Nirsot aikuiset ovat TODELLA rasittavia!

[vierailijakalskla]

tuli tuosta kouluruokailukeskustelusta mieleeni ärsytys exääni kohtaan.

Kyseessä siis mies, joka nykyisin 38-vuotias. Jo lapsena tuli koulusta kesken päivän kotiin syömään ja äitinsä oli laittanut ruuan valmiiksi odottamaan. Ei siis syönyt kouluruokailussa. Eikä ole tai ollut allergioita. Aamupalaksi äitinsä paistoi usein lettuja ja exäni ei syönyt niitä jos ne eivät olleet juuri paistettuja, ts pannulta lautaselle. Muuten jätti syömättä.

Oltiin yhdessä 16 vuotta. Mutta avioliittomme aikana hänen nirsoilunsa sai verenpaineeni nousemaan ja ravintoloissa häpeämään häntä... Hän ei suostu syömään maustelisia ruokia tai esimerkiksi sipulia lainkaan. Jos tekemässäni ruskeassa kastikkeessa oli "kökköjä", piti tehdä uusi kastike. Aina piti olla samanlaista ruokaa kuin lapsuudessaan, eli jauhelihakastiketta, lihakastiketta ja samanlaisia lihapullia kuin äitinsä teki.

Ulkona syödessämme kiersimme usein 1/2 - 1h eri ravintoloiden ruokalistoja lukien, koska mikään ei kelvannut hänelle. Se nyrpistely..."ei täällä ole mitään hyvää.." - argh! Ja kun sopiva paikka löytyi, oli tilaaminen sellaista "ja sipuli pois eikä valkosipulia eikä tätä kastiketta eikä tuota". Ja vielä jätti aina lautaselle silti puolet annoksesta. Joskus jopa perkkasi sormin ruoka-annostaan ja siirteli syrjään "pahoja" ruoka-aineita. Todella rasittavaa!

On eron jälkeen todella vapauttavaa laittaa mitä ruokaa hyvänsä ja syödä ravintoloissa ilman selekointia ja nirsoilua Ugh, olen puhunut!

 

[laopsi]

Kuulostaa aika hirveältä!

 

[vierailijatartar]

Mun exä ei suostunu syömään mitään kasviksia tai vihaneksia jos ne oli kypsiä. Todella todella rasittavaa.
Nykyinen syö mitä vaan ja ihanaa, kun ruoka on värikästä ja maistuvaa. En enää ikinä ottaisi itseleni nirsoa miestä.

 

[vierailija]

Voi yök! En ole koskaan törmännyt noin nirsoon ihmiseen! Mulla olis varmasti mennyt hermot heti ekan ruoanlaittoepistolan jälkeen, jos ei olisi ruoka kelvannut! Yks parhaista ystävistäni on kans vähän nirso, on kotonaan tottunut syömään vain eineksiä eikä siis normaali kotiruoka ole tuttua. Kerran hän tuli käymään luonani ja sovittiin, että laitan hänelle ruokaa, jauhelihapullakastiketta perunoiden kera. Oli aivan järkyttynyt, kun aloin tekemään lihapullia alusta lähtien, hän oli kuvitellut, että hakisin einespullia. :X Häntä oletti ajatus jauhelihasta ja sipulisilpusta... Söi kuitenkin, hyvällä ruokahalulla (pienen suostuttelun jälkeen). Tämä ihminen sentään maistaa uusia asioita ja on valmis tykkäämään erilaisista ruoista, ei vaan ole niihin tottunut kotiolojensa vuoksi. Itse en hyväksy yltiöpäistä nirsoilla, toki kaikilla on ne omat juttunsa joista tykkää/ei tykkää.

 

[vierailija]

Mäkin olen ihan hirveän nirso, mutta kovasti yritän ettei kukaan huomaisi sitä... Se on tosi noloa.

Anoppilan jouluaterialla syön vaan perunamuussia, loput ujutan salaa miehen lautaselle. Onneks mies ottaa huumorilla mun nirsoilut.

 

[Peyote]

Tollanen äärimmäinen nirsous on kyllä hirveää...

Mun mieskin muuten aina pyytää kaiken ilman valkosipulia kun sen tulee maha tosi kipeäksi ja mua häiritsee se haju. Useimmiten valkosipulia on ruuassa silti. Joka paikkaaan ne sitä tunkee. Mä ymmärrän kyllä kohtuudella käytettynä ruuissa joihin se kuuluu mutta kun useimmissa lounastuspaikoissa sitä laitetaan ihan kaikkeen.

 

[Peyote]

Mäkin olen ihan hirveän nirso, mutta kovasti yritän ettei kukaan huomaisi sitä... Se on tosi noloa.

Anoppilan jouluaterialla syön vaan perunamuussia, loput ujutan salaa miehen lautaselle. Onneks mies ottaa huumorilla mun nirsoilut.

Noh jouluateriat onkin ihan järkyttäviä yleensä. Se on hirveetä kun yrittää kohteliaan näköisesti syödä, mutta ei kertakaikkiaan pysty kun oksennusrefleksi puskee päälle. Se näkyy taatusti ulospäin vaikka kuinka yrittää hymyillä ja vesi valuu silmistä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

No en alkais nirsoilevaa aikuista passaamaan. Sais olla nälässä mun puolesta

 

[vierailijag]

No en alkais nirsoilevaa aikuista passaamaan. Sais olla nälässä mun puolesta

Mun mielestä tämä on paras vaihtoehto. Jos ruoka ei kelpaa, niin siitä ei pidä tehdä numeroa. Jokainen voi syödä sitä mitä voi syödä. Jos ei muuta sopivaa ole, niin lasillinen vettä on ok. Nirsoilevana tyyppinä ( en ole mikään vaikea tapaus ja tiukassa paikassa voin syödä inhottavaa ruokaakin) on tosi noloa, jos syömisiin kiinnitetään liikaa huomiota. Jos on kovin rajoitteinen, niin pitäisi itse osata varautua tilanteisiin ja pitää vaikka jonkunlaista ruokavarastoa mukana, jottei nälkään kuole.

 

[vierailija]

Ehkä ruokarajoitteisten kanssa tulee joskus vähän samanlainen olo. Joillakin on oikeastikin haastetta rajoittensa kanssa, mutta sitten on se melkein ruokarajoitteisten joukko väittämässä olevansa ruokarajoitteisia (ja kuitenkin syödään samaa herkkusapuskaa, vaikka ensin piti kovalla metelillä muiden ottaa huomioon mitä saa/ei saa syödä- kun ei se erikoisruoka olekaan yhtä herkullista).

 

[Peyote]

Ehkä ruokarajoitteisten kanssa tulee joskus vähän samanlainen olo. Joillakin on oikeastikin haastetta rajoittensa kanssa, mutta sitten on se melkein ruokarajoitteisten joukko väittämässä olevansa ruokarajoitteisia (ja kuitenkin syödään samaa herkkusapuskaa, vaikka ensin piti kovalla metelillä muiden ottaa huomioon mitä saa/ei saa syödä- kun ei se erikoisruoka olekaan yhtä herkullista).

Nykyisin kun moni välttelee joitain ruoka-aineita olis tosi vaikea ottaa kaikki huomioon. Kuitenkaan monella ne ei ole niin ehdottomia ne ruokavaliot joten on tyhmää vaatia että muiden pitää osata valmistaa gluteeniton maidoton sokeriton herkku. Konstailijat tehkööt näitä raakaruokiaan ja paleoruokiaan omalla ajallaan. Niin mäkin teen, kotona itselleni, mutta kun menen kylään, syönsen pullan ihan mielellään. Enkä tarjoa muillekaan mitään omituisia...

 

[Tyttönen93]

Itselläni myös ollut nirso mies ja se oli hanurista, mikään ei kelvannut ja kaiken piti olla niinkuin äiti sen tekee Ei edes jäätelöä suostunut syömään jos se oli lsitettu pöydältä hieman sulaneena pakkaseen..muutenkin oli kyllä vastiva persoona, mitään ei tehnyt kodin tai muunkasn eteen...

 

[vierailija]

Voi yök! En ole koskaan törmännyt noin nirsoon ihmiseen! Mulla olis varmasti mennyt hermot heti ekan ruoanlaittoepistolan jälkeen, jos ei olisi ruoka kelvannut! Yks parhaista ystävistäni on kans vähän nirso, on kotonaan tottunut syömään vain eineksiä eikä siis normaali kotiruoka ole tuttua. Kerran hän tuli käymään luonani ja sovittiin, että laitan hänelle ruokaa, jauhelihapullakastiketta perunoiden kera. Oli aivan järkyttynyt, kun aloin tekemään lihapullia alusta lähtien, hän oli kuvitellut, että hakisin einespullia. :X Häntä oletti ajatus jauhelihasta ja sipulisilpusta... Söi kuitenkin, hyvällä ruokahalulla (pienen suostuttelun jälkeen). Tämä ihminen sentään maistaa uusia asioita ja on valmis tykkäämään erilaisista ruoista, ei vaan ole niihin tottunut kotiolojensa vuoksi. Itse en hyväksy yltiöpäistä nirsoilla, toki kaikilla on ne omat juttunsa joista tykkää/ei tykkää.

Minäään en osaa tehdä lihapullia, joten einespullia hakisin, osassa lihapitoisuus iso. Tykkäön kyllä kotiruuasta kovasti vaikken osaa tehdä, ja kotona oli aina kotiruokaa.

 

[feger]

Minun tuntemalla valikoivalla aikuisella on lapsena tullut traumat, kun on pakotettu syömään jotakin, mistä ei vaan ole tykännyt. Josta syystä hän ei kykene syömään kovinkaan montaa ruokalajia ja kun me käymme jossakin syömässä, mieluusti lounasravintola, missä on laajat valikoimat ruokia, koska hän ei vaan pysty syömään juuri mitään.

 

[vierailija]

Veikkaan, että ap:n ex kärsii aistiyliherkkyyksistä. Ruoan rakenne voi aiheuttaa nirsoutta.

Itse en pysty syömään klönttistä perunamuussia. Se saa yökkimisrefleksin päälle. Ja se refleksi vaan jatkuu, jos sitä muussia yrittää laittaa lisää suuhun ja uskotella itselleen, ettei siinä haarukallisessa niitä klönttejä ole. Klimppinen kastike voi tehdä ihan saman jollekin toiselle.

Muutamia ruokia on, joita en oikein alas saa. Mutta en tee niistä numeroa, yritän jättää vähin äänin lautaselle. Nirsojakin pahempia on sellaiset ihmiset, jotka seuraavat silmä tarkkana muiden syömistä ja rupeavat siunailemaan, kuinka jättää jotain tai yrittävät väkisin tunkea lisää, kun on väkisin saanut jotain pahaa syötyä vieraskoreana. Minusta kyllä näkee, että ruokaa olen saanut - ei tarvitse enää lisää tuputtaa.

 

[vierailija]

Minun exälleni kelpasi vain Saarioisten maksalaatikko, Jalostajan hernekeitto ja äidin tekemä lasagne (ilman säilyketomaattia tai tomaattipyrettä). Ei asuttu yhdessä ja silti oli todella ärsyttävää. Ravintolaan ei voinut edes mennä hänen kanssaan. Enkä todellakaan olisi alkanut tekemään herralle omia erikois(mauttomia) ruokia.

 

[Etique]

Mulle vanhemmat opetti aikoinaan, että ns. fiksun ihmisen tunnistaa syömisestä. Toisinsanoen kääntäen juntit erottaa siitä myös oikein hyvin. En ehkä muinoin edes tajunnut miten totta tuo on. Ruoka erottaa yhteiskuntaluokat/tai fiksuuden harvinaisen selkeästi ja mustavalkoisesti. Tässä karrikoitu esimerkki:

Alempi yhteiskuntaluokka:

Pöytätavat osataan usein vain pääpiirteittäin. Tiedetään että haarukalla ja veitsellä pitäisi syödä kun ollaan ihmisten ilmoilla, mutta veitsi on ns. kynäotteessa, eli väärin. Pahimmillaan henkilö selittää jotain epämääräistä, että "on oppinut syömään väärin päin veitsellä ja haarukalla". Toisinsanoen hän ei kyseistä taitoa hallitse, vaan on oppinut lapioimaan ruokaa oikealla kädellä kitusiinsa.

Kyseiset henkilöt välttelevät kaikkea "kumman makuista", joita tyypillisesti ovat esim. chili ja sipuli. Parhaiten heille uppoaa makaronilaatikko ja lihapullat. Viiniä he juovat aniharvoin. Useimmiten he eivät välttämättä osaa käyttää edes olutta ruokajuomana, se edustaa heille jotain muuta, joten ruokajuomaksi valikoituu usein valion maito.

Pöytätavoista kyseinen henkilö osaa vain alkeet; ei röyhtäillä tai piereskellä pöydässä. Hän ei esim. ymmärrä levittää liinaa syliinsä ruokailun aluksi, odottaa ruokailun oikeaa aloitushetkeä tai tiedä ettei lautasliinaa ole soveliasta rytätä yhdeksi mytyksi lautasen päälle aterian päätteeksi.

Keskiluokka

Pöytätavat ns. tavanomaisissa ruokalajeissa on hallussa. Henkilö osaa syödä alkupalan ja pääruoan haarukoiden ja veitsien oikeassa järjestyksessä. Hän ymmärtää pyyhkiä suupielensä puhtaaksi ennen lasista juomista, eikä hän puhu ruoan ollessa suussa. Ns. vieraammat ruokalajit kuitenkin tuovat mahdollisia haasteita. Henkilö ei osaa avata esim. kokonaista rapua ja syödä sitä.

Keskiluokan ruokamaku on kohtalaisen laaja. Hän syö mielellään eksoottisiakin ruokalajeja ja on usein rohkea kokeilemaan jotain uutta. Keskiluokkainen henkilö juo mielellään viiniä, mutta tuntee rypäleistä vain kaikkein tunnetuimmat.

Keskiluokkaiselle tyypillistä on se, että hän myös antaa ymmärtää tietävänsä etiketeistä hieman enemmän, kuin mitä hän oikeasti lopulta tietää. Hän selviää normaalissa ravintolaillallisessa ehkä siihen asti vielä hyvin, kunnes ruokailun lopuksi hörppää kahvia konjakkinsa perään.

Ylempi keskiluokka

Pöytätavat ja etiketit ovat suurelta osin itsestäänselvyyksiä tai ainakin tuttuja. Henkilö osaa ruokailla kiireettä, seurustellen ja kanssaruokailijoita kunnioittaen. Hänen ruokamakunsa on laaja, aina etanoista itämaisiin erikoisuuksiin. Henkilö tuntee viinit, konjakit ja viskit kohtalaisen laajasti ja muistaa erityisesti kiittää tai ainakin huomioida ääneen saadessaan arvokasta/kallista juomaa.

Henkilö tuntee ruokailutavat hyvin. Hän tietää miten syödään ostereita ja sen miten hummeri leikataan. Hän osaa syödä sushin oikein hukuttamatta sitä soijaan ja hänellä pysyy myös syömäpuikot käsissä.

Vieras ja outokaan ruoka ei jää koskaan tältä henkilöltä maistamatta. Hän kokeilee eri ruokalajeja rohkeasti ja syö myös kohteliaisuudesta jonkin verran, jottei hän koskaan loukkaisi isäntäväkeä.

 

[vierailija]

Ei kyllä ole varsinaisesti sivistyneen ihmisen merkki että muistaa kiittää tai ääneen kommentoida saadessaan nimenomaan kallista juomaa.

Kyllä paremmissa piireissä kommentoidaan ja kiitellään laadukkaita ja itselle maistuvia ruokia ja juomia ihan kalleudesta huolimatta. Hyvinkin edullisesta ruoasta osataan kyllä kiittää.

 

[vierailija]

Olen luultavasti teidän mielestäni tälläinen rasittava nirsoilija, mutta olen mielummin nälässä kuin söisin esim. kaaliruokia, maksaa, oliiveita, mausteista (chili- tai valkosipulipitoista) ruokaa, paprikaa, vaaleaa leipää, laktoosipitoisia maitotuotteita, omenaa jne... koska kärsin diagnostisoiduista refluksitaudista ja ärtyneestä suolistosta.

 

[vierailija]

Tämä oli tosi hyvä. Monin paikoin todella totta. Itse löydän jotain sekä keski- että yläkuokasta. Iso kiinnostus erilaisia ruokia kohtaan löytyy, ravun syönti onnistuu, puikot pysyy hyvin kätösissä, viinit laajemmin jo hallussa mutta viskit ja konjakit vieraita. Toisaalta pidän myös alemman keskiluokan lihapullista.

Mulle vanhemmat opetti aikoinaan, että ns. fiksun ihmisen tunnistaa syömisestä. Toisinsanoen kääntäen juntit erottaa siitä myös oikein hyvin. En ehkä muinoin edes tajunnut miten totta tuo on. Ruoka erottaa yhteiskuntaluokat/tai fiksuuden harvinaisen selkeästi ja mustavalkoisesti. Tässä karrikoitu esimerkki:

Alempi yhteiskuntaluokka:

Pöytätavat osataan usein vain pääpiirteittäin. Tiedetään että haarukalla ja veitsellä pitäisi syödä kun ollaan ihmisten ilmoilla, mutta veitsi on ns. kynäotteessa, eli väärin. Pahimmillaan henkilö selittää jotain epämääräistä, että "on oppinut syömään väärin päin veitsellä ja haarukalla". Toisinsanoen hän ei kyseistä taitoa hallitse, vaan on oppinut lapioimaan ruokaa oikealla kädellä kitusiinsa.

Kyseiset henkilöt välttelevät kaikkea "kumman makuista", joita tyypillisesti ovat esim. chili ja sipuli. Parhaiten heille uppoaa makaronilaatikko ja lihapullat. Viiniä he juovat aniharvoin. Useimmiten he eivät välttämättä osaa käyttää edes olutta ruokajuomana, se edustaa heille jotain muuta, joten ruokajuomaksi valikoituu usein valion maito.

Pöytätavoista kyseinen henkilö osaa vain alkeet; ei röyhtäillä tai piereskellä pöydässä. Hän ei esim. ymmärrä levittää liinaa syliinsä ruokailun aluksi, odottaa ruokailun oikeaa aloitushetkeä tai tiedä ettei lautasliinaa ole soveliasta rytätä yhdeksi mytyksi lautasen päälle aterian päätteeksi.

Keskiluokka

Pöytätavat ns. tavanomaisissa ruokalajeissa on hallussa. Henkilö osaa syödä alkupalan ja pääruoan haarukoiden ja veitsien oikeassa järjestyksessä. Hän ymmärtää pyyhkiä suupielensä puhtaaksi ennen lasista juomista, eikä hän puhu ruoan ollessa suussa. Ns. vieraammat ruokalajit kuitenkin tuovat mahdollisia haasteita. Henkilö ei osaa avata esim. kokonaista rapua ja syödä sitä.

Keskiluokan ruokamaku on kohtalaisen laaja. Hän syö mielellään eksoottisiakin ruokalajeja ja on usein rohkea kokeilemaan jotain uutta. Keskiluokkainen henkilö juo mielellään viiniä, mutta tuntee rypäleistä vain kaikkein tunnetuimmat.

Keskiluokkaiselle tyypillistä on se, että hän myös antaa ymmärtää tietävänsä etiketeistä hieman enemmän, kuin mitä hän oikeasti lopulta tietää. Hän selviää normaalissa ravintolaillallisessa ehkä siihen asti vielä hyvin, kunnes ruokailun lopuksi hörppää kahvia konjakkinsa perään.

Ylempi keskiluokka

Pöytätavat ja etiketit ovat suurelta osin itsestäänselvyyksiä tai ainakin tuttuja. Henkilö osaa ruokailla kiireettä, seurustellen ja kanssaruokailijoita kunnioittaen. Hänen ruokamakunsa on laaja, aina etanoista itämaisiin erikoisuuksiin. Henkilö tuntee viinit, konjakit ja viskit kohtalaisen laajasti ja muistaa erityisesti kiittää tai ainakin huomioida ääneen saadessaan arvokasta/kallista juomaa.

Henkilö tuntee ruokailutavat hyvin. Hän tietää miten syödään ostereita ja sen miten hummeri leikataan. Hän osaa syödä sushin oikein hukuttamatta sitä soijaan ja hänellä pysyy myös syömäpuikot käsissä.

Vieras ja outokaan ruoka ei jää koskaan tältä henkilöltä maistamatta. Hän kokeilee eri ruokalajeja rohkeasti ja syö myös kohteliaisuudesta jonkin verran, jottei hän koskaan loukkaisi isäntäväkeä.

 

[evita]

Ehkä eniten minua ihmetyttää se, että ap on suostunut tekemään uuden ruskean kastikkeen, kun miehen mielestä ensimmäisessä versiossa on ollut "kökköjä". Täytyy sanoa, että jos olisi ollut minun mieheni, niin olisi jäänyt ilman uutta kastiketta (ja todella nopeasti myös ilman vaimoa ).

 

[hahhaaa]

Mulle vanhemmat opetti aikoinaan, että ns. fiksun ihmisen tunnistaa syömisestä. Toisinsanoen kääntäen juntit erottaa siitä myös oikein hyvin. En ehkä muinoin edes tajunnut miten totta tuo on. Ruoka erottaa yhteiskuntaluokat/tai fiksuuden harvinaisen selkeästi ja mustavalkoisesti. Tässä karrikoitu esimerkki:

Alempi yhteiskuntaluokka:

Pöytätavat osataan usein vain pääpiirteittäin. Tiedetään että haarukalla ja veitsellä pitäisi syödä kun ollaan ihmisten ilmoilla, mutta veitsi on ns. kynäotteessa, eli väärin. Pahimmillaan henkilö selittää jotain epämääräistä, että "on oppinut syömään väärin päin veitsellä ja haarukalla". Toisinsanoen hän ei kyseistä taitoa hallitse, vaan on oppinut lapioimaan ruokaa oikealla kädellä kitusiinsa.

Kyseiset henkilöt välttelevät kaikkea "kumman makuista", joita tyypillisesti ovat esim. chili ja sipuli. Parhaiten heille uppoaa makaronilaatikko ja lihapullat. Viiniä he juovat aniharvoin. Useimmiten he eivät välttämättä osaa käyttää edes olutta ruokajuomana, se edustaa heille jotain muuta, joten ruokajuomaksi valikoituu usein valion maito.

Pöytätavoista kyseinen henkilö osaa vain alkeet; ei röyhtäillä tai piereskellä pöydässä. Hän ei esim. ymmärrä levittää liinaa syliinsä ruokailun aluksi, odottaa ruokailun oikeaa aloitushetkeä tai tiedä ettei lautasliinaa ole soveliasta rytätä yhdeksi mytyksi lautasen päälle aterian päätteeksi.

Keskiluokka

Pöytätavat ns. tavanomaisissa ruokalajeissa on hallussa. Henkilö osaa syödä alkupalan ja pääruoan haarukoiden ja veitsien oikeassa järjestyksessä. Hän ymmärtää pyyhkiä suupielensä puhtaaksi ennen lasista juomista, eikä hän puhu ruoan ollessa suussa. Ns. vieraammat ruokalajit kuitenkin tuovat mahdollisia haasteita. Henkilö ei osaa avata esim. kokonaista rapua ja syödä sitä.

Keskiluokan ruokamaku on kohtalaisen laaja. Hän syö mielellään eksoottisiakin ruokalajeja ja on usein rohkea kokeilemaan jotain uutta. Keskiluokkainen henkilö juo mielellään viiniä, mutta tuntee rypäleistä vain kaikkein tunnetuimmat.

Keskiluokkaiselle tyypillistä on se, että hän myös antaa ymmärtää tietävänsä etiketeistä hieman enemmän, kuin mitä hän oikeasti lopulta tietää. Hän selviää normaalissa ravintolaillallisessa ehkä siihen asti vielä hyvin, kunnes ruokailun lopuksi hörppää kahvia konjakkinsa perään.

Ylempi keskiluokka

Pöytätavat ja etiketit ovat suurelta osin itsestäänselvyyksiä tai ainakin tuttuja. Henkilö osaa ruokailla kiireettä, seurustellen ja kanssaruokailijoita kunnioittaen. Hänen ruokamakunsa on laaja, aina etanoista itämaisiin erikoisuuksiin. Henkilö tuntee viinit, konjakit ja viskit kohtalaisen laajasti ja muistaa erityisesti kiittää tai ainakin huomioida ääneen saadessaan arvokasta/kallista juomaa.

Henkilö tuntee ruokailutavat hyvin. Hän tietää miten syödään ostereita ja sen miten hummeri leikataan. Hän osaa syödä sushin oikein hukuttamatta sitä soijaan ja hänellä pysyy myös syömäpuikot käsissä.

Vieras ja outokaan ruoka ei jää koskaan tältä henkilöltä maistamatta. Hän kokeilee eri ruokalajeja rohkeasti ja syö myös kohteliaisuudesta jonkin verran, jottei hän koskaan loukkaisi isäntäväkeä.

Hah, tällaista shittiä on keksinyt joku, joka luulee olevansa muita parempi. Kuulostaa tärkeilevän ihmisen naurettavalta pönötykseltä.

 

[vierailija]

Mulle vanhemmat opetti aikoinaan, että ns. fiksun ihmisen tunnistaa syömisestä. Toisinsanoen kääntäen juntit erottaa siitä myös oikein hyvin. En ehkä muinoin edes tajunnut miten totta tuo on. Ruoka erottaa yhteiskuntaluokat/tai fiksuuden harvinaisen selkeästi ja mustavalkoisesti. Tässä karrikoitu esimerkki:

Alempi yhteiskuntaluokka:

Pöytätavat osataan usein vain pääpiirteittäin. Tiedetään että haarukalla ja veitsellä pitäisi syödä kun ollaan ihmisten ilmoilla, mutta veitsi on ns. kynäotteessa, eli väärin. Pahimmillaan henkilö selittää jotain epämääräistä, että "on oppinut syömään väärin päin veitsellä ja haarukalla". Toisinsanoen hän ei kyseistä taitoa hallitse, vaan on oppinut lapioimaan ruokaa oikealla kädellä kitusiinsa.

Kyseiset henkilöt välttelevät kaikkea "kumman makuista", joita tyypillisesti ovat esim. chili ja sipuli. Parhaiten heille uppoaa makaronilaatikko ja lihapullat. Viiniä he juovat aniharvoin. Useimmiten he eivät välttämättä osaa käyttää edes olutta ruokajuomana, se edustaa heille jotain muuta, joten ruokajuomaksi valikoituu usein valion maito.

Pöytätavoista kyseinen henkilö osaa vain alkeet; ei röyhtäillä tai piereskellä pöydässä. Hän ei esim. ymmärrä levittää liinaa syliinsä ruokailun aluksi, odottaa ruokailun oikeaa aloitushetkeä tai tiedä ettei lautasliinaa ole soveliasta rytätä yhdeksi mytyksi lautasen päälle aterian päätteeksi.

Keskiluokka

Pöytätavat ns. tavanomaisissa ruokalajeissa on hallussa. Henkilö osaa syödä alkupalan ja pääruoan haarukoiden ja veitsien oikeassa järjestyksessä. Hän ymmärtää pyyhkiä suupielensä puhtaaksi ennen lasista juomista, eikä hän puhu ruoan ollessa suussa. Ns. vieraammat ruokalajit kuitenkin tuovat mahdollisia haasteita. Henkilö ei osaa avata esim. kokonaista rapua ja syödä sitä.

Keskiluokan ruokamaku on kohtalaisen laaja. Hän syö mielellään eksoottisiakin ruokalajeja ja on usein rohkea kokeilemaan jotain uutta. Keskiluokkainen henkilö juo mielellään viiniä, mutta tuntee rypäleistä vain kaikkein tunnetuimmat.

Keskiluokkaiselle tyypillistä on se, että hän myös antaa ymmärtää tietävänsä etiketeistä hieman enemmän, kuin mitä hän oikeasti lopulta tietää. Hän selviää normaalissa ravintolaillallisessa ehkä siihen asti vielä hyvin, kunnes ruokailun lopuksi hörppää kahvia konjakkinsa perään.

Ylempi keskiluokka

Pöytätavat ja etiketit ovat suurelta osin itsestäänselvyyksiä tai ainakin tuttuja. Henkilö osaa ruokailla kiireettä, seurustellen ja kanssaruokailijoita kunnioittaen. Hänen ruokamakunsa on laaja, aina etanoista itämaisiin erikoisuuksiin. Henkilö tuntee viinit, konjakit ja viskit kohtalaisen laajasti ja muistaa erityisesti kiittää tai ainakin huomioida ääneen saadessaan arvokasta/kallista juomaa.

Henkilö tuntee ruokailutavat hyvin. Hän tietää miten syödään ostereita ja sen miten hummeri leikataan. Hän osaa syödä sushin oikein hukuttamatta sitä soijaan ja hänellä pysyy myös syömäpuikot käsissä.

Vieras ja outokaan ruoka ei jää koskaan tältä henkilöltä maistamatta. Hän kokeilee eri ruokalajeja rohkeasti ja syö myös kohteliaisuudesta jonkin verran, jottei hän koskaan loukkaisi isäntäväkeä.

No Huh. Eli jos osaa syödä puikoilla ja heittää osterin kitusiin on yläluokkaa?

Kyllä meillä tarhaikäisetkin osaavat kiittää kovaan ääneen ruoasta(oli se minkä hintaista vaan) ja maistavat kaikkea, kylässä jopa esittävät tykkäävänsäkin jostain jottei pahoittaisi toisten mieltä. Osaavat jopa osa syödä puikoilla...

Tämän listan mukaan olisin ilmeisesti alaluokkaa, kun alkoholi ei kiinnosta pätkääkään(ei sen valmistusmaa tai maku) ja juon mieluiten maitoa/vettä ruoan kanssa...

 

[epek]

Noh jouluateriat onkin ihan järkyttäviä

Rakastan jouluruokia.
Teen ne(kin) yleensä itse niin ne onkin herrrrkullisia

 

[epek]

Mulle vanhemmat opetti aikoinaan, että ns. fiksun ihmisen tunnistaa syömisestä. Toisinsanoen kääntäen juntit erottaa siitä myös oikein hyvin. En ehkä muinoin edes tajunnut miten totta tuo on. Ruoka erottaa yhteiskuntaluokat/tai fiksuuden harvinaisen selkeästi ja mustavalkoisesti. Tässä karrikoitu esimerkki:

Alempi yhteiskuntaluokka:

Pöytätavat osataan usein vain pääpiirteittäin. Tiedetään että haarukalla ja veitsellä pitäisi syödä kun ollaan ihmisten ilmoilla, mutta veitsi on ns. kynäotteessa, eli väärin. Pahimmillaan henkilö selittää jotain epämääräistä, että "on oppinut syömään väärin päin veitsellä ja haarukalla". Toisinsanoen hän ei kyseistä taitoa hallitse, vaan on oppinut lapioimaan ruokaa oikealla kädellä kitusiinsa.

Kyseiset henkilöt välttelevät kaikkea "kumman makuista", joita tyypillisesti ovat esim. chili ja sipuli. Parhaiten heille uppoaa makaronilaatikko ja lihapullat. Viiniä he juovat aniharvoin. Useimmiten he eivät välttämättä osaa käyttää edes olutta ruokajuomana, se edustaa heille jotain muuta, joten ruokajuomaksi valikoituu usein valion maito.

Pöytätavoista kyseinen henkilö osaa vain alkeet; ei röyhtäillä tai piereskellä pöydässä. Hän ei esim. ymmärrä levittää liinaa syliinsä ruokailun aluksi, odottaa ruokailun oikeaa aloitushetkeä tai tiedä ettei lautasliinaa ole soveliasta rytätä yhdeksi mytyksi lautasen päälle aterian päätteeksi.

Keskiluokka

Pöytätavat ns. tavanomaisissa ruokalajeissa on hallussa. Henkilö osaa syödä alkupalan ja pääruoan haarukoiden ja veitsien oikeassa järjestyksessä. Hän ymmärtää pyyhkiä suupielensä puhtaaksi ennen lasista juomista, eikä hän puhu ruoan ollessa suussa. Ns. vieraammat ruokalajit kuitenkin tuovat mahdollisia haasteita. Henkilö ei osaa avata esim. kokonaista rapua ja syödä sitä.

Keskiluokan ruokamaku on kohtalaisen laaja. Hän syö mielellään eksoottisiakin ruokalajeja ja on usein rohkea kokeilemaan jotain uutta. Keskiluokkainen henkilö juo mielellään viiniä, mutta tuntee rypäleistä vain kaikkein tunnetuimmat.

Keskiluokkaiselle tyypillistä on se, että hän myös antaa ymmärtää tietävänsä etiketeistä hieman enemmän, kuin mitä hän oikeasti lopulta tietää. Hän selviää normaalissa ravintolaillallisessa ehkä siihen asti vielä hyvin, kunnes ruokailun lopuksi hörppää kahvia konjakkinsa perään.

Ylempi keskiluokka

Pöytätavat ja etiketit ovat suurelta osin itsestäänselvyyksiä tai ainakin tuttuja. Henkilö osaa ruokailla kiireettä, seurustellen ja kanssaruokailijoita kunnioittaen. Hänen ruokamakunsa on laaja, aina etanoista itämaisiin erikoisuuksiin. Henkilö tuntee viinit, konjakit ja viskit kohtalaisen laajasti ja muistaa erityisesti kiittää tai ainakin huomioida ääneen saadessaan arvokasta/kallista juomaa.

Henkilö tuntee ruokailutavat hyvin. Hän tietää miten syödään ostereita ja sen miten hummeri leikataan. Hän osaa syödä sushin oikein hukuttamatta sitä soijaan ja hänellä pysyy myös syömäpuikot käsissä.

Vieras ja outokaan ruoka ei jää koskaan tältä henkilöltä maistamatta. Hän kokeilee eri ruokalajeja rohkeasti ja syö myös kohteliaisuudesta jonkin verran, jottei hän koskaan loukkaisi isäntäväkeä.

Sit on niitä jotka osaa tehdä sushit itse, valmistaa nirppanokille hummerit, samaten tehdä ne etanat näille "ylemmän keskiluokan" edustajille heidän ainoalla tuntemallaan tavalla eli voissa ja valkosipulissa tai no kunhan on siinä etanalautasella vaikka toukkakasa valkosipulissa niin menee.. Kukaan "heistä" ei edes huomaisi.
Osterin syönti onkin kovin hankalaa ( ) ennen nekin oli köyhien ruokaa. Hintojen noustessa osterit ja muutkin köyhien ruuat eli äyriäiset pääsi tämän "paremman keskiluokan" eiku "Ylemmän" anteeksi ruokalistalle. Unohdit kaviaarin mainita! :O
Tälle "YLEMMälle keskiluokalle" on esim konjakin kanssa tyypillistä että ovat tarkkoja et kahvi ensin, konjakki sitten vettä perään. Ovat opetelleet ulkoa sen googlesta. Mutta on ihan sama mitä paloviinaa tarjoaa kahvin ja veden kanssa niin kilpaa kehutaan kunhan lasku on tarpeeksi iso ja hienon näköisestä pullosta kaadetaan.

äläkääpä (tätäkään) ottako tojesta