Nimim. pikkunyhverö, mitä kuuluu?

[Ap:lle]

Jaa minä vai?

Eikö sinua huoleta pikkunyhverön tilanne??

 

[pikkunyhverö]

Tuntuuko susta kuitenkin, että JOS jollakin tapaa olisi mahdollista saada masennus pois, niin sen tekisit? Siis joku hoito tms jolla se olisi mahdollista. Mä uskon, että tuo naisena olemisen vastenmielisyys liittyy oleellisesti sulla masennukseen. Jos mieliala helpottuisi, niin nekin ajatukset ehkä helpottuisi.

En oikein edes tiedä. Voisi kai sen poiskin saada jos siihen olisi joku siedettävä keino. En jaksa kauheasti enää uskoa kuitenkaan että mikään tähän auttaisi. Voihan tämä kaikki johtua iästänikin, monet vanhemmat tuttavani ovat kertoneet että olivat nuorina hyvinkin masentuneita ja se vaan katosi sitten iän myötä, lähempänä kolmeakymppiä. En minä jaksa olla kovin kiinnostunut omista asioistani.

 

[ap]

Eikö sinua huoleta pikkunyhverön tilanne??

No miksi luulet että tämän ketjun aloitin?

 

[ap]

Eikö sinua huoleta pikkunyhverön tilanne??

Niin ja sinä(kin)kö olet sitä mieltä, että minä olen syyllistymässä henkirikokseen?

No joo, mutta en mä tappelemaan tänne tullut. Nimenomaan se vilpitön huoli oli lähtökohtana koko viestissä. Ei tuomitseminen tai paasaaminen.

 

[ap]

En oikein edes tiedä. Voisi kai sen poiskin saada jos siihen olisi joku siedettävä keino. En jaksa kauheasti enää uskoa kuitenkaan että mikään tähän auttaisi. Voihan tämä kaikki johtua iästänikin, monet vanhemmat tuttavani ovat kertoneet että olivat nuorina hyvinkin masentuneita ja se vaan katosi sitten iän myötä, lähempänä kolmeakymppiä. En minä jaksa olla kovin kiinnostunut omista asioistani.

Hmm, joo. Miksei se voisi olla niinkin. Mä oon ollut masentunut yläasteella, lukiossa ja ajoittain vielä vanhempanakin. Nyt olen 31 ja koen olevani aika hyvin tasapainossa. Sitä jotenkin osaa irroittautua paremmin omista mielenheilahteluista. Tai jotenkin tunnistaa sen, kun oma mieli alkaa "kiukutella" ja pyöritellä lumipalloefektin aiheuttavia negatiivisia ajatuksia. Osaa ajatella, että "no niin tää on vaan tällainen hetkellinen fiilis" ja päästää siitä irti. Toki hormonaalisetkin tekijät voivat vaikuttaa (mulla on aika usein ihan selkeitä pms-oireita, mutta niissäkin on sama juttu: kun tunnistaa ne pms-oireiksi niin osaa jättää sen mielialan ja negatiiviset ajatukset omaan arvoonsa). Toisaalta sanot, että et jaksa olla kovin kiinnostunut omista asioistasi. Se eroaa mun aikaisemmista fiiliksistä siinä, että mulla just ehkä tuli pyöritettyä liikaa niitä omia asioita mielessä. Omat kroppakompleksit ja muut tuntuu nykyään aika toissijaisilta asioilta. Sekin vaikuttaa, kun on esim. oman läheisen vakava sairaus joka on pistänyt asioita tärkeysjärjestykseen.

Vaikutat fiksulta ihmiseltä. Varmaan jos pystyisit jotenkin "tutkia" sitä omaa naiseuden vihaamistasi niin voisit päästä paremmin perille mistä se voisi johtua ja siten saada sen hellittämään. Toki sitten täytyisi myös hellittää siitä naiseuden vihaamisesta tai ainakin jotenkin päästä sen ulkopuolelle ikään kuin tarkkailemaan mitä se tunne ja ne ajatukset tarkoittavat. Mutta olisihan se mahtava ajatus, jos masennus ja nuo ajatukset hellittäisivät. Kyllähän psykologikin voisi auttaa, jos vaan olisi sellainen jonka kanssa olisi samalla aaltopituudella.

 

[pikkunyhverö]

Hmm, joo. Miksei se voisi olla niinkin. Mä oon ollut masentunut yläasteella, lukiossa ja ajoittain vielä vanhempanakin. Nyt olen 31 ja koen olevani aika hyvin tasapainossa. Sitä jotenkin osaa irroittautua paremmin omista mielenheilahteluista. Tai jotenkin tunnistaa sen, kun oma mieli alkaa "kiukutella" ja pyöritellä lumipalloefektin aiheuttavia negatiivisia ajatuksia. Osaa ajatella, että "no niin tää on vaan tällainen hetkellinen fiilis" ja päästää siitä irti. Toki hormonaalisetkin tekijät voivat vaikuttaa (mulla on aika usein ihan selkeitä pms-oireita, mutta niissäkin on sama juttu: kun tunnistaa ne pms-oireiksi niin osaa jättää sen mielialan ja negatiiviset ajatukset omaan arvoonsa). Toisaalta sanot, että et jaksa olla kovin kiinnostunut omista asioistasi. Se eroaa mun aikaisemmista fiiliksistä siinä, että mulla just ehkä tuli pyöritettyä liikaa niitä omia asioita mielessä. Omat kroppakompleksit ja muut tuntuu nykyään aika toissijaisilta asioilta. Sekin vaikuttaa, kun on esim. oman läheisen vakava sairaus joka on pistänyt asioita tärkeysjärjestykseen.

Vaikutat fiksulta ihmiseltä. Varmaan jos pystyisit jotenkin "tutkia" sitä omaa naiseuden vihaamistasi niin voisit päästä paremmin perille mistä se voisi johtua ja siten saada sen hellittämään. Toki sitten täytyisi myös hellittää siitä naiseuden vihaamisesta tai ainakin jotenkin päästä sen ulkopuolelle ikään kuin tarkkailemaan mitä se tunne ja ne ajatukset tarkoittavat. Mutta olisihan se mahtava ajatus, jos masennus ja nuo ajatukset hellittäisivät. Kyllähän psykologikin voisi auttaa, jos vaan olisi sellainen jonka kanssa olisi samalla aaltopituudella.

Mulla meni ihan totaalisesti ohi kyllä tuo henkirikoshomma, jos se heppu aborttiin viittasi niin sehän ei Suomessa ole henkirikos vaikka joku niin saattaisi toivoakin

Mutta joo. Hankalapa sitä on tietää mitä tämä pohjimmiltaan on. Välillä on paska olo ja välillä ei, olen itsekin kyllä huomannut että varsinkin ennen menkkoja saatan mennä tosi huonoon kuntoon, syömättömyyteen, nukkumattomuuteen ja itsensä vahingoittamiseen asti jne. Toisaalta semmoinen olo voi tulla ihan milloin tahansa, että en ole niin varma tuosta hormoniasiastakaan. Saattaa kuulostaa vähän oudolta mutta mulla ei tosiaan ole juurikaan motivaatiota edes yrittää parantua. Varmaan olen jotenkin tottunut siihen että olen tämmöinen.

 

[ap]

Mulla meni ihan totaalisesti ohi kyllä tuo henkirikoshomma, jos se heppu aborttiin viittasi niin sehän ei Suomessa ole henkirikos vaikka joku niin saattaisi toivoakin

Mutta joo. Hankalapa sitä on tietää mitä tämä pohjimmiltaan on. Välillä on paska olo ja välillä ei, olen itsekin kyllä huomannut että varsinkin ennen menkkoja saatan mennä tosi huonoon kuntoon, syömättömyyteen, nukkumattomuuteen ja itsensä vahingoittamiseen asti jne. Toisaalta semmoinen olo voi tulla ihan milloin tahansa, että en ole niin varma tuosta hormoniasiastakaan. Saattaa kuulostaa vähän oudolta mutta mulla ei tosiaan ole juurikaan motivaatiota edes yrittää parantua. Varmaan olen jotenkin tottunut siihen että olen tämmöinen.

Joo, siihen varmasti voi tottua. Joskus yläaste- ja lukioikäisenä mulla oli just silleen (en tiedä onko samantapaista kuin tuo sun tottuminen), että kun mä en ollut koskaan voinut oikeasti tosi hyvin (jo lapsena erinäisistä syistä ahdistusta, pelkoja -mm. jatkuvaa lääkäripelkoa ym), niin en mä tavallaan osannut odottaakaan mitään. Yläasteikäisenä olin tosi masentunut (just itsensä vahingoittamista esim.) muttei tullut ihan rehellisesti edes MIELEEN, että voisi sanoa jollekin tai pyytää apua. Ehkä osittain juuri tuon takia, että se olotila oli "tuttu ja turvallinen", osittain siksi että olin pikemminkin tottunut olemaan itse jonkinlainen lohduttaja ja muiden mielialaasta ja sovusta huolehtija. Ehkä sitä ei jotenkin ajatellut, että mun tunteilla voisi olla niin paljon väliä.

Samaten lukion jälkeen itkin päivittäin kokonaisen kesän ja olin tosi down, enkä hoksannut silloinkaan että voisin hakea apua. Silloin sentään jollakin tavalla tajusin, että tämä ei ole ihan normaalia, osasin myös vähän ajatella mikä mun oloa auttaisi (mm. että muutin soluun enkä yksiöön ahdistumaan, tuntui että se että on ihmisiä ympärillä auttaisi).

Oho mutta nyt mun on lähdettävä töihin, jatkan ehkä myöh.

 

[????????]

Epävakaa persoonallisuushäiriö???

 

[ap]

Mullakin on ollut sellaista, että on oireita pms-aikaan mutta sitten kuin ilmeisiä pms-oireita ihan "väärään aikaan" myös. Näihin liittyy huono mieliala (joko itkuisuus tai vitutusherkkyys tai molemmat), haluttomuus ja usein myös limakalvojen kuivuminen. Nyt viime aikoina tilanne on ollut tosi hyvä. Pms-aikaan voi huomata lievää ketutuksen lisääntymistä, mutta ei mitään suurempaa. Joskus tosin myös ovulaation aikaan voi jännästi tulla sellaista, yleensä siihen liittyy se ettei tule ovulaatiolle tyypillistä halukkuutta eikä muitakaan ovulaation merkkejä. Olen tulkinnut omassa päässäni asian niin, että noissa kierroissa ei ehkä ovulaatiota tapahdu ja kenties siksi hormonitkin on vähän perseellään silloin.

Mutta itse asiaan, ajattelin vielä kommentoida sen verran että luettelen muutamia keinoja joita itse käytän/olen käyttänyt saadakseni mielialan paremmaksi.

- e-epa & dha -kapselit (olen syönyt niitä vuosia... vaikea sanoa ovatko juuri ne auttaneet vai ei, eivät ainakaan nopeasti mutta toisaalta uskoisin että avun saaminen noista viekin aikaa ja onhan noita kalaöljyjä hyvin kannattavaa syödä joka tapauksessa. Suosittelen siis jos et käytä.)
- d- vitamiinia suht reilusti, myös kesäisin n. joka toinen päivä. Mulla on netistä tilattuja 50 mikrogramman vahvuisia kapseleita, talvella voin ottaa niitä parikin tai kolme päivässä, jos tuntuu että olisi flunssa tulossa (ja yleensä auttaa niin ettei tule flunssa)
- b-vitamiini, vahvaa netistä tilattua sekin
- alfalipoiinihappo (tätä tilasin myös netistä kun luin ihan keskustelufoorumilta yhden ihmisen näkemyksen siitä, että tuo aine auttaisi masennukseen vähentämällä tulehdustilaa. Tuonkaan vaikutuksesta en voi tietenkään olla varma. Enää en sitä syö (n. puoleen vuoteen en ole syönyt), mutta pitkään söin päivittäin ja sen syömisen aikana olotilani parani kyllä (aikaahan se kyllä vei, eli on vaikea päätellä mitään varmaa syy-seuraussuhdetta)
- aloin kiinnittää huomiota kosteusvoiteiden, huulirasvojen ym. parabeeneihin ja aloin, niitäkin, tilata netistä parabeenittomina. Ennen tätä muutosta mielialani oli "hankalampi" kuin nyt. Nyt se on ollut jo vuoden verran aivan normaali. (Mitään supermasennusta mulla ei siis ole nyt viime vuosina ollut, mutta elämää haittaavaa mielialan huonoutta kyllä, ennen noita muutoksia.) Parabeenithan siis mitä ilmeisimmin vaikuttavat hormonitoimintaa häiritsevästi, ja juuri noiden mielialaongelmien -jotka siis tuntuivat hormoniperäisiltä- takia lakkasin käyttämästä parabeenillisia tuotteita. Netistä pystyy tilata sellaisia tuotteita joissa ei näitä ole, mutta nyt ihan viime aikoina Suomeenkin on alkanut ilmestyä myyntiin parabeenittomia voiteita ym.
- terolut-hormonivalmiste auttoi minua pahimmassa vaiheessa, kun mieliala oli ihan kamala, limakalvot rutikuivat ja herkät (mitään valkovuotoakaan ei tullut, olin siis ihan kuiva). Sen saaminen tietenkin edellytti lääkärikontaktia. Opiskelijaterveydenhuollon todella mukavalta, asiakasta kunnioittavalta ja asialliselta lääkäriltä sain reseptin ihan vaan kun sanoin että haluaisin kokeilla, kun olen lukenut netistä että se on joillakin auttanut. Tuo Terolut tosin toi vaan hetken helpotuksen: kun olin n. puoli vuotta sitä syönyt (kausittain kierron mukaan siis), niin oireet alkoivat vähän palailla. Tuon jälkeen itse asiassa aloin kokeilla noita "luontaiskeinoja" joita jo edellä luettelin.
- sitten tietysti on auttanut tuo jo edellä kuvaamani etäisyyden ottaminen niihin omiin oireisiin (negatiiviset tunteet ja ajatukset). Se, ettei tavallaan pidä "totena" kaikkea negatiivista mitä oma mieli yrittää suoltaa. Ottaa sen vaan oireena huonosta mielialasta ja jättää sen omaan arvoonsa.

Luettelin noita juttuja siksi, että ne voisivat olla (etenkin noi vitamiinit ym) sellaisia juttuja, jotka voisi toteuttaa vaikka ei mitään suurta motivaatiota paremman olotilan puolesta kamppailemiseksi olisikaan. Vitamiineja ym. voi napsia aika rutiinilla ilman, että tarvitsee nähdä suurempaa vaivaa tai mitenkään "taistella" erityisesti sen asian kanssa. Sitten jos hyvin kävisi niin ne voisivatkin parantaa sitä olotilaa. Jos kiinnostaa tarkemmin niin voin linkittää noita mainitsemiani tuotteita tähän.

 

[pikkunyhverö]

Olen itsekin tuota vitamiinihommaa miettinyt. Kalaöljyihin en koske kun olen kasvissyöjä enkä muutenkaan kauhean mielellään popsi pillereitä. Jossain vaiheessa söin spirulinatabletteja ja ainakin tuntui että ne olisivat vähän auttaneet, pitänee ostaa niitä taas ja tunnustella. Kosteusvoiteet ja sellaiset ovat mulla olleet luonnonkosmetiikkaa aika pitkään jo, siis eivät sisällä parabeeneja jne.

 

[lab.kokeet paikallaan?]

Olen itsekin tuota vitamiinihommaa miettinyt. Kalaöljyihin en koske kun olen kasvissyöjä enkä muutenkaan kauhean mielellään popsi pillereitä. Jossain vaiheessa söin spirulinatabletteja ja ainakin tuntui että ne olisivat vähän auttaneet, pitänee ostaa niitä taas ja tunnustella. Kosteusvoiteet ja sellaiset ovat mulla olleet luonnonkosmetiikkaa aika pitkään jo, siis eivät sisällä parabeeneja jne.

Mietin tässä että onko sinusta pikkunyhverö milloin otettu viimeksi esim. perus/pientä verenkuvaa ja muita yleisiä lab.kokeita, esim. kilpirauhasarvoja, toisinaan veriarvoista löytyy selitys omaan pahaan oloon. Itselläni menaisi muutaman kerran lähteä taju, anemian vuoksi.

 

[pikkunyhverö]

Mietin tässä että onko sinusta pikkunyhverö milloin otettu viimeksi esim. perus/pientä verenkuvaa ja muita yleisiä lab.kokeita, esim. kilpirauhasarvoja, toisinaan veriarvoista löytyy selitys omaan pahaan oloon. Itselläni menaisi muutaman kerran lähteä taju, anemian vuoksi.

Multa otettiin kilpirauhasarvot joskus lukiossa kun valitin väsymystä ja masennusta, niissä ei ollut mitään erikoista. Tästä on siis noin 3 vuotta. Anemiaa mulla ei ole koskaan ollut, hemoglobiini on pyörinyt siinä 120 liepeillä eli ihan ok, en usko että niistä johtuu.

 

[ap]

Joo kannattaahan sitä kokeilla niitä spirulinatabletteja jos niistä on aiemmin ollut apua. B-vitamiinia varmaan syötkn purkista jos olet kasvissyöjä?

Mulle tuli vielä mieleen joitakin kirjoja, joita olen itse lukenut ja kokenut hyviksi. Se tunne, mikä mulla ekana tulee mieleen kun luen sun tekstejä on häpeä. Siis että se olisi siellä tietyllä lailla taustalla. Siispä ekana tuli mieleen Ben Malisen kirja Häpeän monet kasvot. Se on kokonainen kirja häpeästä, ihan hyvä mun mielestä.

Sitten yksi hyvä on Daniel Golemanin Tunneäly -lahjakkuuden koko kuva. Se taas kertoo tosi havainnollisesti ja yksityiskohtaisesti just siitä miten tunteet toimii, miten se negatiivinen tunneryöpsähdys tapahtuu jne. Itse koin sen jotenkin valaisevaksi ja se auttoi mua rauhoittamaan omia tunneheittelyitä. Ja tajusin jotenkin paremmin sen ajatusten ja tunteiden yhteyden. Siis sen, että ajattelemalla negatiivisia asioita ruokin negatiivisia tunteita (jotka vaan lisääntyy ja kasvaa kun ajattelen negatiivisia asioita), ja toisaalta negatiiviset tunteet "ajaa" myös ajattelemaan negatiivisesti ihan automaation tavoin, etenkin jos sitä niiden välistä vaikutusta ei tiedosta. Mutta kun sen tiedostaa, niin pystyykin ajatella että "jahas, mulla on nyt vaan hormoneista tai muusta johtuen paska olo ja siksi pyörittelen negatiivisia asioita päässäni. Asiat ei oikeasti olekaan niin huonosti ja elämä ei oikeasti ole niin paskaa kuin miltä just nyt tuntuu. Koitanpa nyt olla lietsomatta tätä oloa yhtään enempää." Eihän tuo kokonaan sitä huonoa oloa vie saman tien pois, mutta se rauhoittaa sitä kierrettä jossa negatiiviset ajatukset ruokkii negatiivisia tunteita ja toisin päin.

Sitten yksi ihan mielenkiintoinen kirja tunteista on Antti Pietiäisen Tunne, antitunne, perimä. Ja vielä josta oon tykännyt: Alice Millerin Lahjakkaan lapsen tragedia.

Siinä joitakin kirjavinkkejä jos kiinnostaa.

 

[pikkunyhverö]

Joo kannattaahan sitä kokeilla niitä spirulinatabletteja jos niistä on aiemmin ollut apua. B-vitamiinia varmaan syötkn purkista jos olet kasvissyöjä?

Mulle tuli vielä mieleen joitakin kirjoja, joita olen itse lukenut ja kokenut hyviksi. Se tunne, mikä mulla ekana tulee mieleen kun luen sun tekstejä on häpeä. Siis että se olisi siellä tietyllä lailla taustalla. Siispä ekana tuli mieleen Ben Malisen kirja Häpeän monet kasvot. Se on kokonainen kirja häpeästä, ihan hyvä mun mielestä.

Sitten yksi hyvä on Daniel Golemanin Tunneäly -lahjakkuuden koko kuva. Se taas kertoo tosi havainnollisesti ja yksityiskohtaisesti just siitä miten tunteet toimii, miten se negatiivinen tunneryöpsähdys tapahtuu jne. Itse koin sen jotenkin valaisevaksi ja se auttoi mua rauhoittamaan omia tunneheittelyitä. Ja tajusin jotenkin paremmin sen ajatusten ja tunteiden yhteyden. Siis sen, että ajattelemalla negatiivisia asioita ruokin negatiivisia tunteita (jotka vaan lisääntyy ja kasvaa kun ajattelen negatiivisia asioita), ja toisaalta negatiiviset tunteet "ajaa" myös ajattelemaan negatiivisesti ihan automaation tavoin, etenkin jos sitä niiden välistä vaikutusta ei tiedosta. Mutta kun sen tiedostaa, niin pystyykin ajatella että "jahas, mulla on nyt vaan hormoneista tai muusta johtuen paska olo ja siksi pyörittelen negatiivisia asioita päässäni. Asiat ei oikeasti olekaan niin huonosti ja elämä ei oikeasti ole niin paskaa kuin miltä just nyt tuntuu. Koitanpa nyt olla lietsomatta tätä oloa yhtään enempää." Eihän tuo kokonaan sitä huonoa oloa vie saman tien pois, mutta se rauhoittaa sitä kierrettä jossa negatiiviset ajatukset ruokkii negatiivisia tunteita ja toisin päin.

Sitten yksi ihan mielenkiintoinen kirja tunteista on Antti Pietiäisen Tunne, antitunne, perimä. Ja vielä josta oon tykännyt: Alice Millerin Lahjakkaan lapsen tragedia.

Siinä joitakin kirjavinkkejä jos kiinnostaa.

Juu, mulla on ihan hyvin taustatietoa noista asioista kun tuli lukiossa luettua psykologian kaikki kurssit ja näistäkin asioista oli silloin puhetta. Kiitti vinkeistä kuitenkin, tuskin se sinänsä pahaakaan tekis lukea.

 

[ap]

Juu, mulla on ihan hyvin taustatietoa noista asioista kun tuli lukiossa luettua psykologian kaikki kurssit ja näistäkin asioista oli silloin puhetta. Kiitti vinkeistä kuitenkin, tuskin se sinänsä pahaakaan tekis lukea.

Joo, mä oon kanssa lukenut psykologiaa lukiossa kaikki kurssit ja vielä muissakin yhteyksissä, mm. yliopistossa. Mutta noi kirjat on jotenkin sellaisia... niin, kai ne menee jotenkin syvemmälle ja on enemmän sellaisia oivalluksia antavia kuin niinkään tietoa antavia. Eli suosittelen jos yhtään kiinnostaa

 

[pikkunyhverö]

Ainakaan en ole sentään raskaana, sehän se olis tästä vielä puuttunutkin.

 

[ap]

Ainakaan en ole sentään raskaana, sehän se olis tästä vielä puuttunutkin.

No niin, hyvä juttu