No johan taas pisti miettimään. isän tapaamisista...

[jadal]

Nimittäin ton esikoisen alulle pistänyt miehenpuolikas. Tai isäksihän sitä kai pitäis sanoa...

Yli vuoteen ei tyttöä ole nähnyt, ja sitäkin ennen parikertaa vuodessa suurinpiirtein ollut hyvin satunnaisia tapaamisia. Tänään oli sitten tyttö käymässä mummolassa, ja oli sitten X tullut käymään siellä samaan aikaan, kun oli isältään kuullut tytön olevan siellä käymässä.
Tyttö tuli sitten hänen kyydillään kotiin, ja nyt se sitten kysyi jos voisi alkaa tapaamaan tyttöä. Selityksiä oli, miksi ei ole käynyt edes tapaamassa, mutta ei niistä sen enempää.

Mitähän tässä tekisi. Toisaalta tekisi mieli kieltää tapaamiset ensi kättelyssä, kun ei oikein ole luottamusta siihen, että oikeasti kävisi sitten tapaamassa.

Mä en vaan haluaisi tytön joutuvan taas käymään läpi niitä samoja kysymyksiä ja suruja, mitä nuo sattumanvaraiset tapaamiset aiheuttaa

 

[vieras]

minkä ikäinen lapsi ? ehkä tapaamiset onnistuis alkuun vaikka siellä mummolassa lapselle sen ihmeemmin kuitenkaan asiaa "mainostamatta" ( ei tulis pettymyksiäkään )..

 

[Emilyn]

Lapsella on oikeus tavata isäänsä, sulla ei ole mitään oikeutta kieltää tapaamisia, ellei isä jotenkin ole uhkaksi lapselle. Se, että tapaamisia ei ole ollut erityisen aktiivisesti ei ole syy kieltää lasta edes yrittämästä luoda suhdetta isäänsä.

 

[jadal]

minkä ikäinen lapsi ? ehkä tapaamiset onnistuis alkuun vaikka siellä mummolassa lapselle sen ihmeemmin kuitenkaan asiaa "mainostamatta" ( ei tulis pettymyksiäkään )..

6v

Mummolassa ehdottikin tapaamisia. Siellä on yleensä ennenkin ne sattumanvaraiset tapaamiset olleet.

Mutta kyllähän tuo tajuaa, jos käy mummolassa, että joskus "isä" on siellä, joskus ei. Ei noita aikaisempia tapaamisiakaan ole mitenkään mainostettu, vaan lapsi on vain mennyt käymään mummolassa. Jos isä on sitten ollut siellä, sen on nähnyt tytöstä pitkään, eikä positiivissa mielessä

Muoks. sen tein kyllä selväksi, että tässä asiassa mennääm ihan täysin lapsen ehdoilla.

 

[hapsie]

mun mielestä kannattaisi olla tekemättä lapselle isän tapaamisesta isoa numeroa ja noi tapaamiset mummolassa vois olla hyvä startti. Samaan aikaan kannustaa isää tulevaisuuden tapaamisiin, ja siihen että voi olla jatkossa hyvä isä, vaikka ei ole aiemmin tajunnutkaan olla.
Selityksillä miksi ei ole ollut lapsen elämässä ei ole väliä, koska mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaa voi. Mielestäni parasta mitä voit lapsellesi tehdä on olla kannustamassa isää tapaamisiin ilman syyllistämisiä tai mitään, vaikka kuinka paljon itseä kyseinen jannu vi****isi.

 

[jadal]

Mutta se vaikein tässä on, että miten mä voin luottaa, ettei se taas säre lapsen sydäntä?

 

[vieras]

Mutta se vaikein tässä on, että miten mä voin luottaa, ettei se taas säre lapsen sydäntä?

miten musta kuulostaa jotenkin oudolle, että lapsi särkisi sydämensä jos tapaa isäänsä silloin tällöin, ellei lapselle olisi asiaa jotenkin voivoteltu tai asiaa puitu hänen kuullen... tuonikäiselle voi jo selittää, että isillä on muita menoja ja isi ei ehdi tapailla aina niin tiiviisti kuin lapsi tahtoisi, mutta että ollaan iloisia kuitenkin näistäkin hetkistä jotka isiltä saat yhdessä. ja varmastihan lapsi nauttiikin =)

 

[jadal]

Mutta se vaikein tässä on, että miten mä voin luottaa, ettei se taas säre lapsen sydäntä?

miten musta kuulostaa jotenkin oudolle, että lapsi särkisi sydämensä jos tapaa isäänsä silloin tällöin, ellei lapselle olisi asiaa jotenkin voivoteltu tai asiaa puitu hänen kuullen... tuonikäiselle voi jo selittää, että isillä on muita menoja ja isi ei ehdi tapailla aina niin tiiviisti kuin lapsi tahtoisi, mutta että ollaan iloisia kuitenkin näistäkin hetkistä jotka isiltä saat yhdessä. ja varmastihan lapsi nauttiikin =)

Ei lapsen kuullen ole asiaa voivoteltu tms. Se siinä mättää, että saa katteettomia lupauksia joita odottaa ja taas pettyy.

 

[vieras]

Mutta se vaikein tässä on, että miten mä voin luottaa, ettei se taas säre lapsen sydäntä?

miten musta kuulostaa jotenkin oudolle, että lapsi särkisi sydämensä jos tapaa isäänsä silloin tällöin, ellei lapselle olisi asiaa jotenkin voivoteltu tai asiaa puitu hänen kuullen... tuonikäiselle voi jo selittää, että isillä on muita menoja ja isi ei ehdi tapailla aina niin tiiviisti kuin lapsi tahtoisi, mutta että ollaan iloisia kuitenkin näistäkin hetkistä jotka isiltä saat yhdessä. ja varmastihan lapsi nauttiikin =)

Ei lapsen kuullen ole asiaa voivoteltu tms. Se siinä mättää, että saa katteettomia lupauksia joita odottaa ja taas pettyy.

saa siis mitä lupauksia ja keneltä ?

 

[vieras]

Saako lestadiolaiset erota? Anteeksi tyhmä kysymys mutta olen ihan ajatellut että ennemmin kituutetaan yhdessä kuin että erotaan. :ashamed:

 

[vieras]

Mutta se vaikein tässä on, että miten mä voin luottaa, ettei se taas säre lapsen sydäntä?

miten musta kuulostaa jotenkin oudolle, että lapsi särkisi sydämensä jos tapaa isäänsä silloin tällöin, ellei lapselle olisi asiaa jotenkin voivoteltu tai asiaa puitu hänen kuullen... tuonikäiselle voi jo selittää, että isillä on muita menoja ja isi ei ehdi tapailla aina niin tiiviisti kuin lapsi tahtoisi, mutta että ollaan iloisia kuitenkin näistäkin hetkistä jotka isiltä saat yhdessä. ja varmastihan lapsi nauttiikin =)

Lapsella taitaa olla isänkaipuu ihan sisäsyntyisesti? Vaikka äiti ei voivottelisi tai asiaa olisi puinut, on lapsi nähnyt, että yleensä ne isät on säännöllisesti mukana lasten elämässä. Lapset eivät ole sokeita tai tyhmiä tai tunteettomia tai täysin manipuloitavissa

 

[vieras]

Mutta se vaikein tässä on, että miten mä voin luottaa, ettei se taas säre lapsen sydäntä?

miten musta kuulostaa jotenkin oudolle, että lapsi särkisi sydämensä jos tapaa isäänsä silloin tällöin, ellei lapselle olisi asiaa jotenkin voivoteltu tai asiaa puitu hänen kuullen... tuonikäiselle voi jo selittää, että isillä on muita menoja ja isi ei ehdi tapailla aina niin tiiviisti kuin lapsi tahtoisi, mutta että ollaan iloisia kuitenkin näistäkin hetkistä jotka isiltä saat yhdessä. ja varmastihan lapsi nauttiikin =)

Lapsella taitaa olla isänkaipuu ihan sisäsyntyisesti? Vaikka äiti ei voivottelisi tai asiaa olisi puinut, on lapsi nähnyt, että yleensä ne isät on säännöllisesti mukana lasten elämässä. Lapset eivät ole sokeita tai tyhmiä tai tunteettomia tai täysin manipuloitavissa

lapsi ei kaipaa sellaista mitä hänellä ei koskaan ole ollut ...

 

[jadal]

saa siis mitä lupauksia ja keneltä ?

Lupauksia siitä, kuinka nyt "isä" alkaa tapaamaan tyttöä, ja tyttö pettyy kun huomaa taas jälleen, että paskan jauhantaa oli.

Alle 20 kertaa nuo on tavanneet...

Saako lestadiolaiset erota? Anteeksi tyhmä kysymys mutta olen ihan ajatellut että ennemmin kituutetaan yhdessä kuin että erotaan. :ashamed:

Mä en ollut lestaadiolainen kun esikoista aloin odottamaan.
Mutta ei esim väkivaltaiseen suhteeseen pidä jäädä. ei siis ollut mun kohdalla siitä kyse, ei olla edes ikinä asuttu yhdessä.

 

[vieras]

Mutta se vaikein tässä on, että miten mä voin luottaa, ettei se taas säre lapsen sydäntä?

miten musta kuulostaa jotenkin oudolle, että lapsi särkisi sydämensä jos tapaa isäänsä silloin tällöin, ellei lapselle olisi asiaa jotenkin voivoteltu tai asiaa puitu hänen kuullen... tuonikäiselle voi jo selittää, että isillä on muita menoja ja isi ei ehdi tapailla aina niin tiiviisti kuin lapsi tahtoisi, mutta että ollaan iloisia kuitenkin näistäkin hetkistä jotka isiltä saat yhdessä. ja varmastihan lapsi nauttiikin =)

Lapsella taitaa olla isänkaipuu ihan sisäsyntyisesti? Vaikka äiti ei voivottelisi tai asiaa olisi puinut, on lapsi nähnyt, että yleensä ne isät on säännöllisesti mukana lasten elämässä. Lapset eivät ole sokeita tai tyhmiä tai tunteettomia tai täysin manipuloitavissa

lapsi ei kaipaa sellaista mitä hänellä ei koskaan ole ollut ...

Minä en ihan tätä allekirjoita. Tällä logiikallahan mm. ainoalla lapsella ei ikinä olisi sisaruksen kaipuuta tai isovanhemmattomalla mummon/ukin kaipuuta.

Ja ap:n lapsellahan on ollut isä, joka on epäsäännöllisesti lasta tavannut.

 

[jadal]

Mutta se vaikein tässä on, että miten mä voin luottaa, ettei se taas säre lapsen sydäntä?

miten musta kuulostaa jotenkin oudolle, että lapsi särkisi sydämensä jos tapaa isäänsä silloin tällöin, ellei lapselle olisi asiaa jotenkin voivoteltu tai asiaa puitu hänen kuullen... tuonikäiselle voi jo selittää, että isillä on muita menoja ja isi ei ehdi tapailla aina niin tiiviisti kuin lapsi tahtoisi, mutta että ollaan iloisia kuitenkin näistäkin hetkistä jotka isiltä saat yhdessä. ja varmastihan lapsi nauttiikin =)

Lapsella taitaa olla isänkaipuu ihan sisäsyntyisesti? Vaikka äiti ei voivottelisi tai asiaa olisi puinut, on lapsi nähnyt, että yleensä ne isät on säännöllisesti mukana lasten elämässä. Lapset eivät ole sokeita tai tyhmiä tai tunteettomia tai täysin manipuloitavissa

lapsi ei kaipaa sellaista mitä hänellä ei koskaan ole ollut ...

No jostain syystä meillä ainakin oli kysymyksiä, miksi kavereilla on isä, joka asuu niiden kanssa, tai käy tapaamassa, mutta mulla ei...

 

[yks]

Vaikka 6-vuotiaalle ei olisi mitään puhunutkaan isästä negatiivista, eikä puhuisi, pian lapsi alkaa itse kysellä. Miksi isä ei asu täällä, milloin saa taas nähdä isän. Miten sitten selittää lapselle, että äiti ei yhtään tiedä milloin isää taas näkyy? Miten lapsi ymmärtää tuollaisen?

Ymmärrän hyvin, että lasta täytyisi jotenkin suojella pettymykseltä, toisaalta isästä voisi tulla tärkeäkin, jos isä ottaisi itseään niskasta kiinni ja käyttäytyisi kuin aikuinen. Osaisikohan joku vaikkapa perheneuvolassa neuvoa, miten lasta voisi suojella mahdollisimman hyvin ja silti päästää tapaamaan arvaamattomasti ilmestyvää isää?

 

[vieras]

saa siis mitä lupauksia ja keneltä ?

Lupauksia siitä, kuinka nyt "isä" alkaa tapaamaan tyttöä, ja tyttö pettyy kun huomaa taas jälleen, että paskan jauhantaa oli.

Alle 20 kertaa nuo on tavanneet...

Saako lestadiolaiset erota? Anteeksi tyhmä kysymys mutta olen ihan ajatellut että ennemmin kituutetaan yhdessä kuin että erotaan. :ashamed:

Mä en ollut lestaadiolainen kun esikoista aloin odottamaan.
Mutta ei esim väkivaltaiseen suhteeseen pidä jäädä. ei siis ollut mun kohdalla siitä kyse, ei olla edes ikinä asuttu yhdessä.

no tarviiko nyt antaa niitä lupauksia lapselle että isi on sitten siellä silloin jasilloin ja näätte. on paikalla jos on , ei lapselle sitä tarvitse aiempaa kertoa, eihän ?

 

[vieras]

Mutta se vaikein tässä on, että miten mä voin luottaa, ettei se taas säre lapsen sydäntä?

miten musta kuulostaa jotenkin oudolle, että lapsi särkisi sydämensä jos tapaa isäänsä silloin tällöin, ellei lapselle olisi asiaa jotenkin voivoteltu tai asiaa puitu hänen kuullen... tuonikäiselle voi jo selittää, että isillä on muita menoja ja isi ei ehdi tapailla aina niin tiiviisti kuin lapsi tahtoisi, mutta että ollaan iloisia kuitenkin näistäkin hetkistä jotka isiltä saat yhdessä. ja varmastihan lapsi nauttiikin =)

Lapsella taitaa olla isänkaipuu ihan sisäsyntyisesti? Vaikka äiti ei voivottelisi tai asiaa olisi puinut, on lapsi nähnyt, että yleensä ne isät on säännöllisesti mukana lasten elämässä. Lapset eivät ole sokeita tai tyhmiä tai tunteettomia tai täysin manipuloitavissa

lapsi ei kaipaa sellaista mitä hänellä ei koskaan ole ollut ...

No jostain syystä meillä ainakin oli kysymyksiä, miksi kavereilla on isä, joka asuu niiden kanssa, tai käy tapaamassa, mutta mulla ei...

no tottakai. kysely ja uteliaisuus on normaalia.
mutta olen itse kasvanut isättömänä niin sanotusti ja en tietyllä tapaa ole osannut isää koskaan kaivatakkaan. mulla on ollut hieno äiti ja muu suku jotka on osannut mun kysymykset hoitaa niin että asiasta ei oo tullut mulle mitään "peikkoa" tai "mörköä".

 

[Mia]

Meillä pahiten lasta satuttaa isä, joka tapaa milloin sattuu. Itse olen sitä mieltä että lapselle parempi ilman isää kuin tuollainen isä. Lapse menettää isänsä aina uudelleen ja itku ja tuska herää joka kertaa pintaan, kun isä ei taas tule.

 

[jadal]

no tarviiko nyt antaa niitä lupauksia lapselle että isi on sitten siellä silloin jasilloin ja näätte. on paikalla jos on , ei lapselle sitä tarvitse aiempaa kertoa, eihän ?

Mä en näitä lupauksia ole tehnytkään vaan isä.

Kyseessä vielä hyvin herkkä lapsi, joten kyllä mä pelkään miten koko isä sotku häneen vaikuttaa

 

[Mia]

saa siis mitä lupauksia ja keneltä ?

Lupauksia siitä, kuinka nyt "isä" alkaa tapaamaan tyttöä, ja tyttö pettyy kun huomaa taas jälleen, että paskan jauhantaa oli.

Alle 20 kertaa nuo on tavanneet...

Saako lestadiolaiset erota? Anteeksi tyhmä kysymys mutta olen ihan ajatellut että ennemmin kituutetaan yhdessä kuin että erotaan. :ashamed:

Mä en ollut lestaadiolainen kun esikoista aloin odottamaan.
Mutta ei esim väkivaltaiseen suhteeseen pidä jäädä. ei siis ollut mun kohdalla siitä kyse, ei olla edes ikinä asuttu yhdessä.

no tarviiko nyt antaa niitä lupauksia lapselle että isi on sitten siellä silloin jasilloin ja näätte. on paikalla jos on , ei lapselle sitä tarvitse aiempaa kertoa, eihän ?

Minulle psykologit ovat nimenomaan painottaneet, että lapsen TÄYTYY saada valmistautua etukäteen tapaamiseen. Ei niin että isä vain on tai ei ole mummolassa.

 

[jadal]

Meillä pahiten lasta satuttaa isä, joka tapaa milloin sattuu. Itse olen sitä mieltä että lapselle parempi ilman isää kuin tuollainen isä. Lapse menettää isänsä aina uudelleen ja itku ja tuska herää joka kertaa pintaan, kun isä ei taas tule.

Juuri tätä mä tarkoitan.
Mitä se tekee lapsen psyykelle, kokea hylkääminen aina uudestaan?

Mistä mä voin tietää, onko kyseinen herra nyt vihdoin aikustunut ja seisoo sanojensa takana, vai tekeekö samala tavalla kuin ennenkin.

 

[Mia]

Jokainen joka ei ole kokenut tällaista, ei voi tietää mitä jatkuva "hylkääminen" lapselle merkitsee.

Kouluikäiselle ei mene läpi jutut, että isällä on kiireitä. Lapsi miettii miksi isällä on muita menoja kuin hän. Olen niin monesti oman pojan kohdalla huomannut, että hän on tasapainoisempi vain jos isä käy säännöllisesti tai ei ollenkaan.

Jos isä tulee ja sitten taas pitää pitkän tauon, poika murtuu ihan täysin. Tällaisessa tilanteessa on pakko tehdä päätös, ettei isä tapaalasta enää ollenkaan. Parempia keinoja minäkin toki ottaisn vastaan.

Ja jokainen lapsi on tietysti yksilö, mutta silmät lapsen tunteille pitää olla auki, koska hän ei osaa ilmaista niitä niinkuin aikuinen.

 

[jadal]

Jokainen joka ei ole kokenut tällaista, ei voi tietää mitä jatkuva "hylkääminen" lapselle merkitsee.

Kouluikäiselle ei mene läpi jutut, että isällä on kiireitä. Lapsi miettii miksi isällä on muita menoja kuin hän. Olen niin monesti oman pojan kohdalla huomannut, että hän on tasapainoisempi vain jos isä käy säännöllisesti tai ei ollenkaan.

Jos isä tulee ja sitten taas pitää pitkän tauon, poika murtuu ihan täysin. Tällaisessa tilanteessa on pakko tehdä päätös, ettei isä tapaalasta enää ollenkaan. Parempia keinoja minäkin toki ottaisn vastaan.

Ja jokainen lapsi on tietysti yksilö, mutta silmät lapsen tunteille pitää olla auki, koska hän ei osaa ilmaista niitä niinkuin aikuinen.

Niimpä niin. Jos isän tapaaminen on fyysisesti vahingollista, kaikki ovat sitä mieltä, että tapaamiset on lopetettava.
Mutta silloin jos tapaamiset aiheuttaa vahinko "vain" henkisesti, ei olekaan niin yksimielistä.

 

[Mia]

Minä olen nähnyt niin pahoja tapauksia, mitä tällainen holtiton isä on pojilleen aiheuttanut. Nyt niin monen heistä elämä on lopullisesti pilalla, kun ova hiukan yli parikymppisiä, että minä ainakin yritän suojella poikaani viimeiseen asti. Ja ainakin minua pelottaa. Jos isällä on alkoholiongelma ym. on tärkeä että lapsi tietää sen eikä syyllistä itseään.

On tietysti niitäkin, joilla päällisin puolin menee hyvin. Eli lähiäidillä on valtava vastuu tässä asiassa. En tiedä miten näiden poikien kasvatus on eronnut toisistaan.