** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.10 **

Hei!

En olekaan ehtinyt vielä onnitella Amandaa! :flower: Kertoilehan kuulumiset kun ehdit!

Ja sitten jännitetään kenen toukovauva seuraavaksi tupsahtaa maailmaan! Itsellä ei oireita.

Oikein aurinkoista vappua kaikille!

GK30 ja mönki 37+3

 

Amandalle onnittelut! :flower:

Meillä on nyt eka neuvolakäynti takana. Ei tullut paljon uutta asiaa, kun on jo 3. eka neuvola... Ollaan muutettu tässä välissä, joten paikka oli uusi. Tässä neuvolassa oli ultra ja doppleri, mutta olivat todella vanhoja. Ultran kuva oli epäselvä, mutta mieheni mielestä syke näkyi. Neuvolantäti ei ottanut kantaa, koska on kuulemma niin huono näkö (oli osa-aika eläkkeellä). Dopplerilla syke ei kuulunut. Vähän jäi häiritsemään tuo sykkeen kuulumattomuus, vaikka viikkoja onkin vasta vajaa 9. Missä vaiheessa teillä on nuo sykkeen alkaneet kuulumaan? Kuitenkin itsellä tuo keskenmenon pelko aina kummittelee taustalla, vaikka oireet kyllä jatkuu edelleen.

Anncherie 8+5

 

Mulla kuului kotidopplerilla syke jotain rv 8+, mutta sykkeiden kuuluminen riippuu esimerksiksi istukan sijainnista. Neuvolassa eivät yleensä kokeile alle rv10, ettei tule turhia murheita. Ultrassa syke näkyi rv7+ selvästi, mutta kyseessä oli aika hyvä laite. En usko, että meidänkään neuvolan ultralla olisi tuolloin näkynyt juuri mitään. On sen verran vanha laite.

 

Amandalle onnea!! Birdcherrylle myös mahdollisesta tytöstä <3

Anncherielle tsemppiä, on kyllä vähän hassua että jos on noin huononäköinen neuvolatäti... pyytäis sit vaikka jonku muun katsomaan? Ei musta vaan voi sanoa että mul on huono näkö enkä tiedä näkyikö. Mutta eiköhän siellä kaikki o kunnossa, ja nt-ultrassa sitten näkyy enemmän

Itse kärsiny jäätävästä pahasta olosta vieläkin, ja 24h. Vain muutamana päivänä ollu muutama tunti kun ei o oksettanu, ja ne on ollu elämän tähtihetkiä! En muistanutkaan kuinka ihanaa elämä voi olla kun ei okseta! Sitte taas toisaalta ku ne hetket on tullu, ni hiipii epäilys siitä miks yhtäkkiä se paha olo häipyy...? On tää kyllä yhtä ressailua ja pahoinvoimista ja väsymystä odottelen innolla 12 viikon rajapyykkiä: nt-ultraa ja parempaa vointia. Ne on mun valot tunnelin päässä!

Ainiin, kuinkas paljon teille on tullu/tuli tässä alkuvaiheessa painoa? Tää on ihan järkkyä kuinka voi paisua kun ilmapallo vaikka viikkoja on niin törkeen vähän! Mulle on tullu jo 6kg!!!! Sit kaikki kaverit ketkä tietää, paijailee mun mahaa et iihhh onpa ihana raskausmaha.. ärsyttää, ku tietää et eikä oo ku läskimaha! eihän se raskaus nyt vielä pitäis näkyä?

Ihanaa vappupäivää kaikille!!!:flower:

intoilija 8+1

 

Hauskaa vappua kaikille! Tai ohihan se jo alkaa olla tässä vaiheessa iltaa.

Intoilija, katsastin neuvolakortista, että viikkoon 15+0 mennessä mulle oli tullut 2,5 kiloa lisää. Ihan ekalla neuvolakäynnillä (rv 7+4) ei ollut vielä lisäystä. Mutta täähän nyt on varmasti hyvin yksilöllistä, eikä kannata liikaa asiasta stressata! Melko alussa jo mustakin tuntui ja näytti, että maha pömpöttää, vaikkei raskauden vielä pitänyt näkyä. Nyt mulla on painoa 15 kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Raskaalta tuntuu.

Viikko jäljellä laskettuun aikaan... Eilen illalla oli ekaa kertaa semmosia kouristustyyppisiä kiputuntemuksia alavatsalla. Mietin, että puskeeko vauva vaan päällään alaspäin vai onko nää nyt niitä supistuksia, ja piti ihan alkaa googlaamaan, että miltä ne supistukset oikeen tuntuu. Ilmeisesti sekin on yksilöllistä... Tuntui tavallaan kuukautiskivulta, mutta se tuli semmosina sykäyksinä. Tänään taas oli enemmänkin yhtäjaksoista menkkakipua yhdistettynä pahoinvoinnin tunteeseen. Jotenkin on semmoinen kutina, ettei vauva enää monta päivää anna odottaa itseään - toivottavasti olen oikeassa tuntemuksineni.

tiNpPa ja Pikku-Mönkijä 39+0 (poks!)

 

Nyt ehdin pikkasen kertomaan synnytystarinoita! Kotiuduttiin eilen illalla ja vuorokausi on menny ihanasti, vaikka vauva-arki tietty hakee vielä paikkaansa.

Me siis mentiin leikkaukseen torstaiaamuna. Aamulla oli tosi levollinen olo, mut leikkaussalissa iski hirvee paniikki, kun joka suunnalta laitettiin letkua, piikkiä, ym. Kun lopulta kuulin verhon takaa kovan parkaisun, olo helpottui. Mieskin ihan liikuttui kyyneliin. Kun kuulin, et pirteä poika oli tullu maailmaan, olo oli helpottunut ja tosi onnekas. Poika sai täydet kymmenen pistettä. Sain hetken pitää vauvaa rinnalla ja sit hän meni isän ja kätilön kans osastolle. Mä makoilin kolme tuntia heräämössä ja aika oli pitkä!! Eka vuorokausi oli aika utuinen kipulääkkeistä ja suuresta onnellisuudesta johtuen. Kipu onneks helpottui sitten päivä päivältä, vaikka onhan leikkaushaava ja alavatsa edelleen kipeitä. Ja itse asiassa just tuskailen, kun vuoto on lisääntynyt... Jos aamulla jatkuu, täytynee soittaa sairaalaan ja kysäistä asiasta.

Täytyy todeta, et olin tosi tosi tyytyväinen ja positiivsen yllättyny Naistenklinikan lapsivuodeosastoon ja kätilöihin siellä! Aivan mahtavia tyyppejä. Me jouduttiin olemaan siellä lopuilta 4,5 vuorokautta eli aika pitkä aika. Sain ison kasan tosi hyviä ohjeita ja kannustusta vauva-asioista. Meitä hoiti neljä eri kätilöä sinä aikana ja tosiaan kaikki oli kivoja, päteviä ja opastavaisia. Suosittelivat vahvasti imetystä, ihokontaktia, jne. mutta mitään eivät kylmäkiskoisesti tuputtaneet. Poitsun paino laski 8 % aika nopeasti ja silloinkin kyselivät multa, otettaisko pieni määrä korviketta ja miten haluaisin sen annettavan. Päädyttin ruiskuun, jotta ei haittaisi imetystä ja kun lisätarve oli niin pieni. Poika tosin otti heti ekana iltana hyvän imuotten ja imi koko ajan paljon. Maito nousi sitten 3 vrk sektiosta. Sunnuntaina paino oli enää 2,5 % syntymäpainosta.

Nyt silti hermoilen, et saako vauva tarpeeks maitoa... Kun tuntuu et syöttövälit on pitkiä. No, paino selviää neuvolatädin kotikäynnillä ylihuomenna.

Yksi toinen, onneks vääräks hälytykset osoittautunu, huoli oli se, et pojan sydämestä kuului lauantaina joku sivuääni. Sunnuntaina ei ollu lääkäriä paikalla tekemässä kontrollia, joten se tehtiin maanantaina ja sivuääni kuului edelleen. Lääkäri määräsi sitten heti sydänlääkärille. Tunnit, jotka odotettiin päästäänkö heti lääkäriin ja milloin, oli todella pitkiä! Onneks päästiin samana iltana, vaikka jouduttiinkin odottamaan päivystyksessä pari tuntia. Oli suuri onni, et oltiin Naistenklinikalla, koska tunnelia pitkin päästiin talosta toiseen. Sydänlääkäri ei sivuääntä illalla enää kuullut ja ultra osoitti sydämen olevan terve. En edes osaa selittää sitä helpotuksen määrää!! Kyse oli kai ihan tavallisesta istukkaverenkierrosta sydämen verenkiertoon tapahtuvasta muutoksesta ja siihen liittyvistä virtauksista, jotka jollain kuuluu kauemmin. Hitsi, kun se lastenlääkäri ei selittänyt mitään vaan totesi vaan, et teidän pitää mennä sydäntutkimukseen! Onneks oltiin samassa talossa Lastenklinikan kanssa, niin huoli ei ehtiny jyllätä kuin hetken.

Maailma kyllä näyttää erilaiselta pojan syntymän jälkeen. Ja voi miten pieneen voikaan kiintyä niin paljon ihan muutamassa hetkessä. Nyt raskausajan huoli on siirtyny huoleen siitä, et onko vauvalla kaikki hyvin ja osaahan sitä toimia oikein sen kanssa. Vauvan vointiakin tarkkailen vähän väliä. Hormonit... Mut pääasiassa oon vaan tosi onnellinen.

Käyn varmasti täällä vielä kirjottelemassa jatkossakin, kun eihän tästä voi noin vaan irrottautua!

Amanda ja pieni ihme 5,5 vrk

 

Amanda, ihanaa kuulla, että arki on lähtenyt sujumaan pienen kanssa. :heart: Kirjoittele ihmeessä lisää, kun aika antaa myöden!

Anncherie kyseli sydänäänistä. Meillä ei neuvolassa (8+4) edes kokeiltu kuuntelemista, vaikka asiasta kysyin. Kotidopplerilla olen yrittänyt n. puolitoista viikkoa kuunnella, ja eilen (10+3) vihdoin kuului tosi alhaalta vaimeaa ja nopeaa "junan tuksustusta". Eli miehen kanssa uskotaan, että nuo olisivat nyt olleet ne sydänäänet. :heart:

Painoa on itselleni tullut varmaan n. 1-2 kiloa lisää. Housut tuntuvat hieman tiukemmilta, mutta vieläkään ei ole minkäänlaista merkkiä mahasta! : / Iltaisin on kyllä jonkin verran turvotusta, mutta mistään pienestäkään vauvakummusta ei ole puhettakaan. No, kai se sieltä sitten jossakin vaiheessa ilmaantuu (huoli tietty tulee tästäkin... ).

Mulla on ensi viikon keskiviikkona np-ultra. Ihan uskomatonta, että viikonloppuna alkaa jo 12. viikko! Nyt sitä vaan toivoo, että viikko hurahtaisi ihan meganopeasti!

Neitipippuri ja alien 10+4

 

Ihania vauvantuoksuisia ensimmäisiä kotipäiviä sinne Amandalle :heart:

Täältä terveiset np-ultrasta! Olipa aivan ihana kokemus :heart: Meillä täällä äippäpolilla on käytössä 4D-ultra joten aivan ihania kuvia saatiin. Pieni oli ottanut pituuskasvua kiinni ja vastasi nyt viikkoja 11+5. Pituutta oli 49mm. LA säilyi neuvolan määrittelemänä eli 19.11. Kaikki rakenteet ja elimet löytyivät paikoiltaan. Niskaturvotusta oli vaivaiset 0,7mm. Pienen pieni nappula näkyi kaverin jalkovälissä joten lieköhän meille poika tulossa? :O Kovasti kaveri olisi halunnut vaan torkkua naama kohti istukkaa ja kädet tiukasti kasvojen molemmin puolin. Ei siis kasvoja päästy kurkkaamaan. Vähän asentoa pikkuinen vaihteli välillä ja mylläsi. Istukka oli kuulemma siirtynyt kohdun etuseinämään (oli aikaisemmissa ultrissa takaseinässä). Oikein hyvältä kaikki siis näytti! Kävin kyllä vielä veriseulassakin jonka vastaukset pitäisi tulla viikon kuluessa kotiin postilla. Tuon niskaturvotuksen mukaan ei mitään hätää pitäisi olla.

Kerroin sitten pomolle uutiset ja eipä tuo pahasti järkyttynyt Kovasti onnitteli ja käski ottamaan rauhallisesti työt.

Tuna ja sintti 11+1

 

Amanda, kiva lukea kuulumisia, pysyhän sinäkin ainakin hetki vielä tällä puolella

Tinppa; mulla on kans tullut aina välillä (etenkin öisin) noita menkkamaisia tuntemuksia, ja vauva painaa tosi alhaalla lantiossa. Mutta nuo kivut on ihan siedettäviä, ei siis missään nimessä sellaisia mitä ajattelin supistuskivuiksi.. lisäksi vatsan kovettuminen ja sellainen supistelu on kivutonta kokonaan. Eli enpä tiedä, mutta pääasia lienee että jotakin tapahtuu! GK30; sullakin alkaa olla jännät paikat ihan nurkan takana

Intoilija: musta ainakin tuntui heti alussa että masu pömpötti, vaikkei ulkopuoliset sitä kuulemma ees huomanneet. Ja kiloja on tullut heti alusta asti tasaisesti koko ajan lisää, nyt taitaa olla sellainen 14-15kg extraa. Mä muistan aina sen, kun neuvolan täti sanoi että ei ekalla kolmanneksella tarvis tulla yhtään lisää, ja mulle ainakin tosiaan tuli siis jokaisella neuvolakäynnillä 500gr-1kg lisää.. mut en mä jaksanut siitä lopulta kovasti stressata.

Itsellä edelleen oikein hyvä olo, kuuma kuuma kuuma mutta onneksi ulkona on vielä sen verran viileää että ulkoilu helpottaa oloa. Olen myös alkanut himoita tuoreita hedelmiä, marjoja ja tuoremehuja, niitä kuluukin nyt aika paljon.

Leppoisaa viikkoa!

marjutan ja Muru 38+5

 

Morjens!

marjutan juu kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa viikot vähenemään, olo on vain turvotusta lukuunottamatta niin hyvä että kannattaa varmaan meikäläisen henkisesti varautua siihen että pitkäksi menee. Mutta mutta, salainen ase otetaan pian käyttöön, nimittäin täällä on varattu aika paikalliselle noitamummolle joka tekee vyöhyketerapiaa, ja on kuuluisa siitä että saa lietsottua supistukset käyntiin odottajilta viimeisillä viikoilla. Joten katsotaan miten siellä käy vai pitääkö vaatia rahat takaisin

Saas nähdä kuka seuraavaksi poksahtaa; marjutan, tiNpPa vai tuleeko essi79 tai Tuittis kurvissa ohi? Mulla tuntuis olevan kertoimet tosiaan aika korkeat että ei kannata laittaa montaa kymppiä minun varaan.

Tunalle onnittelut ultrasta! Kyllä se on niin hieno kokemus!

Ronjaliina ehtisitkö siivoilla tuota odottajien listaa? Kiitos.

Ajan kulumisesta. Aika muuttaa fysikaalista muotoaan raskauden kohdalla, ainakaan minulla se ei tosiaan ole kulunut tasaista tahtia. Ihan alussa muistan tuijottaneeni pahoinvoivana vessan kaakeliseinää ja ajatelleeni että "5+5 kasassa. Voiko joskus olla todellakin se päivä että oon viimeisilläni." Viikot np-ultraan asti oli sellaista matelua ja pahoinvointia että aika venyi kuin purukumi. Siinä vaiheessa kun taas joku yritti lohduttaa että kyllä se pahoinvointi loppuu vielä niin ajattelin että seuraavaa lohduttelijaa tinttaan kuonoon. No, onneksi se sitten loppuikin eikä tarvinnut ketään muksia.

Sen jälkeen kun alkoi tuntua hipsiviä liikkeitä mahassa, niin aika alkoi kulua nopeammin. Rakenneultran jälkeen alkoi uskaltaa miettiä pikkuhiljaa sitä että meille ehkä tosiaan tulee vauva, ja ostin muutamia pieniä vaatteita. Viikot 20-30 menikin mahan kasvua ihmetellessä ja viikon 30 jälkeen odotti jo äitiysloman alkua ja järjesteli sijaiselle töitä. Ja nyt sitten vain odotetaan synnytystä ja toivotaan parasta, koska kaikkea yllättävää voi tietysti sattua. Saa nähdä millainen mörkö meikäläisestäkin tulee nyt loppuviikoilla (-päivillä?). Pitäisi vain jaksaa touhuta kaikkea niin aikakin kuluu nopeammin.

Eli jos siellä joku alkuviikoilla oleva tätä lukee ja miettii että aika ei kulu ikinä, niin voin vannoa että kyllä se kuluu kun kerta minullakin kului. Eteenpäin katsottuna kuukaudet tuntuvat pitkiltä mutta taaksepäin ajateltuna ne vierivät niin nopeasti.

Torstaiaamun filosofiatuokion päätteeksi

GK30 ja mönki 37+6

 

Tunalle onnea mahtavista ultra-uutisista!! ja Amanda vitsi miten ihana kertomus, jotenkin antaa voimaa kun muistaa noiden kertomusten kautta että miksi tän kaiken nyt kärsii: että saa sen oman lapsen syliinsä :heart:

Kiitos marjutanille, neitipippurille ja tinpalle painokertomuksista! mä luulen et mul johtuu painonnousu siitäkin että lihon ihan kauheen helposti muutenkin ja ennen raskautta urheilin ja karppasin ja olin timmissä kunnossa. Nyt en o voinu urheilla 3-4viikkoon ja oon mättäny vaan hiilareita(ainoat mitä voin syödä ku on paha olo) ja ne aiheuttaa jo itsessään mulla kamalaa turvotusta. Eiköhän tää tästä tasaannu kun paha olo laantuu ja pääsen takaisin urheilun ja terveellisen ruokailun pariin.

Nyt pohdiskelen täällä että jaksanko odotella sitä nt-ultraa vai pitäiskö kävästä tässä välissä yksityisellä ostamassa mielenrauhaa ultran muodossa.. mulle se ei maksais kun 47 euroa.. noh, pitää odotella että saan sen nt-ultra ajan postissa, että kuin kauan siihen olis vielä aikaa.. Kysymys: mille viikoille olette saaneet nt-ultran?

GK toi tarina ajan kulumisesta auttoi mua suuresti! Vaikka tietysti tiedän että aika pakostikin kuluu, mutta joskus se ihan oikeesti tuntuu siltä että näin ei vaan ole Kiitos!

 

Intoilija, tuo np-ultran ajankohta riippuu ilmeisesti aikalailla paikkakunnasta. Jossakin näyttää olevan vasta 13. viikollakin (12 + jotain).

Itselleni tuli Naistenklinikalle aika 11+6 -päivälle, mutta jouduin sitä työesteen takia muuttamaan. Nyt olen menossa sitten ensi viikon keskiviikkona eli 11+4.

Jos pääset noin sikahalvalla ultraan, niin itse kävisin kyllä ehdottomasti jo ennen np:tä kurkkaamassa pikkuista. Kävin siis minäkin 9+3 yksityisellä tarkistamassa, että kaikki on varmasti kriittisten viikkojen jälkeen kunnossa, ja se maksoi n. 90 euroa KELA-korvauksen jälkeen. Mutta jos hermo kestää, niin silloin tietty kannattaa odotella kunnalliseen asti. =)

Täytyy kyllä yhtyä kokemukseen, että nämä ensimmäiset kuukaudet ovat kuluneet ihan TUSKASTUTTAVAN hitaasti... Toivotaan, että ajankulu tästä tosiaan nopeutuisi.

Onko teillä muilla muuten ollut kokemusta tässä viikolla 11 ns. elohiirestä vatsassa? Kun olin vähän kasassa työpöydän ääressä, tuntui tuolla ihan alavatsassa sellaista sykkimistä/nykimistä. Ihan kuin elohiiri tai, kun joku tökkisi sisältä ulospäin. Liikkeitä eivät nyt ihan varmasti voi vielä tässä vaiheessa olla, että olisikohan jokin lihasjuttu sitten, kun kohtu kasvaa? Aika jännä tunne kyllä! opcorn:

Neitipippuri ja alien 10+5

 

Kikkelis kokkelis pitkästä aikaa

Amandalle hurjasti onnitteluja pienestä nyytistä! Ja tsempitystä kaikille jotka olette pian myös vaaveloitumassa Tunalle myös onnea hyvistä tuloksista nt-ultrassa, toivotaan seulakin vielä hyväksi.

Tänne ei mitään erikoista, hyvin voidaan ja sitä rataa. Olin tänään neuvolalääkärillä joten voisin vaikka aikani kuluksi laittaa neuvolakuulumisia (suluissa mitä edellisellä käynnillä):

Rv 27+3 (23+0)
Paino/vko +248g (+340g)
RR 131/76, kotona mitattu 123/70 (132/82) Tapaan jännittää! :O
Hb 138 (138)
Pissa - -(- -)
Tarjonta rt
Liikkeet ++

Sokerirasitukseen jouduin myös vapunaattona ja sieltä sain tulokset 0h 4.9, 1h 8.2, 2h 7.6 eli puhtaat oli. Lääkäri ultrasi ja otti vähän mittoja vaavista, totesi että vastaa viikkoja 26+6 (nyt siis 27+3) ja painoarvioksi antoi 1000g eli sen mukaan keskikäyrää kulkisi. Itse en ollenkaan ole vielä ajatellut että painaisi kilon. Lapsivettä oli normaalisti ja kohdunsuu kiinteä ja kiinni, 3cm. Kuukauden loppuun sitten seuraava neuvolakäynti. Sydän sytkytti nätisti, äänet kuuluu hienosti vaikka istukka etuseinässä. Sellaastapa se tällä kertaa.

Te jotka olette vielä matkanne alussa, nauttikaa joka hetkestä nimittäin aika menee niin nopsaan!

RauRau ja pörriäinen

 

Amanda, vilkaisepa kerhon puolelle - ja muutkin pklaiset.

Synnytystä miettivät... Mä tykkäsin kovasti Rautaparran Raskaus, synnytys, äitiys -kirjan (WSOY, en ole ihan varma koko nimestä) synnytys-luvusta. Siinä puhuttiin siis ihan synnytyksen fysiologiasta ja meikäläisestä synnytyskulttuurista sekä sen tuunaamisesta ja vaihtoehdoista. Itse en päättänyt mitään etukäteen: ajattelin, että lääkitys tilanteen mukaan. Erityisesti, jos avautuminen olisi ollut hidasta tai pysähtynyt, niin spinaali tai epiduraali olisi varmaan laitettu. Mutta toki toivoin, että selviäisin ilman, koska olin kuullut puudutusten synnytystä hidastavasta ja oysäyttävästä (ei kaikilla!) vaikutuksesta.
Se että synnytys sujui hyvin ja nopsaan pelkän ilokaasun avulla, oli äänenkäytön (synnytyslaulu) ansiota ja hyvää onnea. Vaikka ette sen enempää kiinnostuisi aiheesta, niin lukaskaa Vox Silentiin sivuilta äänenkäytön periaate. Haikaranpesän valmennuksessa kokenut kätilö kertoi, että käytännössä kaikilla synnyttäjillä tulee hämärä hetki, jossa usko meinaa loppua ihan kokonaan - ja siitä tietää, että ponnistusvaihe on ihan lähellä. Tämä mulla oli takaraivossa, kun supistukset alko tehdä todella tiukkaa, ja pian sitten olinkin jo kokonaan auki ja ponnistus alkoi. Avautuminen oli mun mielestä kaikessa epämääräisyydessään kivuliaampaa kuin ponnistaminen - avautumisessa kun ei tiedä, missä mennään, mutta (ainakin ilman puudutusta) ponnistaessa tietää etenemisen. Ja ponnistaminen on muutenkin enemmän vaan raskasta kuin niinkään kipeetä.
Mun ainokaisen kokemuksen perusteella sanoisin, että parasta on, jos saa synnytystilanteessa jätettyä aivot mahdollisimman pitkälti narikkaan. Siis: miehen kanssa toiveet, kommunikointi ja kuviot selviksi, ja hän hoitaa puhumisen muiden kanssa, valot himmeiksi ja silmät kiinni, mahd vähän ärsykkeitä ja sitten kaikki keskittyminen siihen, ettei haraa vahingossa vastaan eikä väsytä itseään millään ylimääräisellä. Ja kehon oma kivunlievitys toimii ilmeisesti parhaiten vähän taju kankaalla liskoaivojen puolella, eli siksikin pitäisi välttää ajattelemista ja turhia ulkopuolisia ärsykkeitä.

Ja niin, kätilöt on pätevää porukkaa ja siellä synnyttäjiä ja vauvoja varten, joten heidän neuvoihinsa on mahtavaa tukeutua.

Toivottavasti tästä kännykkä-tajunnanvirtatekstistä on jotain apua...

Lallaa ja eilen rokotukset urheasti kestänyt Pikku-N

 

No niin, nyt on ketjua vähän siivottu, ei siellä kyllä tainnut olla kuin 2 nimeä liikaa. Jossakin vaiheessa se kävi mielessä, että pitäisi poistaa, mutta hyvä kun vähän hoputatte, niin saan ripeämmin aikaiseksi näemmä.
Amanda, cilia ja lallaa77 jos haluatte vauvojen pituutta, painoa, millä viikoilla syntyi jne esille tuonne ekalle sivulle, niin ilmoitelkaa niitä tänne niin siirrän tiedot sitten ekalle sivulle.

Mun kohdalla kovasti jo mietitään syksyn työkuvioita. Hetkeksi pitäisi pitkän kesäloman jälkeen palata töihin, mutta mikä sitten olisi järkevintä, kun ennen äitiyslomaa ehtisi olla töissä vain n. 1 kk.

Tänään sain pallosta iskun mahaani. Eräs lapsi heitti/löi pallon suoraan kohti mahaa. Onneksi pallo ei ollut kovin kova ja isku osui melko lailla sivulle/ylävatsaan. Hieman kyllä pelästytti silti. Nyt tässä sitten mietin, että onko tämä sellainen asia, josta pitäisi soittaa neuvolaan vai ei. Kipeeltä ei maha tunnu, eikä mitään vuotoja tai mitään ole, joten vähän toisaalta tuntuu turhalta, mutta toisaalta taas välillä tulee tunne, että pitäiskö sittenkin pallo heittää neuvolalle ja kysyä asiaa sieltä kuitenkin? Mitä mieltä te olette? Pitäisikö mun tehdä asialle jotain?

Mä elän nyt muutenkin sellaisilla viikoilla, että ei ole ihan pian ultraa edes mitä odottaa, eikä liikkeitäkään vielä tunnu. Maha vain alkaa vähän pullottaa. Muita merkkejä raskaudesta ei oikein ole, nyt kun pahoinvointikin on hieman helpottanut. Välillä mietin doppleria, mutta koitan nyt kuitenkin vielä pärjätä ilmankin, koska toisaalta liikkeitä voi jo pian alkaa tuntemaan. Ei varmaan auta muu kuin odotella rauhassa. Mulla masun kanssa kävi niin, että aluksi masu turposi kovasti ja tuntui, että painokin lähti heti pari kiloa nousuun. Kun sitten maaginen 12-13 viikkoa oli täynnä, katosi turvotus yhtäkkiä ja painokin oli sitten lopulta laskenut esimmäiseen neuvolaan verrattuna. Nyt ollaan taas siinä vaiheessa, että masu alkaa näkyä. Ehkäpä tämä nyt sitten on sitä oikeaa vauvamasua.

Ronjaliina ja JJ 15+3

 

Musta taas tuntuu, että aika on koko raskauden ajan kulunut tosi hitaasti! Varsinkin kun nyt miettii taaksepäin, tuntuu kuin olisin ollut raskaana jo ikuisuuden. Mulle pelkkä raskautuminen merkitsi aikamoista elämänmuutosta, sillä olin plussatestiin asti aikamoinen bilehile, ja nyt hädin tuskin muistan millaista se oli, kun viikonlopuille oli aina ohjelmaa. Toisaalta olen kyllä varma, että nämä loppuviikot sitten taas kuluu vauhdilla, sillä olen vasta viime päivinä alkanut miettiä synnytystä ja sitä, että se todellakin on edessä melko pian ja voisi periaatteessa koittaa vaikka nyt heti, eikä kaikkia tarvikkeitakaan ole vielä hankittu enkä ole edes täysin perillä, mitä kaikkea vielä tarvitaan...

birdcherry - poks 33+0!

 

Ronjaliina, mä kun pyllähdin viime talvena soittelin sitten siitä synnärille.. sanoivat, että jos isku ei osunut suoraan vatsaan, jos ei tule kipuja/vuotoa niin ei tarvitse tulla näytille. Kaaduin lumelle kyljelleen/otin toisella kädellä vastaan, joten sen perusteella arvelin sitten että ei tarvitse mennä näyttäytymään. Eikä tosiaan tuosta sitten jäänyt mitään ongelmia, kun ei tullut niitä vuotoja tai muuta epäselvyyttä.
Mutta tietysti jos sua mietityttää, niin soittele ihmeessä synnärille/neuvolaan!

Mulla oli vahvasti sellainen tunne että tän viikon lopulla jotain _tapahtuu_, mutta eipä tässä mitään oireita ole ainakaan. Huomenna olisi taas neuvolakontrolli, vähän jotain säpinää näihin "lomapäiviin" ja kisastudio täytyy pystyttää ehdottomasti

marjutan ja Muru 38+6
(huomenna alkaakin sitten jo viikko 40 ! )

 

Kiitos marjutan! Näin vähän itsekin tässä järkeilin illan mittaan, että tuskin tämä nyt kovin vakava juttu oli, kun missään ei tunnu miltään, eikä ole koko päivänä tuntunut. Mutta tokihan sitä säikähti melkoisesti! Mutta jatkan tilanteen ja olon seuraamista ja soitan sitten jos nyt jotain muutosta oloon tulee. Kiitos!

 

Onnittelut Amanda! Ihana kuulla positiivista naistenklinikasta ja sektiosta.

Ajan kulumisesta - sama juttu täällä, että alkuun aika mateli ja sitä odotti vain ensin sitä maagista 12 viikon rajaa, sitten liikkeitä ja sitten rakenneultraa ja sitten ei muuten vaan osannut muuta kuin odotella. Ja nyt se aika tosiaan tuntuu loppuvan melkein kesken ja toisaalta toivoisi, että loppuis jo! Eli aika tosiaan saa uusia ulottuvuuksia eri vaiheissa raskautta myös mun kokemusten mukaan.

ON: Tänään neuvolassa kaikki arvot ok, painoa tulee kiitettävästi lisää koko ajan turvotuksen lisääntyessä kiitettävästi (vaikka taitaa noissa kiloissa valitettavasti olla muutakin kuin vauva ja itsestään synnärillä katoava neste.. ) ja sissi jumppaa kiitettävästi about koko ajan. Täällä ollaan jo oltu kertaalleen ihan valmiita lähtemään laitokselle kaikki kamat pakattuna supistusten kestoa kellottaen, kun ne penteleet onkin päättäneet hiipua ja loppua kokonaan. Joka päivä tulee ilmeisesti kuitenkin harjoitussupistuksia, jotka kuitenkin on jo mun mielestä kipeitäkin, muttei kuitenkaan sellaisia, että alkaisin niitä sen kummemmin kellottamaan. Kävely alkaa olla todella hankalaa, samoin lähes kaikki oleminen, myös makaaminen, joten jonkun noitatohtorin käsittelyyn haluaisin minäkin, ellei sissi ala muuten syntyä. Ja tosiaan maha on jo sen 35 cm ja terkka naureskelee joka kerta, että "on sulle iso poika tulossa...", joten pikatilaus kohtuukokoiselle olisi nyt paikallaan.

Tuittis & Sissi 37 + 2

 

Tsemppiä Tuittikselle loppuaikaan! Musta tuntuu jo nyt, että liikkuminen on ihan tarpeeksi vaikeaa. Pyöräily kyllä sujuu mukavammin kuin kävely, mutta pyörälläkään ei uskalla hirveän kauas lähteä, kun jossain vaiheessa alkaa maha painaa.

Kävinpä hakemassa loppuajalle saikun, äitiyslomaan on vielä 11 päivää. Mulla on niin pahat selkäkivut, että pystyn olemaan korkeintaan tunnin jalkeilla kerrallaan. Tulipahan todettua, että ongelmaton alkuraskaus ei kerro loppuraskaudesta vielä mitään Eikä myöskään hyvä fyysinen kunto välttämättä pelasta selkävaivoilta. Toivottavasti näistä nyt ei tarvitse seitsemää viikkoa enää kärsiä. Onneksi alkaa tosiaan tuo MM-lätkä niin on jotain viihdettä päiviin

birdcherry 33+1

 

Tuittis; mulla oli kans tänään kohdunpohjan korkeus se 35cm, Muru on koko ajan jotenkin jännästi "kallellaan" et maha tuntuu kasvavan sivulle päin.. mut onhan se aika suuri silti

Mutta se on jännä että mitään kipuja tai hankalaa oloa ei ole muuten, kuin silloin kun Muru sattuu nyrkkeilemään/potkimaan pissarakkoon tai kylkiluihin. Mut tätäkään ei tapahdu kauhean usein.. eli kävely onnistuu vielä aivan mainiosti, tänään siivosin koko asunnon lattiasta kattoon ja mitään ei tunnu tapahtuvan.. kaikki keinot on siis käytössä jotta pääsisi kohta jo synnyttämään lähinnä oon siis vaan malttamaton kun laukku on pakattu ja kaikki Murun tavarat hankittu, mut kipeitä suppareita ei vaan näy ei kuulu..

marjutan ja Muru 39+0 !

 

Hei vaan kaikille ekakertalaisille!

Minäkin olen tässä pinossa esikkoa odottanut ja nyt pikku-kakkonen on tulossa. Jännittää kovasti, että meneekö kaikki hyvin. Tai että meneekö tämäkin raskaus samalla tavalla kuin ensimmäinen. Esikko syntyi siis keskosena etuajassa rv 33+0. Tytöllä on kaikki mennyt tosi hyvin eikä mitään ole jäänyt keskosuudesta. Tai ei ainakaan tässä hetkessä näy mitään erityistä. Noh allergioita on paljon, mutta voi olla myös sukurasite.

Kaapo80 ja muru 7+1

 

Nytkö se alkoi? Piti ihan nousta sängystä ylös laskeskelemaan supistusten kestoa ja väliä... Ei ne kyllä kestä kuin 20-30 sekuntia, mutta niitä tuntuu tulevan n. viiden minuutin välein. Tätä on nyt jatkunut ehkä noin puoli tuntia. Hmmm. Mitäs nyt tekis? Muuta kuin jatkais laskeskelua hetkosen ja pohtis, koska sinne sairaalaan tarttee soittaa. Rupeisko vaikka pyyhkimään pölyjä ja pesemään vessaa... näin kahdelta yöllä.

tiNpPa ja Pikku-Mönkijä 39+4

 

tiNpPa jännää jännää!!! mikä on tilanne nyt? tsemppiä!

GK30 ja mönki 38+1

 

tinppa tuliko se lähtö sairaalaan yöllä? ilmoittelehan sit miten meni

mulla alkoi eilen tihkua maitoa rinnoista, mitä ihmettä?! siis nyt jo? oon kyllä kuullu että joillakin on kuukautta ennen laskettua alkanu, vaan mulla on kuitenki melkein 7vkoo laskettuun.. onko muita joilla ois alkanu tulla jo näin aikasin? eipähän siinä muuten mitää, vaan ku mä en pysty imettämään kuitenkaan niin tuntuu vähän turhalta.. ja mulle on aikoinaan tehty rintojen pienennysleikkaus, eikä tähän päivään asti ollu edes varmuutta toimiiko noi tiehyet leikkauksen jäljiltä, niin tää on nyt myöskin hieman hämmentävää..

myymeli & pikku neiti 33+2