nimittely

Mieheni ajoittainen nimittely ja halveksunta milloin mistäkin asiasta on pikkuhiljaa nakertanut luottamista häneen puhumattakaan siitä että hän petti minua noin vuosi sitten aika törkeällä tavalla. Onko kellään tuntunut siltä että mies on muutttunut totaalisesti lapsen saannin jälkeen ? En olisi ikinä uskonut että hän pystyy käyttäytymään kuten hän nyt käyttäytyy onhan hän sentään aikuinen nelikymppinen mies. Viimeinen pisara oli kun hän eräänä iltana nukkumaanmennessä sanoi lapselle että sano äidille että "äiti on ihan #**# eli täysin painokelvotonta. Poika vain ihmetteli mitä ihmettä se tarkoitti ja kun sain aiheesta kunnon hepulin hän yritti käännyttää poikaa omalle puolelleen eli äti on ihan tyhmä kun raivoaa jne..
Nyt rupeaa ainakin mun vaihtoehdot loppumaan.
Ois kiva kuulla onko muiden miehillä tapahtunut samanlaisia "persoonallisuuden muutoksia" lasten saannin jälkeen.

 

Miehelläsi ei ole minkäänlaista käsitystä lapsen kasvattamisesta, jos lapselle menee noin sanomaan. Ikävä juttu, mutta lapsi siinä eniten kärsii, jos isä antaa tollaisen roolimallin. Mietipä minkälaisen isän ja miehenmallin lapsi saa!

 

heitä jorpakkoon tollanen vätys!

 

Kamalaa! Miehesi ei siis ennen lapsensaantia ollut tuollainen? Tosi törkeetä käytöstä!! :/ Lapsikin siinä kärsii kun mies käyttää tuollaista kieltä ja käyttäytyy noin, yrittää kääntää lapsen sua vastaan!! siis järkyttävää
Nyt olisi todellakin kunnon keskustelun paikka että mikä miehellä mättää ja jos ei käytös muutu, niin terapiaan ainakin!

 

Ei minkäänlaisia oireita ennen lapsen syntymää, tuskin lasta olisin lähtenyt tuollaiselle miehelle mitä hän nyt on edes tekemään. Ehdimme kyllä olla jo yli 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää.
Luulin että tunnen hänet lähes läpikotaisin mutta näköjään en.
Henkinen alistaminen ja nimittely alkoi pikkuhiljaa lapsen syntymän jälkeen ja kulminoitui pettämiseen joka ei ollut edes mikään yhden illan juttu. Sen seurauksena meni tietysti luottamus sen siliän tien.
Sinnitellyt olen tässä nyt vuoden mutta eipä se lähtökään koskaan helppoa ole näin pitkän liiton jälkeen.

 

Ei se tietenkään koskaan ole helppoa varsinkin kun noin kauan olette yhdesssä olleet..Ajattele nyt kuitenkin ihmeessä omaa ja lapsen parasta siinä kärsii lapsi vielä enemmän kun äitikin kärsii eikä ole onnelinen. Varsinkin se mitä tuossa jo aiemminkin sanottiin että lapsi saa erittäin huonon roolimallin jos isä on tuollainen ja ottaa kasvaessaan entistä enemmän mallia vanhemmistaan. Jos isän kielenkäyttö on tuollaista siinä kärsii moni kun lapsi rupeaa puhumaan oppimiaan nimityksiä muille lapsille tai aikuisille ja sitten rupeaa moni aikuinen kyselemään että missä vika ja sitten on kurja ruveta selittelemään vaikka asia ei muille kuulukkaan. Tovottavasti saat voimia siihen että pystyt lähtemään suhteesta pois ennen kuin on ihan liian myöhäistä sinulle ja lapselle. Tilanne kun kuullostaa nyt jo pahalta, vaikka en varmasti kaikkia yksityiskohtia asiasta tiedäkään ja varmasti mies osaa olla myös välillä ihana, mutta ei kenenkään itsetunto pitemmän päälle jaksa tuollaista. Oikein paljon voimia ja jaksamista sinulle. Toivottavasti asiat järjestyvät. :hug:

 

\

Ei minkäänlaisia oireita ennen lapsen syntymää, tuskin lasta olisin lähtenyt tuollaiselle miehelle mitä hän nyt on edes tekemään. Ehdimme kyllä olla jo yli 10 vuotta yhdessä ennen lapsen syntymää.
Luulin että tunnen hänet lähes läpikotaisin mutta näköjään en.
Henkinen alistaminen ja nimittely alkoi pikkuhiljaa lapsen syntymän jälkeen ja kulminoitui pettämiseen joka ei ollut edes mikään yhden illan juttu. Sen seurauksena meni tietysti luottamus sen siliän tien.
Sinnitellyt olen tässä nyt vuoden mutta eipä se lähtökään koskaan helppoa ole näin pitkän liiton jälkeen.

voisiko mitenkään olla että kun kuitenkin "elitte" toisillenne noinkin pitkän aikaa ilman lasta, sinin huomiosi sai täyspainoisesti miehesi jne. mutta kun tilanne muuttui lapsen myötä, ehkä hän kokee että lapsi on "uhka". Lapsellista kyllä, mutta miehet voi kokea lapsen uhkana, siis suhteelle ja sille ettei mies enää saakkaan sitä huomioo naiselta mitä ennen jne :\|
Jaksamista !

 

meillä kans kaikki ok ennen lapsia, mut ekan lapsen raskausaikana alkoi huuto ja uhkailu jos ei saanut mitä halusi. nolasi minua muiden silmissä vähättelemällä jne. kun samaan kämppään muutettiin uhkailu ja henkinen lannistaminen muuttui fyysiseksi väkivallaksi. jos hermostui minuun tai kun ei saanut tehdä mitä halusi ja vastunottoa aloin vaatimaan jostain hän hermostui ja alkoi tönimään, pitämään kiinni. tuosta se kerta kerran jälkeen paheni: hän heitteli minua pitkin kämppää, lätki päähän kovaa, runnoi, kaatoi.. toista lasta odotin eikä mikään ollut muuttunut: vaikka olin viimeisillänikin raskaana hän kävi käsiksi.lasketun ajan päivänäkin riideltiin ja taisi silloinkin hänellä mennä pinna vinkuvaan naiseen. onneksi vauva syntyi monta päivää tuon jälkeen.
välillä kaikki hyvin ja ajattelin että hän niin fiksu että ei toista tekojaan. mut kyllä se toistuu ja kerta kerran jälkeen pahemmaksi käy. on uhkaillut veitsellä lasten nähden ja satuttanut niin että oksetti.
olen tullut tulokseen ettei hän kestä psyykkisesti vastuuta ja lapsihan on asia josta pitää vastuu kantaa. enkä ymmärrä miksi yhä jään hänen kanssaan... tämä ei muuksi tunnu muuttuvan.
ehkä sinun miehesi ei muutu väkivaltaiseksi, mutta tuollaisen on loputtava. eikö totta? kuten minunkin tilanteessani.
voimia!

 

\

Mieheni ajoittainen nimittely ja halveksunta milloin mistäkin asiasta on pikkuhiljaa nakertanut luottamista häneen puhumattakaan siitä että hän petti minua noin vuosi sitten aika törkeällä tavalla. Onko kellään tuntunut siltä että mies on muutttunut totaalisesti lapsen saannin jälkeen ? En olisi ikinä uskonut että hän pystyy käyttäytymään kuten hän nyt käyttäytyy onhan hän sentään aikuinen nelikymppinen mies. Viimeinen pisara oli kun hän eräänä iltana nukkumaanmennessä sanoi lapselle että sano äidille että "äiti on ihan #**# eli täysin painokelvotonta. Poika vain ihmetteli mitä ihmettä se tarkoitti ja kun sain aiheesta kunnon hepulin hän yritti käännyttää poikaa omalle puolelleen eli äti on ihan tyhmä kun raivoaa jne..
Nyt rupeaa ainakin mun vaihtoehdot loppumaan.
Ois kiva kuulla onko muiden miehillä tapahtunut samanlaisia "persoonallisuuden muutoksia" lasten saannin jälkeen.

Kuulostaa tutulta (ilman pettämisiä). Nimittely ja halveksunta vahvistui esikoisen syntymän jälkeen. Nyt esikoinen 1v. ja alan olla aika täysi...Minä hoidan lapsen miehen osallistumatta juuri laisinkaan ja sitten kehtaa vielä valittaa, kun olen aina niin väsynyt
:kieh:
Erilaisista tilanteista voisi kertoa vaikka kuinka, mutta taidan jättää tähän :'(