No niin. Se tunne, kun ajattelee, ettei ikinä löydä miestä.

["vieras"]

Pari vuotta sitten elämäni kuulosti varsin ihanalta.
Oli kaunis omakotitalo, kunnollinen aviomies, vakaa elämä. Kunnes kyllästyin. Olin tavoitellut nimenomaan tällaista unelmaa miettimättä sen tarkemmin, mitä minä itse todella haluan. Esimerkiksi aviomiehessäni ei ollut mitään vikaa - paitsi ettei hän ollut täydellinen juuri minulle. Elämämme oli kulisseista huolimatta ankeaa. Olin onneton, tuntui että tukehdun.

Pakkohan siinä oli erota. En kestänyt ajatusta, että heitän elämäni hukkaan, vaikka tuollainen elämä onkin monelle tavoittelemisen arvoista. Jotain olennaista kuitenkin puuttui:kiintymys, rakkaus, arvostus, intohimo, hyväksyntä. Elin elämääni "kämppiksen" kanssa, meillä ei ollut edes yhteisiä ystäviä, ei harrastuksia, ei kiinnostuksen kohteita, ei mitään.

Nyt olen totaalisen yksin. Olen epätoivoinen, sillä aika todella kuluu ja tuntuu, että tätä menoa jään ilman perhettä ja lapsia. Mieheltä en vaadi mahdottomuuksia, vain sen, että hänen kanssaan todella synkkaa ja että todella rakastan häntä. Sellaista miestä ei ole eteeni sattunut. Ihan ok -tapauksia kyllä, joukossa monia hyviäkin. Aina se "hyvä mies" ei vaan osu yksiin sen kanssa, mitä muita ominaisuuksia toivoisi.

En tiedä, elänkö loppuelämäni yksin. Toivon, etten katkeroidu. Totta kai mietin, että tein elämäni virheen kun luovuin vapaaehtoisesti kivasta elämästä. Toisaalta pitääkö elämässään tyytyä ihan ok -asetelmaan vai saako mielestänne elämältään vaatia hieman enemmän?

 

[rewrtrtgt]

Oli tasan sama tilanne, paitsi että löysin uuden ja rakastuin. Mutta voin sanoa ettei sekään riitä. Hoida itsesi ensin onnelliseksi. Se onni lähtee itsestä. Sitten et kyllästy.
Itse kiirehdin ja nyt olen pilaamassa kaiken.

 

[astrolabe]

Saahan sitä haluta ja vaatia elämässä paljonkin. "Ihan kivan" jättäessään ottaa sen riskin, etteivät unelmat toteudu, mutta toteutuessaan räjäyttävät tajunnan kokonaan. Haluamasi kaltainen parisuhde kun ei ole vain sinusta kiinni - yksilötason unelmat ovat helpompia saavuttaa.

Toivotan onnea! Ja saanen rohkaista sinua ottamaan joskus mielikuvituksellisia loikkia. Sitä ei tiedä missä se Juuri Oikea majailee.

 

[Data]

[QUOTE="vieras";27898501]Toisaalta pitääkö elämässään tyytyä ihan ok -asetelmaan vai saako mielestänne elämältään vaatia hieman enemmän?[/QUOTE]

Ei saa vaan pitää vaatia. Sopivien keinojen löytäminen tosin vaatii analysointia ja itsetuntemusta.

 

["vieras"]

Ehkä minun tosiaan pitäisi nyt vaan keskittyä itseeni ja siihen, että olen onnellinen riippumatta haaveistani tai miehistä. Pitäisi oppia olemaan suorittamatta elämää, vaan keskittyä elämään sitä.

 

["vieras"]

Elämä voi yllättää vaikka jo huomenna, mutta paljon on myös itsestä kiinni. Nyhjääkö neljän seinän sisässä vai elääkö suuremmalla liekillä?

 

["vieras"]

Tuo kuulostaa vähän siltä, että olet matkalla samaan tilanteeseen, jossa olit aiemmin. Sulla on jostain syystä mielessä, että sulla on pakko olla mies, että voit olla onnellinen, joten otat taas seuraavan 'ihan kivan' vastaantulevan ja huomaat parin vuoden päästä, että et sä olekaan onnellinen. Keskity nyt omaan itseesi ja mieti mitä voit itse tehdä, että tulet onnelliseksi. Sun onni ei ole miehestä kiinni. Mieti omia unelmia, uraa, matkustelua, harrastuksia, vapaaehtoistyötä jne. Ei sun tarvi kokonaan hylätä ajatusta miehestä, jos todella perheen haluat, mutta älä keskity vain siihen.