Noin kolmekymppiset ekakertalaiset SYYSKUUSSA

Myrna: sitähän mäkin aattelin, mutta jostain syystä kaikki toitottaa että "jos ei mene muutamassa päivässä särky ohi, niin sitten laitetaan veripaikka". Miksei sitä heti voi laittaa? Ei jummarra... Toivotaan et meikä ois tällä kertaa hyväonninen, vaikka aina muuten kaikki menee päin persettä. (Tai no, tais olla vähän turhan negatiivinen. Vaihdetaan aina-sanan tilalle monesti...)

Epiduraalin kanssa mulla ei ollut kyllä mitn ongelmia. Kerrasta kohdilleen, toimi hyvin eikä jälkioireita. Toivottavasti tää menis samanlailla!!!

Syömistä me on harjoiteltu välillä riisimuroilla ja maissihiutaleilla. Laitan omalle imukuppilautaselle niitä jonkin verran ja sieltä Joona saa sitten itse pyydystellä niitä suuhunsa. Sorminäppäryys on ainakin kehittynyt ja välillä saa jo oikein lusikkaankin niitä muroja. Ja murot on siitä helppoja (kun kuivana antaa) että ei tartte siivota jälkiä. Poika konttaa itse pöydän alle mutustelemaan pudonneet :kieh: Muuten en oo juurikaan antanut syödä itse... Se sotkun määrä on niin valtava. Tuli kokeiltua mansikalla ja raejuustolla ja sen jälkeen hinkattua seinät, lattia, pöydät, tuolit. Jos me sitten kun edes jotain osuu suuhunkin. Tuntuu että niitä on kivempi vaan räplätä, puristaa, murskata, heitellä jne. Murot taitaa olla herkkua koska ne menee suuhun asti! (ja maissinaksut)

Yks ilta keittelin riisipuuroa. Kyllä sitä vähän meni, mutta sitten alko riisit kutittaan sihdissä niin että tuli ökä... Ei noi palat oikein tunnu vieläkään uppoavan, muuta kuin ihan pienet ja pehmeät (tyyliin 8kk marjaisat ja hedelmäiset palat). Muuten kyllä syö hyvin. Kaikki uppoo mitä tarjotaan noin niinku karkeesti sanoen. Välillä tulee niitä "en ota" -juttuja, mutta sit me lopetetaan ja koitetaan seuraavalla ruokailulla uudestaan. En viitsi lähtee mihinkään maanitteluun. Kyllä se syö sitten kun on nälkä.

Sanoja ei vielä tuu, mutta tietyt sanat kyllä ymmärtää ja osaa yhdistää asiat. Niinku esmes sukka, lamppu, taulu, jotkut lelut niinku norsu, pupu ja seepra jne. Ja kun sanoo "hae vettä" niin sehän hakee oman nokkamukinsa :heart: On se fiksu!

 

Uutta alkavaa viikkoa =)

HPM oli kiva lukea miten teillä opetellaan syömään kun olen samaa pohtinut itsekin et miten ja mitä viitsis antaa itse yrittää syödä. Meillä syö tyttö itse leipää ja muuta sormiruokaa kyllä mutta tuo lusikan kanssa syömisen harjoittelu... ei viitsisi siivota koko keittiötä jos antaa sosetta syödä. Mä kyllä ostin ison palan vahakangasta et saa syöttiksen alle sen ja pöydällä onkin ollut jo tovin vahakangas Nokkamukista juo itse jo.

Meillä tulee sanoja jo vähän esim. äiti, auto, isi, tyttö ja hauva. Paljon sanoja ymmärtää kyllä mutta suurin osa omasta puheesta on vielä vauvajuttuja.

Jahas nyt pitää ruveta taas touhuamaan kerhoon lähtöä.

 

HPM, kyllä noi tutkimukset on karseita. Toivottavasti et tosiaan saa mitään päänsärkyä. Jo ihan tavallinen flunssa tekee lastenhoidon hankalaksi, saati sitten päänsärky. Ihme juttu, että eivät sit voi laittaa samantien sitä veripaikkaa En olekaan aikaisemmin kuullun tuollaisista jälkioireista.

Voi kamalaa tätä hampaitten tekoa! Taas meni yö ihan harakoille ja päikkäreitä ei nukuta. Imetys oli lauantain ja eilisen ihan järkyttävää huutoa ja muutenkin meidän hyväntuulinen poika on jossain aivan muualla. Tulis nyt jo niitä hampaita, kun niitä on jo yli 3kk tehty :/ Novellen kokonaisia öitä siis odotellessa...

Saikku, toivottavasti eivät joudu poistamaan koko munasarjaa. Pelottaako sua se toimenpide?

Pitääkin muuten kokeilla noita riisimuroja. Niksu on hieman raju otteissaan, kun syö pienempiä sormiruokia. Mänttää enemmänkin nyrkillä kuin pinsettiotteella.

Niksu ei edelleenkään liiku. Siis pyörii paikallaan ja kierii, mutta ei muuten. Pitäis olla tyytyväinen, kun saa vielä olla ilman vahtimisia, mutta olishan se jo kiva, että toinen olisi itsenäisempi. Nyt pitää pitää seuraa ja viihdyttää vielä aika paljon.

 

Kauheesti leikkauksia ja muita sairaalakeikkoja tässä pinossa!!

HPM, onko tossa selkäydinpunktiossa se sama kun epiduraalissa että päänsärky tulee vain jos neula menee "vinoon"? Vai voiko se tulla vaikka ei kävisikään mitään mokaa? Tosi harmi että joudut tollaseen! Toivotaan kovasti ettei tulisi mitään jälkiongelmia, ihan tarpeeksi p*skaa on jo muutenkin osunut sun kohdalle :hug: Eikö muuten sun mies saisi pidettyä paria vapaapäivää tuolloin? Ei tarvitsisi stressata kun tietäisit että Jonskulla on kuitenkin hyvä hoitaja. Ja muutenkin voisi olla hyvä että saisit levättyä?

Hienosti sanoja jo Saikun Saanalla! Mutta ikävää toi kysta! Toivottavasti saat pitää munasarjan.

Urhea Niksu! Ihana juttu että nyt on "terveen paperit" kourassa eikä tarvi enää tutkimuksia! En kyllä käsitä, miten sä Sasha sait Niksun pysymään paikoillaan 20 minuuttia! Hurja suoritus!

Niisku, hyvä että syy selvisi! Ja että on noinkin helppohoitoinen juttu. Ja sitten myös tiedät, että ne ikävät kohtaukset jää sinne leikkauspöydälle, eikä mitään lääkkeitäkään tarvi loppuelämää syödä. Eli vaikka on varmasti ikävää joutua veitsen alle niin ainakin sait selvyyden niihin kipuihin eikä ne jää kiusaamaan.

Täällä on yöt rauhoittuneet, huh ! Viikon verran jo menty taas normaalilla yhdellä yösyötöllä ja päikkäritkin nukutaan vaihtelevasti. Tänään on joku erityinen kiltteyspäivä näköjään menossa, jäi jo toisille päiväunille ihan itsekseen nukahtamaan. Tätä lisää, kiitos.

Oltiin viikonloppuna mukavissa häissä Kuopiossa, Helmi oli mukana ja ihan hyvin meni! Kirkossakin oli rauhassa vaikka välillä vähän kiljahteli riemuissaan kun tajusi että siellä kaikuu.. Sulhaselta kun kysyttiin että tahdotko niin Helmi kiljahti ennen kuin sulhanen ehti vastata Onneksi jäätiin aika taakse istumaan niin ei kuulunut alttarille asti. Juhlintakin meni hyvin, tyttö nukkui muutamaan otteeseen vaunuissa ulkona. Jouduttiin lähtemään kyllä suht aikaisin kotiin että saatiin tyyppi unille kun ei enää rauhoittunut vaunuihin. Meillä oli kyllä vielä parin tunnin ajomatkakin sieltä Mikkeliin, että ihan hyvä aika oli varmaan lähteä muutenkin.

Kotimatkalla nähtiin muuten kolme hirveä vähän liian läheltä. Onneksi ehdittiin hiljentää, olivat just tulossa tielle. Hetki kun sen jälkeen oltiin ajettu niin tulikin KAKSI TALOA tiellä vastaan! Oli siinä ihmettelemistä, meidät käskettiin pientareelle odottelemaan että pääsevät ohi. Eipä ole ennen tullut sentään maantiellä taloja vastaan

Mulle iski reissussa flunssa. Harmitti kun eilen olisi ollut tarkoitus mennä maalla melomaan, mun äiti olisi ollut Helmin kanssa. Ei sit voitu lähteä kun mä en jaksanut edes kävelylle mennä. Nyt vuotaa nokka ja pää on täynnä räkää, mutta onneksi ei oo kuumetta ja kurkkukipukin tuntuisi helpottavan. Jospa tämä menisi nopeasti ohi!

Nyt meenkin vähän lueskelemaan sängylle kun Helmi vielä nukkuu. Ehkä me mennään ulos käymään kun herää, on niin ihana ilma etten viitsi niin tosissaan sisällä sairastaa..

Mukavaa viikkoa!

 

Mies yritti rauhoittaa nukkumaan, mutta ei mikään auttanut kuin tissi. Tyttö huutaa sylissä vaan suoraa huutoa Sama on ko pinniksessä vai sylissä, mitkään "tassuttelut" ei meillä auta.
Yleensä meillä on yössä 3-4 herätystä ja syöntiä ja olen sen nyt ihan hyvin jaksanut. Tuntuu vaan kurjalta, kun ei vauvaa saa millään muulla rauhoittumaan eikä sitä voi nukuttaa sitten kukaan muu.

Tiedän tunteen... Meillä on nyt päästy sen verta eteenpäin, että tyttö rauhoittuu myös pullomaidolla, mutta tassuttelu, sylittely tai kanniskelu ei auta tippaakaan. Ja joskus herää vain kerran yössä (21-n.09), mutta monesti ainakin kolme kertaa. Onneksi tosiaan ottaa nyt korviketta ja ihan huoneenlämpöisenä, niin mieskin pääsee vähän helpommalla. Itse en kyllä nyt töissä ollessa jaksaisi herätä kolmea kertaa yössä... :ashamed:

Sasha: Emma ei myöskään ryömi, mikä on toisaalta tosi kiva, mutta tuntuu että siinä liikkumisessa ei ole juuri tapahtunut edistystä reiluun kuukauteen. No, ehtiihän sitä. Neiti istuu nyt paljon paremmin ja jopa potalla akvaariota katsellen. Ovat isin kanssa saaneet saalistakin. Eihän se ole kuin totuttelua tulevaan, mutta kuitenkin. Lisäksi punkee itseään siitä istuma-asennosta pystyyn ja pälyilee ylpeänä ympärilleen, et hei huomaatteks te, mä seison! Ihana :heart:

Nyt pitää taas ruveta hommiin, että pääsee täältä joskus kotiinkin.

 

KÖ: Joo siis näin mä ymmärsin että se on ihan sattumaa kuka saa ja kuka ei - riippumatta siitä miten itse toimenpide menee. Mutta luvut on ristiriitaiset; yks lähde väitti että 1/10:stä, toinen että puolet kärsii päänsärystä toimenpiteen jälkeen. No, paras kai olla miettimättä sen enempää. Eka käyn kuitenkin putkessa makaamassa. Täytyy mennä asia kerrallaan.
Ja joo, kyllähän tuo mies varmaan ottais vaikka lopputilin jos pyytäisin ( :heart: ), mutta tarkotus ois kyllä selvitä yksin jos mahdollista. Kyllä se varmasti kotio jää, jos tosiaan oon ihan petikamaa, mutta tuntuu niin hullulta kun se on kuitenkin tän perheen ainut elättäjä... (Eihän me hoitorahaa mihinkään lasketa, eihän. Sillä ei käy ees kuukauden ruokaostoksia tekemässä...)
Meille taitaa kans flunssa iskeä. Kuumetta 38 ja nokka valuu...

Saikku: hui mitä sanoja jo!!! Pitääpä äkkiä luntata että minkäsikäinen se Saana nyt olikaan. Hieno kehitys!!!

 

HPM, milloin sä oot menossa sinne toimenpiteeseen? Ja juu siis mä mietin tosiaan että jos sulle se hedari tulee niin silloin olisi sitten miehes kotona sen aikaa kun se kestää. Et ei nyt lopputilejä sentäs, toivottavasti ei tuu sellaiseen koskaan tarvetta.

Nyt on unet tosiaan löytyneet takas Eilen ja tänään on mennyt kaikille päiväunille niin, että oon vaan käynyt kippaamaan omaan sänkyyn ja sinne on jäänyt. Hetken päästä kun oon käynyt kurkkaamassa niin siellä se kulta peukku suussa nukkuu :heart:

Helmistä tuli tänään lihansyöjä. Annoin ekaa kertaa broilerinfilettä soseutettuna. Aika yökköä mutsin mielestä, mutta tyttö söi bataatti-kanamössöä ihan hyvällä halulla. Kohta voisi varmaan jo ton tattaripuuronkin vaihtaa normiin kaurapuuroon kun tulee 7kk täyteen. Tai katellaan vielä, olin ajatellut että viljat tulisivat 9-12kk kohdalla mukaan, mutta nyt on alkanut tuntumaan että mitä mä nyt niitä panttaan kun suositusikärajatkin on jo ajat sitten ohitettu. Maissia, riisiä ja tattaria Helmi on kyllä jo saanut. Muutamasta ruuasta tulee naamaan vähän rusotusta, mutta on ollut onneksi ihan pientä ja olen noitakin ruokia antanut aina välillä.

Ainiin, mekin käytiin perjantaina lääkärissä kun silmä alkoi rähmiä uudelleen. On siis syntymästä saakka rähminyt, mutta loppui n.5,5kk kohdalla tai ainakin väheni paljon. Nyt sitten reilun viikon rähmi taas enemmän niin joku tulehdushan siellä kai sitten oli, saatiin antibioottitipat ja nyt on jo parempi.

Hei tuolta odotuspuolelta on ihan kohta tulossa Rosehip ja Citrus varmaankin tänne! Jänskää! Ja muutama vanha kuumeilijakin on viimein saaneet plussat, oon tosi iloinen!! Kiva jos saataisiin taas vähän eloa tähänkin pinoon, välillä aina hyydähtää. Itekin vähän laiska oon ollut, tuntuu ettei aina ehdi.

 

Tervehdys, pääsiskö pinoon mukaan? Itse olen 35-vuotias, tyttö on 2,5kk. Olen etsiskellyt tällaista vähän 'kypsempää' seuraa ja sitten löysin tämän ketjun. Eihän sillä iällä niin väliä ole, mutta on sillä sitten kuitenkin jos itseään puolta nuoremman kanssa joutuu äitiyden kokemuksia jakamaan.

Koitin vähän luskella noita kirjoituksia mutta millään en saanut tolkkua kellä on minkäkin ikäinen ja mistä päin kukakin oli ja onko lapsi tyttö vai poika; aina välillä palasin alkuun ja koitin opetella nimimerkkejä ja lasten ikiä mutta sitten luovutin. Ei kuulkaa onnistu kun ei kymmeneen viikkoon ole kunnolla nukkunut!!

Meillä on ihan just nyt keksitty, että päivällä voi nukkua enemmän kuin 45 min kerrallaan (siis yhden kerran voi nukkua pidempään) ja yölläkään ei sitten ehkä kuitenkaan tarvita ruokaa kuin ekan kerran vasta klo 3. Olen kuullut villejä huhuja että toisten lapset nukkuvat alusta asti parin tunnin päiväunia ja yölläkin tuntikaupalla, mutta tästä ketjusta luin että näyttää niitä torkkujia olevan muillakin. Hyvä niin, helpottaa kummasti kun tietää että jossain muuallakin nuokutaan sängyn reunalla keskellä yötä, tai ihmetellään päiväsaikaan että miksei se nuku enempää kuin 45 min.

Jaahas, nyt täytyy mennä nukkumaan, sillä neitikin taisi hiljentyä. Vielä ei ole varaa jäädä rilluttelemaan yhtään tyttöä pidemmäksi aikaa, mutta ehkä senkin aika vielä tulee että voi jäädä sohvalle miehen viereen leffaa katsomaan!

kaie ja typy 2,5kk

 

Tervetuloa mukaan kaie! Ei me muutkaan muisteta vieläkään kaikkien vauvojen ikää ja muuta. Siksi onkin päätetty helpottaa aivojamme laittamalla ne joka kuukausi tuohon ekalle sivulle listaan näkyviin Juu, kai niitä leffoja vielä joskus jaksaa katsella, mutta mä en kyllä vieläkään oikein siihen kykene, ainakaan kovin usein. Ja poika on jo kohta 11 kk. Mutta se voi johtua siitäkin, että olen niin iltauninen ihan luonnostaankin, ja kun vauva välillä edelleen kitisee öisin ja herää aamulla kuitenkin aina 6-7 aikaan, ei tee mieli kovin valvoa.

Mitäs muuta täällä oli juteltu...syömisharjotteluista ainakin oli jotain. Ekille ei kans oikein uppoa kovin isot palat. Tai uppoaa sillä tavalla, että se saa itse laittaa suuhunsa leipää, rinkeliä tai omenaa tms. Tai jos antaa palasen banaania yksi kerrallan tai marjoja jne. Mutta ei sellaset perus 8kk-valmissoseet oikein kelpaa, ne pikkuvauvan mössöt vaan menee ja noi HPM:n mainitsemat hedelmäiset palat ja kauraherkut ym. EKi ei kans puhu vielä mitään. Nyt se seisoskelee jo kivasti tukea vasten yhdellä kädelläkin, muttei vielä ilman tukea. Meillä aukeaa uimahalli remontin jälkeen tässä syksyn aikana, ja odottelen kovasti, josko siellä alkais myös tällaselle noin vuoden ikäselle vauvauintia. Nyt me käydään vaan muskarissa ja srk:n vauvakerhossa.

Uutta porukkaa tosiaan taitaa olla mahdollisesti tulossa odotus-pinon puolelta. Kunhan sieltä ehtivät vauvan kanssa elämisen alkuhärdellin jälkeen. Ja tosiaan jokunen pitkään kuumeillut on myös plussannut. Tosi mahtavaa!

 

Kyllä meidän joukkoon mahtuu kaie ja muutkin!! Kvartti oli aikoinaan viisas perustaessaan l"ähes kolmekymppiset ekakertalaiset" -pinon. Itsekin etsin silloin just sellaista, koska, no, onhan ne ajatukset ja jutut vähän eri tasolla 18-kesäisellä ja kolmekymppisellä... Lisäks tuo "ekakertalainen" oli mulle iso kriteeri, kun tuntu että noissa kuukausipinoissa oli niin kokeneita muksunpykääjiä suurin osa, että niille monet asiat oli itsestäänselvyyksiä - toisin kun meille ekoille odottajille.

Tuolta odottelijoista alkaakin nyt tuleen mulle "tuntemattomia" ihmisiä. Salmis tais olla viimeisiä joiden kanssa jotain osuttiin samaan pinoon odottelemaan. Niin se aika vaan on mennyt!! Mutta kiva lukea uusien äitien kirjoituksia ja muistella samalla sitä omaa aikaa pikkuvauvan kanssa

 

Nyt mä yritän taas vähän kirjoitella, jos tuo poju malttaisi nyt vaan hieman nukkua niin pystyisi keskittymään

Tervetuloa joukkoon Kaie! Ja älä tosiaan huoli siitä, ettet pääse heti kärryille meistä. En minäkään muista juuri mitään, mutta tuo pinon alun listaus tosiaan helpottaa kummasti! Ja mulla ainaskin nykyään on kaikki uuden oppiminen vaikeaa ja muistakaan en oikeasti mitään, eli kaipa nuo huonosti nukutut yöt kuukausien saatossa on vaan tehnyt tehtävänsä

Sashalla on oikein reipas pieni poika! Ja niin suloinen, kun livenä ollaan nähty :heart: Toivottavasti tulee noista tutkimuksista hyviä uutisia!

Kvartille onnittelut uudelleen löytyneistä unista Harmi, että sait flunssan sieltä häistä. Eihän vain ole Helmiin tarttunut? Pikaista paranemista sinne!

HPM:lle kanssa pikaista paranemista flunssasta! Ja tsemppiä tulevaan toimenpiteeseen sinullekin, ollaan vaan molemmat optimistisia, että hyvin ne menevät. Koska sulla tuo toimenpide on tiedossa? Voi olla että missasin sen... ( sama pää kesät talvet )

Saikullakin on tiedossa operaatio sairaalassa. Huh huh, että tähän meidän pinoon onkin sattunut paljon kaikkea. Tai sitten se on vaan tää meidän kypsempi ikä :snotty: Kovasti surettaa myös se teidän koira

Onpa Hazelilla rankkoja öitä! Siinä on perheellä jaksamista, huh. Ettei olisi taustalla jotain allergiaa, kun oikein itkee öisin oikein kunnolla? Sellainen jotenkin tulisi mieleen.

Meillä on lenssut nyt jo voiton puolella koko porukalla ja tänään iltapäivällä mennäänkin taas sinne muskariin. Kiva juttu, kun viime viikolla jäi muskari ja jumppa väliin. Yötkin on palautunut siihen, et syödään 1-2 kertaa ja ehtii siinä tulla jo vähän pidempikin unipätkä, kun tuon lenssun aikana Nuutti tarvitsi maitoa parin tunnin välein, tietty varmaan oli kipeä olo ja kurkussakin ehkä tuntui pahalta. Mut nyt taas arvostaa enemmän tällaista normaalimpaa yötä Nuutti on muuten nyt alkanut nukkumaan sellaista 9 tunnin yöunta, ja päivisin nukkuu kolmet 30-45 minuutin päiväunet. Miten ihmeessä tuollainen pieni mies voi tuolla unimäärällä pärjätä?!? No, kai se vaan voi, mutta kun mä tarvitsisin itsekin tuon verran unta. Onneks olen kuullut, että unimäärä saattaa vielä kasvaakin eli sitä odotellessa

Lääkärissä kävin viime perjantaina, ja nyt olen sitten leikkausjonossa. Kiireellisyysluokaksi laitettiin 8-30 päivää, mutta kuulemma todellisuudessa leikkaus olisi 1-2 kk sisällä. Nyt sitten vaan odotellaan kutsua sairaalaan. Vähän kyllä pelottaa, että päättyyköhän tämä imetys tähän sitten. En haluaisi vielä lopettaa, vaan tähtään tuonne jonnekin vuoden ikään, jos vaan sujuu. Mutta tuo operaatio saattaa kyllä tuottaa ongelmia, kun ainakin jonkin aikaa nukutuksen vuoksi ei imettää voi. Toki otan pumpun mukaan matkaan, mutta voihan se olla, ettei siinä jaksa alkaa pumpata, kun on heräilemässä nukutuksesta ja pää on täynnä lääkkeitä. No, se jää nähtäväksi.

Sellasta tällä kertaa, palataan taas!

 

Tervetuloa Kaie! Minäkin aina kelaan tuonne alkuun ja katson, että mikä olikaan lapsen ikä, kun luen pinoa. Ei kai näitä voi muistaa, ainakaan näillä yöunilla

Vetku: ai teillä on sitten yhtä temperamenttinen tapaus kuin meillä, ettei tassuttelu tehoa... Meillä viimeks neuvolassa täti ehdotteli sitä tassu-unikoulua ja sanoi, että yleensä sitten se aika, jonka rauhoittuminen kestää, lyhenee joka ilta. Kerroin sitten, että meillä ei lyhentynyt, kun noin 5 iltaa sitä jatkoin. Aikaa rauhoittumiseen meni aluks 30 min., mutta sitten meni vikoina iltoina tunti, eli oisko ollut vaan väsymyksen asteesta kiinni. Täti sitten vaan kommentoi, että eikös teidän tyttö ole ollut alusta asti aika temperamenttinen ja toiset vauvat vaan tyytyy paremmin siihen, että tissiä ei tule ja tassutellaan vaan uneen.

Niisku: Ei meillä muuten huudeta yöllä (eikä päivällä), jos vaan tissibaari on auki Eli ei siinä varmaan mitään allergiaa tms. onneksi ole. Kyse on vaan siitä, että jos vaikka isä yrittää nukuttaa, niin kun tissitys ei luonnollisesti onnistu, niin sit vaan itketään uneen. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Siksi en ole raaskinut tissittelyä lopettaa, vaikka yöllä se väsyttää. Mutta oli meillä tässä yksi yö, että herättiin vaan 2 kertaa, hip hei !!! Eikä tuo aina niin väsyttävää ole, lähinnä vaan välillä harmittaa se, että mitäs jos mulla on menoa tai joudun vaikka sairaalaan tms. niin vauveli on kykenemätön nukahtamaan muuten kuin huutamalla ittensä väsyksiin.

Äh, meillä herättiin.

 

Hejsan taas! Ei oo paljoa ehtinyt kirjotella mutta nyt onnistuin saamaan semmoisen imetysasennon, että toisella kädellä saan naputeltua

Tänne kuuluu hyvää, ja huonoa. Imetys stressaa ihan tajuttomasti. Pojan paino nousee, ei nouse (juostaan kontrolleissa), taas nousee jne. Mennään aika alakäyrillä, nyt 2 kk lääkärineuvolassa painoo oli n.4300 grammaa joten hoikka tuo on (pituutta 57,5 cm). Maidontuotanto ei ole turhan runsasta ja herumisen hitauden takia poika on nyt keksinyt ruveta kiukutteleenkin... huh huh. Hyvää taas se, että on nukkunut jopa 5-7 tuntia putkeen viimeisinä öinä.

Tervetuloa Kale! Aika samanikäinen lapsi sinulla! Saitteko te sen virurokotteen (noro, rota vai mikä se olikaan...?), miten sun vauva selvis siitä? Me saatiin toissapäivänä ja
eilinen oli yhtä huutoa ja ulostamista, meni itkuksi molemmille lopulta...

Käytiin tänään semmosessa seurakunnan äiti-lapsikerhossa, oli kyllä kiva nähdä muitakin, tuntuu että pää hajoaa tänne neljän seinän sisälle vauvan kanssa. Liikkumaankaan en pääse kun tulin kodin rappusista pää edellä (ja vauva sylissä) alas -> tikattu haava jalassa nyt. Jumaliste miten säikähdin, onneks ei käyny vauvalle mitään. Mies tuli just samalla hetkellä ja ihmetteli kun koko alakerta oli veressä

Jännä et siel kerhossa oli 99% tyttöjä ja vaan pari poikaa. Oli onneks yks isäkin siellä

Kaunis ja lämmin syksy, oltiin taas vkl purjehtimassa ja varmaan ens vkl mennään kans. Joonas tykkää kamalasti ja nukkuu raikkaassa meri-ilmassa tosi hyvin

Mites teillä on isien kanssa mennyt? Osallistuuko isät hoitamiseen, osaavatko hoitaa? Meillä isä oli 5 viikkoa ekaks lomalla ja meni tsi hyvin vauvan kans. Nyt 5 viikkoo jo töissä ja sen kyllä huomaa! Joonas ei meinaa rauhottua isälle enää ollenkaan, eikä isällä oo mitään tuntumaa enään...illallakin tarjoais vaan vastiketta hirveet määrät kun ei osaa nukuttaa vauvaa muuten. Muuten kyllä huolehtii ja leikkii pojan kans kun se on hyvällä tuulella ja saan ite rauhaa

Ootteks muuten osallistuneet noihin kaikenmaailman vaippakerhoihin?? Nyt on postissa ryuvennut tuleen näytteitäja pakkauksia ja mainoksia...

 

Niisku: ens viikolla on mun vuoro.

iiris: meillä kerättiin Liberon merkkejä sen verran saatiin niillä leikkimatto. Myöhemmin otin vielä jarrusukat. Kyllä mulla nyttenkin niitä merkkejä tuolla on, mutta en mä niitä enää aktiivisesti keräile. Ja hui sun onnettomuuttas!! Onneks ei käynyt pahemmin! Mistäpäin sä muuten olet? (en muista ootko jo maininnut). Vois seuraava pinon perustaja päivitellä taas noita tietoja ja lisäillä uusia.

 

Hui kauhea iiris!! Onneksi ei käynyt mitään! Meilläkin on portaat kotona ja olen monesti miettinyt että mitä kävis jos väsymyksessäni kompuroisin portaissa. Tai ei 'mitä kävis', vaan 'kuinka huonosti' kävis.. Voiko sieltä tosiaan tulla alas vauva sylissä ilman, että lapselle käy mitään?! Huhhuh.

Me saatiin kanssa se rotavorusrokote viime viikolla. Mä en huomannut mitään eroa missään, mutta meillä nyt on muutenkin vaippa yleensä kuin ydinräjähdyksen jäljiltä.

Mä oon just miettinyt noita kerhoja, että joko sitä niihin uskaltais tai viitsis mennä, onko tyttö vielä liian pieni. Vähän alkaa mullakin seinät kaatua päälle. JA mies ei _jostain_syystä_ ole niin järin kiinnostunut jokaisesta kakkavaipasta tai päivällä nukuttujen minuuttien määrästä, vaikka muuten toki kiinnostusta riittää.

..mistä päästiin jouhevasti isiin: meillä kävi vähän samalla tavalla: ensin isä oli kotona, sitten lähti kahden viikon reissuun mitä edelsi pitkät työpäivät ja -illat, ja sen jälkeen jotenkin tuntui että isän piti opetella tytön tavat uudestaan. Mitä ei helpottanut jälleen pitkät työpäivät ja muut iltamenot. Me otettiin ihan yhteen asian tiimoilta, mutta luulen että meidän eka kriisi lapsen syntymän jälkeen on nyt ohitettu ja tässä koitetaan nyt puolin ja toisin sopeutua vauvaperheen arkeen. Ja siihen faktaan että koko ajan väsyttää, molempia.

Ja joo, postista tosiaan tulee vaikka mitä! Miten ne ehtiikin?

 

HPM: asutaan Turun naapurikunnassa Kaarinassa!

Kaie: niinpä, kyllä se taitaa isille olla kuitenkin aika kriisi kun sitten palaavatkin töihin ja joutuvat elämään tavallaan "entisen" ja "nykyisen" elämäntilanteen välimaastossa ja opetteleen kaiken uudestaan. Näköjään meille ensikertalaisille äideillekin se tulee jotenkin paljon paremmin luonnostaan, hassua vaan. Ja luulenpa että isälle pienen vauvan kanssa leikkiminen ei ole niin antoisaa kun sitten yli puolivuotiaan. Minäkin jouduin pitämään puhuttelun miehelle kun pitkän työpäivän ja pyörälenkin jälkeen vauvan ollessa hyvällä tuulella hän lykkäsi sen sohvalle ja avasi koneen...sanoin että kun vauva on hyvällä tuulella ja vastaanottava niin sillon pitää sen kanssa leikkiä eikä sysätä syrjään No, meni puhuttelu perille ja nyt kyllä leikittää niin pirusti. Olen myöskin joka ilta antanut/pakottanut hänet nukuttamaan pojan jotta säilyisi se tunne...useimmiten kuitenkin poika nukahtaa lopulta vain äidin syliin kun isä ei vaan kertakaikkiaan osaa lukea niitä eleitä. No ehkä paremmin kun poika kasvaa.

Ja joo, kai sekin on äidinvaisto ettei pojalle tosiaan tapahtunut mitään. Kannoin siinä vauvaa sylissä niin että molemmat kädet oli sen ympärillä ja jotenkin otin sitten kyljellä sen kaatumisen tai jotain (en oikeen muista kun menin aika shokkiin siitä), pojalla ei ees tärähtänyt pää. Se päästi pari parkua, säikähti reppana, ja sitten lopetti samantien ja oli ihan hyväntuulisena sitten taas. Vein sen sängylle ja paniikissa sitten vasta tajusin että mulla on jalka auki ja verta joka paikassa...huh huh. Noihin rappusiin tulee nyt kunnon liukuesteet (nyt niissä on vaan semmoset nauhat).


Täällä on tapahtunut jotain omituista, poika nukkuu täyspitkiä yöunia, 22-23 alkaen jopa kuuteen, noh kai se on vain joku hetkellinen härö. En ole viitsinyt herätellä häntä syömään yöllä vaan olen tyhjentänyt rinnat pumpulla, varmasti rytmi taas muuttuu. Päivällä huomaan että parhaiten menee kun on selkeä päiväuni-syöminen-leikkiminen rytmi. Heti jos lähdetään johonkin kesken rytmin (ja nukahtaa esim. auton istuimeen tai vaunuihin) niin alkaa meneen huonompaa kohti ja illalla on jo täys kaaos. Jännä että noin pieni jo tajuaa jotain, poika on selvästi hyväntuulisempi ja voi paremmin kun mennään tälleen säänöllisesti

Myrna toivotaan parasta että olisi (vain) migreeniä (tiedän kyllä ettei migreenikään mikään helppo sairaus ole). Tietty on hyvä selvittää kaikki mahdollisuudet ja nykyään noi menetelmät (just esim. toi mri) on kyllä tosi hyvät!

Mukavaa viikonloppua! Kauniit säät ja me lähdetään purjehtiin

 

Myrna: Onneks noihin molempiin on kuitenkin lääkitykset olemassa. Itse en henk koht tiedä kumpi ois pahempi, epilepsia vai migreeni. Olen joutunut elämään rajun migreenin lähellä koko elämäni ja sen on mulle yks kauheimmista taudeista mitä on. Onneks nykyään lääkkeetkin vähän eri kun aikoinaan. Itselläni ei onneksi sitä ole.
Toivotaan parasta teille sinne - mitä se sit ikinä onkaan.

Naputteletko muuten iirikselle pojan nimenkin tuonne, Joonas.

En nyt millään jaksa naputella enempää, kun koitan leikkiä tietokoneen kanssa. Haettiin vihdoin uus vekotin ja on ollut tässä kädet täynnä kaikenmoisia ohjelman asennuksia ja tiedostojen siirtoa. Mutta nyt kelpaa taas käyttää \o/

 

Kiva, että Kvartin hääreissu meni hyvin. Ja onneksi ette joutuneet tekemään sen lähempää tuttavuutta hirvien kanssa. Nyt alkaa taas olla se aika... Toivottavasti tuo silmätulehdus ei enää uusiudu.

Tervetuloa Kaie joukkoomme

Iiris, kiva, että teidän perhekerhossa on yksi isäkin Mun miestäni ei saisi millään muotoa mihinkään Niksun harrastuksiin yksin. No, ehkä vauvauintiin, kun siellä on muitakin isiä. Minä olen Pampersin ja Liberon vaippakerhoissa mukana. 6kk iässä Liberolta tuli vaippoja ja lelu, ihan kiva semmoinen yllätys. Liberon merkkejä on meilläkin, kertaakaan tosin en ole niitä lähettänyt. Ja onneksi Iiris, teillä ei käynyt vauvan kanssa pahemmin. Ja toivotaan, että pitkät yöunet jatkuvat

Ollaan koko perhe flunssassa. Onneksi Niksulla on enää räkätauti jäljellä, mutta sitä limaa on ihan hillittömästi. Aivastuksen mukana tulee ihan verta nenästä. En uskalla ollenkaa imaista räkää, vaikka pojan on hankala hengittää nenän kautta. Toivottavasti kurkku ei kipeydy, kun pitää suun kautta hengitellä.

Ja isistä: minun mieheni on kotosalla. On ollut jo kolmisen kuukautta kotona loman, työttömyyden ja sitten opiskelujen takia. Etsii töitä, mutta eip näinä aikoina löydy. Riitoja meillä onkin ollut, kun kumpikin ollaan täällä kotona, mutta minä olen kuitenkin koko ajan Niksun kanssa. Nyt on mennyt paremmin, kun mies ottaa vastuuta vauvasta. Ärsyttää vaan se, että minä olen automaattisesti se, joka hoitaa aamuhommat :/ Oikeastaan toivoisin jo, että jompikumpi pääsisi töihin. Tekis hyvää parisuhteellekin.

Myrna, onneksi ei ollut epilepsiaa!!!

Mekin oltiin keskussairaalassa kuulemassa tutkimusten tulokset ja kaikki on kunnossa :heart: Ei siis enää käyntejä munuaispolille!!!

 

Maanantaita kaikille!

Menipä päivä taas nopeasti jo iltapäivään, kun oltiin kerhossa pari tuntia! Eki viihtyy tosi hyvin kun on uusia leluja ja vähän vauvaseuraa lattialla

Liberokerhossa ollaan mekin. Olen jo tilannu yhden cd-levyn sieltä lahjaksi, merkkien keräämispalkintona siis. Siinä on hassua vauvamusiikkia, joka saa hymyn pojan huulille aina kun laitan soimaan.

Isä osallistuu ihan kivasti nykyään vauvanhoitoon, sillon kun on kotona. On vaan aika paljon työmatkoja, ja niissä menee sitten joko iltamyöhään tai sitten on pois kotoa yötä sillon tällön. Alkuun sai vähän muistutella, että vois ottaa sitä hoitovastuuta oma-alotteisestikin kotona ollessa, mutta nyt sujuu jo aika kivasti. Tosin mulla on sellanen olo vieläkin, että mun täytyy aina huolehtia, että Eki saa ruokaa suunnilleen ajallaan ja pääsee päiväunillekin suurin piirtein päivärytminsä mukaan. Jos sitten olen (pari kertaa ollut ) pitempään poissa kotoa, tahtoo ne ruokarytmit ainakin mennä ihan miten sattuu. Mutta eipä kai se niin vaarallista ole (vaikka vähän ärsyttääkin välillä :/ ) Ei miehillä taida olla aina niin maalaisjärkeä näissä jutuissa, että osais aina vähän soveltaa tilanteen mukaan syöttämiset ja nukuttamiset. Mutta pitää muistaa antaa miestenkin yrittää, ja koittaa itse olla liikaa neuvomatta tai ainakin arvostelematta turhaan (joo, se on välillä kamalan vaikeaa ), että saa sitä apua jatkossakin.

Johan tähän pinoon tosiaan on murhetta mahtunut, kaikenmoisia sairaalatutkimuksia ja muuta. Myrnalla viimeksi. Jokohan nyt alkais paremmat ajat kaikilla. Toivotaan niin! Sasha ainakin toi jo hyviä uutisia, joten toivotaan lisää sellaisia jatkoksi eikä enää mitään ikävää.

 

Here we are, Saikku

 

Nyt vielä tännekin niille jotka ei Facebookkaa eli hengissä ollaan ja hienosti, sillä TAYSissa oli täysin sotkettu taas asiat eikä meikä päässyt kun magneettikuviin. Eli punktio jäi tekemättä tällä kertaa.

Ja iloinen uutinen: meille tulee toinen vauva!!! Meinaan nelijalkanen Pikkunen koiranpentu lauantaina :heart:

Ja sit sitä asiaa: mä oon niin pihalla tällä hetkellä ton pojan aivoituksista!! Onks tää joku kehitykseen kuuluva kausi? Ootteks te muut mammat huomanneet tämmöistä 1-v tienoilla? Tuntuu etten tunne lastani enää ollenkaan :headwall: En enää tiedä milloin se on väsynyt; vaikka kuinka vaikuttais väsyneeltä, se saa hirveän duracell-pupu kohtauksen sängyssä ja voi olla hereillä vielä kaksikin tuntia sen jälkeen (nostan pois sängystä jos ei oo väsynyt, meillä sänky on nukkumista eikä leikkimistä varten), se kiukuttelee ja roikkuu puntissa, saa raivareita jos kaikki ei tapahdu niinku hän haluaa, ei suostu syömään jos ei saa muroja tai vastaavaa (ja mä siis en anna sille, vaan sit lähdetään pöydästä pois jos ruoka ei maistu) tai vastaavasti syö 2 lusikallista ja saa kauheen raivarin. Jne jne. Sen tiedän että varsinkin tuo ruokakiukuttelu kuuluu oman tahdon lisääntymiseen ja halusta kontrolloida itse, mutta välillä menee hermo kun menee purkkikaupalla ruokaa hukkaan. Oon oikeesti välillä ihan helisemässä. Ja mä en kuitenkaan anna sille periks, eli jos haluaa jotain mitä ei voi saada niin ei se sitä sitten saakaan.

Kai se kokeilee nyt mikä hänen asemansa on tässä perheessä, mutta kauanko sitä oikein pitää kokeilla :/

Ja kovapäinen jätkä se on! Jos hän esimerkiksi haluaa että äiti imurois (se menee siivouskomerolle, avaa oven ja hakee äitin), mutta äiti ei nyt imuroi niin, se saa varmaan 20 eri raivarit siitä asiasta. Raivarin jälkeen se voi hetken touhuta omiaan, sit se hakee taas että nyt imuroidaan ja sama toistuu. Uudestaan ja uudestaan.

Hohhoijaa. Että varautukaa, siellä perässä tulijat :kieh:

 

Heippa!
Mä olen taas jotain sekoillut ja silleen mut nyt ehdin kirjoitteleenkin (toivottavasti)
Kiitos vaan kaikille osanotoista mutta ei mua peloita tuo leikkaus. Mä olen vähän sitä mieltä että kaikki ylimääräinen joutaa poistaa. Ja toi munasarja ei todennäköisesti ole toiminut enää moneen vuoteen joten parempi että poistavat senkin kuin että sit tulee jotain syöpää tai muuta sit siihen.... Meillä kun Saanakin ilmoitti tulostaan kuukauden yrittämisen jälkeen joten en usko että vaikka poistaisivatkin tuon toisen munasarjan että se välttämättä yhtään toisen tekoon vaikuttaisi. Tiedä häntä mutta sillä mennään mitä saa...

Meillä isi osallistuu kotona hoitoon tosi hyvin, silloin kun on kotona. Nytkin taas 3 viikkoa saksan reissussa...huoh! no minkäs näille voi! Mutta aika nihkeetä on mennä mihinkään kahdestaan Saanan kanssa et aina mä joudun sanoon et ota Saana mukaan..... :/ Sais vähän oma-aloitteisempi olla noissa jutuissa mutta jospa se taas kun arki normalisoituu niin paremmin onnistuisi.

Meilläkin on noita omapäisyyskohtauksia. Saana saa aina väsyneenä hirveet raivarit jos jotian kieltää minkä se haluais! JA sit se tuo kirjaa mukanaan kun on jo oppinut ottamaan kirjahyllystä omia kirjojaan et mitä pitäs lukee... sit jos et just silloin kerkiäiskään lukeen et on jotain kesken niin voi sitä kiukkua... monesti äiti keskeyttää tekemisensä jos vaan voi ja sit luetaan hetki. Taas on tyttö iloinen ja jatkaa touhujaan.

Meilläkin on tuota ruokakiukuttelut tullut vähän ja mä teen aina puurot veteen siksi että laitan sit välipalaksi jugurtin kanssa sitä samaa puuroa tai sit jos jää paljon niin lämmitön illalla uudestaan. Mä en viitsi heittää hukkaan ruokaa. No meillä tietty koirat söis kaikki Saanan jämät mut ärsyttää kun jatkuvasti sais heittää koirille. Et samaa ruokaa syödään niin pitkään et se on loppu. Toivottavasti oppii tästä jotain

 

Äläpä Saikku huoli - me ollaan jokainen käyty aivan väärissä pinoissa joskus, kiitos tämän äitiyden aiheuttaman...öh...muistinheikkenemisen. Siitä tulikin mieleen, mitä kaikkea tyhmää ootte tehnyt äitiyden väsyttämänä? Kuten klassiset "kaataneet keitosta veden pois kuin perunoista" jne.

Mulla on semmonen hauska tapaus tosta 5kk vaiheilta (tulee aina päällimmäisenä mieleen), kun päästiin oikein ravintolaan syömään iskän kanssa kahdestaan ja mä sit menin ja tilasin naudan VÄLILIHAKYLJYSTÄ!!! :headwall: :headwall:

 

HPM, onnea uudesta koirulista! Laita sit heti feissariin kuvia niin pääsen kattelemaan vauvaa :heart: Ja jaksamista voimakastahtoisen pikkumiehen kanssa!

Me oltiin eilen Cirque du Soleil:ssa, oli IHAN MAHTAVA! Jos jollain on mahdollisuus mennä niin voin kyllä lämpimästi suositella, oli upea show! Kädet ihan kipeinä taputtamisesta vieläkin ja kun trapetsitaiteilijat esiintyi niin mua alkoi pyörryttää ja huomasin etten oo muistanut hengittää

Mummo oli hoitamassa Helmiä ja tyttö oli sitten itkenyt neljästä tunnista 2,5 :/ Oli raukka ryöminyt huoneesta toiseen nyyhkyttäen ja etsinyt meitä... Ja kun Mummo yritti ottaa syliin ja rauhoitella niin huuto oli vaan yltynyt, eikä ollut koko aikana katsonutkaan Mummoa. Oli sitten kuitenkin nukahtanut viimein ja kun tultiin kotiin niin tyttö nukkui ihan rauhassa. Ehkä ensi kerralla sitten vähän paremmin, pitää vissiin vähän harjoitella lyhyitä aikoja.

Isi osallistuu meillä kyllä ihan täysipainoisesti Helmin hoitoon. Melkein yhtä paljon varmaan hoidetaan, kun mä hoidan päivät, illat menee aikalailla tasan ja viikonloppuisin mies sitten tekee kyllä selkeästi mua enemmän. Ja jos ei nukahda tissille niin sitten nukutuspuuhat on yleensä isin hommia. Nyt on ihanaa kun noita kiinteitä ruokiakin menee jo sen verran ettei ihan koko aikaa tarvitse tissiä olla tarjoamassa (ei siis edelleenkään mene korvike alas..). Pääsen itsekin välillä tekemään jotain muuta, vaikka yleensä kyllä puuhaillaan koko tiimi yhdessä. Viime sunnuntaina kävin miehen vanhempien mökillä sienessä ja tänään taas ollaan lähdössä maalle ja odotan innolla josko meidänkin maalta suppilovahveroita löytyisi! Muita sieniä en uskalla kerätä kun en tunne. Tai no kanttarelleja joo mutta niiden aika taitaa olla tältä vuodelta ohi.

Mulle ei tuu mitään väsymyshölmöilyjä nyt mieleen, mutta yhdessä vaiheessa (kun asuin vielä yksin enkä voi siis ainakaan lasta syyttää...) löysin monesti töistä kotiin tullessani maidon ruokakaapista ja kaakaojauheen jääkaapista. En ymmärrä miksi aamuruokia siivotessa laitoin ne aina vääriin kaappeihin! Nykyään juon kahvia Jonka paketti on muuten myös joskus ollut vahingossa jääkaapissa.

Mä kyllä muuten heitän ihan surutta ruuat roskiin jos ei maistu. Mua on itseä pakotettu pienenä syömään esim. samaa kalakeittoa monta päivää ja oon päättänyt jo ajat sitten että en kyllä itse pakota ketään. Tässä vaiheessa toi nyt ei tietenkään ole mitään varsinaista kiukuttelua vaan ei vaan aina ruoka maistu samalla tavalla. En kuitenkaan mitään ylimääräisiä välipaloja aio isompanakaan Helmille tarjota vaan saa sitten odottaa seuraavaa ruoka-aikaa, mutta lautasella ollutta ruokaa ei meillä uudelleen lämmitetä.

 

Heipparallaa!

Mä käyn niin harvoin täällä sivuilla nykyään että mut voi varmaan poistaa kirjoittelijoiden listalta
Kovasti terveisiä kaikille jotka muistaa



t. salmis ja poika pian 4kk