Ei valitettavasti :/ Englanniksi löytyy nimellä Continuum Concept ja (osittain minun kirjoittama ) referaatti suomeksi löytyy Kiintymysvanhemmuusperheiden sivulta.Onko tätä suomenkielisenä?
Ei valitettavasti :/ Englanniksi löytyy nimellä Continuum Concept ja (osittain minun kirjoittama ) referaatti suomeksi löytyy Kiintymysvanhemmuusperheiden sivulta.Onko tätä suomenkielisenä?
Huh, no mä jo aattelin, että vähän on vaarallista touhua, meillä kun tuo poika käveli jo tuon ikäisenäOnneksi ei vielä mihinkään suuntaan liiku.
Onko Etelä-Amerikan sademetsissä syntyvä vauva siis ratkaisevasti erilainen kuin minun lapseni? Miltä osin?Ihmisen AIVOT ja aivotoiminta ovat kasvaneet hurjasti tuona aikana, lapsen älyllinen (mm. kielellinen) kehitys tänä päivänä iässä 0-2 esimerkiksi on aivan eri luokkaa kuin 1000 vuotta sitten. 10 000 vuodesta puhumattakaan. Genomi ei liity tähän asiaan nyt mitenkään, oppimisentaitoja kun emme peri. Valmiuksia ehkä.
Joo hyvinkin! Vaistokasvattajan hömppä on tunteella ja vahvoilla mielipiteillä kirjotettua sekä johdattelevaa, jossaähteet (mikäli on) tarkoituksenmukaisesti haettuja, ja siten hyvin subjektiivisia.Määrittele vaistokasvattajien hömppäkirja. Kelpaako evoluutiobiologin kirja esimerkiksi?
Ei, vaan sinun lastasi "viritetään" täysin eri tavoin kuin viidakkolasta. Näin ollen, he ovat aivotoiminnoiltaan (ajatteluntaidoiltaan) kovin erilaisia 2-vuotiaina. Tämä voidaan nähdä myös aivosähkökäyrissä.Onko Etelä-Amerikan sademetsissä syntyvä vauva siis ratkaisevasti erilainen kuin minun lapseni? Miltä osin?
Aivojen valmiudet kehittyvät sen ympäristön ja kasvatuksen mukaan Viidakkolapsi ei ole "huonommalla" tasolla, vaan eri tasolla. Viidakossa kasvaneella on paremmat aistit ja hän on paremmin sopeutunut omaan ympäristöönsä. Oma lapseni on sopeutunut paremmin tähän ympäristöön. Mutta. Antaakseni aivoille parhaimmat mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä kunnolla on tiettyjen ehtojen täytyttävä. Jatkuva läheisyys kunnes lapsi itse lähtee omilleen ja imetys vapauttavat lapsen energiavarat aivojen kehitykseen. Aivojen kehittyessä ne sopeutuvat juuri meidän oloihin parhaiten, tämän ympäristön virikkeiden mukaisesti.Ei, vaan sinun lastasi "viritetään" täysin eri tavoin kuin viidakkolasta. Näin ollen, he ovat aivotoiminnoiltaan (ajatteluntaidoiltaan) kovin erilaisia 2-vuotiaina. Tämä voidaan nähdä myös aivosähkökäyrissä.
Aivojen valmiudet ovat siis kehittyneet huimasti! Toki on mahdollista, että Suomessakin joku lapsi jää vaille tuota viritystä ja on samalla tasolla kuin viidakkolapsi. Tylyä, mutta totta.
Tiina Kaitaniemi - Luonnollinen lapsuusJoo hyvinkin! Vaistokasvattajan hömppä on tunteella ja vahvoilla mielipiteillä kirjotettua sekä johdattelevaa, jossaähteet (mikäli on) tarkoituksenmukaisesti haettuja, ja siten hyvin subjektiivisia.
Näinpä, hyvin muotoiltu. Itse puhun siis eittämättä länsimaisesta älykkyyskäsitteestä. Enkä kiistä tai väitä, etteivät perhepeti, sylissä kantaminen, pitkä imetys jne. olisi lapselle hyväksi. En kuitenkaan usko, että niillä ihmisen elämän onnellisuuden kannalta on lopulta suurta merkitystä. Meidän pohjoismaisessa nykykulttuurissa on vaihtoehtoja. Kun sekä vanhemmat (ei siis vain äiti) että lapsi voivat hyvin, ei muulla oikeastaan ole väliä, kukin perhe siis valitkoon heille parhaimmat oppaat ja sopivimmat menetelmät.Aivojen valmiudet kehittyvät sen ympäristön ja kasvatuksen mukaan Viidakkolapsi ei ole "huonommalla" tasolla, vaan eri tasolla. Viidakossa kasvaneella on paremmat aistit ja hän on paremmin sopeutunut omaan ympäristöönsä. Oma lapseni on sopeutunut paremmin tähän ympäristöön. Mutta. Antaakseni aivoille parhaimmat mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä kunnolla on tiettyjen ehtojen täytyttävä. Jatkuva läheisyys kunnes lapsi itse lähtee omilleen ja imetys vapauttavat lapsen energiavarat aivojen kehitykseen. Aivojen kehittyessä ne sopeutuvat juuri meidän oloihin parhaiten, tämän ympäristön virikkeiden mukaisesti.
Viidakossa syntynyt lapsi ei siis todellakaan ole huonompi tai alemmalla tasolla, vaan hänen aivotoimintansa on parhaiten sopeutunutta juuri siihen ympäristöön.
Toi on muuten hyvä kirja, ajatukset ja perustelut erittäin hyviä, luin sen enkuksi.Aloittajalle muuten suosittelen Kontinuum-begreppet, Jean Liedloff
Lapsen syntyessä lapsi roikkuu kuitenkin niiden alkukantaisten vaistojen varassa, kun aivoista on olemassa vain se muutama kymmenen prosenttia joka kehittyi jo satoja tuhansia vuosia sitten. Jotta hänen aivonsa kehittyisivät optimaalisesti ja hän saisi keskittää energiansa kasvuun ja kehitykseen on parasta tyydyttää ne alkukantaiset tarpeet. Hoivaava isä on ihan jees juttu perheen kannalta, mutta se vaistojensa varassa roikkuva lapsi ei isän puutetta huomaa, jos äiti (tai sanotaan nyt neutraalimmin ensisijainen hoitaja) on jatkuva ja läsnä ja saa tehtäväänsä runsaasti tukea.Näinpä, hyvin muotoiltu. Itse puhun siis eittämättä länsimaisesta älykkyyskäsitteestä. Enkä kiistä tai väitä, etteivät perhepeti, sylissä kantaminen, pitkä imetys jne. olisi lapselle hyväksi. En kuitenkaan usko, että niillä ihmisen elämän onnellisuuden kannalta on lopulta suurta merkitystä. Meidän pohjoismaisessa nykykulttuurissa on vaihtoehtoja. Kun sekä vanhemmat (ei siis vain äiti) että lapsi voivat hyvin, ei muulla oikeastaan ole väliä, kukin perhe siis valitkoon heille parhaimmat oppaat ja sopivimmat menetelmät.
Eniten näissä vaistovanhemmuuskeskusteluissa häiritsee, että isät äitien rinnalta pudotetaan säännönmukaisesti pois. Läsnäoleva, aktiivinen ja hoitavan nykyisä on kuitenkin meidän kehittyneen kulttuurimme suurimpia ja parhaimpia etuja!
Nyt poistun, yötä.
Täytyy perehtyä näihin asioihin paremmin kunhan on aivot hereillä Vaikuttaa mielenkiintoiselta.Ei valitettavasti :/ Englanniksi löytyy nimellä Continuum Concept ja (osittain minun kirjoittama ) referaatti suomeksi löytyy Kiintymysvanhemmuusperheiden sivulta.
onko pakko roikkua täällä vuodesta toiseen vastaanottamassa paskaa.:hug: Sitä on taas vastaanottanut niin paljon paskaa itse tänään, että on vaikea pysyä omalta osaltaan asiallisena. Pyydän anteeksi.
No lue esim tuolta Kiintymysvanhemmuusperheiden sivustolta tai sitten Vaistovanhemmuusfoorumin tietolaarista. Kuulostaako sinulta?Silloin kun mä sain esikoiseni, olin 19 vuotias, aika lapsellinen tyttö (jälkikäteen ajateltuna). En lukenut kasvatusoppaita, en käynyt netin mammapalstoilla, en perehtynyt synnytykseen tai imetykseen mitenkään erikoisemmin. Ainoat opukset joita luin oli ne neuvolasta saatavat kirjaset ja taisi mulle vauva-lehti tulla.
Synnytys meni miten meni, päätyi kiireelliseen sektioon. Oletin että imetys sujuu ilman pulmia kaikilta, minulta sujuikin. Vauvalle oli laitettu oma sänky meidän sängyn viereen mutta minusta oli helpompi nukkua kun vauva oli vieressä, yösyöttöjen takia lähinnä ja myös siksi että itselläni oli levollisempi olo kun vauva oli kainalossani. Olenko tietämättäni ollut ns vaistovanhempi kun olen toiminut siten kun minusta on tuntunut hyvältä ja kunhan vauvani oli tyytyväinen?
En jaksa nyt perehtyä niin kovin tarkasti, enkä varmasti kaikkien määritelmien mukaan ole ollut vaistovanhempi tms. mutta omassa tuttavapiirissä olen ollut kummajainen koska imetin lapsia yli kaksi vuotiaiksi, nukuimme perhepedissä ja edelleen nuorin tulee viereen nukkumaan tai sitten menee vanhimman sisarensa viereen perhepetiä sekin, itseasiassa nyt nuorin on vieressäni sängyssä, keskimmäinen ja vanhin nukkuvat vanhimman sängyssä tänä(kin) yönä. Olen myös kantanut lapsia paljon sylissä, vaipat vaihtanut ja pukemiset tehnyt sylissä, käyttänyt kantoliinaa.No lue esim tuolta Kiintymysvanhemmuusperheiden sivustolta tai sitten Vaistovanhemmuusfoorumin tietolaarista. Kuulostaako sinulta?
Kiintymysvanhemmuuden perusperiaatteita on se, että jokaisen perheenjäsenen tarpeet tulee tyydyttää. Ei itseään tarvitse leimata miksikään jos ei halua. Itse olen kokenut helpottavaksi puhua tällaisilla termeillä jottei tulisi niin paljon sekaannuksia. Jotta voi parilla sanalla kuvailla kasvatusfilosofiaansa eikä tarvitse joka kerta erikseen selittää kaikkea Kun siis keskustelusta kuitenkin tykkään.En jaksa nyt perehtyä niin kovin tarkasti, enkä varmasti kaikkien määritelmien mukaan ole ollut vaistovanhempi tms. mutta omassa tuttavapiirissä olen ollut kummajainen koska imetin lapsia yli kaksi vuotiaiksi, nukuimme perhepedissä ja edelleen nuorin tulee viereen nukkumaan tai sitten menee vanhimman sisarensa viereen perhepetiä sekin, itseasiassa nyt nuorin on vieressäni sängyssä, keskimmäinen ja vanhin nukkuvat vanhimman sängyssä tänä(kin) yönä. Olen myös kantanut lapsia paljon sylissä, vaipat vaihtanut ja pukemiset tehnyt sylissä, käyttänyt kantoliinaa.
Mulla vaan jotenkin särähtää tuollainen luokittelu, koska se on mun mielestä luonnollista että äiti kuuntelee lapsensa tarpeita ja toimii tavallaan lapsen ohjaamana. Mutta joku lapsi voi haluta etäisyyttä jo vauvana, koska persoonia on erilaisia tai syynä voi olla esim autismi. Eli en halua olla vaistovanhempi tms. jos se tarkoittaa sitä että ajattelen asiat mustavalkoisesti, esim. perhepeti on ainut oikea vaihtoehto, lasta on pakko imettää pitkään yms...
Niin no, mä en ole oikein koskaan ajatellut että mulla on mitään kasvatusfilosofiaaKiintymysvanhemmuuden perusperiaatteita on se, että jokaisen perheenjäsenen tarpeet tulee tyydyttää. Ei itseään tarvitse leimata miksikään jos ei halua. Itse olen kokenut helpottavaksi puhua tällaisilla termeillä jottei tulisi niin paljon sekaannuksia. Jotta voi parilla sanalla kuvailla kasvatusfilosofiaansa eikä tarvitse joka kerta erikseen selittää kaikkea Kun siis keskustelusta kuitenkin tykkään.
Täysi peesi. Aina en ole helpolla päässyt, mutta kokeilemalla kulloiseenkin lopputulokseen päässyt.olen toiminut vaistojeni mukaan lapsia kuuntelemalla, yhdelle toiminut tuo ja toiselle taas tuo, en ole tukeutunut mihinkään oppaisiin tai hienoihin kasvatusperiaatteisiin