ninaTT ja muut kiintymysvanhemmuuden kannattajat!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tiu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"tiu"

Vieras
Sulkeeko satunnainen baby sitterin käyttäminen mielestänne kiintymysvanhemmuuden pois? Olen viikolla paljon vauvan kanssa kahdestaan ja vauva nukkuu lähes kaikki päiväunetkin liinassa tai ihan sylissä jos en viitsi liinaa sitoa. Mutta jos teen esim. paistamista vaativaa ruokaa tms. niin pidän vauvaa sitterissä sekä pari kertaa päivässä sen aikaa kun syön. Lapsi on myös lattialla jonkin verran. Kuitenkin aina niin että hänellä on suora näköyhteys minuun ja viihdytän häntä samalla, laulelen ja juttelen. Otan vessaankin mukaan. Vauva on nyt 4kk eikä juuri koskaan itke, ilmaisee elein ja äännähdyksin hätäänsä ja itkee vasta silloin jos merkkejä ei huomata (esim. isä ei aina älyä ajoissa missä mättää).

Entä kertakäyttövaippojen käyttääminen? Me käytämme vessahätäviestintää osittain ja lähes kaikki kakat tulee pyttyyn ja usein pissakin. Kertakäyttövaippoja menee n. 5 vuorokaudessa ja vaihdan yleensä pienetkin pisut pois heti. Miksi kestovaippa olisi lapselle parempi vaihtoehto?
 
Kaikella kunnioituksella, mutta tätä mä en just hihhuloimisessa ymmärrä. Miksi ei ihmiset voi tehdä vaan parhaaksi näkemällään tavalla vaan pitää noudattaa jtn tiettyä linjaa pilkun tarkasti?? Vaan jotta vois saada itsellensä niinkin hienon tittelin kun kiintymysvanhempi, huoh.
 
Ei helvetti, mitä on kiintymysvanhemmuus? Kaikilla vanhemmilla on kiintyssuhde lapseensa (normaaleissa tapauksissa) sen laatu on se lapsen kannalta olennaisin kysymys.

Kuullostaa siltä, että toi on enemmän läheisriippuvuutta, joka lopulta aiheuttaa hankaluuksia lapsille, koska vanhemmat ei vaan osaa päästää irti. Ihan kivaa varmaan aluksi, mutta se lapsi kasvaa ja sitä erillisyyttä pitäis tukea. Se on kaikille ahdistava prosessi, mutta te ette tue lastanne siinä vaan sidotte sen itseenne. Sabotoitte sitä kehitystä.

Kantoliinat, imetys ja kestoilu on ihan jees, mutta silläkin on rajansa!
 
Kaikella kunnioituksella, mutta tätä mä en just hihhuloimisessa ymmärrä. Miksi ei ihmiset voi tehdä vaan parhaaksi näkemällään tavalla vaan pitää noudattaa jtn tiettyä linjaa pilkun tarkasti?? Vaan jotta vois saada itsellensä niinkin hienon tittelin kun kiintymysvanhempi, huoh.

Peesi, tuskin kovin hyvä lapsellekkaan kun mennään jonkun "kaavan" mukaan fanaattisesti :(
Maalaisjärjellä, tilannearvioinnilla, järjellä, lapsen tarkkailulla ja tietysti rakkaudella niitä kasvatetaan parhaalla tavalla. Ei minkään "tittelin" toivossa ja sitten täällä kysellään tyyliin "saanko tehdä....." :D

Nää myös usein lukee jotain tutkimuksia niin hiton mustavalkoisesti eikä osaa soveltaa niitä lainkaan omalle lapselleen sopiviksi. Jäätelön syönti lisää riskiä hukkumiskuolemaan ja niin se on :D :D:D
 
Mulle tulee tästä mieleen kysymys samaa sarjaa "voinko sanoa, että täysimetän vaikka anoppi oli kerran ilman lupaa antanut vauvalle korviketta" :D joku tän tapanen kysymyskin täällä joskus oli.
 
Ihan hassu ajatus, että sen lapsen olisi koko ajan oltava sylissä tai liinassa... todennäköisesti eivät ne meidän esi-isämmekään koko aikaa lasta sylissä riiputtaneet, vaan lapsi sai olla muuallakin. Ihmisellä kun ei ole turkkia, josta vauva voisi riippua mukana ja eipä sillä, vaikka olisikin, niin ei ihmislapsi apinan lailla siinä osaisi roikkua.

Minä pidän itseäni ihan vaisto/kiintymysvanhempana ja kyllä meillä lapsi oli kuulkaa lattialla tai jopa sitterissä, jos minun piti käyttää kahta kättä ja liina ei siihen tilanteeseen sopinut.
 
Meilläkin on kiintymyssuhde. Laitan vauvan pinnasänkyyn, käytän kertiksiä, lopetin imetyksen 4kk ja hän kävi hoidossa :)
Ei se mikään etäsuhdekkaan ole :D Samalla tavalla mekin "pesitään" ja halaillaan. Ihania rakkauden hetkiä vauvan kanssa. :)
En mene kaavojen mukaan vaan lapsen ja toki myös itseni mukaan :)
Kun me olemme kaikki perheessä onnellisia se on tärkeintä ja voi me olemme! :)
 
Kaikella kunnioituksella, mutta tätä mä en just hihhuloimisessa ymmärrä. Miksi ei ihmiset voi tehdä vaan parhaaksi näkemällään tavalla vaan pitää noudattaa jtn tiettyä linjaa pilkun tarkasti?? Vaan jotta vois saada itsellensä niinkin hienon tittelin kun kiintymysvanhempi, huoh.

Miten ap:n olisi pitänyt asia ilmaista, jotta selviäis millaisilta vanhemmilta hän haluaa mielipiteen? Jos ei saa käyttää mitään määrityksiä.
Ap todennäköisesti tekeekin juuri niin kuin parhaaksi näkee, se ei silti estä kysymästä mielipidettä toisilta samaa/samankaltaista linjaa vetäviltä.

Miksi kukaan äiti koskaan kysyis mielipidettä jossain asiassa toimimiseen? Kenenkään ei tarvi kysyä koskaan mitään kun tekee vaan parhaaksi näkemällään tavalla, vai?
 
Meidän tulevat kaksoset nyt varmaan traumatisoituu pahasti, kun en pysty niitä yhtä aikaa kantamaan liinassa ja juttelemaan molemmille yhtä aikaa koko ajan. :D Ja on vielä 2 v isovelikin.
 
[QUOTE="vieras";22613306]Ihan hassu ajatus, että sen lapsen olisi koko ajan oltava sylissä tai liinassa... todennäköisesti eivät ne meidän esi-isämmekään koko aikaa lasta sylissä riiputtaneet, vaan lapsi sai olla muuallakin. Ihmisellä kun ei ole turkkia, josta vauva voisi riippua mukana ja eipä sillä, vaikka olisikin, niin ei ihmislapsi apinan lailla siinä osaisi roikkua.

Minä pidän itseäni ihan vaisto/kiintymysvanhempana ja kyllä meillä lapsi oli kuulkaa lattialla tai jopa sitterissä, jos minun piti käyttää kahta kättä ja liina ei siihen tilanteeseen sopinut.[/QUOTE]

Itse olen myös näin ajatellut, mutta eräs tuttava joka kk. kasvatusmetodia noudattaa, kävi melkein silmille kun näki meillä sitterin. Vauvani on kuitenkin sitterissä maksimissaankin alle tunnin päivässä, lattialla ehkä reilun tunnin ja sylissä/lähellä lähes koko vuorokauden. Mielestäni sitteri on ihan ok kunhan vauvaa ei jätetä siihen yksin killittelemään koko päiväksi. KÄytän myös vaunuja ihan hyvällä omalla tunnollla silloin tällöin, vauva nukkuu liikkuvissa vaunuissa hyvin. Sama tuttava meinasi kivittää kun käytetään kertakäyttövaippoja. En kiutenkaan istuta vauvaa koko päivää samassa vaipassa vaikka imukykyä toki on, vaan vaihdan tosi herkästi. Ja käytetään niitä biohajoavia versioita.
 
Miten ap:n olisi pitänyt asia ilmaista, jotta selviäis millaisilta vanhemmilta hän haluaa mielipiteen? Jos ei saa käyttää mitään määrityksiä.
Ap todennäköisesti tekeekin juuri niin kuin parhaaksi näkee, se ei silti estä kysymästä mielipidettä toisilta samaa/samankaltaista linjaa vetäviltä.

Miksi kukaan äiti koskaan kysyis mielipidettä jossain asiassa toimimiseen? Kenenkään ei tarvi kysyä koskaan mitään kun tekee vaan parhaaksi näkemällään tavalla, vai?

Mä ainakin käsitin tuon kysymyksen niin, että ap haluaa tietää saako hän enää käyttää itsestään arvonimeä kiintymysvanhempi, jos hän poikkeaa sallitusta linjasta käyttämällä silloin tällöin hetkittäin sitteriä.

Mä alan käyttää itsestäni nimeä vapausvanhempi. Mä olen vapaa kantoliinailemaan, imettämään, sylittelemään, kierrättämään.. jne.jne. just niin paljon kun mulle ja mun lapsille sopii.
 
Mä haluisin nähdä nää hermoheikko-stressaaja vanhemmat päiväkodissa töissä. :D Tosin jos haluu pk:n töihin joutuu hieman hankkimaan tietoa lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta,joten tollaset höpinät huomaa viimeistään yliopistossa juotaviksi. Kiintymys on tärkein asia lapsen ja vanhemmat syuhteessa,mutta rakkaudella ei oo mitään tekemistä sen kanssa että lapselta riistetään kyky selviytyä maailmassa tai opetetaan että koko elämä pyörii lapsen ympärillä.
Lapsi siinä kärsii pilkunviilaus-stressauksesta ihan liikaa, mutta mitäpä sitä ei tekis sen eteen että on trendi-äiti, tavallinen arki kun ei oo tarpeeks hohdokasta.
tää Curling-vanhemmuus kun perustellaan vielä sillä että tuhansia vuosia sitten metsästäjätkin teki näin. Kuvitteleekohan että silloin äidit,joilla oli ehkä 10 lasta kerkesi vauvaa viihdyttämään jopa syödessään? Eiköhän se vauva ollut liinassa kiinni selässä ja keikkui päivän siellä mukana ja rääkästessään sai tissin suuhun ja thats it.
Plus että sen verran vois tulla nykyaikaan,että jokainen lastaan rakastava vanhempi opettaa lapselleen peruskäytöstavat,joilla selviää koulussa,kaveripiirissä,työhaastatteluissa ja jotka vahvistavat lapsen positiivista minäkuvaa,maailmankuvaa ja itsetuntoa.
Vaikka kuinka haluaisitte jotain muuta,totuus on se että maailma on sen verran raaka,että "kauhukakarat,joilla ei ole käytöstapoja" joutuvat jatkuvasti negatiivisen huomion kohteeksi. Tämä jos mikä lyttää lapsen itsetunnon... Kannattaa oikeasti miettiä pari kertaa millaiset eväät antaa lapselleen tähän maailmaan.
 
[QUOTE="tiu";22613172]Sulkeeko satunnainen baby sitterin käyttäminen mielestänne kiintymysvanhemmuuden pois? Olen viikolla paljon vauvan kanssa kahdestaan ja vauva nukkuu lähes kaikki päiväunetkin liinassa tai ihan sylissä jos en viitsi liinaa sitoa. Mutta jos teen esim. paistamista vaativaa ruokaa tms. niin pidän vauvaa sitterissä sekä pari kertaa päivässä sen aikaa kun syön. Lapsi on myös lattialla jonkin verran. Kuitenkin aina niin että hänellä on suora näköyhteys minuun ja viihdytän häntä samalla, laulelen ja juttelen. Otan vessaankin mukaan. Vauva on nyt 4kk eikä juuri koskaan itke, ilmaisee elein ja äännähdyksin hätäänsä ja itkee vasta silloin jos merkkejä ei huomata (esim. isä ei aina älyä ajoissa missä mättää).

Entä kertakäyttövaippojen käyttääminen? Me käytämme vessahätäviestintää osittain ja lähes kaikki kakat tulee pyttyyn ja usein pissakin. Kertakäyttövaippoja menee n. 5 vuorokaudessa ja vaihdan yleensä pienetkin pisut pois heti. Miksi kestovaippa olisi lapselle parempi vaihtoehto?[/QUOTE]

Älä huoli! Kansaeläkelaitos kustantaa juuri tuollaisten traumatisoituneiden pienokaisten psykoterapian jopa vuosiksi eteenpäin, sitten kun tuo pieni piinattu ihmissielu tuosta vielä vähän varttuu!
 
Käytä sellasta sitteria jonka saa ihan makuuasentoon, ei ole niin huono selälle. Myös lattialla kannattaa jonkin verranpitää, varsinkin mahallaan ni kehittyy liikkuvuus hyvin.
 
[QUOTE="mamma";22613418]Mä haluisin nähdä nää hermoheikko-stressaaja vanhemmat päiväkodissa töissä. :D Tosin jos haluu pk:n töihin joutuu hieman hankkimaan tietoa lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta,joten tollaset höpinät huomaa viimeistään yliopistossa juotaviksi. Kiintymys on tärkein asia lapsen ja vanhemmat syuhteessa,mutta rakkaudella ei oo mitään tekemistä sen kanssa että lapselta riistetään kyky selviytyä maailmassa tai opetetaan että koko elämä pyörii lapsen ympärillä.
Lapsi siinä kärsii pilkunviilaus-stressauksesta ihan liikaa, mutta mitäpä sitä ei tekis sen eteen että on trendi-äiti, tavallinen arki kun ei oo tarpeeks hohdokasta.
tää Curling-vanhemmuus kun perustellaan vielä sillä että tuhansia vuosia sitten metsästäjätkin teki näin. Kuvitteleekohan että silloin äidit,joilla oli ehkä 10 lasta kerkesi vauvaa viihdyttämään jopa syödessään? Eiköhän se vauva ollut liinassa kiinni selässä ja keikkui päivän siellä mukana ja rääkästessään sai tissin suuhun ja thats it.
Plus että sen verran vois tulla nykyaikaan,että jokainen lastaan rakastava vanhempi opettaa lapselleen peruskäytöstavat,joilla selviää koulussa,kaveripiirissä,työhaastatteluissa ja jotka vahvistavat lapsen positiivista minäkuvaa,maailmankuvaa ja itsetuntoa.
Vaikka kuinka haluaisitte jotain muuta,totuus on se että maailma on sen verran raaka,että "kauhukakarat,joilla ei ole käytöstapoja" joutuvat jatkuvasti negatiivisen huomion kohteeksi. Tämä jos mikä lyttää lapsen itsetunnon... Kannattaa oikeasti miettiä pari kertaa millaiset eväät antaa lapselleen tähän maailmaan.[/QUOTE]

Itse asiassa olen lto ja työskennellyt päiväkodissa. En pitänyt päiväkodista lapsen kasvualustana, pienet, kolmivuotiaana hoitoon kärrätyt nappulat olivat ymmällään ja koittivat kasvaa siihen muottiin mitä yhteiskunta heiltä odotti. Tarhapäivän jälkeen kaikki turhautuminen purkautui kiukutteluna vanhemmille ja sitäkin pitäisi pitää normaalina. Irtisanouduin ja menin töihin ryhmikseen, surkeammalla palkalla, mutta paremmalla fiiliksellä. Nyt kun oma syntyi, olisi tarkoitus ottaa hoitolapsia kotiin, jotta voin hoitaa omani itse haluamallani tavalla ja tarjota läheisyyttä ja hellyyttä koko lapsuusajan. Tarkoitus ei ole jättää lasta kasvattamatta, vaan antaa hänen kasvaa minun kanssani. Pieni vauva saa vaatia ja hänen vaatimuksiinsa täytyy vastata. Lapsen täytyy oppia ymmärtämään elämää, ei vain selviytymään siitä.
 
Mä ainakin käsitin tuon kysymyksen niin, että ap haluaa tietää saako hän enää käyttää itsestään arvonimeä kiintymysvanhempi, jos hän poikkeaa sallitusta linjasta käyttämällä silloin tällöin hetkittäin sitteriä.

Mä alan käyttää itsestäni nimeä vapausvanhempi. Mä olen vapaa kantoliinailemaan, imettämään, sylittelemään, kierrättämään.. jne.jne. just niin paljon kun mulle ja mun lapsille sopii.

Käsitit kyllä väärin, anteeksi jos oli epäselvästi ilmaistu. Arvonimeä en kaipaa vaan perspektiiviä.
 
[QUOTE="mamma";22613418]Mä haluisin nähdä nää hermoheikko-stressaaja vanhemmat päiväkodissa töissä. :D Tosin jos haluu pk:n töihin joutuu hieman hankkimaan tietoa lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta,joten tollaset höpinät huomaa viimeistään yliopistossa juotaviksi. Kiintymys on tärkein asia lapsen ja vanhemmat syuhteessa,mutta rakkaudella ei oo mitään tekemistä sen kanssa että lapselta riistetään kyky selviytyä maailmassa tai opetetaan että koko elämä pyörii lapsen ympärillä.
Lapsi siinä kärsii pilkunviilaus-stressauksesta ihan liikaa, mutta mitäpä sitä ei tekis sen eteen että on trendi-äiti, tavallinen arki kun ei oo tarpeeks hohdokasta.
tää Curling-vanhemmuus kun perustellaan vielä sillä että tuhansia vuosia sitten metsästäjätkin teki näin. Kuvitteleekohan että silloin äidit,joilla oli ehkä 10 lasta kerkesi vauvaa viihdyttämään jopa syödessään? Eiköhän se vauva ollut liinassa kiinni selässä ja keikkui päivän siellä mukana ja rääkästessään sai tissin suuhun ja thats it.
Plus että sen verran vois tulla nykyaikaan,että jokainen lastaan rakastava vanhempi opettaa lapselleen peruskäytöstavat,joilla selviää koulussa,kaveripiirissä,työhaastatteluissa ja jotka vahvistavat lapsen positiivista minäkuvaa,maailmankuvaa ja itsetuntoa.
Vaikka kuinka haluaisitte jotain muuta,totuus on se että maailma on sen verran raaka,että "kauhukakarat,joilla ei ole käytöstapoja" joutuvat jatkuvasti negatiivisen huomion kohteeksi. Tämä jos mikä lyttää lapsen itsetunnon... Kannattaa oikeasti miettiä pari kertaa millaiset eväät antaa lapselleen tähän maailmaan.[/QUOTE]

Onko vauva keskipisteenä, jos keikkuu liinassa mukana arjessa? Se että pitää vauvan lähellä, ei tarkoita sitä että väkisin pitäis myöhemminkin.
Kuvitteletko, että metsästäjä-keräilijä-äidit ei jutellu lapsilleen? Ja heillä tuskin oli 10 lasta, koska lapsikuolleisuus oli suurta ja synnytysvälit pitempiä kuin nykyään olis jos ilman ehkäisyä mennään mutta muuten eletään "normaalisti".

Lapsen lähellä pitäminen vahvistaa positiivista minäkuvaa ja itsetuntoa. Kantoliinailu ym ei mitenkään estä opettamasta lapselle miten maailma toimii ja miten tässä maailmassa käyttäydytään. Lapsi näkee jatkuvasti miten äiti toimii missäkin tilanteessa, ja oppii siitä. Mitä lapsi oppii yksin lattialla maatessaan?

En myöskään ymmärrä miksi syytätte ap:ta fanaattiseksi sen takia että toimii kuten toimii, eli pitää kantoliinassa paljon mutta tarpeellisissa tilanteissa sitterissä tai lattialla. Fanaattista se olis, jos pitäis kantoliinassa myös niissä ruuan paistamishommissa tai muussa jossa voi olla riskinsä.
 
Viimeksi muokattu:
Tuskin on lapsen kehitykselle hyväksi, että hän on koko ajan vain sylissä. Lattialla vauva oppii kääntymään, kannattelemaan päätä jne. Kehitys viivästyy jos ei anneta tehdä noita asioita.
 
[QUOTE="tiu";22613504]Käsitit kyllä väärin, anteeksi jos oli epäselvästi ilmaistu. Arvonimeä en kaipaa vaan perspektiiviä.[/QUOTE]

Sulkeeko satunnainen baby sitterin käyttäminen mielestänne kiintymysvanhemmuuden pois?

Eli olet huolissasi siitä että et ole kiintymyysvanhempi (onko se edes sana?) jos tarpeen tullen pidät vauvaasi sitterissä? Kuka määrää mitä kiintymyysvanhemmuuteen kuuluu? Mitä silloin saa tehdä ja mitä ei? Vaikka joku asia kuinka helpottaisi arkea niin jos kiintymyysvanhemmuusguru on kieltänyt sen käytön niin jos haluaa olla kiintymyysäiti (?) niin ei saa sitä käyttää.

Hassu ajattelutapa. Liityn myös vapausvanhempiin vaikka liinailin, kestoilin, syötin sormiruokaa yms.
 

Yhteistyössä