** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.13 **

Toivottavasti Joiku sun pahoinvoinnit pian helpottaa! Jaksamisia!

Tsemppiä myös Kirpukalle pahoinvoinnin selättämiseen! :heart: Hienoa, että seulonnan tulokset hyviä. En enää oikein edes muista milloin siirryin käyttämään mammahousuja. Muistaakseni masu alkoi näkyä vasta muutamia viikkoja nt ultran jälkeen. Kuitenkin sitä ennen jo housuja kiristi ja puristi vaikka varsinaista vauvamahaa ei vielä ollutkaan. Töissä istuin välillä salaa housun nappi ja vetska auki, kun oli niin turpea olo Rintsikat alko myöskin käydä ahtaaksi jo vissiin ennen nt ultraa. Olenkin joutunut liiviostoksille raskauden aikana usean kerran. Pallot vaan jatkaa turpoamistaan! Yksi päivä naureskelin liiveille, joita käytin ennen raskautta. Huoh! Eihän ne mahtuisi tällä hetkellä mitenkään päin päälleni!

Vilja-Maarialle sylin täydeltä onnea pikkuisen johdosta! :heart: :heart: :flower:

Solezki83 tervetuloa joukkoon! :wave:

Mayinka, kovasti olen miettinyt onko nämä sukkapuikkokipuja vai mitä. Anyway ilkeiltä tuntuvat ja toivon, että ne jotain saisivat alakerrassa aikaiseksi. Saa nähdä kumpi meidän skaban voittaa Sulla on muutaman päivän etumatka. Toivottavasti molemmat päästään pian tositoimiin! Mulla alkaa ainakin jo kisaväsymys iskeä.

Nemelia kumpa kilpirauhaslääkitys alkaisi pian vaikuttamaan. Kovin yleinen vaiva tuo tuppaa ilmeisesti olemaan ja silti ainakin perusterveydenhuollossa ei aina lääkärit osaa sitä diagnosoida.

(.)

Odottavan aika on pitkä...! Huoh! Tuntuu hassulta ajatus siitä, että lähtö voi tulla ihan milloin vain. Toisaalta on sellainen olo, että saan varmaan odottaa vielä ikuisuuden. Toivon kuitenkin niin kovasti, ettei menisi paljon yli lasketunajan.

Bling 38+5

 

Me ollaan pojan kanssa edelleen sairaalassa. Tulehdusarvot oli kohollaan ja laski jo yhdessä välissä mutta alko nousta taas, joten poika saanut nyt kolme kertaa päivässä antibioottia päähän asennetun kanyylin kautta. Onhan täällä tullu oltua jo 9 päivää, nyt lähdin välissä kotona käymään ja pian menen takaisin osastolle.
Nyt tulehdus kuitenkin alkaa olla selätetty, joten jospa sitä esim. huomenna pääsis kotiin

piggy ja poju 9 vrk

 

Nt-ultra kuulumisia. Niskaturvotus tulos on normaali (1,5mm). Verikoetuloksia joudun odottamaan vielä kuulemma pari viikkoa. Vauvan koko oli kolme päivää enemmän, kuin kuukautisten mukaan, mutta LA:ta eivät kuulemma muuta jos heittää alle 5 päivää. Eli 12+1 muuttui 12+4 :ksi. Vauvan peräpäämitta oli 62mm. Kovasti vave pyöri ultrakuvassa, oli kokoajan liikkeessä ja kääntyili :heart: Selvisi tuolla jotain hieman ikävämpääkin. Mulla kun oli aikaisemmin nähty joulukuussa yksi munasarjakysta, se nyt vahvistettiin lääkärin tutkimuksen kera nt-ultran jälkeen. Lääkärit nyt arpovat loppuviikon, että joudunko kystan leikkaukseen ihan kohta vaiko vasta synnytyksen jälkeen. Jos leikataan nyt on keskenmenoriskit, eli siksi pohtivat. Toisaalta nyt ois viimeinen hetki leikata, jos meinataan leikata ennen synnytystä. Itse toivon tavallaan, että ei tarvisi leikata vielä. Mulla, kun ennenkin on leikattu moisia ja se tarkoitti parin viikon saikkua heikotuksineen.

miss_piggy ja poju voimia sinne:heart:

Äiti & vave 12+1 (12+4)

 

Heipat kotoa! Oma pieni nyyttini syntyi 15.2. klo 00.10. Mitat 3410 g ja 50,5 cm. Synnytys meni kaikenkaikkiaan aivan hyvin, vaikka 3.asteen repeämä tulikin ja jouduin nukutuksessa ommeltavaksi suoraan synnytyksestä. Tänään pääsimme kotia. Kirjoitan synnytyskertomusta myöhemmin, kunhan ollaan asettauduttu. Poika voi hyvin, on terve ja itsekin alan pikkuhiljaa keräillä voimia takaisin.

Oikein hyvää raskausaikaa kaikille! Synnytykseen piakkoin valmistautuvat: positiivisin mielin matkaan! Itselle jäi hyvä mieli synnytyksestä, vaikka olihan se toki kivuliasta ja rankkaa.

miss piggyn vauvalle toivotan pikaista tervehtymistä! Toivottavasti pääsette pian omaan kotiin.

 

Suuret onnittelut Vilja-Maaria:heart: Voimia myös parantumiseen repeämän vuoksi. Kuulostaa aika hurjalta. Lisäsin sinutkin vauvalistaan. Mukavaa aikaa sinullekin uuden vauvan kanssa kotona

 

Vilja-Maaria, sylin täydeltä onnea! Ihanaa, että sulla on nyt toi urakka ohi! Mielenkiinnolla odotan synnytyskertomusta, oma H-hetki kun vain lähenee lähenemistään...

miss_piggy, toivottavasti pääsette pian kotiin pienen kanssa..

37+5

 

Paljon, paljon onnea miss piggy ja Vilja-Maaria! :heart::heart::heart:

Moi kaikille pitästä aikaa! Aika on mennyt täällä kuin siivillä ja tyttö on jo kohta 3 kk! :heart: Kaikki on mennyt todella hyvin, tyttö on nukkunut öisin 5-8 tuntia heräämättä ja omassa sängyssä 6 viikon ikäisestä eli yövalvomiset jäi meillä onneksi hyvin lyhyeen. Päivisin sitten torkahdellaan kaikkea 10 minuutin ja kahden tunnin väliltä. Nyt muutama viimeinen päivä on onneksi nukuttu yhdet parin tunnin unet, niin äitikin ehtii jopa nettiä selailemaan

Kirjoittelen nyt synnytyksestäkin, kun se taitaa teitä monia nyt enemmän kiinnostaa, kun h-hetki tosi monella lähenee.

Synnytys alkoi vesien menolla klo 1 yöllä. Vedet menivät kuin elokuvissa eli lattiat lainehtivat. Säännölliset supistukset 5 minuutin välein alkoivat heti. Sairaalaan lähdettiin klo 6. Sairaalassa selvisi, että olin vain 2 cm auki, vaikka tosiaan niitä supistuksia tuli tasaisesti. Siinä sitten yritin helpottaa oloa lämpimällä suihkulla ja kaurapusseilla. Iltapäivällä sain siirron osastolle, kun avautumisessa ei ollut tapahtunut mitään. Osastolla kivunlievitykseen sain lopulta kipupiikin, joka aiheutti sen, että supistukset harvenivat 10 minuuttiin, mutta supistuskipua ne eivät kuitenkaan vieneet pois. Illalla olin vasta 4 cm auki ja yö oli aikamoista kärvistelyä, kun sain torkahdettua supistusten välissä vain muutamaksi minuutiksi. Yöllä kipupiikin lisäksi kivunlievityksenä oli tens-laite, joka ei kyllä kovin paljon kipuihin auttanut. Aamulla olin edelleen 4 cm auki, mutta sain siirtyä synnytyssaliin, sillä vesien menosta alkoi olla jo niin kauan, että vauvan hyvinvoinnin puolesta alettiin olla huolissaan, vaikka vauvan sykkeet olivat koko ajan pysyneet todella hyvinä.

Synnytyssalissa sain vihdoin ilokaasua, joka auttoi omiin supistuksiin todella hyvin ja tuntikausien kipuilujen jälkeen se tuntui taivaalliselta. Lopulta synnytystä päätettiin avittaa oksitosiinilla, kun vesien menosta oli kestänyt jo 36 tuntia, eikä vauvan hyvinvointia haluttu riskeerata ja äitikin alkoi olla jo hyvin väsynyt jatkuvista supistuksista ja kahdesta valvotusta yöstä.

Oksitosiini veikin supistuskivut ihan toiseen sfääriin, enkä pystynyt kestämään niitä enää pelkän hengittelyn ja ilokaasun voimalla, vaan pyysin epiduraalin. Oksitosiinin aiheuttamat supistukset olivat niin voimakkaita, että tuntui, että joku iskisi puukolla kylkeen jatkuvasti. Kun epiduraali alkoi vaikuttaa supistuskivut katosivat, mutta heti alkoi valtava ponnistamisen tarve ja olinkin sitten jo 8 cm auki. Jonkin aikaa jouduin taistelemaan ponnistamisen tarvetta vastaan, kunnes lopulta sain luvan ponnistamiseen. Ponnistusvaiheessa ajantaju katosi, mutta sekin oli pitkä ja kesti 40 minuuttia, osasyynä oli se, että vauva tuli vinossa ja käsi poskella. Sattui siis ihan sairaasti, kun sitä päätä (ja kättä) sieltä pusersin ulos ja huusin kyllä kiitettävästi. Luulin oikeasti, etten saa vauvaa sieltä ulos, mutta juuri kun sanoin, etten pysty enää, niin tyttö syntyi. Tikkejä tuli viisi sen takia, että tytön päässä oli koko synnytyksen ajan pinni, että sykkeitä pystyttiin seuraamaan ja koska tyttö tuli niin vinosti, pinni repi sitten matkalla paikkoja hajalle.

Kun synnytys oli ohi, kaikki kivut kyllä unohtuivat ja tyttö nostettiin heti rinnalle, jossa hän tomerasti imi heti 20 minuuttia ja katseli todella tarkkaavaisena meitä vanhempia. :heart:

Synnytys kesti siis yhteensä 39 tuntia, josta suurimman osan olin jalkeilla, sillä niin oli helpointa ottaa supistuksia vastaan. Myös makuullaan kylkiasennossa pystyin olemaan. Istuminen ei tullut kysymykseen, sillä en pystynyt ottamaan supistuksia vastaan lainkaan istuen. Monien suosittelema jumppapallo ei siis minulla auttanut lainkaan.

Toivuin todella nopeasti synnytyksestä, vaikka se hurjan pitkä olikin ja pääsimme siis kotiin jo alle kahden vuorokauden kuluttua. Kotona kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin, vaikka vatsaa itkettiinkin iltapäivisin ja iltaisin ekat pari kuukautta, mutta onneksi tosiaan yöt on nukuttu hyvin alun valvomisien jälkeen.

Oikein ihanaa talven jatkoa kaikille ja tsemppiä kaikille viime metreillä oleville! Kohta teilläkin on maailman ihanin vauva siellä kotona!

Twinflower ja tyttö kohta 3kk :heart:

 

Me päästään varmaan huomenna kotiin kun antibioottikuuri loppuu ja tulehdusarvot jo lähes normaalit Kotona olen taas pikaisesti käymässä ja vauva hoidossa synnärin kansliassa.

 

Vilja-Maarialle onnittelut vauvasta.

Twinflower: Synnytyskertomuksia on kiva lukea. Saa jotain kuvaa siitä, mitä voi olla tulossa. Toki kaikki synnytykset ovat erilaisia, mutta ensikertalaiselle kaikki on niin uutta ja outoa. Mieltä rauhoittaa ( Tai sitten ei ), kun lukee muiden juttuja.


Mites muilla sujuu?

Täällä vähän jännitin mun sokeriarvoja. Selvisi, että lääkäri oli katsonut väärät rajat. Soitin tänään neuvolaan ja he kertoivat oikeat rajat. Onneksi mun arvot olivat silti jääneet alle ylärajan, joten sokereista ei siis ole huolta. Hiivaa tai mitään muutakaan ei löytynyt.
Kilpirauhasen vajaatoimintaan olen nyt syönyt lääkettä tiistaista asti. En tiedä johtuuko lääkkeestä vai mistä, mutta iltapäivällä saa juosta vessassa koko ajan. Lisäksi väsyttää ihan sikana. Varmaan elimistö vähän sekaisin, kun ensin on vajaatoiminta ja sitten yhtäkkiä lääke alkaakin vaikuttaa. Jospa tämä elo tästä tasaantuisi. Onneksi nyt viikonlopun saa taas levätä. Sitten onkin enää viikko töitä ja alkaisi loma.

Nemelia ja pikkujätkä rv 24+2

 

Bling, mikä fiilis? Joko pian viedään? Teilläkin on jo poksuttu tokavipa viikko käyntiin joten ei todellakaan pitkä enää

Miten miss_piggyn ja pikkuprinssin elämä kotona on lähtenyt käyntiin? Kai siis pääsitte kotiin eilen?

Onnittelut babygreenille hyvistä ultrakuulumisista Mitenkäs se kysta sitten jos sitä ei leikata? Voiko se haitata raskautta jotenkin tai uhata sun terveyttä? Katoaisipa itsestään pois mokoma :/

Hirmuisen paljon onnea Vilja-Maaria! :heart: Hyvä että synnytyksestä jäi silti ihan hyvät mielikuvat vaikka tuo repeämä olikin tosi paha. Synnytyskertomusta odotellessa, hyvää vauvantuoksuista arkea ja sulle pikaista paranemista!

nemelia, toivottavasti siellä kroppa tasaantuu pian. Onhan se varmaan keholle aika iso shokki kun ensin tosiaan vajaatoimintaa ja sitten yhtäkkiä lääkitys potkaiseekin peliin vauhtia. Onneksi loma kolkuttelee jo ovella niin saat sitten huokaista, heittää jalat ylös ja levähtää

(.) Tänne kuuluu hieman aiempaa parempaa. Mua on viimeiset reilut kolme viikkoa jo huolettanut verenpaineen nousu, turpoaminen ja päänsärky mutta ongelmana on ollut se että alhaisten lähtöpaineiden takia niitä ei ole neuvolassa noteerattu mitenkään. Olen itse yrittänyt ajaa asiaa eteenpäin että tutkittaisiin mutta se on ollut tosi hankalaa kun neuvolassa nousee aina seinä vastaan kun neuvolantäti ei ole suostunut lähetettä kirjoittamaan. Tällä viikolla mun oma täti olikin talvilomalla ja neuvolakäynnillä olikin vastassa sijainen joka huolestui kohonneista arvoista ja käski heti seuraavana päivänä uusintamittauksiin. Niiden jälkeen sainkin heti lähetteen äitipolille ja sainkin ajan sinne ensi maanantaille. Ikävä kyllä arvot jatkoivat nousuaan ja päätin lähteä synnärille keskiviikkoiltana kun paineet olivat jo luokkaa 151/97. Siellä otettiin toksemiaseula joka oli luojan kiitos puhdas ja mulle aloitettiin saman tien verenpainetta alentava lääkitys. Olisivat ottaneet osastolle mutta en halunnut jäädä, mulla on hyvä mittari kotona ja saan olla täällä niin paljon levossa kuin vain jaksan maata. Synnytys olisi käynnistetty samalla käynnillä mutta sairaalan käynnistyslista oli ihan täynnä joten tietoihin kirjattiin käynnistystoive maanantaille. Lääkäri pakotti kohdunkaulan sormelle auki ja toivoi sen käynnistelevän synnytystä jo mahdollisesti aiemmin mutta ainakaan vielä ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Nyt vain makoilua ja maanantain odottelua. Voi olla että saadaan jo maanantaina vauva syliin :heart:

Fiilis on painelääkkeiden myötä paljon parempi, jaksan olla pirteämpi, nukun paremmin, valvoskelen vähemmän ja pää on huomattavasti vähemmän kipeä. Nyt on helppo jäädä odottelemaan viikonlopun yli kun ei ole enää niin piesty olo. Yläpaine ei suostu vieläkään putoamaan alle 140 mutta soittelen vaikka huomenna sairaalalle ja kysyn onko syytä nostaa annostusta.

Sellaista tänne. Musta tulee ihan oikeasti pian äiti!

Mayinka & Nyytti 39+4

 

Tässäpä synnytyskertomusta:

Keskiviikkona 12.2. illalla holahti täysin yllättäen lapsivettä housuihin. Juoksin vessaan, jossa vettä lorahti vielä lisää. Ei kuitenkaan litratolkulla, ehkä noin desin verran. Soitin synnärille ja käskivät alkaa tulla paikalle. Sairaalassa otettiin ensin käyrää ja kätilö teki sisätutkimuksen; sormelle auki, sydänäänet kunnossa, ei supistellut. Joten jouduin osastolle odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Yöllä supisteli kolmen tunnin ajan noin 10 min välein. Otin kipulääkettä sekä nukahtamislääkkeen ja nukuin joitakin tunteja. Aamulla ja koko seuraavana päivänä ei tapahtunut mitään, ei supisteluja eikä kohdunsuu ollut avautunut lisää.

Torstain ja perjantain välisenä yönä supisteli jälleen 10 min välein. Vaelsin pitkin osaston käytäviä, sillä en saanut supistuksilta nukuttua. Kipu oli täysin siedettävää enkä tarvinnut kipulääkettä. Aamulla lääkärin tarkastuksessa ilmeni, että olen ”väljästi sormelle auki”. Lääkäri ultrasi vauvan ja totesi lapsivettä olevan runsaasti ja suositteli kalvojen puhkaisua synnytyksen edistämiseksi.

Pääsin synnytyssaliin perjantaina iltapäivällä kahden jälkeen. Kalvot puhkaistiin ja sitten se olikin menoa. Supistuksia alkoi tulla, napakoita ja kivuliaita. Pystyin kuitenkin hengittämällä rauhallisesti ottamaan supistukset vastaan. Jossain vaiheessa makuulla olo alkoi olla tuskaista ja tunsin ajautuvani paniikkiin kipujen kanssa. Aloin oksennella. Kätilö suositteli suihkuun menoa. Itse olisin halunnut kokeilla ammetta, mutta koska lapsivettä oli tippunut jo niin pitkään, ei se ollut mahdollista. Ajattelin siinä vaiheessa, että suihkusta tuskin on mitään hyötyä, että tässä tarvitaan nyt jotain tujakampaa apua. Mutta olin edelleen vain sentin pari auki, joten epiduraalia ei voitu vielä laittaa. Joten raahauduin suihkuun.

Suihkuun sain mukaani pähkinänmuotoisen jumppapallon, jonka päällä istuin ja keinuttelin itseäni. Ja kuinka ollakaan, suihku teki todella hyvää! Tunsin pystyväni hallitsemaan kipua ja supistuksia. Aina supisuksen tullessa vedin syvään henkeä ja ”lauloin” uloshengityksellä eri vokaaleja. Tämä auttoi keskittymään ja rauhoittumaan. Supistusten kohdalla yritin ajatella, että ”supistus ei ole vihollinen” ja että ”jokainen supistus vie minut lähemmäksi vauvaa”. Tein myös mielikuvaharjoitteita: kun supistus tuli, kuvittelin itseni ison aallon harjalle ja tuo aalto vie koko ajan lähemmäs rantaa, jossa vauvani jo vilkuttelee minulle. Jokaisen supistuksen kohdalla ehti hengittää rauhallisesti sisään-ulos 5-7 kertaa, laulamalla ulos useammin kuin vain puhaltamalla.

Olin suihkussa tunnin ja sen aikana olinkin avautunut 3-4 senttiin ja sain epiduraalin. Sen laitto oli nopeaa eikä se sattunut. Epiduraali oli kuin taivaan lahja; supistuksilta katosi terävä kipu, vain paineen tunne jäi jäljelle ja sen kanssa oli helppo olla. Tässä vaiheessa pystyin jopa vitsailemaan ja nauramaan tukihenkilöni eli mukana olleen ystäväni kanssa ja keräsin voimia ponnistusvaihetta varten. Supistuksia tuli koko ajan, mutta epiduraalin ansiosta suht kivuttomina.

En muista enää, että mihin kellon aikaan olen ollut kokonaan auki, mutta ponnistamisen tarvetta piti odottaa todella pitkään. Ehkä noin tunnin ellei pitempään. Lopulta kuitenkin ponnistutti. Ponnistaminen oli mulle erittäin raskasta ja hankalaa. Kivuliasta se ei ollut, voimat vain alkoi olla vähissä valvomisen vuoksi. Kivuliain vaihe oli siinä kun lapsen pää oli osittain ulkona ja piti odottaa seuraavaa supistusta ja ponnistamisen tarvetta. Aktiivinen ponnistusvaihe kesti lopulta 40 minuuttia. Oli ihana saada vauva rinnalle kaiken tämän jälkeen. Vauva oli virkeä, itki jonkun aikaa ja rauhoittui sitten katselemaan ympärilleen. Pienet sormet kietoutuivat omieni ympärille.

Vauva siis syntyi täsmällisesti laskettuna aikana 15.2. klo 00.10 ja mitat olivat 3410 g ja 50,5 cm.

Jälkeiset tuli ulos melko pian. Jossain vaiheessa kätilö sitten huomasi repeämät ja kutsui apua. Kävi ilmi, että peräaukon sulkijalihas oli katkennut. Tämän vuoksi minut kärrättiinkin melko nopeasti leikkaussaliin nukutettavaksi ja ommeltavaksi. Herättyäni pääsin osastolle vauvan luokse ja heti imettämään. Minulle oli laitettu kipupumppu, suonensisäistä antibioottia sekä pissakatetri. Kävin ensimmäisenä päivänä hoitajan kanssa pesulla vessassa; pyörryin neljä kertaa ja olin todella heikkona. Mutta pikkuhiljaa voimat alkoi palautua.

Jälkeenpäin osastolla sain jutella vaurioista sekä minut ommelleen erikoislääkärin, toisen leikkauksessa mukana olleen lääkärin, fysioterapeutin, gynekologin ja kätilöni kanssa. Erikoislääkärin mukaan paranen täysin eikä mitään vammoja jää, sillä vaurio oli helppo ommella. Tottakai olen ollut paniikissa tästä, että miten ulostuksen pidätyskyvyn käy jne. mutta ainakin näin viikon jälkeen ja noiden keskustelujen jälkeen olen ihan luottavaisin mielin. Jokainen minua hoitanut oli vakuuttunut, että paranen tästä täysin. Mitään pidätyskyvyn ongelmia ei ole ilmennyt ja muutenkin voin hyvin, mitä nyt istuminen on hankalaa...Lääkärien mukaan seuraavan raskauden aikana pitää miettiä olenko valmis ottamaan riskin, että näin käy uudelleen. Todennäköisesti edessä olisi sektio.

Repeämästä huolimatta minulle jäi positiivinen fiilis synnytyksestä, oli mahtavaa saada kokea se! Ystäväni oli mahtava tuki ja tsemppari, ilman häntä en olisi näin hyvin pärjännyt.

Kotiin pääsimme vauvan ollessa 3 vrk:n ikäinen. Kaikki on sujunut hyvin; vauva syö hyvin, nukkuu paljon ja on niin suloinen ja ihana, että sydän pakahtuu onnesta!

 

Hienoa Babygreen, että niskaturvotuksen tulokset normaalit. Todella kurja kuitenkin tuo kysta. Toivottavasti saat pian selvyyden mitä sille tehdään. Kaikki menee varmasti parhain päin! :hug:

Kiitos Vilja-Maaria synnytyskertomuksesta. Aika hurjiakin juttuja siis kohdallesi osunut. Onneksi olet kuitenkin päässyt jo pienen prinsessan kanssa kotiin! :heart: Nauti vauva-arjesta!

Kiva kuulla Twinflowerin kuulumisia Mielenkiinnolla, ja osittain myös kauhulla luin sinunkin synnytyskertomusta. Melkoisen pitkän kaavan mukaan jouduit menemään. Hui! Kummasti sitä nainen vaan jaksaa tuollaisen koettelemuksen, kun pakko on. Sinullahan raskausaikakin oli aikamoinen koettelemus.
Hienoa, että teilläkin prinsessan kanssa sujunut kaikki hyvin :heart:

Rentouttavaa kohta alkavaa lomaa Nemelia!

Mietinkin jo joko olet Mayinka synnyttämään lähtenyt Hyvä, että verenpaineita lopulta lähdettiin tarkemmin seuraamaan. Eli siis maanantaina viimeistään käynnistellään, ymmärsinkö oikein? Varmasti vloppu mennyt jännittyneissä tunnelmissa ja maanantaita kovasti odottaessa. Ajattele, kohta saat syleillä pientä vauvaanne. Tulepa heti sitten tänne kertoilemaan tilannetiedotuksia. Mua alkoi jo jännittää sinun puolesta! Iiik! Mäkin haluuuuuuun oman nyytin jo syliin!

Tänne ei siis vielä kummempia. Olen nukkunut todella huonosti jo useana yönä. Joko ei löydy hyvää asentoa tai sitten herään keskellä yötä aivan pirteänä ja väsymys iskee päivällä. Toivottavasti ensi yö olisi jo parempi.

Ensi viikolla pääsen ylimääräiselle lääkärikäynnille neuvolaan ja tsekataan vähän paremmin minkä kokoinen babe masussa oikein asustelee. En tiedä katsotaanko samalla onko mitään kypsymistä paikoissa tapahtunut. Saas nähdä tulenko tästä lääkärikäynnistä yhtään viisaammaksi? Onneksi on eri lääkäri kuin viimeksi. Jospa tämä olisi vähän ammattitaitoisempi. Kivaa kuitenkin tässä odotellessa päästä vielä ultralla vauvaa näkemään

Bling 39+3

 

Hei te, jotka olette tämän alkuraskauden jo ohittaneet. Milloinkohan tämä pahoinvointi meinaa alkaa helpottamaan? Mitä olette saaneet kestämään sisällä tämän ajanjakson aikana?

 

Olipa mahtava lukea Vilja-Maarian synnytyskertomus Siitä huokuu ihanasti positiivisuus ja se saa jo odottamaan omaa synnytystä. Toivottavasti paranet ennusteen mukaan!

Bling, joo, jos kaikki menee niin kuin pitäisikin eikä sairaalalla tule esimerkiksi hätäsektioita tai muita erikoistilanteita niin maanantaina käynnistetään. Ellei maanantaina niin sitten mahdollisimman pian, tietoihin kirjattiin ettei raskautta saa päästää montaa päivää yliaikaiseksi. Huojentavaa tietää sillä Nyytti ei tuolta kyllä itse ulos halua Sullakin tätä ihanaa loppuraskauden valvoskelua, sama täällä :/ Nimimerkillä mentiin nukkumaan kymmenen aikaan, heräsin varttia vaille yksi vessaan ja tadaa, tässä sitä ollaan. Eikä väsytä yhtään, onneksi telkusta tulee vanhoja Criminal Mindseja

#Exec, mulla jatkuva pahoinvointi loppui joskus rv 12 kieppeillä ja palaili ajoittain (päiväksi pariksi kerrallaan) aaltoillen niin että loppui kokonaan joskus rv 17. Söin kaikkea mitä vain pystyin vaikka ällötys rajoittikin paljon. Jotkin alkuraskauden ällötyksistä oli niin pahoja että pystyn syömään niitä vasta nyt ihan loppuraskaudessa ilman yökkimistä, esim. jogurttia ja banaania.

(.) Täällä sattuu ja tapahtuu loppuraskauden kunniaksi Käytiin miehen kanssa ulkoiluttamassa koira eilen aamulla viimeisen kerran ennen kuin se haettiin hoitoon ja niinhän siinä sitten käytiin etten nähnyt lumikerroksen alta jäälammikkoa ennen kuin oli myöhäistä. Kaaduin eteenpäin ja vaikka sain onneksi vähän käännettyä kylkeä eteenpäin ja otettua käsillä vastaan, tuiskahdin silti osittain mahalleni Lähdettiin saman tien synnärille tarkistukseen, luojan kiitos vauvalla vaikuttaa olevan kaikki hyvin. Käskivät tulla tänään uudelleen käyrille, suunniteltiin menevämme sinne joskus puolenpäivän aikaan. Vauva on onneksi liikuskellut ihan hyvin joten en murehdi hirveästi vaikka tottakai sitä tuollaisen jälkeen on huolissaan. Odotan vain maanantaita kuin kuuta nousevaa, kun vauva on syntynyt niin tiedän että pieni on turvassa ja voin suukotella ja helliä ihan konkreettisesti

Sain tänään synnärillä ihan kivoja uutisia alakerran tilanteesta, kohdunkaula oli lyhentynyt 3 sentistä 1,5-1 senttiin. Lisäksi mies sanoi synnäriltä lähtiessä että könytessäni ylös tutkimuspöydältä pöydän suojamuovia pitkin oli valunut iso kiinteä limaklöntti Eli tulppakin jäi sille reissulle, jes! Onneksi en itse huomannut, olisi voinut vähän nolottaa vaikka tiedän että on siellä ns. pahempaakin nähty. Kypsymisen vuoksi ballonkikäynnistys on varmaan maanantaina mahdollinen joten toivon pääseväni kokemaan mahdollisimman luonnollisen käynnistyksen

Valvoskeleva Mayinka & Nyytti 39+6, huomenna poksuu! :heart:

 

Milk@ Ei sullakaan enää montaa viikkoa synnytykseen..

Twinflower Oli mukava lukea sunkin synnytyskokemus Saa kivasti näkökulmaa omaankin tulevaan.. Vaikka ajoittaan aika hurjalta kuulostikin...kun vauva oli vinottain jne.

nemelia Hyvää lomaa sulle Mullakin alkaa kuuden viikon päästä loma. Pääsee sitten keskittymään odotukseen ja omaan vointiin ja vauvan tulevia asioita järjestelemään rauhassa.

Vilja-Maaria Ihana tuo aalloharjavertaus, missä aalto vie lähemmäs ja oma vauva rannalla jo vilkuttaa

Bling Sullakin synnytys lähenee kovaa vauhtia. Mukavaa ultraamista sulle .

#Exec Mulla ei varsinaista alkuraskauden pahoinvointia ole ollut. Jotain pientä ällötystä vain. Kaikki ruuat eivät ole kumminkaan maistuneet. Oikeastaan mun ruokahalut vaihtelee ihan päivittäin. Pitää päivä kerallaan ostaa ja miettiä päivän ruuat, koska mikä tahansa ei menis alas ilman ällötystä eri päivinä. Esim. jonkun päivän ällötys saattaa olla jo seuraavan viikon hyvä ruoka tms. Kahvi mulla on maistunut jonnekin n. viikon 12. loppuun (suositeltu max. 3 kuppia päivässä), mutta sen jälkeen on kahvi ruvennut maistumaan pahalta ja olen sen juonnin joutunut lopettamaan melkein kokonaan. Pari kertaa olen koittanut kahvia juoda, saaden alas jonkun pari ruokasikalista varmaan (entinen kahvihirmu kun haluu yrittää vielä)

Mayinka Hui, hurjalta kuulosti tuo kaatumisesi. Toivottavasti vauvalla kaikki hyvin. Hyvältä kuulosti, että tunnet vauvan liikeet. Jännät paikat sulla myös lähellä. Pian se maanantai koittaa...

ON: Perjantaina sain tietää, että lääkärit olivat palaveroineet ja päättäneet, että kystaa ei leikattaisi ennen synnytystä. Leikataan siis ilmeisesti synnytyksen jälkeen. Kystasta ei käsittääkseni pitäisi olla välttämättä vaivaa. Lääkäri sanoi, että kystaa seurataan ensi kerran rakenneultrassa. Kysta saattaa kumminkin puhjeta aiheuttaen kovaa kipua. Sitten jos näin käy, niin lääkäriin vain selvittämään asiaa. Eli oon itsekin tosi tyytyväinen tähän päätökseen, että kystaa ei leikata odotuksen aikana. Muistan nimittäin, kuinka rikki olin nuorempana kystaleikkauksen jälkeen, eikä semmoinen tuntuisi varmasti raskausaikana kovin mukavalta raskausajan muiden tuntemusten lisäksi. Paikat oli nimittäin aikoinaan kystaleikkauksesta rikki pitkään ja sairaalassa pyörryin verihukan vuoksi. Ei olisi yhtään kivaa pyörtyä raskaana peläten keskenmenoa. Muistaakseni parin viikon saikkukin siitä tuli. Eli hyvän päätöksen lääkärit teki nyt.

Äiti + vave 12+6 (13+2) suluissa nt-ultran mukainen vauvan koko

*Korjasin, kun niin kauhee kirjoitusvirhe*

 

Vilja-maaria: Hurjalta kuulosti tuo repeytyminen. Mä kammoan sitä tällä hetkellä varmaan eniten. Onneksi sulle jäi kuitenkin positiivinen mieli synnytyksestä. Toivottavasti tosiaan toivut pian.

Bling: Sullahan ei ole enää pitkä aika synnytykseen.

#exec: Mulla oli etova olo jonnekin rv 10-11 asti. En oksentanut kertaakaan, mutta muutaman kerran oli tosi lähellä. Ja se paha olo tuli ihan yhtäkkiä. Parhaiten se pysyi poissa, kun söi parin tunnin välein jotain. Jos väli venyi yhtään pidemmäksi, niin tuli ihan järkyttävän huono olo. Ja söin ihan mitä sattui, kun kaikki ei maistunut. Suolanen ja rasvanen meni parhaiten alas.

Mayinka: Onneksi ei käynyt pahemmin! Mä oon kans pelännyt nuita kaatumisia, kun täällä on välillä kaikki ihan peilijäällä ja muutenkin tosi liukasta. Kaaduin ennen joulua tuossa pihassa, kun piha oli ihan jäässä. Onneksi vain polvilleen ja käsilläkin otin vastaan.
Toissapäivänä meinasin kaatua ihan sisällä. Istuin sohvalla ja liikkeelle lähtiissä ei jalka toiminutkaan. Se oli puutunut enkä ees huomannut sitä. Astuessa se sitten ei toiminutkaan vaan tökkäs ja horjasin. Pysyin onneksi pystyssä. Oisin muuten kaatunut takkaa päin. Eli vaarallista on sisällä ja ulkona.

Kiitos lomatoivotuksista. Jospa tuo ensi viikko hurahtaisin nopeasti, niin pääsee loman viettoon. Viikon päästä sitä jo suunnataan kohti Helsinkiä ja lentokenttää. En malta odottaa.

 

Moikka!

Mahtuuko mukaan uusi esikoisen odottaja? Kirjoittelisin mieluiten täällä kuin tuolla heinäkuisissa, jossa monella on jo useampi raskaus ja synnytys takana... Laskettuaika on siis heinäkuun 17.pvä. (en osaa vielä vaihtaa tekstin väriä tai muitakaan tummennuksia tehdä)

Jadelyn ja ensio 19+3

 

jadelyn84 Tervetuloa mukaan Lisään sinut listaan. Mukava saada tänne uusiakin odottajia. Varsinkin, kun pian moni poistuu synnyttäneisiin...Jo synnyttäneiden lisäksi.

p.s Tummentaa voi maalaamalla halutun sanan/sanat ja painamalla B yläpalkista. Väriä voi vaihtaa maalaamalla sana/sanat samoin ja valitsemalla A -valikosta värin :flower:

 

Itse jäin tässä sairaslomalle, kun flunssa iski päälle. Eli lepoa ja panadol-hottia, panadol tabletteja ja lämmintä teetä/mehua. Kurkkukin on kipee ja nuha on ja kuume. Ilmeisesti raskaana ei saa oikein muuta lääkettä ees ottaakaan, eli oon kotona lepäämässä ainakin muutaman päivän ,ettei mikään vakavampi jälkitauti iske, johon ei sitten kai sais ees lääkettä, hrrr. Neuvola kirjoitti saikkutodistuksen, kun soitin.

Äiti + vave 13+0 (13+3) suluissa nt-ultran mukainen vauvan koko

 

Kiitos babygreen, katsotaan osaanko!
Te jotka olette jo pidemmällä, missä vaiheessa tulee niitä harjoitussupistuksia ja miltä ne tuntuu? Voiko niitä tulla jo ennen puoliväliä? Heräsin yöllä vatsakipuun, tuntui vähän samalta kuin vauvan liikkeet. Ainoastaan kovempina ja keskellä vatsaa. Tähän asti vauvan liikkeet on tuntunut sivuilla eikä yhtään kivuliaina, vähän sellaisena "tykytyksenä". Vatsa tuntui myös pinkeältä. Ensin tuntui ettei mikään asennon vaihtaminen auta tai mahan hierominenkaan, mutta jossain vaiheessa kipu kuitenkin helpotti. Pelotti vaan jos vauvalla olikin joku hätä.

jadelyn ja ensio 19+5

 

Onnittelut vauvasta Vilja-Maaria! Ja ihanaa, että toipuminen on alkanut hyvin tuosta rankasta kokemuksesta Nautinnollista pikkuvauva-aikaa!

Twinflower Kiitos tarinastasi! Vaikka omaan h-hetkeen on vielä aikaa, tykkään kovasti kuulla muiden kokemuksista. Varsinkin sun tarina oli jollain tapaa voimaannuttava.

Mayinka Jokohan sulla on siellä tosihommat käynnissä? Tai vauva jo sylissä? Jännityksellä tässä uutisia odotellaan

Täällä pahoinvointi jatkuu edelleen… Ehkä pieniä helpotuksen merkkejä. #Execlle ei mitään oikein ole. Mulla on iltaisin kaikista kauhein olo ja olen jäisiä mansikoita imeskellyt/syönyt ja ehkä niistä oli vähän apua. Myös mehujäät on hyviä (erityisesti ampparit). Niin ja piimä… tuntuu, että se muodostaa jonkun suojakalvon

babygreen Kiva, että sullakin oli hyviä ultrakuulumisia Ja vaikuttaisi näin maallikon korvaankin paaaaaaljon paremmalta ratkaisulta odotella kystan kanssa, että vauva on turvallisesti ulkopuolella. Toivottavasti se ei nyt ala mitenkään oireilemaan. Aikaisemmin muuten kirjoittelit painonnousuasiaa ja jaan kokemuksesi kaikin tavoin! Nyt tosiaan (kunhan pahoinvointi helpottaa) täytyy olla tarkkana, ettei paino tästä paljoakaan nousisi.

Tervetuloa jadelyn84!

Täytyy munkin vähän tuota nt-ultraa hehkuttaa… Olihan se ihan mahtavaa nähdä, kun pikkuinen vauvan näköinen otus siellä viuhotti menemään! Oli niin vilkas tapaus, että mittaaminen oli vaikeaa. Turvotusta oli hyvin vähän ja koko vastasi muutaman päivän mun laskuja isompaa. Ihanaa :heart: Nyt tässä ollaan aloiteltu kertomaan ilouutista eteenpäin ja muutama on kyllä arvannut ihan kertomattakin.

Joiku 12+5

 

Tulin vain huutelemaan väliin, kun innostuin. Eli uusi äippäpakkaus on julkaistu tänään, Jippii!

 

jadelyn84, mulla on ollut kaikenlaisia tuntemuksia vatsassa koko raskauden ajan. En edes tajunnut alkuun, mikä on supistus. Sitten kerran neuvolassa koko maha meni pinkeäksi, ja terveydenhoitaja kertoi, että se oli supistus Kivuliaita nuo kiristelyt on olleet vain silloin kun mulla oli vatsatauti. Jos tunnet vauvan liikkeet, kaikki on varmasti ihan hyvin. Ja mulla ainakin vauva on koko raskauden ajan ollut välillä vilkkaampi ja välillä on hiljaisempia päiviä. Tosin ensimmäinen kerta kun edes tunsin vauvan liikkeet oli viikolla 19+5..

babygreen, pikaista paranemista flunssasta! Kävin vilkaisemassa uutta äitiyspakkausta, kivaltahan sekin näyttää.

Mayinka ja Bling, teillä H - hetki lähenee lähestymistään... Odotan innolla kuulumisianne, ja miten synnytys sujuu. Itsellänikin kun laskettu aika on ensi viikolla. Mulle on kyllä tullut rauhallinen ja seesteinen olo synnytyksen suhteen, ei enää jännitä eikä pelota.

joiku, onnea hyvistä ultrakuulumisista! Kyllä se vaan joka kerta sykähdyttää nähdä pieni siellä ruudulla..

#Exec, toivottavasti pahoinvointi helpottaa pian!

38+4

 

Joiku Meidänkin pikkuinen liikkui tosi kovasti nt-ultrassa. Mukava kuulla, että teidänkin vauvan turvotus oli normaali.Täällä odotellaan vielä verikokeiden tuloksia.

Milk@ Kiitoksia paranemistoivotuksista

Tänään oli neuvolalääkäri ja kuulimme pikkuisen sydämen sykkeen ekakertaa:heart:

Äiti + vave 13+2 (13+5) suluissa nt-ultran mukainen vauvan koko

 

Heippa!

Varovainen kurkistus tälle puolen tuolta kuumeilijoista.. Perjantaina saatu digiin raskaana 1-2, kp oli 25/27 ja dpo12, muutama tikku tuhlattu sen jälkeenkin ja dpo11 haamuviivat on onneks jo vahvistuneet eiliseen suht selkeeseen että kaippa tässä raskaana sitten ollaan vaikkei tätä ihanuutta pysty ymmärtämään.. <3

Nyt siis vasta 4+2 tai 4+3 riippuen kuinka tuo nyt sitten lasketaan kun toinen laskuri sanoo toista ja toinen toista.. onko se kuukautisten alkamispäivä 0+0 vai 0+1 ja vaikuttaako kierron pituus laskentatapaan.. ihan niinkuin olisi väliä onko se päivä sinne tänne mut ois kiva tietää oikee tapa..