No niin, lähdetään sitten oikeusteitse asiaa setvimään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fortunate
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ettekö te tosiaan tajua, ettei siitä tulisi yhtään mitään, jos vaan ne isät osallistuisi lapsen elatukseen, joita sattuu huvittamaan. :headwall: Mikä motivoisi esim. paljon irtosuhteita harrastavia miehiä käyttämään ehkäisyä, jos eivät joutuisi EDES taloudellista vastuuta kantamaan mahd. lapsista?

Pelko taudeista, toivottavasti.

Ap:han ei ole edes elareiden perässä, vaan pelkkä isän nimi riittäisi.
 
[QUOTE="Jenny";24623490]Miksi se sitten on joillekkin niin tärkeää saada joltain yhden illan jutulta se isyydentunnustus joosei se kerran mitään auta? :D[/QUOTE]

Enhän mä ole väittänyt että se ei mitään auttaisi enkä asiasta sen kummemmin tied, kun en ole AP. Ilmeisesti kuitenkin biologisen isän vanhemmat on fiksumpia kuin luuseripoikansa ja haluavat olla läsnä lapsen elämässä.

Mua nyt lähinnä vaan ärsyttää tuollainen asioiden vääristely ja oman sädekehän kiillotus toisten kustannuksella.
 
E Mikä motivoisi esim. paljon irtosuhteita harrastavia miehiä käyttämään ehkäisyä, jos eivät joutuisi EDES taloudellista vastuuta kantamaan mahd. lapsista?

Hepatiitti, klamiydia, tippuria, HIV jne...
Äärimmäisen harva rupeaisi siementämään ympäriinsä ilman kumia jos ei sitä nytkään ole tehnyt jos elatusvelvollisuuden pakoilu helpottuisi, ne olisi nämä samat herrat jotka sitä tekee nytkin. Annetaan heidän olla eikä sekoiteta sellaisten lasten elämään jotka ansaitsevat parempaa.
 
Ettekö te tosiaan tajua, ettei siitä tulisi yhtään mitään, jos vaan ne isät osallistuisi lapsen elatukseen, joita sattuu huvittamaan. :headwall: Mikä motivoisi esim. paljon irtosuhteita harrastavia miehiä käyttämään ehkäisyä, jos eivät joutuisi EDES taloudellista vastuuta kantamaan mahd. lapsista?

No se nainenhan sen pakottaa loppujen lopuksi, onneksi meidän kahden ei tarvitse huolehtia sellaisesta koska rakastamme toisiamme =)
 
Enhän mä ole väittänyt että se ei mitään auttaisi enkä asiasta sen kummemmin tied, kun en ole AP. Ilmeisesti kuitenkin biologisen isän vanhemmat on fiksumpia kuin luuseripoikansa ja haluavat olla läsnä lapsen elämässä.

Mua nyt lähinnä vaan ärsyttää tuollainen asioiden vääristely ja oman sädekehän kiillotus toisten kustannuksella.

Edelleen, ketju ei ole enää miltään osin liittynyt APseen johonkin 7 sivuun vaan keskustelu on siirtynyt yleiselle tasolle.
 
[QUOTE="mirri";24623567]Hepatiitti, klamiydia, tippuria, HIV jne...
Äärimmäisen harva rupeaisi siementämään ympäriinsä ilman kumia jos ei sitä nytkään ole tehnyt jos elatusvelvollisuuden pakoilu helpottuisi, ne olisi nämä samat herrat jotka sitä tekee nytkin. Annetaan heidän olla eikä sekoiteta sellaisten lasten elämään jotka ansaitsevat parempaa.[/QUOTE]

Mistäs sinä tiedät kuinka "harva" sitä tekisi. Seurustelusuhteessa harva käyttää kortsua, ja niitä suhteita voi kertyä vuoden sisään aika monta, ei se välttämättä tarkoita sitä että heput käy joka viikonloppu pistämässä eri naisen paksuksi.

Jos elämäntyyli jatkuu niin aika monta lasta saa yksi heppu tehtyä 10 vuoden sisään jo.
 
[QUOTE="Jenny";24623573]Edelleen, ketju ei ole enää miltään osin liittynyt APseen johonkin 7 sivuun vaan keskustelu on siirtynyt yleiselle tasolle.[/QUOTE]

Ja jos keskustelu olisi pysynyt vain ap:ssa ja hänen ristiinnaulitsemisessa niin ketju olisi kuollut sivulle 7.
 
Mikä sitten on se syy? Voihan lapselle kertoa, kuka isä on.

Minun isäni ei ole minua tunnustanut, eikä se minua sen kummemmin kaivele. Tiedän kyllä kuka on isäni ja tekemisissä ollaan lähes päivittäin. Kukaan ei ole häntä pakottanut elämääni, vaikkei minua ihan ilmeisesti halunnutkaan alunperin. Ne on realiteetit, eikä se minun maailmaani keikuta.

Mun on vaikee kirjottaa sitä syytä kun se on mun päässäkin niin sekavana rykelmänä. Mutta yritän. :D

Olin koko raskauden ajan sitä mieltä, että en todellakaan vaadi isyyden selvitystä.
Noh, lapsi syntyi ja olin edelleen samaa mieltä kuin raskaanakin, en vaadi.

Lapsi kasvoi ja alkoi hymyilemään jne mitä kaikkee siinä tapahtuukin, mun rakkaus lasta kohtaan kasvoi. Aloin miettimään, että mitä jos lapseni ei vaikkapa uskalla kysyä multa isästä ja isää ei ole edes papereissa ja lapsi vaikkapa luulee, että minä en edes itsekään tiedä tai ole varma kuka hänen isänsä on.
Pystyin sieluni silmin näkemään lapseni jossain alikulkutunnelissa muiden teinien kanssa ja miettimässä siellä yhdessä mikä on todellisuudessa lapseni isyyden laita.

Sitten mietin, että mitä jos lapseni tietäisi isänsä nimen ja ottaisi isään ja muihinkin sukulaisiin yhteyttä ja sieltä sanottaisiin, että ei todellakaan ole meidän sukua.
Ja mun mielestä on helpompi pitää isä-asia lapsen kanssa selvänä ja sellaisena asiana, että siitä on helppo puhua, jos isä on ihan virallisestikin isä vaikka ei lastaan ikinä edes tapaisi. Jotenkin tuntuu, että mulla on enemmän oikeus vastata lapsen kysymyksiin isästä jos isä on virallisestikin isä.

Ihan hirveesti oon miettiny kaikenlaista, tosi paljon. Vaikee edes lonkalta lähtee niitä syitä selkeästi sanomaan, oon niin tunteella tän päätöksen kuitenkin tehnyt.
Päätös on kyllä mielestäni järkeväkin, ihan tulevaisuuttakin ajatellen.

Tunnen myös itse ihmisiä joiden isä ei ole (aluksi) osallistunut lapsen elämään.
Yhtä ei ole tunnustettu, muut on. Kaikki heistä ovat kehoittaneet vaatimaan isyydentunnustuksen. Ei sullekaan varmaan mitään haittaa siitä tunnustuksesta olisi ollut vaikka et sitä kaipaakaan? Sinänsä sun tilanne ei ole suoraan vertailukelpoinen, koska isäsi on kuitenkin paljon enemmän isä kuin isä paperilla, vaikkei edes paperilla ole. :)


Joo ja sekavaa, mutta lisäkysymyksiä saa esittää jos oli liian epäselvää.
 
Nyt on varmaankin aloittajalle käynyt niin, et on itse halunnut lapsen ja jättänyt ehkäisyn pois. Etsi uhrin ja valehdellut miehelle, että hänellä ehkäisy käytössä. Nyt ei jaksakkaan lasta hoitaa yksinään ja penää miestä siihen avuksi vaikka oikuden kautta. Surullista
 
[QUOTE="mirri";24623606]Kun mies menee nussimaan naista jonka kanssa hän ei halua lasta niin päällimmäisenä mielessä kumia kaivaessa on taudit ja raskaus.
Sellainen mies jolla nämä asiat on takaraivossa eivät siitä suojasta luovu vaikka vastuun pakoilu helpottuisi.[/QUOTE]

Ja silti tässäkin ap:n tapauksessa mies oli nussinut naista ilman suojaa ja saanut raskaaksi ja lähtenyt kävelemään.

Tarvitsetko oikeasti jotain tilastotietoja ennenkuin ymmärrät että siksi tauteja on olemassa nykyaikanakin kun jotkut ei välitä suojasta. Jos ne olisi vain "harvat" niin taudit olisi harvinaisuus myös, mutta ne ei ole mitenkään ylen harvinaisia.
 
Mun on vaikee kirjottaa sitä syytä kun se on mun päässäkin niin sekavana rykelmänä. Mutta yritän. :D

Olin koko raskauden ajan sitä mieltä, että en todellakaan vaadi isyyden selvitystä.
Noh, lapsi syntyi ja olin edelleen samaa mieltä kuin raskaanakin, en vaadi.

Lapsi kasvoi ja alkoi hymyilemään jne mitä kaikkee siinä tapahtuukin, mun rakkaus lasta kohtaan kasvoi. Aloin miettimään, että mitä jos lapseni ei vaikkapa uskalla kysyä multa isästä ja isää ei ole edes papereissa ja lapsi vaikkapa luulee, että minä en edes itsekään tiedä tai ole varma kuka hänen isänsä on.
Pystyin sieluni silmin näkemään lapseni jossain alikulkutunnelissa muiden teinien kanssa ja miettimässä siellä yhdessä mikä on todellisuudessa lapseni isyyden laita.

Sitten mietin, että mitä jos lapseni tietäisi isänsä nimen ja ottaisi isään ja muihinkin sukulaisiin yhteyttä ja sieltä sanottaisiin, että ei todellakaan ole meidän sukua.
Ja mun mielestä on helpompi pitää isä-asia lapsen kanssa selvänä ja sellaisena asiana, että siitä on helppo puhua, jos isä on ihan virallisestikin isä vaikka ei lastaan ikinä edes tapaisi. Jotenkin tuntuu, että mulla on enemmän oikeus vastata lapsen kysymyksiin isästä jos isä on virallisestikin isä.

Ihan hirveesti oon miettiny kaikenlaista, tosi paljon. Vaikee edes lonkalta lähtee niitä syitä selkeästi sanomaan, oon niin tunteella tän päätöksen kuitenkin tehnyt.
Päätös on kyllä mielestäni järkeväkin, ihan tulevaisuuttakin ajatellen.

Tunnen myös itse ihmisiä joiden isä ei ole (aluksi) osallistunut lapsen elämään.
Yhtä ei ole tunnustettu, muut on. Kaikki heistä ovat kehoittaneet vaatimaan isyydentunnustuksen. Ei sullekaan varmaan mitään haittaa siitä tunnustuksesta olisi ollut vaikka et sitä kaipaakaan? Sinänsä sun tilanne ei ole suoraan vertailukelpoinen, koska isäsi on kuitenkin paljon enemmän isä kuin isä paperilla, vaikkei edes paperilla ole. :)


Joo ja sekavaa, mutta lisäkysymyksiä saa esittää jos oli liian epäselvää.

En usko, taisit vaan huijata miestä, ja nyt väsyttää ja haluat sen avuksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lööööövvv...;24623220:
Voi miten siirappinen kommentti. Fortunatelle toivotan kaikkea hyvää elämään, kuten lapsellekin.

Olen tai pian olin naimisissa kaksikymmentä vuotta. Luulin, että olimme suht onnelisesti yhdessä, mitä nyt viimeiset yhdeksän vuotta yritimme saada lasta siinä onnistumatta - kunnes *just* ihanana yllätyksenä onnistuimme...

Raskaustestituloksen kuultuaan mies meni shokkiin, kun ei kuulemma "välttämättä" halunnutkaan lasta. Minä siinä sitten jäin ihmettelemään, että olenko ollut saman miehen kanssa parikymmentä vuotta. Lasta yritetty oikein tosissaan vuositolkulla. Keskenmenoja on ollut useita. Ja niitä on "yhdessä surtu". Niin luulin.

Tämä raskaus ei mennyt kesken. Joten liitto meni kesken. Mies häipyi. Epäili, että lapsi on jonkun muun, kun ei ole aiemminkaan onnistunut. Nyt on sitä mieltä ettei ole velvollinen maksamaan lapsen elatusta, kun oli "niin iso yllätys"... Niinpä.

Ole fortunate onnellinen lapsesi kanssa - kävi miten kävi. Aina voi käydä "hassusti". Vielä lähemmäs nelikymppisenäkin. <3

Kauhea tilanne. :( En voi edes kuvitella.
 
[QUOTE="mirri";24623567]Hepatiitti, klamiydia, tippuria, HIV jne...
Äärimmäisen harva rupeaisi siementämään ympäriinsä ilman kumia jos ei sitä nytkään ole tehnyt jos elatusvelvollisuuden pakoilu helpottuisi, ne olisi nämä samat herrat jotka sitä tekee nytkin. Annetaan heidän olla eikä sekoiteta sellaisten lasten elämään jotka ansaitsevat parempaa.[/QUOTE]

Itseasiassa raskaudenpelko nimenomaan pistää miehet käyttämään kumeja. Homoseksuaalisissa suhteissa käytetään kondomeja paljon vähemmän, samoin silloin kun heteroparit panevat peppuun tai harrastavat suuseksiä. Jostain syystä raskaudenpelko on konkreettisempi kuin tautien pelko. Myönnän, että itsekin jostain syystä "tunnen" niin - järki toki käskee käyttämään kumia aina, mutta jos ei olisi kumia, niin tuntuisi paljon pienemmältä pahalta valita tautien riski kuin raskauden riski. Enkä yhtään osaa selittää miksi ajattelen niin, kun oikeasti tahdon lasta, mutten missään nimessä tautia :D
 
[QUOTE="isis";24623665]Itseasiassa raskaudenpelko nimenomaan pistää miehet käyttämään kumeja. Homoseksuaalisissa suhteissa käytetään kondomeja paljon vähemmän, samoin silloin kun heteroparit panevat peppuun tai harrastavat suuseksiä. Jostain syystä raskaudenpelko on konkreettisempi kuin tautien pelko. Myönnän, että itsekin jostain syystä "tunnen" niin - järki toki käskee käyttämään kumia aina, mutta jos ei olisi kumia, niin tuntuisi paljon pienemmältä pahalta valita tautien riski kuin raskauden riski. Enkä yhtään osaa selittää miksi ajattelen niin, kun oikeasti tahdon lasta, mutten missään nimessä tautia :D[/QUOTE]

Tämä homotieto on kyllä jostain keskiajalta.
 
  • Tykkää
Reactions: HouseOfSleep
Kyllä kai isästä voi lapselle kertoa, kunhan lapsi kasvaa.
Siis tarkoitan vaikkei lapsi kysyisikään itse; aikuinen voi ottaa asian puheeksi.

Vaikka isä nyt tunnustaisikin lapsen, voi isä ja isän suku sanoa kuitenkin lapselle (isompana ) etteivät halua nähdäkään tätä eikä pitää yhteyttä.
Ei sitä tunnustus pelasta.

Jos lähtökohta on se, ettei isä ja hänen sukunsa halua olla tekemisissä niin en ymmärrä miten väkisin haettu tunnustus tämän muuttaisi?
 
Mun on vaikee kirjottaa sitä syytä kun se on mun päässäkin niin sekavana rykelmänä. Mutta yritän. :D

Olin koko raskauden ajan sitä mieltä, että en todellakaan vaadi isyyden selvitystä.
Noh, lapsi syntyi ja olin edelleen samaa mieltä kuin raskaanakin, en vaadi.

Lapsi kasvoi ja alkoi hymyilemään jne mitä kaikkee siinä tapahtuukin, mun rakkaus lasta kohtaan kasvoi. Aloin miettimään, että mitä jos lapseni ei vaikkapa uskalla kysyä multa isästä ja isää ei ole edes papereissa ja lapsi vaikkapa luulee, että minä en edes itsekään tiedä tai ole varma kuka hänen isänsä on.
Pystyin sieluni silmin näkemään lapseni jossain alikulkutunnelissa muiden teinien kanssa ja miettimässä siellä yhdessä mikä on todellisuudessa lapseni isyyden laita.

Sitten mietin, että mitä jos lapseni tietäisi isänsä nimen ja ottaisi isään ja muihinkin sukulaisiin yhteyttä ja sieltä sanottaisiin, että ei todellakaan ole meidän sukua.
Ja mun mielestä on helpompi pitää isä-asia lapsen kanssa selvänä ja sellaisena asiana, että siitä on helppo puhua, jos isä on ihan virallisestikin isä vaikka ei lastaan ikinä edes tapaisi. Jotenkin tuntuu, että mulla on enemmän oikeus vastata lapsen kysymyksiin isästä jos isä on virallisestikin isä.

Ihan hirveesti oon miettiny kaikenlaista, tosi paljon. Vaikee edes lonkalta lähtee niitä syitä selkeästi sanomaan, oon niin tunteella tän päätöksen kuitenkin tehnyt.
Päätös on kyllä mielestäni järkeväkin, ihan tulevaisuuttakin ajatellen.

Tunnen myös itse ihmisiä joiden isä ei ole (aluksi) osallistunut lapsen elämään.
Yhtä ei ole tunnustettu, muut on. Kaikki heistä ovat kehoittaneet vaatimaan isyydentunnustuksen. Ei sullekaan varmaan mitään haittaa siitä tunnustuksesta olisi ollut vaikka et sitä kaipaakaan? Sinänsä sun tilanne ei ole suoraan vertailukelpoinen, koska isäsi on kuitenkin paljon enemmän isä kuin isä paperilla, vaikkei edes paperilla ole. :)


Joo ja sekavaa, mutta lisäkysymyksiä saa esittää jos oli liian epäselvää.


Minua ei ole ikinä kiusattu isättömyydestä. Kaverini yhtä lukuun ottamatta eivät ole koskaan tavanneet isääni, tai edes tiedä hänen nimeään. Lapsuudessa en ollut paljoa isän kanssa tekemisissä, nyt aikuisena enemmän. Nyt hän yrittää olla isä, mutta kun väliin jäi melkein 30 vuotta, niin ei se oikein onnistu. Töitä tehdään yhdessä nykyään.

Onko sillä isän nimen papereihin saamisella niin hoppu? Koska sen todellakin ehtisi vaikka parin vuoden päästäkin, jos ei isä siihen mennessä ole itse laittanut tikkua ristiin asian eteen. Ei kai se mikään kusipää ole, kun ilmeisesti ei mikään yhden illan juttu kuitenkaan ollut, eli tunsit kuitenkin tyyppiä. Jos hän pikkuhiljaa lämpenisi ajatukselle, kun kerran sukulaisetkin ottaneet lapsen hyvin vastaan.
 
Isyys on muutakin kuin geenejä, ne yksin eivät riitä ja siksi mielestäni ketään ei saa oikeusteitse pakottaa vanhemman vastuuseen.
Ymmärrän että nussimiseen tarvitaan kaksi ja raskautumiseen samaten mutta päätös ei-toivotun lapsen pitämisestä on kuitenkin loppupeleissä ainoastaan naisen ja jos mies kieltäytyy isyydestä niin kyllä hänellä pitäisi siihen olla oikeus. Ihan kuten naisella on oikeus kieltäytyä äitiydestä vaikka mies lapsen haluaisikin.

Tietenkin on vaikea vetää rajaa siihen milloin se vastuu on pakko ottaa, esim. jos lapsi suunniteltu mutta raskauden aikana mies muuttaa mielensä.

Lapsesi ansaitsee vanhemman tai vanhemmat jotka häntä rakastavat. Ehkäpä jonain päivänä joku mies rakstaa lasta kuin omaansa ja sitten on aihetta laittaakin mustaa valkoiselle vanhemmuudesta mutta sinäkin yksin riität.

Tuota noin, tapa omat kakarasi, jos heidän biologinen siittäjänsä ei haluakaan ottaa osaa heidän elatukseen tai päättää jonain päivänä, että ei olisi halunntkaan heitä. ja sinä vaikka sairastut etkä voi heistä kantaa vastuuta. voit ihan vapaasti kärrätä omat perseen hedelmäsi kaatopaikalle.
heitä ei kukaan kaipaa.

mutta ap:lla on oikeus, joka suhteessa, vaatia sekä taloudellista että muuta osallistumista ja isyyden tunnustamista.

joka ainoa meistä haluaisi jossain iässä, viimeistää kun itse saa lapsia, tietää mistä on kotoisin ja kuka on isä. se tieto riittää. ja omaa isän puutetta helpottaa varmasti se tieto, että yhteiskunta vaatii vastuuttomalta paskalta edes elatusta.

omat saastaiset penikkasi voit kärrätä saman tein kaatopaikalle, heistä ei kukaan tule saamaan kunnollista isää, tuolla äidillä ja häenn näkemyksillään. mutta jätä ap ja hänen lapsensa rauhaan. tuolla lapsella on oikeus tietää kuka (vaikka onkin mätä ja kakara) on hänen isänsä ja saada häneltä elatusta.
 

Yhteistyössä