sekasikiö tuo tauti mulla) yleensä on, ettei oma haima tuota insuliinia tarpeeksi paljon. Mutta ainahan varmasti niitä sissejä jokunen löytyy, jotka pystyy sitten ruokavaliolla ja liikunnalla hoitamaan itseään niin hyvin, ettei tarvitse piikittää ylimääräistä insuliinia. Mutta tosiaankin, raskauden aikana hormonituotanto kropassa saa sokerit välillä aivan sekaisin ja tuo on itselläkin ongelma koko ajan, että vatsantoiminta, yöunet, paasto jne vaikuttavat sokereihin merkittävästi eli Metformiini ei sinällään kokonaan pysty tasaamaan maksan tuottaman sokerin nousua. Kannattaa pitää tarkkaa kirjaa sokereista, yleensä raskausaikana puututaan melko nopeasti asioihin, jos toistuvasti sokerit ylittyy arvoista.

Pääkaupunkiseudun diabetikot, jotka piikittää insuliinia raskauden aikana, käy mun käsittääkseni kaikki Naikkarilla ja synnyttää siellä. Jos insuliinia ei käytä, voi synnytyssairaalan valita ja se oma terveyskeskus hoitaa vissiin diabetesasiat (?) Mulla siis siirrettiin diabeteksen hoito täysin Naikkarille enkä käy terveyskeskuksen d-hoitajalla muutoin kuin hakemassa mittaliuskoja/neuloja tai muita tarvikkeita + verikokeet saa käydä HUSin sisäisissä labroissa. Tähän mennessä olen ollut Naikkarilla kolme kertaa (nt-ultra, rakenne-ultra ja seuranta-ultra). Joka kerta ultran tekee erityislääkäri, jonka mukana on diabeteskätilö. Samalla hoituu siis vauvan seuranta ja diabetesasiat. Sisätautilääkäriä en ole vieläkään tavannut (ei ole ollut tarvetta), mutta takapiruna se ilmeisesti koko ajan on ja neuvottelee dkätilön kanssa, jos jotain huolta ja murhetta diabeteksen suhteen tulee. Mulle tämä käytäntö on kyllä sopinut hyvinkin, asiat hoituu yhdellä kerralla ja jos tarvetta on, pystyy toki dkätilön kanssa sopimaan tapaamisia muulloinkin. Ultria diabetikoilla on yleensä paljon enemmän kuin normiodottajilla ja loppua kohden tahti vain kiristyy, kun lääkäri seuraa vauvan kasvua, jäntevyyttä, kohdun virtauksia ja muita juttuja tarkemmin. Luulisin, että sullakin tulee olemaan tarkempaa tuo seuranta diabeteksen vuoksi, vaikka et insuliinia pistäkään.

Juu... Pitkästi turinoin, vaan mielellään kyllä toiselle d2:lle vinkkejä/selvitystä annan. Mulla ainakin oli tosi hukassa oleva olo alkuraskaudessa, kun kukaan ei tuntunut osaavan kertoa mistään mitään ja netistäkin löytyi melkeinpä vain d1:sten juttuja raskaudesta. Vasta Naikkarilla on saanut apua ja selvennystä käytäntöihin, oma terveyskeskuslääkäri ja dhoitaja olivat molemmat ihan huuli pyöreinä, kun raskaudesta puhuttiin...

Muille palstailijoille pahoittelut pitkistä diabetesturinoista tänään! :)
 
Terve vaan terve!

Juu tässähän pamahdettiin ihan huomaamatta uusille kymmenluvuille! Tarkoitus on ollut aktivoitua palstalla nyt pikkuhiljaa, mutta nämä viimeiset työviikot on näköjään aika vauhdikkaita, joten pitää vähän itseä ruoskia että tulisi kirjoitettua. Joko muuten Amanda jäit äitiyslomalle?

Tunalle ja Ronjaliinalle oikein lämpimät tervetulotoivotukset!

Onko täällä kukaan muu niin käsittämättömässä sudenkuopassa että olisi talonrakennus yhtä aikaa meneillään kun vauva on tuloillaan? Itsellä on tällainen ajankäytöllisesti mielenkiintoinen tilanne. Saa nähdä lähdenkö raksahaalarit päällä synnyttämään. Miksi kaikki isot asiat tapahtuu aina samaan aikaan?

GK30 ja mönki 30+4 (täh? jo?)
 
Hienoa Ronjaliina!! Eikös ole mahtava se tuikkiva piste siellä kuvaruudulla?!

Eikä ollenkaan haittaa teidän diabetesselvitykset täällä Sara ja Tuna, koska voihan se RD pamahtaa jollekin muullekin päälle ja noi ruokajutut pätee varmasti myös silloin. Tunafishiä ymmärrän oikein hyvin ton appelsiinimehuhomman kanssa ja voin kertoa, että mulla se tehokkaasti pysynyt yllä koko raskausajan. Kokeile, jos tykkäät appelsiinimehu-vichy-yhdistelmästä. Se on minusta tosi hyvää ja silloin tulee juotua itse mehua vähemmän. Varaudu myös muihin hedelmähimoihin... Mulle kaikki kirpeät on maistuneet tosi hyvin.

Täällä alkaa tosiaan olla aikamoinen kolmenkympin (raskausviikot) ryntäys!

Tsemiä GK:lle projekteihin. Onhan siinä hommaa.

Omaa napaa sen verran, että minusta vatsan pingotus on vähän hellittänyt eikä se enää kipuilekaan. Edelleen epäilen, että mulla ois vatsalihakset tuosta yhdestä kohtaa venähtäneet mahan kasvun takia ja se olis ollut kipujen syy. Tukivyötä oon pitänyt ja se on ehkä auttanut. Huomenna neuvolaan sitte kuulemaan lisää. Muuten olo on oikeastaan yllättävän ketterä ja kumartuminen on taas helpompaa, kun tuo maha on alempana. Valtavahan se on, mutta niin kivan kaponen :)

Samirja ja täysaikainen Rantapallo 37+0!
 
Täällä tuskaillaan nyt tuon pirun hcg-arvon kanssa. Kävin eilen siis oman mielenrauhani vuoksi hcg-määrityksessä ja ja tulos oli 36 (dpo14). Ei siis mikään ihan onnettoman matala näin inssiläiselle, mutta olispa voinut olla korkeampikin. Enemmän siis merkinnee se hcg-nousu mikä selviää vasta perjantaina. Ei siis antanut tämä mulle mielenrauhaa, päinvastoin!

Ei se auta kuin sinnitellä ja yrittää pitää pää kasassa!

Tuna + minisintti
 

Yhteistyössä