Aika usein mietin, että nykyajassa on kyllä jotain perin outoa. Mitäköhän tuommoinen talo mahtaa maksaa? Kymmeniä miljoonia kai ainakin. Se raha kun laitettaisiin neuvolan perhetyöhön, koulukuraattoreihin, perheneuvolan jonojen purkuun ja vaikka osallistumismaksuttomaan fudisjengiin/balettiin, niin silloin sanon että olisi oikeasti tehty jotain millä on merkitystä.
Mutta ei sellainen oikea tekeminen taida oikein nykyään olla muotia. Kaikki ovat huolissaan ja pidetään tusinoittain palavereita, joissa todetaan että huolissaan ollaan juu. Teillä on varmasti tosi rankkaa, toivottavasti saatte apua (jostain muualta).
Ehkä joku on ajatellut, että kun tehdään lastensuojelusta ja huoltajuuskiistoista huvipuisto, niin se ei jotenkin olisi leimaavaa tai häpeällistä tai vahingollista. Että kun kaikkihan siellä talossa käy, niin mukamas sitten ei nolota yhtään mennä siitä tietystä ovesta. Sinnehän voisi laittaa muuten sukupuolitautien poliklinikan ja mielenterveystoimiston ja vaikka avokatkon samaan taloon. Sitten lehteen ilmoitus, että ilmaista soppaa torstaina kello se ja se, ja kun kaikki yhteiskunnan ongelmat on sitä soppaa ryystämässä niin salamannopeasti betonielementeistä aita ympärille. Problem solved.
Sitäpaitsi en minä ainakaan yhtään kaivannut mitään jumppasalia perheneuvolan yhteyteen. Alle vuoden kestävää jonotusaikaa olisin kaivannut, ja sitä että siellä kenties olisi oikeasti tehty jotakin niille ongelmille, joita meillä ihan oikeasti oli. Mutta nykyään se ei mene niin, että asiakas kertoo mikä mättää ja sitten siinä autetaan. Se menee niin, että asiakkaalle sorvataan sellainen ongelma johon kyseisessä paikassa on jonkinlainen hoitopolku tai valmis sabluuna olemassa, ja sitten kun sen mukaan hoidetaan niin on autettu. Jos asiakas ei koe saaneensa apua, niin se on vähän voi voi.