Ei valitettavasti :/ Englanniksi löytyy nimellä Continuum Concept ja (osittain minun kirjoittama
) referaatti suomeksi löytyy Kiintymysvanhemmuusperheiden sivulta.
Ei valitettavasti :/ Englanniksi löytyy nimellä Continuum Concept ja (osittain minun kirjoittama
) referaatti suomeksi löytyy Kiintymysvanhemmuusperheiden sivulta.
E
"emma"
Vieras
Huh, no mä jo aattelin, että vähän on vaarallista touhua, meillä kun tuo poika käveli jo tuon ikäisenä
Paitsi jos vyöt laittaa kiinni, mutta se nyt ei varmaankaan ole hyvä ajatus?
Onko Etelä-Amerikan sademetsissä syntyvä vauva siis ratkaisevasti erilainen kuin minun lapseni? Miltä osin?
K
Kiinnostaa..
Vieras
Joo hyvinkin! Vaistokasvattajan hömppä on tunteella ja vahvoilla mielipiteillä kirjotettua sekä johdattelevaa, jossaähteet (mikäli on) tarkoituksenmukaisesti haettuja, ja siten hyvin subjektiivisia.
N
Nuibi
Vieras
Ei, vaan sinun lastasi "viritetään" täysin eri tavoin kuin viidakkolasta. Näin ollen, he ovat aivotoiminnoiltaan (ajatteluntaidoiltaan) kovin erilaisia 2-vuotiaina. Tämä voidaan nähdä myös aivosähkökäyrissä.
Aivojen valmiudet ovat siis kehittyneet huimasti! Toki on mahdollista, että Suomessakin joku lapsi jää vaille tuota viritystä ja on samalla tasolla kuin viidakkolapsi. Tylyä, mutta totta.
Aivojen valmiudet kehittyvät sen ympäristön ja kasvatuksen mukaan
Viidakkolapsi ei ole "huonommalla" tasolla, vaan eri tasolla. Viidakossa kasvaneella on paremmat aistit ja hän on paremmin sopeutunut omaan ympäristöönsä. Oma lapseni on sopeutunut paremmin tähän ympäristöön. Mutta. Antaakseni aivoille parhaimmat mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä kunnolla on tiettyjen ehtojen täytyttävä. Jatkuva läheisyys kunnes lapsi itse lähtee omilleen ja imetys vapauttavat lapsen energiavarat aivojen kehitykseen. Aivojen kehittyessä ne sopeutuvat juuri meidän oloihin parhaiten, tämän ympäristön virikkeiden mukaisesti.Viidakossa syntynyt lapsi ei siis todellakaan ole huonompi tai alemmalla tasolla, vaan hänen aivotoimintansa on parhaiten sopeutunutta juuri siihen ympäristöön.
N
Nuibi
Vieras
Aivojen valmiudet kehittyvät sen ympäristön ja kasvatuksen mukaan
Viidakossa syntynyt lapsi ei siis todellakaan ole huonompi tai alemmalla tasolla, vaan hänen aivotoimintansa on parhaiten sopeutunutta juuri siihen ympäristöön.
Näinpä, hyvin muotoiltu. Itse puhun siis eittämättä länsimaisesta älykkyyskäsitteestä. Enkä kiistä tai väitä, etteivät perhepeti, sylissä kantaminen, pitkä imetys jne. olisi lapselle hyväksi. En kuitenkaan usko, että niillä ihmisen elämän onnellisuuden kannalta on lopulta suurta merkitystä. Meidän pohjoismaisessa nykykulttuurissa on vaihtoehtoja. Kun sekä vanhemmat (ei siis vain äiti) että lapsi voivat hyvin, ei muulla oikeastaan ole väliä, kukin perhe siis valitkoon heille parhaimmat oppaat ja sopivimmat menetelmät.
Eniten näissä vaistovanhemmuuskeskusteluissa häiritsee, että isät äitien rinnalta pudotetaan säännönmukaisesti pois. Läsnäoleva, aktiivinen ja hoitavan nykyisä on kuitenkin meidän kehittyneen kulttuurimme suurimpia ja parhaimpia etuja!
Nyt poistun, yötä.
V
"Vieras"
Vieras
Aloittajalle muuten suosittelen Kontinuum-begreppet, Jean Liedloff
Toi on muuten hyvä kirja, ajatukset ja perustelut erittäin hyviä, luin sen enkuksi.
[QUOTE="emma";23458944]Huh, no mä jo aattelin, että vähän on vaarallista touhua, meillä kun tuo poika käveli jo tuon ikäisenä
Paitsi jos vyöt laittaa kiinni, mutta se nyt ei varmaankaan ole hyvä ajatus?[/QUOTE]
Jep, esikoinen kans lähti jo 6kk ikäisenä kahdella jalalla eteenpäin. Kuopus onkin toista laatua eikä vielä 7kk liiku mihinkään
Paitsi jos vyöt laittaa kiinni, mutta se nyt ei varmaankaan ole hyvä ajatus?
[/QUOTE]Jep, esikoinen kans lähti jo 6kk ikäisenä kahdella jalalla eteenpäin. Kuopus onkin toista laatua eikä vielä 7kk liiku mihinkään
Lapsen syntyessä lapsi roikkuu kuitenkin niiden alkukantaisten vaistojen varassa, kun aivoista on olemassa vain se muutama kymmenen prosenttia joka kehittyi jo satoja tuhansia vuosia sitten. Jotta hänen aivonsa kehittyisivät optimaalisesti ja hän saisi keskittää energiansa kasvuun ja kehitykseen on parasta tyydyttää ne alkukantaiset tarpeet. Hoivaava isä on ihan jees juttu perheen kannalta, mutta se vaistojensa varassa roikkuva lapsi ei isän puutetta huomaa, jos äiti (tai sanotaan nyt neutraalimmin ensisijainen hoitaja) on jatkuva ja läsnä ja saa tehtäväänsä runsaasti tukea.
H
"huh"
Vieras
H
"huh"
Vieras
[QUOTE="huh";23459451]Kamala kun sä ninatt olet ilkeällä tuulella. No kai sulla on oikeus, älykkö äitien joukossa 
[/QUOTE]
:hug: Sitä on taas vastaanottanut niin paljon paskaa itse tänään, että on vaikea pysyä omalta osaltaan asiallisena. Pyydän anteeksi.
[/QUOTE]:hug: Sitä on taas vastaanottanut niin paljon paskaa itse tänään, että on vaikea pysyä omalta osaltaan asiallisena. Pyydän anteeksi.
S
sivusta seurannut
Vieras
Ei valitettavasti :/ Englanniksi löytyy nimellä Continuum Concept ja (osittain minun kirjoittama
Täytyy perehtyä näihin asioihin paremmin kunhan on aivot hereillä
Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
S
"satunnainen"
Vieras
onko pakko roikkua täällä vuodesta toiseen vastaanottamassa paskaa.
[QUOTE="satunnainen";23459562]onko pakko roikkua täällä vuodesta toiseen vastaanottamassa paskaa.[/QUOTE]
Ei Ja olenhan mä ottanutkin useita kuukausia - puoli vuotta kestäviä palstataukoja. Nyt olis sellanen taas tilauksessa 
Pitää vaa keksiä jotain repäsevää viimeiseksi ketjukis 
Ei
Ja olenhan mä ottanutkin useita kuukausia - puoli vuotta kestäviä palstataukoja. Nyt olis sellanen taas tilauksessa Pitää vaa keksiä jotain repäsevää viimeiseksi ketjukis
H
hammaja
Vieras
Silloin kun mä sain esikoiseni, olin 19 vuotias, aika lapsellinen tyttö (jälkikäteen ajateltuna). En lukenut kasvatusoppaita, en käynyt netin mammapalstoilla, en perehtynyt synnytykseen tai imetykseen mitenkään erikoisemmin. Ainoat opukset joita luin oli ne neuvolasta saatavat kirjaset ja taisi mulle vauva-lehti tulla.
Synnytys meni miten meni, päätyi kiireelliseen sektioon. Oletin että imetys sujuu ilman pulmia kaikilta, minulta sujuikin. Vauvalle oli laitettu oma sänky meidän sängyn viereen mutta minusta oli helpompi nukkua kun vauva oli vieressä, yösyöttöjen takia lähinnä ja myös siksi että itselläni oli levollisempi olo kun vauva oli kainalossani. Olenko tietämättäni ollut ns vaistovanhempi kun olen toiminut siten kun minusta on tuntunut hyvältä ja kunhan vauvani oli tyytyväinen?
Synnytys meni miten meni, päätyi kiireelliseen sektioon. Oletin että imetys sujuu ilman pulmia kaikilta, minulta sujuikin. Vauvalle oli laitettu oma sänky meidän sängyn viereen mutta minusta oli helpompi nukkua kun vauva oli vieressä, yösyöttöjen takia lähinnä ja myös siksi että itselläni oli levollisempi olo kun vauva oli kainalossani. Olenko tietämättäni ollut ns vaistovanhempi kun olen toiminut siten kun minusta on tuntunut hyvältä ja kunhan vauvani oli tyytyväinen?
No lue esim tuolta Kiintymysvanhemmuusperheiden sivustolta tai sitten Vaistovanhemmuusfoorumin tietolaarista. Kuulostaako sinulta?
H
hammaja
Vieras
No lue esim tuolta Kiintymysvanhemmuusperheiden sivustolta tai sitten Vaistovanhemmuusfoorumin tietolaarista. Kuulostaako sinulta?
En jaksa nyt perehtyä niin kovin tarkasti, enkä varmasti kaikkien määritelmien mukaan ole ollut vaistovanhempi tms. mutta omassa tuttavapiirissä olen ollut kummajainen koska imetin lapsia yli kaksi vuotiaiksi, nukuimme perhepedissä ja edelleen nuorin tulee viereen nukkumaan tai sitten menee vanhimman sisarensa viereen
perhepetiä sekin, itseasiassa nyt nuorin on vieressäni sängyssä, keskimmäinen ja vanhin nukkuvat vanhimman sängyssä tänä(kin) yönä. Olen myös kantanut lapsia paljon sylissä, vaipat vaihtanut ja pukemiset tehnyt sylissä, käyttänyt kantoliinaa. Mulla vaan jotenkin särähtää tuollainen luokittelu, koska se on mun mielestä luonnollista että äiti kuuntelee lapsensa tarpeita ja toimii tavallaan lapsen ohjaamana. Mutta joku lapsi voi haluta etäisyyttä jo vauvana, koska persoonia on erilaisia tai syynä voi olla esim autismi. Eli en halua olla vaistovanhempi tms. jos se tarkoittaa sitä että ajattelen asiat mustavalkoisesti, esim. perhepeti on ainut oikea vaihtoehto, lasta on pakko imettää pitkään yms...
En jaksa nyt perehtyä niin kovin tarkasti, enkä varmasti kaikkien määritelmien mukaan ole ollut vaistovanhempi tms. mutta omassa tuttavapiirissä olen ollut kummajainen koska imetin lapsia yli kaksi vuotiaiksi, nukuimme perhepedissä ja edelleen nuorin tulee viereen nukkumaan tai sitten menee vanhimman sisarensa viereen
Mulla vaan jotenkin särähtää tuollainen luokittelu, koska se on mun mielestä luonnollista että äiti kuuntelee lapsensa tarpeita ja toimii tavallaan lapsen ohjaamana. Mutta joku lapsi voi haluta etäisyyttä jo vauvana, koska persoonia on erilaisia tai syynä voi olla esim autismi. Eli en halua olla vaistovanhempi tms. jos se tarkoittaa sitä että ajattelen asiat mustavalkoisesti, esim. perhepeti on ainut oikea vaihtoehto, lasta on pakko imettää pitkään yms...
Kiintymysvanhemmuuden perusperiaatteita on se, että jokaisen perheenjäsenen tarpeet tulee tyydyttää. Ei itseään tarvitse leimata miksikään jos ei halua. Itse olen kokenut helpottavaksi puhua tällaisilla termeillä jottei tulisi niin paljon sekaannuksia. Jotta voi parilla sanalla kuvailla kasvatusfilosofiaansa eikä tarvitse joka kerta erikseen selittää kaikkea
Kun siis keskustelusta kuitenkin tykkään.
H
hammaja
Vieras
Niin no, mä en ole oikein koskaan ajatellut että mulla on mitään kasvatusfilosofiaaKiintymysvanhemmuuden perusperiaatteita on se, että jokaisen perheenjäsenen tarpeet tulee tyydyttää. Ei itseään tarvitse leimata miksikään jos ei halua. Itse olen kokenut helpottavaksi puhua tällaisilla termeillä jottei tulisi niin paljon sekaannuksia. Jotta voi parilla sanalla kuvailla kasvatusfilosofiaansa eikä tarvitse joka kerta erikseen selittää kaikkea
tätä on jotenkin vaikea selittää, olen toiminut vaistojeni mukaan lapsia kuuntelemalla, yhdelle toiminut tuo ja toiselle taas tuo, en ole tukeutunut mihinkään oppaisiin tai hienoihin kasvatusperiaatteisiin, olen vain tavallinen äiti joka on halunnut olla lapsilleen hyvä ja siten päässyt helpolla
[QUOTE="Vieras";23458609]Vaunuissa olkkarissa?? Voi järkky... Ymmärtäisin, et omassa sängyssä, mutta vaunuissa olkkarissa. On musta kyllä muutenkin hirveä ajatus et pienet vauvat hylätään yksin nukkumaan, et vanhemmat saa olla kahdestaan. Mut kukin tavallaan, en sitä sano et kaikille sopis yks ja sama. Perhepedilläkin on todella paljon etuja. Meillä nukuttiin perhepedissä 5kk, sit vauva siirty sivuvaunuun, nyt samassa huoneessa, mut oma sänky ei enää ihan vieressä ja jossain vaiheessa omaan huoneeseen (ikää 9kk)[/QUOTE]
No olihan tuossakin kokeiltu sitä pinnasänkyä ja vieressä nukkumista ENNEN tätä vaihtoehtoa.
No olihan tuossakin kokeiltu sitä pinnasänkyä ja vieressä nukkumista ENNEN tätä vaihtoehtoa.
Täysi peesi. Aina en ole helpolla päässyt, mutta kokeilemalla kulloiseenkin lopputulokseen päässyt.
L
"lässynlää"
Vieras
Ihmeellistä paskanjauhantaa. Minä olin niin huonossa kunnossa synnytyksen jäljiltä että mies hoiti vauvaa käytännössä yksin ekan viikon, en edes imettänyt vointini vuoksi. Myöhemmin sairastuin masennukseen, jolloin mies hyppäsi taas äidin "paikalle", viihtyen siinä 2 vuotta putkeen.
Että pistää vihaksi nämä lässytykset äidin paremmuudesta, kun isä voi olla ihan yhtä hyvä tai jopa parempikin hoitaja...myös muissa, kuin ääritapauksissa!
Että pistää vihaksi nämä lässytykset äidin paremmuudesta, kun isä voi olla ihan yhtä hyvä tai jopa parempikin hoitaja...myös muissa, kuin ääritapauksissa!