No nyt sitten näin.

Joo-o. joku aika sitten kyselin muiden perheolosuhteista, nyt taas ois muutama kommentti ehkä paikallaan.
Tänään oltiin jo eroamasssa, mies ei ymmärrä asemaansa perheenisänä ja kaikki vastuu on minulla. Kun taas penäsin muutosta, mies sanoi lähtevänsä mielummin ja minä toivotin hyvää matkaa ja kysyin koska lähdet. Parin tunnin kinastelun jälkeen kuitenkin sovittiin jonkinlaisesta muutoksesta mutta en usko että tilanne paranee lopullisesti. Onko taas muilla vastaavasta kokemuksia, meneekö umpiluiseen miehenkalloon järki kun pannaan todella kova kovaa vastaan? Lapsi siis on 1v2kk.

 

Oli ensin katsottava mitä olit aikaisemmin kirjoitellut... mulla tilanne on se että mies tekee normaalia päivätyötä, mutta kotiin tullessa hän menee joko nukkumaan tai sohvalle makaamaan ja tuijottamaan tv:tä. tätä jatkunut pitkän aikaa, vanhin lapseni on jo 5,5v. pahinta oli juuri 1-2 v välillä Nimitän sitä aikaa mielessäni lapsentekokriisiksi ja se onkin varmaan aika osuva ilmaus..
Olin ja olen edelleen kotona ja hoidan lähes poikkeuksetta kaikki kotityöt ja mies tekee jotain pientä silloin tällöin kun jaksaa ja kehuskelee tekemisillään sitten´muutaman viikon.

Asiasta Kriisiin... Lapsentulo mullistaa koko elämän. Se on tosiasia jota ei voi kiistää. Ne jotkat kuvittelevat, kuten minä että elämä jatkaa kulkuaan ihanana ja harmoonisena saavat aikamoisen pommin niskoilleen.

Koko elämähän meni uusiksi ja minusta tuntuu että miehet ovat hyvin hitaita muuttumaan kun kyseessä on elämäntavat, että jotain pitäisi tehdä eritavalla kuin ennen. Vaikeaa aikaa parisuhteelle ja ainoa lääke on puhuminen, puhuminen ja vieläkerran puhuminen. Vaikka se on vaikeaa niin vaivannäkö kannattaa oli päätös sitten mikä tahansa, kunhan epävarmuus loppuu. Miehille täytyy sanoa selvästi millä vesillä nyt liikutaan ja mitkä ovat rajat aivan kuten lapselle. Vaikeinta oli mielestäni päättää haluanko elää meidän suhteessa

Elämä on edelleen kotitöistä ja vastuu-alueista tappelua, mutta paljon nautittavampaa kun molemmat tiedämme missä mennään

Jos juttuseuraa kaipailet niin pistä privana tulemaan

 

Ongelmia meilläkin. Luulen, että riidoitta ei kukaan selviä.

Ilmeisesti lapsen syntymän aiheuttama muutos ei ole miehelle niin selkeä ja konkreettinen kuin äidille, joka on lähellä lastaan alusta asti. Minusta ainakin tuntuu, että mies ei välillä tajua lainkaan missä mennään,mutta olen ajatellut antaa hieman enemmän aikaa aina kun rupeaa pinna oikein pahasti palamaan. Eropaperit olen kuitenkin tilannut tuonne jemmaan vähän kuin pelotteeksi kun ei muu ole tehonnut...ja kyllä välillä olen ollut valmis ne
postittamaan oikeastikin.

Kai täytyy yrittää olla kärsivällinen ainakin tiettyyn rajaan asti?
Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle - ei tämä varmasti kenelläkään helppoa aikaa ole.

 

Tuota... En ole lukenut, mitä olet aiemmin kirjoittanut, mutta minulla särähti pahasti tuo, että miehesi ilmoitti mieluummin lähtevän kuin muuttavan asennettaan.

Minulle henkilökohtaisesti sanottuna tulkitsisin sen kyllä suoraan, että emme lasten kanssa olisi hänelle tärkeimpiä asioita elämässä. Joten harkitsisin erittäin vakavasti eri teitä.

Ei suhde voi toimia, jos ihmiset eivät pidä yhdessä perhettä ja kotia yllä. Näin ainakin itse ajattelen. Perhe ja koti ovat yhteinen yritys, sitä ei voi kaataa vain toisen niskaan, vaikka vain toinen puolisoista kävisi työssä.