No nyt mies sanoi sen ääneen mitä itse olen jo jonkin aikaa pähkäillyt

[eroko edessä]

Elikkä pitäisikö meidän erota, kun me ollaan kuin kommuuni. Ei käydä yhdessä kaupassa ja ei tehdä mitään yhdessä. Tottahan tuo on, mutta tuohon kaupassa käyntiin on sanottava se, että usein mies on päivät töissä ja ei se muutenkaan ole koskaan sinne kauppaan halunnut mennä, niin olen käynyt sitten muuten. Pitkään aikaan mies ei enää ole halunnut ottaa minua mukaan minnekään, vaan on käynyt ihan omineen milloin missäkin kylässä ja minä käyn omineni, no mun kavereille tuo mies ei ole koskaan hinkunut, on sitä joskus pyydelty.
Nyt sitten pitää katsella miten jatkon suhteen tehdään, meillä on yhteinen omakotitalo, josta minä en kyllä haluaisi minnekään mennä, miehelle tällä talolla ei ole niin suurta arvLapsia meillä on 1 ja toinen tulossa, mutta kyllä minä niiden kanssa selviän ja uskon että mies tulee hoitamaan lasten asiat omalta osaltaan, ainakin niin uskon.

Nyt kun se on ääneen ekan kerran sanottu, niin nyt tuntuu jo jotenkin haikealta, vaikkakin aika helpottavalta.

 

[vieras]

Mikä on johtanut tämmöiseen tilanteeseen? Etkö enää rakasta miestäsi/hän sinua?

 

[ap]

Mikä on johtanut tämmöiseen tilanteeseen? Etkö enää rakasta miestäsi/hän sinua?

Aika kait on tehnyt tehtävänsä, tapellaan vähän väliä. Lapsen syntymän jälkeen asiat ovat menneet vaan alaspäin, meillä on ihan erilaiset tavoitteet elämässä, minä olen lapsen myötä rauhoittunut ja muuttunut aikalailla ja mies taas ei, sen mielestä elämän pitäisi jatkua samanlaisena kuin ennenkin.

 

[v]

Minkä ikäinen lapsi on? Aika monelle tuo pikkulapsiaika on rasittavaa, mutta siitä kun pääsee ohi voi asiat parantua paljonkin. Ainakin meillä oli näin. Minä puhuin erosta ja riideltiin paljon. Nyt asiat ovat parantuneet ja se rakkaus toiseen on taas löytynyt.

Yritän vain sanoa, että onko järkevää erota tuossa vaiheessa, kun lapset on pieniä (teilläkin toinen tulossa ) ja elämä rankkaa. Ei se parisuhde itsestään hyvin voi, sen eteen pitää tehdä töitä.

 

[Aurinkokunta]

Mutta ei kai se, että ei käy yhdessä kaupassa / kylässä tmv ole syy erota?
Jos kuitenkin on tunteita, siis niitä positiivisia tunteita, toista kohtaan olemassa.

Pikemminkin mie ehkä näkisin tuon avunhuutona siihen yhteiseen aikaan... puhumista, puhumista ja puhumista: "Mitä sinulle kuuluu? Miten päiväsi meni?", "Minulle kävi niin...", "Minulla oli tälläinen juttu...", "Mitä sinä haluaisit ruuaksi?", eli siis kiinnostus toisen päivän kulkuun ja tunteisiin, toiveisiin ja haluihin molemminpuoleisesti, pihatöitä, kävelyretkiä, ruuanlaittoa yhdessä... sellaista kaikkea, joka sitoo sitä teidän perhettä yhtenäisemmäksi. Eihän sen tarvi olla just sitä kaupassa / kylässä käymistä.

Kävelyt, pihatyöt, ulkoilu muutenkin... uimahallireissu, kesälomareissu, sunnuntailounas... arkisia asioita, jota voi suunnitella ja toteuttaa sanomalla ME, ei minä tai sinä / minä ja lapsi/ lapset, sinä ja lapsi / lapset.

Ja vaikka nyt ehkä tuntuisikin siltä, että ei ole mitään tunteita... ei positiivisia mutta ei myöskään negatiivisia, niin se ME-henki saattaa hyvinkin sieltä arjen uumenista löytyä, kun sitä vähän etsiskelee.
Eihän kai mikään suhde ole sitä alkuhuuman lennokasta tunnetta aina vaan, joskus se arki tulee ja siihen turtuu... ja se ME-henki saattaa juuttua sinne "tavaksi on tullut näin ja näin" -keskelle. Kun sen sieltä löytää, niin tilanne voi olla kohta taas ihan toinen.

 

[rva Näppärä]

En nyt väitä, että olisitte heppoisin perustein eroamassa (kun en varmastikaan suurinta osaa taustoista tiedä ), mutta toivoisin että jaksaisitte ennen eroa etsiä muita mahdollisuuksia. Täälläkin ehdotetut yhteiset tekemiset aluksi vaikka väkisin ja juttelut. Illalla päivän kertaaminen yhdessä, omien toiveiden ja ajatusten jakaminen. Oletteko keskustelleet rakentavasti eri suuntiin kääntyvistä tulevaisuudensuunnitelmistanne? Kompromissi on hyvin usein mahdollinen, kun nyt kyseessä ei kuitenkaan ole väkivaltainen (henk./fyys. ) tai pahasti alkoholisoitunut mies, vaan ihan tavallinen, suht' kunnollinen mies?

Lisäksi on saatavilla perheneuvontaa ja parisuhdeterapiaa, ihan kunnalliseltakin puolelta. Ja te olette etusijalla sen takia, että teillä on jo yksi lapsi ja toinen tulossa, joten jonotusaikakaan ei todennäköisesti tule olemaan suurensuuri.

Kuten tosiaan sanottu, ensimmäiset vuodet lasten kanssa ovat eroherkintä aikaa, koska kyllähän se muuttaa elämäntilannetta hurjasti, vaikka siihen kuinka olisi valmistautunut. En tarkoita, että lasten takia pitäisi pysyä yhdessä, mutta jos "sinnittelette" toistenne kanssa vauva- ja pikkulapsivaiheen, niin voi olla että löydätte taas ne ihmiset joihin alunperin rakastuitte

Paljon onnea ja toivottavasti kaikki menee hyvin, mihin ikinä valintaan päädyttekään!

 

[ap]

Tässä itse aamulla asiaa mietin pääni puhki. Tää on nyt enempi tosta miehestä kiinni, mitä se todellisuudessa haluaa, tällä hetkellä meidän toiveet ja tavoitteet on aika kaukana toisistaan, minä olen meistä se joustavin osapuoli, mies ei oikein koskaan ole osannut joustaa mistään.

Jos haluaa erota, niin eihän sille mitään voi, mutta ajattelin nyt kuitenkin, että jos katsottaisiin tän kesän yli, ettei nyt mitään ihan hätiköityjä päätöksiä tehdä.

 

[vieras]

Menkää neuvontaan!

 

[ap]

Menkää neuvontaan!

No sinne ei tuota miestä ihan varmana saa, jos saisi niin ihme olisi ja toisekseen en minäkään halua, en osaa puhua vieraille naamatusten asioistani.

 

[tintti]

meillä kävi noin exän kanssa , kasvettiin erilleen... välit on kuitenkin hyvät eron jälkeenkin =)

 

[ev]

mä en näe että tossa on vielä eron paikka. paljon olisi vielä tehtävää ennenkuin voi lähtee rikkoo perhettä.

 

[vieras]

Menkää neuvontaan!

No sinne ei tuota miestä ihan varmana saa, jos saisi niin ihme olisi ja toisekseen en minäkään halua, en osaa puhua vieraille naamatusten asioistani.

Vieraalle on helpompi puhua. Yksin ja yhdessä. Mut jos olette jo varmoja asiasta, niin ei kannata panostaa.

 

[Liina]

Ette te nyt ihan kun kommuunissa asu, kun kerta lapsikin on tulossa.
Ja jos alkoi mennä huonosti ekan lapsen syntymän jälkeen niin miksi ihmeessä vielä toisen panitte alulle?
Asioita kannattaa suunnitella ja miettiä loppuun asti, myös silloin hurmion keskellä.

 

[ap]

Minä olen yrittänyt miehelle sanoa, että sen pitäisi osallistua tähän yhteiseen perhe-elämään, mutta ei sitä hirveästi ole kiinnostanut. Sille saattaa sitten joskus iskea ihme pihahoitovillitys ja sitten se odottaa, että minäkin touhuan siellä pihalla silloin koko ajan. Sitten kun innostus laantuu, yhtä nopeasti kuin alkoikin, niin saattaa mennä pitkiä aikoja ettei se tee täällä kotona mitään, kun minä taas touhuilen joka päivä jotakin pientä ainakin.
Toki mies tekee paljon töitä, ja sen ymmärrän, mutta kaipaisin minä jotain yhteyttä täällä kotonakin. Mies kun tulee töistä, niin se sitten istuu vaan tuolla sohvalla koneen kanssa tai menee nukkumaan, koskaan ei kysy miten mulla on päivä mennyt ja miltä musta milloinkin tuntuu ja siksi minäkään en välttämättä ole millään parhaalla mahdollisella tuulella aina ja kierrehän on valmis.

 

[ap]

Ette te nyt ihan kun kommuunissa asu, kun kerta lapsikin on tulossa.
Ja jos alkoi mennä huonosti ekan lapsen syntymän jälkeen niin miksi ihmeessä vielä toisen panitte alulle?
Asioita kannattaa suunnitella ja miettiä loppuun asti, myös silloin hurmion keskellä.

No sanotaan näin, että ekan lapsen jälkeen asiat on menneet huonompaan suuntaan, mutta tuossa on ollut ihan hyviäkin aikoja, mutta nyt viimeiset pari kuukautta on mennyt ihan päin prinkkalaa, johtuen pitkälti varmaan myös tästä mun raskaudesta, kun olen kärsinyt enempi ja vähempi pahasta olosta ja väsymyksestä.

 

[vieras]

Minä olen yrittänyt miehelle sanoa, että sen pitäisi osallistua tähän yhteiseen perhe-elämään, mutta ei sitä hirveästi ole kiinnostanut. Sille saattaa sitten joskus iskea ihme pihahoitovillitys ja sitten se odottaa, että minäkin touhuan siellä pihalla silloin koko ajan. Sitten kun innostus laantuu, yhtä nopeasti kuin alkoikin, niin saattaa mennä pitkiä aikoja ettei se tee täällä kotona mitään, kun minä taas touhuilen joka päivä jotakin pientä ainakin.
Toki mies tekee paljon töitä, ja sen ymmärrän, mutta kaipaisin minä jotain yhteyttä täällä kotonakin. Mies kun tulee töistä, niin se sitten istuu vaan tuolla sohvalla koneen kanssa tai menee nukkumaan, koskaan ei kysy miten mulla on päivä mennyt ja miltä musta milloinkin tuntuu ja siksi minäkään en välttämättä ole millään parhaalla mahdollisella tuulella aina ja kierrehän on valmis.

Ajattele miten voisit herättää miehen mielenkiinnon. Muuta omaa käytöstäsi. Tee mitä haluaisit sinulle tehtävän. Älä laske mitä kukin tekee sillä kumpikin tahollaan katsoo antavansa saman panoksen. Keskustelua, ei tivaamista. Ekä asiat parane sillä että teet enemmän kotitöitä ja passaat mekaanisesti. Yritä lähentyä.

 

[ap]

Minä olen pussaillut ja yrittänyt halata, mutta jos ei kunnolla vastakaikua niihin saa, niin ei sitä itsekään enää viitsi yrittää. Miestä taas rassaa se, että seksiä ei juurikaan tällä hetkellä ole, mutta minä en ole raskauspahoinvoinnin takia edes voinut kuvitella seksiä, pelkkä ajatteleminen alkaa vellomaan mahassa, niin kuin moni muukin. Toisekseen meillä kuitenkin on jonkinlaista seksiä paljonkin, mutta mies haluaa jotain ihan muuta, eikä ota huomioon minun toiveitani ollenkaan. Ongelmathan ei olisi suuria, jos toinen ei tekisi niistä suuria ja ottaisi huomioon toisenkin tunteet, mutta se, että minä tunnen olevani enemmänkin piika kuin nainen ja puoliso, niin eipä siinä paljon innosta.

Niin ja en minä laske mitä minä teen ja mitä mies tekee, mutta mies kyllä narisee kun en tee hänen mielestään tarpeeksi, itse kuitenkaan ei viitsi kotona ollessaan välttämättä tekemään mitään, muuta kuin silloin kun inspiraatio iskee.

Ja keskustelu on ainakin tähän asti ollut erittäin hankalaa, kun vastauksia ei tahdo tulla, mä saatan kysellä kaikennäköistä mieheltä, mutta se ei välttämättä edes vastaa tai sano mitään ja sitten se helposti menee tivaamiseksi, jos johonkin tarvin sen vastauksen ja sitten mies hermostuu. Sanoisi edes silloin jos ei tiedä, että en tiedä, sekin on jo vastaus, kuin että olisi mykkä.

 

[Luepa tuo]

http://www.kaleva.fi/uutiset/vauvan-mukana-syntyi-kriisi/852434

 

[Nyynä]

sie taidat olla ap aika rauhallinen ja seesteisessä mielentilassa nyt?

*muoks* tai siis kirjotukses näyttää semmoselta ettei se ole kauhiass tunnekuohussa kirjotettu.

 

[ap]

sie taidat olla ap aika rauhallinen ja seesteisessä mielentilassa nyt?

*muoks* tai siis kirjotukses näyttää semmoselta ettei se ole kauhiass tunnekuohussa kirjotettu.

Minä olen tätä asiaa aika paljon mielessä pyöritellyt ja olen muutenkin luonteeltani aika tasainen, suuret tunnekuohut ei kuulu mun luonteenpiirteisiin. Ajattelen yleensäkin aika paljon järjellä asioita.