NinaTT uudessa kaksplussassa, onko joku lukenut

[QUOTE="vieras";27016566]Pystytkö ninaTT myöntämään että et ole ihmisenä tai vanhempana sen parempi kuin muutkaan? [/QUOTE]

Mä en yleisestiottaen arvota ihmisiä hyviin ja pahoihin tai listaile, että kuka on paras Itseäni en aina tosin osaa arvostaa.

Vanhempana tuskin olen mitenkään erityisen etevä, olen tavannut paljon parempiakin.

Kykenetko katsomaan silmiin toista äitiä ja sanomaan hänelle että hän on kasvattajana ihan yhtä hyvä kuin sinäkin?

Kyllä, on sellaisiakin ihmisiä joille tuo ei riittäisi, vaan olen aidosti sitä mieltä, että he ovat parempia kasvattajia kuin minä. Minusta on ollut ihanaa saada tavata heitä, oppia heiltä ja nähdä sellaista vuorovaikutusta mitä heillä on lastensa kanssa.



Se, että koen kiintymysvanhemmuuden (tai millä nimellä sitä nyt haluaa kutsua) tarjoavan parhaimman näkökulman vanhemmuuteen ei suinkaan tarkoita sitä, että pitäisin itseäni parempana vanhempana kuin muut Teillä on nyt menny puurot ja vellit sekaisin.

 

Huokaus....

joo, senkun selität, mä istuin viereisellä penkillä, käytävän toisella puolen, näin ja kuulin kaiken.

Älä pliis selitä.

 

[QUOTE="Jenis";27016627]Vau. Mitään välimuotoja ei ole - joko 2-vuotias tai 4-vuotias saa pärjäillä yksin kaupunkiliikenteen bussissa (sehän on hauskaa ja jännittävää, kuten elämän kuuluu ollakin...) tai sitten äiti vahtii ihan joka ikistä liikettä ja tekee ihan joka ikisen päätöksen, estää lasta näyttämään tunteitaan jne. Tätäpä on turha jatkaa, pikkuisen polarisoitunutta on teksti.[/QUOTE]

It goes both ways Minut nähnyt henkilö on sitä mieltä, että olen kylmä ja etäinen ja ties mitä. Koska on kerran nähnyt minut lapseni kanssa muutaman minuutin ajan.

Lapseni ei tietääkseni ollut yksin bussissa Ei hän pyytänyt (tai tarvinnut) apua - miksi siis olisin auttanut? Miksi menisin sähläämään siihen väliin kun lapsi osaa ihan itse, ja vieläpä haluaa tehdä ihan itse?

 

Huokaus....

joo, senkun selität, mä istuin viereisellä penkillä, käytävän toisella puolen, näin ja kuulin kaiken.

Älä pliis selitä.

Valehtelinko mä jossain kohtaa selitystäni? En ehkä muista tuota nimenomaista tilannetta, mutta me liikumme busseilla 2-5 kertaa päivässä ja tuollainen toiminta on varsin normaalia.

 

Niin sulle siis normaalia? :tirsk:

 

Nina, ehkä ne äidit, jotka sun mielestä kohtelee kaltoin lapsiaan, ovatkin vana väsyneitä työpäivän jälkeen...sähän just tekstilläs oikeutit kylmäkiskoisen kohtelun jos on väsynyt työpäivän jälkeen...

 

[QUOTE="hih";27016762]Niin sulle siis normaalia? :tirsk:[/QUOTE]

Juu, kyllä, meidän perheessä. Sitä juuri tarkoitin.

 

Nina, ehkä ne äidit, jotka sun mielestä kohtelee kaltoin lapsiaan, ovatkin vana väsyneitä työpäivän jälkeen...sähän just tekstilläs oikeutit kylmäkiskoisen kohtelun jos on väsynyt työpäivän jälkeen...

Kylmäkiskoisen? Mulla on voinu olla hapan naama, mutta miten mä muuten olen ollut kylmäkiskoinen tuossa tilanteessa? Ja totta kai sekä aikuisilla että lapsilla on oikeus olla väsyneitä, vihaisia, ärtyneitä ja ties mitä :O On kyllä menny ajatukset vähän ohi jos kuvittelette, että oikeasti olen sitä mieltä, että pitää lässyttää yltiöpirteästi lapselle vaikkei itseään huvittaisi. Ei, ei ja ei.

Sen sijaan vaikka ärsyttääkin, niin ei saa rikkoa toisen itsemääräämisoikeutta. Ei myöskään ole suotavaa olla auttamatta lasta jos hän apua kaipaa. Mutta jos hän ei kaipaa apua, niin ei kyllä ole järkevää mennä siihen väliin sähläämään, pyytämättä.

 

Voe elämä..Siis oikeesti tähän ketjuun eksynyt ninaTT:n äiti?

Elämä opettaa, kasvatuksesta vois keskustella vaikka kuinka ja jokainen voi toimia vanhempana niinkuin haluaa. Mihis peiliin sitten katsotaan kun oma rakas joskus toimiikin esim. lainvastaisesti? Silloinhan kyse ei ainakaan ole kasvatuksesta, vai..

Aika naurettavaa myös se että tästä ketjusta ajetaan sitä asiaa mikä sillä hetkellä on itselle se lähinnä oleva, eli jos on yh niin kyseenalaistetaan ydinperhe, mutta auta armias jos esim. ninaTT ois rakastavassa avioliitossa missä rakkautta riittää niin se ois kyllä ihan varmasti se kaikkein paras ympäristö lapsen kasvaa.

Herranhaltuun.

 

[QUOTE="ninaTT";27016794]Mutta jos hän ei kaipaa apua, niin ei kyllä ole järkevää mennä siihen väliin sähläämään, pyytämättä.[/QUOTE]

Eli lapsi ei saa ikinä ns. ilmaista apua, jos ei sitä älyä pyytää? Kyllä minua autetaan monestikin, vaikken sitä pyydä. Mies avaa auton ovet, ottaa kassit kädestäni, kaataa kahvin jne. ihan pyytämättä ja tietäen, että osaan tehdä ne itsekin. Eikö kannattais kuitenkin opettaa lapselleen, että välillä sitä apua tulee ihan pyytämättäkin? Vaikka se äidin käsi tukemaan sitä heiluvassa bussissa kävelemistä, ihan ilman pyyntöä?

 

Sen sijaan vaikka ärsyttääkin, niin ei saa rikkoa toisen itsemääräämisoikeutta. Ei myöskään ole suotavaa olla auttamatta lasta jos hän apua kaipaa. Mutta jos hän ei kaipaa apua, niin ei kyllä ole järkevää mennä siihen väliin sähläämään, pyytämättä.[/QUOTE]

Puhutko oikeesti 4- vuotiaasta lapsesta????? APUA!

 

Siis tilannehan meni niin että lapsesi tuli ennen sinua bussiin. Sinä halusit että hän menisi istumaan mutta h än ei osannut päättää mihin mennä. Sanoit hänelle jotain ".....du kan inte..." ja sitten aivan selvästi hermostuit, "iskit" itsesi lähimpään penkkin ja käänsit selkäsi lapselle. Kun jäitte pois, nousit, ja kävelit keskioville, sanomatta mitään, vilkaisemattakaan taaksesi.

Kylmäkiskoista, enkä ollut ainoa joka tilannetta seurasi.

 

Lehti tipahti just postiluukusta. Piti tulla kurkkaamaan, joko plussalla on kauheet rähinät menossa, ja onhan täällä.

Ihan kivasti kirjoitettu juttu oli. Ja NinaTT on niin kaunis.

Mut koittakaa nyt aikuiset ihmiset muistaa, että teidän asenteet ja ennakkoluulot, koski ne sitten perhemuotoa tai vanhemman kasvatustyyliä, tarttuvat lapsiinne juuri teiltä. Ydinperheen paremmuus on ainoastaan asenteissa, eivätkä ne asenteen muutu miksikään kun te siirrätte ne suoraan lapsillenne. Ihan turha sitten ihmetellä, mistä ne lapset oppivat kiusaamaan ja syrjimään jo päiväkodissa.

(Ja nyt äkkiä pois täältä, sanotaan, ettei tyhmyys tartu, mutta mistä sitä ikinä tietää)

Ja miksi sitä ydinperhettä ei saisi pitää lapselle parhaana vaihtoehtona? Varsinkin jos siitä omakohtaista kokemusta on? Eihän niin ajatteleva automaattisesti ala syrjiä ja kiusata muunlaisessa perheessä kasvaneita, ihan ihmeajatuksia taas.

 

Nina ei nyt tajua sitä että kun tunkee naamansa ja nimensä iltiksiin ja kaksplussiin, tekee itseään tunnetuksi. Ihmiset tunnistavat pärstän tuolla kadulla ja seuraavat kyllä aika tarkasti käytöstä; tapahtuuko tämä "practise what you preach" vai puhuuko "nettipersoona" läpiä päähänsä.

 

Voe elämä..Siis oikeesti tähän ketjuun eksynyt ninaTT:n äiti?

Elämä opettaa, kasvatuksesta vois keskustella vaikka kuinka ja jokainen voi toimia vanhempana niinkuin haluaa. Mihis peiliin sitten katsotaan kun oma rakas joskus toimiikin esim. lainvastaisesti? Silloinhan kyse ei ainakaan ole kasvatuksesta, vai..

Aika naurettavaa myös se että tästä ketjusta ajetaan sitä asiaa mikä sillä hetkellä on itselle se lähinnä oleva, eli jos on yh niin kyseenalaistetaan ydinperhe, mutta auta armias jos esim. ninaTT ois rakastavassa avioliitossa missä rakkautta riittää niin se ois kyllä ihan varmasti se kaikkein paras ympäristö lapsen kasvaa.

Herranhaltuun.

1. Äitini oli myös lehtijutussa ja tiesi täällä syntyvän keskustelua aiheesta. Miksi on niin kaukaa haettua, että hän täällä käy katsomassa mistä on puhetta?

2. Mutta minähän nimenomaan en ole edes siinä itsemäärittelemässäni ideaalitilanteessa - jos yrittäisin vain luikerrella ja selitellä omaa tilannettani, niin sanoisin, että lapsen tulisi asua vain äidin kanssa. Oikeasti olen sitä mieltä, että lapselle olisi paljon parempi saada asua useamman aikuisen kanssa saman katon alla. Olen tätä mieltä vaikken ole voinut sitä omassa elämässäni toteuttaa.

Samoin olen sitä mieltä, että keskimäärin 19-vuotiaiden ei kannata tehdä lapsia, että lasten kannalta on parempi että äiti on ehtinyt jonnekin 25 ikävuoden tienoolle. Vaikka itse sain esikoiseni 19-vuotiaana. OOH!

Mitäs muuta. Rikkaiden lapset ovat keskimäärin paremmin voivia kuin meidän köyhien ja omakin lapsi voisi hyötyä paremmasta taloudellisesta tilanteesta. OOH. Voin sanoa näin vaikka olen itse köyhä.

 

Siis tilannehan meni niin että lapsesi tuli ennen sinua bussiin. Sinä halusit että hän menisi istumaan mutta h än ei osannut päättää mihin mennä. Sanoit hänelle jotain ".....du kan inte..." ja sitten aivan selvästi hermostuit, "iskit" itsesi lähimpään penkkin ja käänsit selkäsi lapselle. Kun jäitte pois, nousit, ja kävelit keskioville, sanomatta mitään, vilkaisemattakaan taaksesi.

Kylmäkiskoista, enkä ollut ainoa joka tilannetta seurasi.

Niin - eli sen sijaan, että joko olisin antanut lapsen pompotella minua paikasta toiseen, niin istuin alas. Bussissa yleensä istuimet ovat tiettyyn suuntaan, tuskin nyt ihan kiusallani olen iskenyt selän siihen suuntaan Jos lapsi olisi tahtonut tulla viereeni istumaan, olisi hän tullut viereeni istumaan. Ei halunnut. Jos lapsi olisi kaivannut apua, olisi hän sanonut, että äiti, tarvitsen apua. Nämä kaikki käsiteltiin jo, tässä ei nyt ole mitään uutta etkä ole millään tapaa todistanut mitään muuta kuin sen, että puhuin ihan totta.

On lapsen tehtävä seurata äitiä, ei äidin tehtävä juosta lapsen perässä. Vai oletko sitä mieltä, että on hyvä että lapsi päättää missä äiti istuu, milloin noustaan pois ja niineespäin?

 

Miten te jaksatte lätistä tästä?

 

[QUOTE="vieras";27016047]Miten olet eri mieltä? Varmaan arvostat sitä että lapsella on äiti ja isä saman katon alla kuten teillä?[/QUOTE]

Kyllä, pidän sitä hyvänä lapsille, että sekä isä että äiti asuvat heidän kanssaan. Ideaalina pitäisin vähän vanhempaa mallia, missä myös isovanhemmat, tätejä, setiä ja enoja perheineen asuisivat samassa pihapiirissä. Käsittääkseni myös vanhempien romanttinen rakkaus olisi lapsille jollain tapaa hyväksi, mutta tästä en lähde kinaamaan, kun en aiheeseen ole mutua enempää perehtynyt. Palaan asiaan, jos löydän jotain tutkimusta tms tukea mutulleni.

 

[QUOTE="ninaTT";27016794]Kylmäkiskoisen? Mulla on voinu olla hapan naama, mutta miten mä muuten olen ollut kylmäkiskoinen tuossa tilanteessa? Ja totta kai sekä aikuisilla että lapsilla on oikeus olla väsyneitä, vihaisia, ärtyneitä ja ties mitä :O On kyllä menny ajatukset vähän ohi jos kuvittelette, että oikeasti olen sitä mieltä, että pitää lässyttää yltiöpirteästi lapselle vaikkei itseään huvittaisi. Ei, ei ja ei.

Sen sijaan vaikka ärsyttääkin, niin ei saa rikkoa toisen itsemääräämisoikeutta. Ei myöskään ole suotavaa olla auttamatta lasta jos hän apua kaipaa. Mutta jos hän ei kaipaa apua, niin ei kyllä ole järkevää mennä siihen väliin sähläämään, pyytämättä.[/QUOTE]

Miksei vanhemmalla sitten ole "oikeutta" suuttua lapselle, jos lapsi tekee jotain väärin vanhempaa kohtaan? Miksei saa olla vihainen vaikka tietäisi, että lapsi toimi niin oikein kuin kykeni? Onhan sitä monesti muille aikuisillekin vihainen näiden toiminnasta vaikka he eivät olisi tahallaan ilkeitä.

 

[QUOTE="ninaTT";27016893]Niin - eli sen sijaan, että joko olisin antanut lapsen pompotella minua paikasta toiseen, niin istuin alas. Bussissa yleensä istuimet ovat tiettyyn suuntaan, tuskin nyt ihan kiusallani olen iskenyt selän siihen suuntaan Jos lapsi olisi tahtonut tulla viereeni istumaan, olisi hän tullut viereeni istumaan. Ei halunnut. Jos lapsi olisi kaivannut apua, olisi hän sanonut, että äiti, tarvitsen apua. Nämä kaikki käsiteltiin jo, tässä ei nyt ole mitään uutta etkä ole millään tapaa todistanut mitään muuta kuin sen, että puhuin ihan totta.

On lapsen tehtävä seurata äitiä, ei äidin tehtävä juosta lapsen perässä. Vai oletko sitä mieltä, että on hyvä että lapsi päättää missä äiti istuu, milloin noustaan pois ja niineespäin?[/QUOTE]

Sen sijaan, että mökötät, olisit voinut käskeä tiettyyn paikkaan.
Mutta ei, joko lapsi pompottaa tai sitten häntä ei huomata.

Mä anna toisen seikkailla penkeillä miten lystää! Siellä on muitakin.
Niitä paikkoja riittää, missä SAA venkoilla, vatkata ja vispata.

Ja ihan kyllä kysyn isoltakin lapselta; tarvitko apua jne.
Niin kysyy suurin osa. Eipä nelivuotias aina tajua itse ilmaista.

Mut ihan turha jauhaa, sun päähäsi ei saa taottua juuri mitään.

 

"On lapsen tehtävä seurata äitiä, ei äidin tehtävä juosta lapsen perässä. Vai oletko sitä mieltä, että on hyvä että lapsi päättää missä äiti istuu, milloin noustaan pois ja niineespäin?"



Esim. huvipuistossa annan lapsen päättää mihin istutaan, ajatella
Kato voi kysyä: "mihin haluat" ja istua sitten itsekin siihen viereen.
Mä en ymmärrä, miten lapsi pompottaa tässä kohtaa mua???

 

[QUOTE="ninaTT";27016893]
On lapsen tehtävä seurata äitiä, ei äidin tehtävä juosta lapsen perässä. Vai oletko sitä mieltä, että on hyvä että lapsi päättää missä äiti istuu, milloin noustaan pois ja niineespäin?[/QUOTE]

Mä oon palstalta lukenut että lapsi saa teillä tehdä omat päätöksensä. Nyt lapsen pitääkin seurata äitiä. Etkö ole enää samaa mieltä itsesi kanssa??

 

[QUOTE="ninaTT";27013349]Miksi vain pitkä romanttinen suhde olisi hyvä?

Ei sinne kotiin tarvitse kutsua jokaista ohikulkevaa miestä ketä tahtoo kiksauttaa tai kenen kanssa tahtoo mennä kynttiläillalliselle. Kyllä sellasia asioita voi tehdä vaikkei asuisi saman katon alla. Mun mielestä kuulostaa tuon perusteella siltä, että kannattaisi välttää pitkiä parisuhteita - koska sitten ku rymisee niin rymisee kunnolla, ja menee kodin lisäksi perhesuhteetkin uudelleen jakoon.

Mä arvelisin, että lapsellani on aika hyvä käsitys pysyvistä ihmissuhteista, vaikka mulla on ollut sutinaa silloin tällöin. Kun en mä muuta ihmisen kanssa yhteen siksi, että mä tykkään siitä. Sitten ei myöskään tarvitse muuttaa erilleen kun se tykkääminen loppuu. Lapsi tietää, että kun on perhettä niin se on ja pysyy. On isovanhemmat, serkut, tädit, enot, äiti ja isä.

En mä oikeasti vastusta ydinperheitä millään tapaa, mutta tuon vain esille, että kaikille se ei sovi eikä se ole ylivertainen muihin perhemalleihin verrattuna Ydinperheen suuria heikkouksia on se, että se perustuu kahden, ei toistensa kanssa sukua olevan aikuisen välisiin tunteisiin. Kun ne tunteet ei pelaakaan oikein, niin koko hela hoito menee ruttuun.[/QUOTE]

Miksi vanhemman lyhyet romanttiset suhteet ei ole lapsille huono asia? Mitä iloa niistä lapselle on? Miksi on hyvä oppia, että vain muut paitsi romanttiset ihmissuhteet on kestäviä?

Ei lasta pitäisi ollenkaan sotkea ihmissuhteisiin, jotka eivät kestä. Jos haluaa hetken huumaa, sen voi pitää täysin salassa lapselta. Lapselle on haitallista nähdä paljon katkeavia (romanttisia) ihmissuhteita, mallit periytyvät. Näin sanotaan missä tahansa kasvatusopuksessa. En ole törmännyt mihinkään missä kehotettaisiin vanhempaa antamaan mallia lyhyistä romansseista. Vanhempien pitkä ja hyvä parisuhde opettaa lapselle sitoutumista ja kaikkea mikä suojelee lasta tulevaisuudessa jatkuvilta katkeavilta ja kevyiltä suhteilta. Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet vanhempiensa lyhyitä ja vaihtelevia seurustelusuhteita eivätkä he pitäneet siitä ollenkaan.

 

"On lapsen tehtävä seurata äitiä, ei äidin tehtävä juosta lapsen perässä. Vai oletko sitä mieltä, että on hyvä että lapsi päättää missä äiti istuu, milloin noustaan pois ja niineespäin?"



Esim. huvipuistossa annan lapsen päättää mihin istutaan, ajatella
Kato voi kysyä: "mihin haluat" ja istua sitten itsekin siihen viereen.
Mä en ymmärrä, miten lapsi pompottaa tässä kohtaa mua???

Niinpä. ja jos sä haluat vuoristorataan, on lapsen seurattava sua sinne vaikka pelkäisi possujunassakin. Jos meet lapsen kanssa possujunaan, lapsi pompottaa sua.

 

Ja Nina!!

ONNEA! Miehestä <3

Yksin tuskin lapsia tehdään.