nöyrimmin pyydän auttakaa. ei ole ketään joka auttaisi

aloitin nyt syksyllä opinnot, jotka eivät ole sujuneet suunnitelmieni mukaan. en pidä alasta ja olen sairastellut paljon. en saa nukuttua enkä syötyä. murehdin kaikkea mahdollista kunnes sairastuin pahemmin ja olen ollut paljon poissa koulusta. ahmin ruokaa, oksentelen ja lenkkeilen paljon. tänään olen oksentanut jo kymmenen kertaa. en ole uskaltanut kertoa tästä, koska en halua terapiaan. olen laihtunut useita kiloja, vaatteet tippuvat päältä ja palelee koko ajan. itkettää enkä jaksa enää.

 

Mitäpä tuossa pitäisi auttaa, sinuako?

 

Miksi et halua terapiaan? Missä opiskelet? Koulun kautta voi olla mahdollisuus tavalllista edullisempaan terveydenhuoltoon, mukaanlukien terapiakäynnit. Onko tämä sinulle uutta, vai onko ennestään syömishäiriötaustaa?

 

[QUOTE="mymmeli";27319917] en ole uskaltanut kertoa tästä, koska en halua terapiaan. [/QUOTE]

No taikasauvallako se korjaantuu?

Käy nyt ainakin jossain juttelemassa, ei Kela terapiaa enää nykypäivänä kustanna, saat kivat toimivat lääkkeet ja muistat sit syödä ne kans.

Syksy tekee tuollaisen olon, ei kai siinä mikään auta.

 

Mene opiskelijaterveydenhuoltoon ja kerro tuo mitä äsken.

 

Miksi et halua terapiaan?
Mun on vaikea keksiä keinoa, jolla auttaa. On ihmisiä, jotka ovat kouluttautuneet auttamaan ihmisisiä, joilla on ongelmia. Miksi et halua heidän auttavan? Ei täällä kukaan osaa sen paremmin auttaa, vaikka haluaisikin. Voidaan toivoa sulle voimia ja parempaa huomista, mutta käytännössä se on sulle laiha lohtu.

Ne opinnot ei varmaan ole sun ongelmien lähtökohta, mutta ei asiaa autakaan, jos et koe sitäkään mielekkääksi.

Jos et halua ammattilaisilta apua, sinun pitäisi itse saada analysoitua pahan olosi syyt ja se, miten pääset siitä suosta pois.

 

Miksi et halua terapiaan? Missä opiskelet? Koulun kautta voi olla mahdollisuus tavalllista edullisempaan terveydenhuoltoon, mukaanlukien terapiakäynnit. Onko tämä sinulle uutta, vai onko ennestään syömishäiriötaustaa?

yliopistossa. minulla on aiemminkin ollut syömishäiriöoireita mutta ei koskaan näin pahoja.

 

Miksi teet asiasta itsellesi ongelman? Ilmoittaudu seuraavaksi lukukaudeksi poissaolevaksi ja tee jotain hyödyllistä. Esim. töitä...

 

Miksi et halua terapiaan?
Mun on vaikea keksiä keinoa, jolla auttaa. On ihmisiä, jotka ovat kouluttautuneet auttamaan ihmisisiä, joilla on ongelmia. Miksi et halua heidän auttavan? Ei täällä kukaan osaa sen paremmin auttaa, vaikka haluaisikin. Voidaan toivoa sulle voimia ja parempaa huomista, mutta käytännössä se on sulle laiha lohtu.

Ne opinnot ei varmaan ole sun ongelmien lähtökohta, mutta ei asiaa autakaan, jos et koe sitäkään mielekkääksi.

Jos et halua ammattilaisilta apua, sinun pitäisi itse saada analysoitua pahan olosi syyt ja se, miten pääset siitä suosta pois.

en halua olla ongelma nuori aikuinen. en myöskään halua jakaa asioita vieraiden ihmisten kanssa.

 

YTHS. Menet ensin terkkarin juttusille. Se ohjaa sut eteenpäin. Ei se ehkä helpolta tunnu, mutta fiksuna ihmisenä tiedät, että jotain on tehtävä ja tarvitset apua. Sun pitää ottaa itseäsi niskasta kiinni ja hakea apua sieltä, mistä sitä on saatavissa.

 

Tarvitset apua. Minäkin olen sitä mieltä, että vaikka kuinka pelottaisi, sinun pitää mennä koulusi terveydenhoitajalle kertomaan pahasta olostasi. Ilman avun hakemista tilanteesi vain pahenee. Sinun pitää itse ottaa ensimmäinen askel ja sen jälkeen kaikki se apu vastaan, mitä sinulle tarjotaan.

 

[QUOTE="mymmeli";27319974]en halua olla ongelma nuori aikuinen. en myöskään halua jakaa asioita vieraiden ihmisten kanssa.[/QUOTE]

Vieraita ihmisiä mekin ollaan. Etkä voi lakata olemasta ongelmista kärsivä ihminen, jos et pysty kenellekään myöntämään, että ongelmia on. Jokaisella on omat ongelmansa. Toisilla ne on sen verran suuria, että tarvitsee ammattilaisen apua. Ei se tee ihmisestä huonompaa, että ottaa sen avun vastaan. Päin vastoin. Se olisi mun mielestä tässä tilanteessa kypsän ihmisen liike. Sä pystyt siihen.

 

"Ei ole ketään joka auttaisi." No pöh. Ei tietenkään ole jos et kerran kerro tilanteestasi kenellekään oikeassa elämässä. Jos et omalle lähipiirille uskalla kertoa niin sitten jollekin ammattiauttajalle. Varmaan tajuat itsekin ettei jonkun nettipalstan kautta kukaan sua voi auttaa,paitsi potkimalla takapuoleen että haet itselles apua.

 

Kultaseni rakkaani, jos yhtään helpottaa, niin itselläni oli samansuuntaista ongelmaa, kun olin vähän päälle kakskymppinen.
Meni ohi aikanaan. Opin ajattelemaan toisella tavalla ja tilanne muuttui tasan päinvastaiseen.
Voi kuulostaa typerältä, mutta ajatteleppa kaikkia hyviä asioita elämässäsi ja koeta olla kiitollinen niistä.
Kokeile, tuntuuko olo yhtään paremmalta. Jos tuntuu niin jatka siitä eteenpäin.
Voimia ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Sinulla on vaikka mitä ihanaa edessäsi.

 

No taikasauvallako se korjaantuu?

ei kai siinä mikään muu auta.

Nimenomaan, kannattaa vierailla hotlipsin sivuilla tai kaalimato.comissa.

 

[QUOTE="vieras";27320005]"Ei ole ketään joka auttaisi." No pöh. Ei tietenkään ole jos et kerran kerro tilanteestasi kenellekään oikeassa elämässä. Jos et omalle lähipiirille uskalla kertoa niin sitten jollekin ammattiauttajalle. Varmaan tajuat itsekin ettei jonkun nettipalstan kautta kukaan sua voi auttaa,paitsi potkimalla takapuoleen että haet itselles apua.[/QUOTE]

minulla ei ole lähipiiriä ei perhettä ei ystäviä. olen ihan yksin. puhuisin asiasta jos olisi joku esim poikaystävä mutta kun ei ole. koen tyydytystä siitä että olen todella laiha mutta tiedän ettei se ole terveellistä ja sen takia voin pahoin.

 

Eikö todella ketään? Vaikka ei perhettä, niin sukulaisia? Kai sinulla on välttämättä menneisyydessäsi edes ollut sinulle tärkeitä ihmisiä? Ei kai ne kaikki ole voineet poistua kuvioista. Miksi et ole yhteydessä keneenkään?

 

Eikö todella ketään? Vaikka ei perhettä, niin sukulaisia? Kai sinulla on välttämättä menneisyydessäsi edes ollut sinulle tärkeitä ihmisiä? Ei kai ne kaikki ole voineet poistua kuvioista. Miksi et ole yhteydessä keneenkään?

isä on kuollut, äiti on hoitokodissa, olen ainoa lapsi. en ole missään tekemisissä pienen sukuni kanssa. kaksi ystävää oli mutta katkaisivat välit.

 

Ihan yksin ei ole pakko selvitä. Hakeudu terveyskeskuksen psykologille esimerkiksi. Etsi nyt joku tuki ja turva itsellesi. Oletko alaikäinen, silloinhan koulussa on terveydenhoitaja juuri tällaista varten. Sinun pitää nyt päästä kertomaan tilanteestasi jollekin. Halaukset! Etsi rohkeasti apua!

 

YTHS:lle vaan rohkeasti! Itse sain sieltä terapiaa opiskelijahintaan, psykiatripalveluita ja myös lääkkeitä silloin kun niitä tarvin.

 

Olen vilpittömän pahoillani puolestasi.

Mutta etenkin, jos et pysty tukeutuaan lähipiiriin, tukeudu niihin, jotka työkseen auttavat.

Soita ensin vaikka auttavaan puhelimeen. Saat jutella jonkun kanssa nimettömästi. Siellä osataan ohjata sinua eteenpäin ja löytämään mielekkyyttä elämästä.

 

[QUOTE="mymmeli";27320165]isä on kuollut, äiti on hoitokodissa, olen ainoa lapsi. en ole missään tekemisissä pienen sukuni kanssa. kaksi ystävää oli mutta katkaisivat välit.[/QUOTE]

miksi ystäväsi katkaisivat välit?

miksi et vain lopeta sitä lenkkeilyä tai oksentamista, ei kukaan sua pakota sormia työntämään kurkkuun... jos et halua apua, niin sinun pitää vaan itse nyt heti päättää lopettaa tuo oravanpyörä. Ja tuo ei ole maailman vaikeimpia asioita päättää...

lopeta se koulu jos se tuollaisia tunteita aiheuttaa, tuskin tulet sen alan töitäkään tekemään. niin mikä pakko on hampaat irvessä opiskella loppuun ala mistä ei pidä??

minullakin on ollut bulimia ja ortorexia, tiedän kyllä mitä käyt läpi...

 

Hei, vaikka pääsisitkin yksin yli tästä, elämässä voi tulla tilanteita joihin saatat reagoida samalla tavalla. Vanhempana sen ymmärtää, että kaikilla on joskus vaikeaa ja asioista on hyvä jutella. Jos läheisiä ei ole voi käydä puhumassa jollekkin ulkopuoliselle. Se, että tarvitsee joskus apua ei tee kenestäkään epäonnistunutta. Olet nuori,ja on raskasta olla yksinäinen. Oletko käynyt koskaan missään kristillisessä seurakunnassa? Itse sain nuorena muutaman hyvän ystävän sitä kautta. Voimia ja iloa elämääsi!

 

Tiedäthän, että Jumala rakastaa sinua ja tahtoo auttaa. Hän tuntee sinut läpikotaisin ja Hänelle voit puhua rukouksessa kaikki.

 

miksi ystäväsi katkaisivat välit?

miksi et vain lopeta sitä lenkkeilyä tai oksentamista, ei kukaan sua pakota sormia työntämään kurkkuun... jos et halua apua, niin sinun pitää vaan itse nyt heti päättää lopettaa tuo oravanpyörä. Ja tuo ei ole maailman vaikeimpia asioita päättää...

lopeta se koulu jos se tuollaisia tunteita aiheuttaa, tuskin tulet sen alan töitäkään tekemään. niin mikä pakko on hampaat irvessä opiskella loppuun ala mistä ei pidä??

minullakin on ollut bulimia ja ortorexia, tiedän kyllä mitä käyt läpi...

he katkaisivat välit minuun kun lähdin opiskelemaan toiselle puolen suomea.
en yksinkertaisesti pysty lopettamaan koska ne ovat minulle kuin vanha-uusi ystävä, pakkomielle.