ninaTT ja muut kiintymysvanhemmuuden kannattajat!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tiu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiintymysvanhemmuteen liitetään kaikenlaisia vääriä uskomuksia. Se ei ole mikään ”uusi kasvatussuunta”, pikemminkin se on ajattelutapa, joka korjaa viime vuosikymmenien vääriä lastenhoitoneuvoja. AP on sellainen tapa elää lasten kanssa, jonka useimmat vanhemmat omaksuisivat luonnostaan, jos heidän päätään ei sekoitettaisi väärillä ”asiantuntijaneuvoilla”. Esimerkiksi Searsien esittämät Baby B:t perustuvat suoraan vauvan luonnollisiin tarpeisiin.

Kiintymysvanhemmuus ei tarkoita sitä, että vauva on perheen keskipiste. Vauva ei suinkaan pyöritä koko perhettä, niin että kaikkien muiden olisi mukauduttava vauvan tarpeisiin. Päinvastoin: koska vauvaa ei hoideta kellon mukaan ja koska hän voi kulkea äidin ja isän mukana, AP-vanhemmilla on paljon vapautta. Vauvanhoito on joustavampaa.

Kiintymysvanhemmuus ei ole vauvan ”pilalle hemmottelua”. Vanhemmat saavat usein kuulla väitteitä siitä, että he hemmottelevat vauvan pilalle tai että vauva manipuloi koko perhettä. Kiintymysvanhemmuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapselle annettaisiin kaikki, mitä hän ikinä pyytää. Se tarkoittaa vain sitä, että vauvan ja lapsen tarpeisiin vastataan sopivasti, riittävästi. Tämä tarkoittaa, että vanhempien on tiedettävä, milloin sanoa kyllä ja milloin sanoa ei. Searsit kirjoittavat: ”Joskus vanhemmat sekoittavat sen, että lapselle on annettava kaikki mitä hän tarvitsee, siihen, että lapselle olisi annettava kaikki mitä hän haluaa, ja tämä on haitallista. Vanhempien on osattava erottaa lapsen tarpeet ja halut toisistaan.” Vauva-aikana (ainakin ensimmäisen puolen vuoden ajan) lapsen tarpeet ja halut ovat kuitenkin vielä yhtä: vauva ei osaa manipuloida perhettä.

Kiintymysvanhemmuus ei myöskään tarkoita samaa kuin ”vapaa kasvatus”, jossa ”kaikki käy”. Se, ettei harrasta ankaraa autoritääristä kasvatusta, jossa vanhempi kontrolloi kaikkea, ei tarkoita sitä, ettei rajoja asetettaisi ollenkaan.

AP-äitiys ei ole ”marttyyriäitiyttä”. Koska side äidin ja lapsen välillä on luonnollisen vahva, äideille vapautuu myös paljon energiaa muuhun tekemiseen. ”Äidit voivat jakaa huomiotaan myös työlle, projekteille tai muille lapsille, ja he tietävät, että voivat luottaa omaan herkkyyteensä vauvan suhteen: heidän on helppo keskittyä taas vauvaan, kun tarve vaatii.” Äitien on myös tärkeää järjestää itselleen hengähdystaukoja vauva-aikana ja varoa uuvuttamasta itseään.

Kiintymysvanhemmuus ei ole raskasta. Vanhemmuus on toki erilaista kuin ”entinen elämä”, jossa ehkä on eletty vain itseä varten. Vanhemmuus on antamista: vanhemmat ovat antajia, lapset ottajia. Mutta kiintymysvanhemmuus saa aikaan sen, että myös lapset antavat takaisin enemmän: vanhemmat oppivat nauttimaan lapsestaan ja luottavat enemmän itseensä vanhempina. Kiintymysvanhemmuus on pitkällä tähtäimellä itse asiassa helpoin tapa hoitaa lapsia. Raskainta vanhemmuudessa on, Searsit kirjoittavat, se tunne, että ei tiedä mitä vauva haluaa, ei tiedä, miten täyttää vauvan tarpeet. Kun tuntee vauvansa, vanhemmuus ei ole ollenkaan niin uuvuttavaa.

Kiintymysvanhemmuus ei ole tiukkaa. Se ei jakele ohjeita tyyliin ”älä koskaan tee näin” tai ”tee aina tällä tavalla”. AP-äidit puhuvat, että vauvan ja äidin välillä on ”flow” – tunteiden ja ajatusten virtaus, joka auttaa äitiä tekemään kulloiseenkin tilanteeseen sopivat ratkaisut.

Kiintymysvanhemmuus ei tee lapsista yliriippuvaisia vanhemmistaan. Omistavat vanhemmat häärivät huolestuneina koko ajan lapsen ympärillä, tekevät kaiken lapsen puolesta koska ovat itse epävarmoja ja huolissaan. Tällaisen vanhemman lapsesta voi tulla takertuva, riippuvainen vanhemmistaan. Kiintymysvanhemmuus ei ole tällaista. AP-vanhemmat ymmärtävät, milloin on oikein, että lapsi vaikkapa turhautuu vähän tai kamppailee jonkin pienen ongelman kanssa – tällainen kasvattaa lasta. ”Hyvä kiintymyssuhde edistää lapsen kehitystä, sen sijaan pitkitetty riippuvaisuus vanhemmista hidastaa kehitystä.”

Kiintymysvanhemmuus ei ole ”hörhöilyä”. ”Älä usko, että AP on jokin maaemojen takaisin luontoon -kultti! Minun vastaanotoillani käy kaikenlaisia äitejä, jotka toteuttavat kiintymysvanhemmuutta, aina yksinhuoltaja-teiniäideistä yritysjohtajiin”, Bill Sears kirjoittaa.



Sears kumoaa muutamia vääriä käsityksiä. Esimerkiksi:

Myytti: AP-äitiys sopii vain kotiäideille.

Fakta: Ei lainkaan. Kiintymysvanhemmuus on vielä tärkeämpää silloin, kun äiti on töissä kodin ulkopuolella.

Myytti: Kiintymysvanhemmuus tekee vauvasta takertuvan ja riippuvaisen.

Fakta: Ei pidä paikkaansa, päinvastoin: se vähentää takertuvuutta ja riippuvaisuutta.



Myytti: Olet huono äiti, jos et toteuta kiintymysvanhemmuutta.

Fakta: Roskaa. AP:ssa on kyse kiintymyssuhteen luomisesta äidin ja vauvan välille, ei mistään mekaanisesta ”hyvä äiti -suorituslistan” täyttämisestä! Esimerkiksi vauvan kanssa samassa sängyssä nukkuminen ei sovi kaikille, eikä se tee äidistä sen huonompaa. Baby B -kohdat ovat valinnaisia apuvälineitä, joiden avulla pystytään vahvistamaan kiintymyssuhdetta.


http://babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apsearsII.html
 
Otsikon asioille on omistettu kullekin oma, perusteellinen lukunsa. Tässä joitain poimintoja.

Searsit kehottavat olemaan päättäväinen imetyksen kanssa: mahdollisia alkuhankaluuksia ei kannata säikähtää, koska imetys muuttuu ajan myötä helpommaksi. He suosittelevat imetystukiryhmään liittymistä ja tiedon hankkimista: vääriä luuloja imetyksestä on paljon liikkeellä. (Yksi hyvä tiedon lähde on tämä kirja. Searsien julkaisujen joukossa on myös yksinomaan imetykselle omistettu opas The Breastfeeding Book.) Pitkä lista imetyksen eduista rohkaisee myös imettäjiä: rintamaidolla ja imetyksellä on joukoittain hyödyllisiä vaikutuksia alkaen vauvan näön ja kuulon paremmasta kehittymisestä päätyen siihen, että imetetyistä lapsista tulee harvemmin ylipainoisia aikuisia. Imetys on terveellistä myös äidin hormonitoiminnan kannalta. Imettävät äidit kärsivät mm. muita vähemmän synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, ja imetys vähentää rinta-, kohtu- ja munasarjasyöpien riskiä. Imetys auttaa myös pudottamaan raskauskilot nopeammin.

Kantamisesta Searsit kirjoittavat, että vauvan paikka on toisen ihmisen lähellä, ja mitä enemmän vauva saa luonnollista läheisyyttä, sitä positiivisemmin se vaikuttaa hänen kehitykseensä. Kantoliinan avulla kantaminen on helppoa: äidin kädet pysyvät vapaana ja vauva saa stimulaatiota äidin liikkeestä (kannettujen vauvojen tasapainoaisti kehittyy nopeammin kuin niiden, jotka makaavat paljon paikoillaan). Kun vauva on lähellä, vuorovaikutus syntyy luonnostaan. Kannetut vauvat itkevät tutkimusten mukaan muita vähemmän so. ovat tyytyväisempiä.

Entä vauvan itku? Itku on signaali, johon vauva tarvitsee vastausta. Kuitenkin olisi tärkeää, että vanhemmat suhtautuisivat vauvan itkuun rauhallisesti, pysyisivät itse rauhallisina. Jos vauvan koppaa hermostuneena syliin heti kun tämä vähänkin inahtaa, on käytös omiaan lisäämään vauvan levottomuutta. Vauva vaistoaa herkästi äidin mielialat ja ne vaikuttavat vauvan käytökseen.

Searsit kirjoittavat myös, että noin yksivuotiaana vauvaa voi jo alkaa opettaa ”käsittelemään pieniä ongelmia itse”. He suosittelevat, että vanhemmat käyttävät omaa vaistoaan sen puntaroimiseen, koska on oikea aika mennä itkevän vauvan luokse. Itkua tai marinaa voi ensin kuunnella muutaman minuutin ja tarkkailla, mihin suuntaan se kehittyy. Joskus lapsi rauhoittuukin itse lyhyessä ajassa, ja on tarpeetonta, että vanhemmat säntäävät paikalle häiritsemään tätä. Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa esim. huudattamisunikoulumenetelmiin tai muuhun ”aikataulutettuun itkettämiseen”. Venyttämällä vähitellen itkuun-vastaamisen aikaa isompaa vauvaa voi opettaa käsittelemään omia tunteitaan.

Vauvan lähellä nukkumista Searsit suosittelevat. Kun vauvat saavat paljon kosketusta ja turvallisuuden tunnetta, he kehittyvät paremmin. Kirjassa on myös runsaasti vinkkejä hyvän yöunen saavuttamiseksi. Bill Sears muuten kirjoittaa, että hän saa vähintään viikoittain haastattelupyyntöjä aiheesta ”lapsen vieressä nukkumisen kyseenalaisuus”. Hän nauraa: mitä ihmeen kyseenalaista tai ristiriitaista on siinä, että vauvat nukkuvat lähellä vanhempiaan? Näinhän on tehty iät ja ajat. Omituiselta vaikuttaa sen sijaan se, että pieni suojaton vauva eristettäisiin nukkumaan yksinään.



tasapaino ja rajat
Äiti voi uupua vauvan loputtomiin tarpeisiin, vauva voi tuntua liian vaativalta. Vanhemmuudessa on tärkeää säilyttää tasapaino: luoda pohja hyvälle kiintymyssuhteelle, mutta huolehtia myös omasta jaksamisestaan ja parisuhteestaan. ”Kaikkein eniten vauva tarvitsee onnellista, levännyttä äitiä!”

Pieniä vinkkejä jaksamiseen: käy kävelyllä. Ota suihku. Ota torkut samalla kun imetät tai silloin, kun vauva nukkuu (jos on tarpeen, hanki hoitoapua isommille sisaruksille siksi ajaksi). Hanki muutenkin hoitoapua: puolisosi tai joku muu voi hoitaa vauvaa sen aikaa, kun otat hetken itsellesi. Jos sinulla on jokin harrastus, jatka sitä. Koeta olla sosiaalinen, tavata ystäviäsi tai vaikka muita äitejä. Huolehdi itsestäsi myös henkisesti (lue, meditoi tms.). Käy kauneushoitolassa. Ennen kaikkea: lepää tarpeeksi. Älä kuuntele vääriä neuvoja, kuuntele omia vaistojasi, ja minimoi ulkopuoliset paineet.

Kokonainen luku kirjasta on otsikoitu ”varo vauvavalmentajia”: tuoreet vanhemmat tulevat todennäköisesti törmäämään kaikenlaisiin neuvoihin – vääränlaiset ohjeet täytyy osata jättää huomiotta.



kun äiti menee töihin
Kiintymyssuhteen säilyttäminen vahvana on yksi haaste, kun äiti on kodin ulkopuolella töissä. Kirjassa on mm. kymmenen vinkin lista, miten panostaa kiintymyssuhteeseen töissä käydessä.

Aivan herkulliset ovat kahden erilaisen ”uraäidin”, Susanin ja Jillin kertomukset. Molemmat ovat palanneet töihin, kun vauva on ollut alle 1-vuotias, mutta tehneet sen aivan eri tavoin, Susan painottaen kiintymyssuhteen rakentamista ja sen säilyttämistä töissä ollessakin, Jill taas käyttäen suurinpiirtein kaikki keinot mitä on tarjolla vauvan erottamiseen äidistä (aina nauhoitetuista sydänäänistä pulloruokintaan ja itsestään heiluviin pinnasänkyihin...) , niin että töihin paluu olisi helpompaa.

Kuitenkin Susanin vauvalle oli lopulta helpompaa jäädä lastenhoitajan hoiviin päiviksi – äiti jatkoi imetystä ja nukkui yöt vauvan vieressä, joten yhteys vauvaan säilyi. Vaikka Susanin oli tavallaan vaikeampi lähteä töihin ja erota vauvasta, koska hän oli rakentanut tähän niin vahvan siteen, hän onnistui pitämään yhteyttä yllä töissä käydessäänkin. Kun Susan palasi töistä, hän istui keinutuoliin rentoutumaan ja imettämään samalla vauvaa. Vaikka hänen vauvansa oli alussa ollut vaativa ja levoton vauva, Susan näki käytännössä, miten hyvän kiintymyssuhteen luominen ja AP:n käytännöt rauhoittivat vauvaa ja vahvistivat tämän luottamusta myös hoitajaa kohtaan.

Sen sijaan Jill, jälkimmäinen äiti laati vauvalle aikatauluja ja pelkäsi, että vauva tottuisi liikaa äidin läheisyyteen äitiysloman aikana. Hän kuvitteli, että liian tiivis suhde vauvaan tekisi töihin palaamisen vaikeammaksi. Koska Jill ei oppinut alusta alkaen tuntemaan lastaan kunnolla, äiti ja lapsi etääntyivät toisistaan. Vaikka poika jäi päiviksi hoitoon Jillin palattua töihin, Jillin ja hänen miehensä oli helppo palkata tälle toinen lapsenvahti iltaisin ja viikonloppuisin, kun he lähtivät ulos. Uhmaiän vaikeuksissa Jill oli neuvoton. Hän ei tuntenut lastaan kunnolla, eikä usein ymmärtänyt tämän käytöstä ollenkaan. Koska poika käyttäytyi niin hankalasti, Jillin oli myös vaikea tuntea iloa äitiydestään.

Searsit kirjoittavat, että ovat vuosien varrella nähneet hyvin monenlaisia valintoja, ja että kiintymyssuhteeseen panostaminen ja sen säilyttäminen vahvana on mahdollista, vaikka äiti kävisikin töissä.



entäs isä?
Ensisilmäyksellä näyttää siltä, että AP:n periaatteissa on kyse äidin ja vauvan läheisestä suhteesta. Mikä on isän rooli? Miten isä luo kiintymyssuhteen vauvaan? Ei pidä ajatella, että AP olisi vain äitejä varten, Searsit muistuttavat. Isät eivät voi imettää, mutta he voivat käyttää kaikkia muita Baby B -kohtia oppiakseen tuntemaan vauvansa hyvin heti alusta alkaen. On kaikkien etu, että isän ja vauvan suhde kehittyy hyväksi.

Kirjassa isät kertovat omia kokemuksiaan isäksi tulemisesta. Isien mustasukkaisuuden sekaiset tunteet äidin ja vauvan läheistä yhteyttä kohtaan saavat myös tilaa. Ja Searsit antavat jälleen kerran vinkkejä: yhdeksän AP-vinkkiä isille.

Kautta kirjan Searsit painottavat myös parisuhteen hoitamisen merkitystä: vanhempien hyvä suhde on myös lapsille tärkeä.



meitä on moneksi
Kaikki perheet eivät sovi keskiluokkaiseen stereotyyppiin: mies ja nainen avioliitossa, 1,8 tervettä biologista lasta, kohtuullinen toimeentulo ja tilava lähiökoti... Eikä tarvitsekaan sopia stereotyyppiin voidakseen harjoittaa kiintymysvanhemmuutta. Päinvastoin, esimerkiksi adoptiovanhemmille AP:n käytännöt ovat erityisen tärkeitä, samoin yksinhuoltajille.

Sears käy läpi adoptiovanhemmuutta (Searseilla itselläänkin on adoptoitu lapsi), yksinhuoltajan haasteita, lapsen kasvattamista silloin, kun lapsella on erityistarpeita (esim. jokin sairaus). Hän antaa ohjeita monikkovanhemmille ja vaativan temperamentin omaavien vauvojen vanhemmille. Searsit mm. kirjoittavat, että eivät tienneet vaativia vauvoja olevan olemassakaan ennen kuin saivat neljännen lapsensa, joka oli levoton, vaati jatkuvaa lähellä oloa, sylissä pitämistä, tiheää imettämistä ym. Tällainen vauva hyötyy AP:sta erityisesti, koska hänen tarpeensa ovat muita suuremmat. Hän tarvitsee vielä enemmän lähellä nukkumista, kantamista ja vuorovaikutusta kuin ”vähemmälläkin tyytyväiset” vauvat.
 
[QUOTE="vieras";22613265]Ei helvetti, mitä on kiintymysvanhemmuus? Kaikilla vanhemmilla on kiintyssuhde lapseensa (normaaleissa tapauksissa) sen laatu on se lapsen kannalta olennaisin kysymys.

Kuullostaa siltä, että toi on enemmän läheisriippuvuutta, joka lopulta aiheuttaa hankaluuksia lapsille, koska vanhemmat ei vaan osaa päästää irti. Ihan kivaa varmaan aluksi, mutta se lapsi kasvaa ja sitä erillisyyttä pitäis tukea. Se on kaikille ahdistava prosessi, mutta te ette tue lastanne siinä vaan sidotte sen itseenne. Sabotoitte sitä kehitystä.

Kantoliinat, imetys ja kestoilu on ihan jees, mutta silläkin on rajansa![/QUOTE]

Samaa mietin, että mitä helkkaria on kiintymysvanhemmuus, enkä usko, että ei tuo jatkuva tuijottaminen ja toisen liian riippuvaiseksi tekeminen nyt ihan tervettä on ja tuskin ihan hyväksi lapsellekaan.
 
Mä en oikein ymmärrä miksi ketjussa vastailee vanhemmat joita selkeästi ärsyttää ap'n tapa olla äiti? Kysyikö ap mitä mieltä palstalaiset ovat hänen kiintymysvanhemmuudestaan?
Saman olen huomannut jos on kyseessä vaikka vaipaton vauva, se tuntuu olevan punainen vaate niille joiden lapset kulkevat kertakäyttövaipoissa vuosia. Miksi? Mikä teitä ärsyttää siinä että joku tekee toisenlaisen valinnan?
Ja ennen kun joku kerkiää osoittaa mua sormellaan, EI en lukeudu kiintymysvanhemmuuden kannattajiin ( avasin ketjun uteliaisuuttani koska termi oli mulle täysin uusi ) eikä meillä ole ollut yhtään vaipatonta vauvaa.
 
Ketkä näitä uusia hienoja kasvatustermeja ja tapoja aina keksii, eikö naisilla ole nykyään enää aivoja mitä voi ihan itse käyttää?

Pimeetä touhua.. joku varmaan käärii hyvät rahat keksimällä noita erilaisia äitiyksiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;22613779:
Mä en oikein ymmärrä miksi ketjussa vastailee vanhemmat joita selkeästi ärsyttää ap'n tapa olla äiti? Kysyikö ap mitä mieltä palstalaiset ovat hänen kiintymysvanhemmuudestaan?
Saman olen huomannut jos on kyseessä vaikka vaipaton vauva, se tuntuu olevan punainen vaate niille joiden lapset kulkevat kertakäyttövaipoissa vuosia. Miksi? Mikä teitä ärsyttää siinä että joku tekee toisenlaisen valinnan?
Ja ennen kun joku kerkiää osoittaa mua sormellaan, EI en lukeudu kiintymysvanhemmuuden kannattajiin ( avasin ketjun uteliaisuuttani koska termi oli mulle täysin uusi ) eikä meillä ole ollut yhtään vaipatonta vauvaa.

no eikö se nyt olisi melko tylsää, jos aina jokainen vain vastaisi yksiselitteisesti ensimmäiseen esitettyyn kysymykseen ja sillä hyvä. Ei siitä kuule kummoista keskustelua tulisi aikaiseksi, ainoastaan kyllä-ei-ehkä vastausleikkiä. Mielestäni keskustelu saa ja sen kuuluukin rönsyillä, jokainen saa kertoa omia mielipiteitä/kokemuksia jne.
 
[QUOTE="Jenis";22613260]Mä haluaisin nähdä kun ap:lla on 3 alle kouluikäistä lasta, tai vastaavasti esim. todella paha mahatauti/migreeni/influenssa :)[/QUOTE]

Mulla lapsi nro 4 on kasvatettu noin. Kävin todellakin vessassa lapsi sylissä ja sairastelun aikaan lapsi oli 24 h mussa kiinni.
Eli se onnistuu vaikka on useampi lapsi.
Tyttö on nyt 5 vuotias, ihana ja nauravainen lapsi.
Koskaan ei tee kiusaa kellekään, on erityisen ns.kiltti lapsi.
 
Ja ihan siihen ap:n kyssäriin sitteristä, itse pidin lasta lattialla sen mitä lattialla tykkäsi olla. Siinä lapsi pääsee liikkumaan paremmin kuin mitä sitterissä.

Ja kestoiluun, ne ovat luonnonmukaisia-säästävät luontoa. Siksi meillä oli käytössä ne.
 
no eikö se nyt olisi melko tylsää, jos aina jokainen vain vastaisi yksiselitteisesti ensimmäiseen esitettyyn kysymykseen ja sillä hyvä. Ei siitä kuule kummoista keskustelua tulisi aikaiseksi, ainoastaan kyllä-ei-ehkä vastausleikkiä. Mielestäni keskustelu saa ja sen kuuluukin rönsyillä, jokainen saa kertoa omia mielipiteitä/kokemuksia jne.

Kummallinen käsitys sulla ja monella muulla siitä mikä on keskustelua :xmas:
Tässä on leimattu ap läheisriippuvaiseksi ja ties mitä.
Täytyykin muistaa, seuraavaksi kun joku kertoo ostaneensa lapselleen uudet Kuomat niin alan paasata siitä kuinka järjettömät vanhemmat pilaavat lastensa jalat pehmeävartiosilla kengillä. Että mitä järkeä on kiduttaa lapsia vääränlaisilla kengillä kun voisi valita kuten muutkin eli goretex talvikengät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;22613779:
Mä en oikein ymmärrä miksi ketjussa vastailee vanhemmat joita selkeästi ärsyttää ap'n tapa olla äiti? Kysyikö ap mitä mieltä palstalaiset ovat hänen kiintymysvanhemmuudestaan?
Saman olen huomannut jos on kyseessä vaikka vaipaton vauva, se tuntuu olevan punainen vaate niille joiden lapset kulkevat kertakäyttövaipoissa vuosia. Miksi? Mikä teitä ärsyttää siinä että joku tekee toisenlaisen valinnan?
Ja ennen kun joku kerkiää osoittaa mua sormellaan, EI en lukeudu kiintymysvanhemmuuden kannattajiin ( avasin ketjun uteliaisuuttani koska termi oli mulle täysin uusi ) eikä meillä ole ollut yhtään vaipatonta vauvaa.

Mua ärsyttää suorittaminen ja tittelin hakuisuus. Jos ei mun aiemmista viesteistä ole käynyt ilmi. Mä en ymmärrä miksi kukaan haluaa lokeroida itsensä kiintymysvanhemmaksi, jos ihminen on lokerossa niin seinät tulee aina vastaan!

Miksi ei ihmiset halua vaan olla vapaita toteuttamaan itseään ja äitiyttään sellaisena kun se on luontevaa? Mä itsekin olen melkein lähes vain kantanut lastani ensimmäisen ikävuoden ja imetän häntä edelleen, mutta en silti koskaan maailmassa haluaisi ruveta suorittamaan jotain pilkuntarkkaa linjaa. Miksi ei voi antaa omille ajatuksilleen ja lapsilleen ja itselleen tilaa? Sitten tulee näitä "olenko sittenkään enää kiintymysvanhempi, kun lapsi sai kerran pulloa tai istui pulkassa tai käytti vaippaa.." haloo. dorkaa.
 
Mua ärsyttää suorittaminen ja tittelin hakuisuus. Jos ei mun aiemmista viesteistä ole käynyt ilmi. Mä en ymmärrä miksi kukaan haluaa lokeroida itsensä kiintymysvanhemmaksi, jos ihminen on lokerossa niin seinät tulee aina vastaan!

Miksi ei ihmiset halua vaan olla vapaita toteuttamaan itseään ja äitiyttään sellaisena kun se on luontevaa? Mä itsekin olen melkein lähes vain kantanut lastani ensimmäisen ikävuoden ja imetän häntä edelleen, mutta en silti koskaan maailmassa haluaisi ruveta suorittamaan jotain pilkuntarkkaa linjaa. Miksi ei voi antaa omille ajatuksilleen ja lapsilleen ja itselleen tilaa? Sitten tulee näitä "olenko sittenkään enää kiintymysvanhempi, kun lapsi sai kerran pulloa tai istui pulkassa tai käytti vaippaa.." haloo. dorkaa.

Juuri näin. Ja mä viestissäni halusin tietää että kuka on se KiintymysGuru joka voi lokeroida mitä voi tehdä jotta on kiintymysvanhempi (saako otsaansa leiman Feikkikiintymysäiti jos istuttaa lasta siinä sitterissä tunnin viikossa). Ja miksi ihmisellä on niin huono itsetunto että ei voi tehdä niin kuin omalle perheelle on hyväksi ilman että alkaa epäillä omaa "kiintymystään". Että ei täällä pelkästään haukuttu ap:tä vaan haettiin keskustelua että onko tosiaan eri kasvatussuunnissa noin tiukat lokerot siitä mitä saa tehdä ja mitä ei.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Miksi ei ihmiset halua vaan olla vapaita toteuttamaan itseään ja äitiyttään sellaisena kun se on luontevaa? Mä itsekin olen melkein lähes vain kantanut lastani ensimmäisen ikävuoden ja imetän häntä edelleen, mutta en silti koskaan maailmassa haluaisi ruveta suorittamaan jotain pilkuntarkkaa linjaa. Miksi ei voi antaa omille ajatuksilleen ja lapsilleen ja itselleen tilaa? Sitten tulee näitä "olenko sittenkään enää kiintymysvanhempi, kun lapsi sai kerran pulloa tai istui pulkassa tai käytti vaippaa.." haloo. dorkaa.

Varmaan itsekin äitinä ymmärrät että joskus jokaisella äidillä on epävarmuuden hetkensä. Siksi musta on suorastaan idioottimaista alkaa lässyttämään tämmöisessä ketussa omia mielipiteitään kiintymysvanhemmuudesta koska niitä ap ei ole todellakaan kysellyt!
Mutta näinhän tällä palstalla on AINA TOIMITTU. Että mietihän kaksi kertaa mikä on dorkaa.....
 
Kiintymysvanhemmuus on karkeasti kuvaillen vastakohta 1900-luvun "vauvankoulutus"vanhemmuudelle, eli lasta kuuntelevaa ja hänen yksilöllisistä tarpeista ja ihmisbiologiasta lähtevää vanhemmuutta - tavoitteena sopeuttaa lapsi maailmaan alun alkaen tasavertaisena jäsenenä, ei vain mahdollisimman vaivattomaksi, kuulumattomaksi ja näkymättömäksi aikuisilta kunnes itse on sellainen. Sen tarkoitus nimenomaan EI ole noudattaa tarkkoja sääntöjä tai tehdä lasta omaan napaan tuijottavaksi uusavuttomaksi!

Toki tietyt lastenhoitotavat liittyvät vahvasti kiintymysvanhemmuuteen, koska ne tukevat tervettä ravitsemusta ( imetys, sormiruokailu ) , läheisyydensaantia ( kantoliina, perhepeti ), kommunikaatiota ( vessahätäviestintä ) jne. mutta ne eivät ole mikään itseistarkoitus. Kiintymysvanhemmuuteen kuuluu myös tukea kehitystä oikealla tavalla silloinkin kun jokin aikakausi on ohitse, eli esim. lapsen annetaan liikkua itsenäisesti siinä määrin kuin taidot riittää. Itseasiassa taaperon on kiintymysvanhemmuuden logiikan mukaan parempi antaa kävellä itse kuin pitää passiivisesti rattaissa... Joten sitteri ei ole paha, jos se on lapsen näkökulmasta yksi paikka olla muiden joukossa, ei paikka mihin lykätään jatkuvasti kun äiti ei ehdi/jaksa/viitsi.

Kestovaipat ei liity niinkään kiintymysvanhemmuuden pohjimmaiseen tarkoitukseen kuten VVV, mutta aika useinhan nämä ilmiöt esiintyy samassa perheessä. Kestot ovat kuitenkin materiaaleiltaan luonnollisia, pitkäikäisiä tuotteita joita on käytetty iät ja ajat ongelmitta, kertiksistä on huomattu ongelmia ympäristölle jo muutaman vuosikymmenen kokemuksella. Mielestäni hyviä syitä kestojen käyttöön löytyy itsessään, ilman että sitä pitäisi erikseen ympätä eri koulukuntien kannattajille :)
 
En elänyt vauva-aikana minkään käsikirjan mukaan, en edes Dr. Searsin, vaikka olenkin lukenut paljon hänen näkemyksiään lastenhoidosta, koska ne ovat hyvin lähellä omiani. Ja kieltämättä vauvani, niin huonosti nukkuva kuin olikin, herätti aina kaikkien huomion aurinkoisuudellaan ja vähäitkuisuudellaan, hän näytti hyötyvän suuresti lapsentahtisesta imetyksestä, kantoliinassa kantamisesta (hänkin nukkui ekat 6kk päikkäreitä vain kantiksessa) ja vieressä nukkumisesta, joka tosin johtui enemmän tiheistä yöimetyksistä kuin varsinaisesti omasta, tietoisesta valinnastani kiintymyysvanhemmuuden suhteen.

Joka tapauksessa, päämääräni oli ja on yhä kasvattaa mahdollisimman onnellinen ja tasapainoinen lapsi, ja näyttää siltä, etten ole ainakaan kovin surkeasti tässä epäonnistunut ;)

Mutta! Annoin lapsen olla maassa niin paljon kuin hän vain siellä halusi olla, se tekee hyvää sekä motoriselle kehitykselle että lapsen kuitenkin ennen pitkää alkavalla itsenäistymiselle. Lapseni oli siis maassa aina niin kauan kuin halusi, hän pääsi syliin aina pyytäessään. Sitterissäkin hän istuskeli jonkin, verran, mutta ensimmäisten kuukausien jälkeen ei kyllä siellä juuri viihtynyt. Kieltämättä ruoan laitto oli minulle alussa ongelma, koska kantoliinassa kantaessa en voinut paistaa mitään jne. Laitoinkin"vaikeaa" ruokaa lähinnä silloin, kun mies oli kotona ja muuten tyydyin tekemään ruokia, joita voi tehdä kantoliinassa kantaen.

En siis usko, että sitterin käyttö sinänsä tarkoittaisi, ettet toteuta kiintymyysvanhemmuuden periaatteita. Sen sijaan vauvan pakottaminen sitteriin, vaikkei hän siellä viihdy, on kiintymyysvanhemmuuden periaatteiden vastaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;22614186:
Varmaan itsekin äitinä ymmärrät että joskus jokaisella äidillä on epävarmuuden hetkensä. Siksi musta on suorastaan idioottimaista alkaa lässyttämään tämmöisessä ketussa omia mielipiteitään kiintymysvanhemmuudesta koska niitä ap ei ole todellakaan kysellyt!
Mutta näinhän tällä palstalla on AINA TOIMITTU. Että mietihän kaksi kertaa mikä on dorkaa.....

Eli sun mielestä mun olisi pitänyt aloittaa uusi ketju aiheesta vai en olisi saanut ilmaista mielipiteitäni lainkaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;22614386:
LIITTYKÖ sun mielipiteesi avaukseen? Oliko se ihan välttämätöntä kirjoittaa julki? Joskus vaan vaikeneminen on viisasta.

Liittyykö sun mielipiteet mun mielipiteiden ilmaisusta avaukseen?
 
[QUOTE="Horuksen silmä";22614945]Älä esitä tyhmää![/QUOTE]

Äläkä sä ole tekopyhä. Mun mielestä mun mielipide liittyy varsin paljon aloitukseen, vaikka ei välttämättä ap:n kysymykseen suoranaisesti vastannutkaan. Yritin kuitenkin ap:lle viestittää, jotta tekee kuten parhaaksi näkee ja miten on parasta juuri hänelle ja hänen lapselleen. Pitää luottaa omiin tuntemuksiinsa näissä asioissa. (tosin en ole kiintymysvanhempi ja näin ollen en ole varmaan pätevöitynyt vastaamaan)

Sun mielipide oli vaan mielipide mun mielipiteistä eikä liittynyt aiheeseen taas sitten yhtään millään tavalla.
 
Tiimarinvihko, ehkä aloittaja ilmaisi itseään epäselvästi =) En usko, että hakee mitään titteliä tai kruunua, mutta tämä oli hänen tapansa kysyä onko satunnainen sitterinkäyttö lapsen kannalta ok. Hän halusi mielipiteitä vain samanhenkisiltä kasvattajilta eikä sellaisilta, joiden mielestä kannettu lapsi menee pilalle. Ainakin itse ymmärsin hänen tekstistään näin.

AP:lle: En usko, että satunnainen sitterinkäyttö mainitsemissasi tilanteissa on lapselle paha paikka. Itse en edes koe, että vauvaa tarvitsisi erityisesti viihdyttää. Mulla on ollu sellanen "lapsi elämän keskellä muttei keskipisteenä" filosofia. Mäkin saatoin laskea lapsen - lähinnä jos oli nukahtanut syliin jolloin liinaan sujauttaminen tms olisi ollut hankalaa ellei liina ollut valmiiksi sidottu - sitteriin jos piti tehdä jotain, nostaa toinen lapsi syliin, ottaa jotain uunista tms. Meillä oli silloin niin typerä suihkukaappi että suihkunkin ajaksi laitoin lapsen sitteriin jos ei paikalla ollut muita aikuisia. Siihen asti siis että istui itse jonka jälkeen sai istua sitten pesuvadissa mun suihkun ajan.

Sitteri oli mun mielestä hyvä paikka laskea lapsi hetkeksi jos piti tehdä jotain, mutta en käyttänyt sitä vauvan hengailupaikkana. Mielestäni erilaiset lastenhoitotarvikkeet ovat ihan ok jos niitä käyttää tarpeeseen eikä pidä niitä itsestäänselvinä itseisarvoina.
 
mä en oo aatellu ett sitterin tai vaunujen käyttö sulkee pois kiintymysvanhemmuuden. meillä nukutaan perhepedissä, vauva on usein manducassa, olen tavannut imettää pitkään, vessahätäviestintää osittain ja sormiruokailu kuuluu ohjelmaan, käytän myös kestovaippoja ja olen myös ollut pitkään kotiäitinä. mutta meillä on myös sitteri ja vaunut joissa vauva nykyään (nyt 5kk) nukkuu päikkärit (pienempänä nukkui manducassa aina) ja isommat (3v ja 6v) nukkuvat omassa huoneessaan. mun mielestä maalaisjärki on hyvä pitää tässäkin mukana kun kaikki perheet ei oo samasta muotista valettuja. jos imetys ei jostain syystä onnistu niin sitte ei onnistu ja käytetään korviketta ja jos perhepeti ei toimi niin ei toimi ja vauva nukkuu omassaan. kaikenlainen kiihkoilu puoleen ja toiseen ei oo järkevää kun perheitä ja elämäntilanteita on niin erilaisia.
 
Ainiin kestovaipoista: Itse olen kokenut, että vvv on rutkasti helpompaa kestovaippojen kanssa. En oikein osaisi toimia kertiksillä. Mielestäni kestovaipoista näki selkeämmin kuinka paljon pissaa oli tullut ja milloin. Sen lisäksi lapsi itse tunsi märän tunteen, kun taas kertsit ovat vähän liian imukykyisiä. Matkoilla olemme käyttäneet kertiksiä, tosin kerran tehtiin viiden päivän matka kestoillakin :D Ei menny ku kolme vaippaa märäksi viiden päivän aikana niin ei ollu hankalaa :P
 

Yhteistyössä