nimikkeen vaihto

kaipaan neuvoja, miten suhtautua, kun isoäiti tahtoo keskenkaiken vaihtaa nimikkeensä esim. mammasta mummiksi ? Ystävieni mielestä niin ei voi tehdä kesken kaiken kun lapset ovat jo johonkin tottuneet. Nimikkeen vaihdon syynä uuden lapsenlapsen saanti ilmeisesti. Itse en jaksa enää välittää (huonot suhteet syynä) mutta miten jutella asiaa lapsille? Lapset jo koulussa. Enkä tiedä, onko tämä asia (pieni asia isojen ristiriitojen joukossa kylläkin) nyt vaan pakko hyväksyä ja mennä mukaan vai pitääkö kiinni vanhasta?
Itse tunnen, ettei omat lapseni saa ansaitsemaansa arvostusta. Ja tämä nimike juttu on vain jatke sen näyttämiselle.
Neuvokaa, miten suhtautua ja miten jutella asiaa lapsielle, sillä ko isoäidille ei pysty puhumaan yleensä yhtään mitään. Vai mitä teen?

 

Älä hyvä ihminen tee mitään. Kutsut äitiäsi äidiksi ja anoppiasi etunimellä. Lapset kutsuvat millä nimellä haluavat, tuskin isoäiti haluaa heidän kanssaan kinata. =)

 

Meillä se meni näin: anoppi ei halunnut isovanhemmaksi kun vanhimpamme syntyi. Lapsen syntymän jälkeen hän toivoi itseään kutsuttavan mamiksi. Tämä ei ollut ollut kummankaan suvussa tapana, eikä sopinut vaari nimitykseen kenenkään mielestä, joten suvun tapaan kutsuimme häntä mummuksi. Kun tyttärensä lapsi syntyi, hän muutti itse nimityksensä mummiksi. Meiltä ei tähän mielipidettä kysytty. Eli meidän 7 vuotiaan olisi yhtä-äkkiä pitänyt ryhtyä kutsumaan mummuaan mummiksi, ilman mitään selityksiä. No eipä enää olla tekemisissä joten ihan sama. Naurettavaa kuitenekin.

 

Mimmi, meillä on juuri samatilanne lähes kuin teillä! Ilman selityksiä ja edes ilmoitusta lapsille, että nimi vaihtuu.... ja kyseessä anoppi. Lapset ovat häkeltyneitä ja väkisin tulee olo, ettei nämä lapset ole anopille mitenkään tärkeitä olleetkaan.

 

Voi hyvät hyssykät.
Kutsukaa isoäitiä miksi itse tahdotte. Tehän sen nimen mummolle annatta.
Eikä samaa nimeä tarvitse kaikkien käyttää.
Toisille se voi olla Tampereen mummo, toisille Tuula-mummo, toisille pelkkä mummi jne.
Mami ja mamma tosin on mielestäni huono nimitys mummille kun tuo mieleen äidin eikä mummoa.
Älkää antako mummojen pahoittaa mieltänne.

 

Mummo, kiitos mielipiteestä. Joskin itse olen siitä erimieltä, ettei nuoripari voi määrätä, mitä isovanhemmat ovat, vaan heidän mielipidettään mielestäni kysytään.
Ja tässä ongelmani onkin se, että isoäiti vaihtaa jo käytössä vuosia olleen nimityksen mitään puhumatta siitä.
Ymmärrän, että eri perheet haluavat eri nimen, mutta miksi lasten pitäisi opetella uusi muiden tähden? Eikö vauvojen ole helpompi omaksua uusi, kuin esim 10 vuotiaiden? Tässä on ongelmani, että mitä tekisin. Miten puhun lapsille ja isoäiti sitkeästi pitää uudesta nimestään kiinni viesteissään, eikä hän ole kertaakaan puhunut meille asiasta mitään. Mielestäni hän ei arvosta lasteni tapaa kutsua häntä, ja tahtoo asettaa nuoret perheet eriarvoiseen asemaan. Siksi olen hämilläni, kuten myös lapseni ovat ihmeissään.
Olen aina uskonut, että isovanhemmat ovat rikkaus ja heidän ja lastenlasten suhde on korvaamaton. Eikä vanhemmilla ole oikeus sitä rikkoa, mutta entä jos se suhde tuottaa lapsillekin vain mielipahaa?

 

Eiköhän lapset saa nimittää isovanhempiaan ihan miten haluavat, onhan rakkaalla lapsellakin monta nimeä. Miten aikuinen voi loukkaantua siitä, jos pieni lapsi nimittää häntä mummuksi vaikka hän haluaisi olla mummi? Herätkää ihmiset, maailmassa on miljoona kertaa tärkeämpiä asioita, joilla oikeasti on merkitystä.

 

Joo meilläkin on ollut vähän samanlaista soutamista ja huopamista ton nimi asian kanssa, kun tuntuu et toi anoppi ei oikein tiedä miks haluaisi itseään kutsuttavan. Onko hän mummu, mummi vai famu jne.. No nyt on tuo viimeisen nimen vuoro, kun se kuulostaa hienolta ja arvokkaalta ja samalla kiepsutukseen on otettu oma mieskin mukaan. Joka toinen kerta on ukki ja toinen vaari. No saavatpa sit leveillä nimillänsä naapureillensa, mutta tosiasiassa 3 vuotias poikani on ihan sekaisin ja sanookin mummua omalla nimellä ja miespuolista vaaria famuksi. No saavatpahan selitellä tuota sit aikansa kuluksi hienoille tuttavilleen. Me ei enää jakseta leikkiin ryhtyä!! ei ne kuiteskaan kuulu järin paljoa perheemme arkeen. olkoon mies famu!!!!
Uskomatonta!!!

 

Kannattaako tuohon mitenkään suhtautua ? Lapset jatkavat kuten ennenkin ja uudet lapset alkavat kutsua isoäitiä valitsemallaan nimellä. Meillä miehen veljen lapset kutsuvat miehen vanhempia omilla nimillään ja meidän tenavat toisilla. Ei ole kukaan vielä loukkaantunut, tietääkseni. Jos toinen perhe haluaa kutsua isovanhempia eri nimillä kuin toinen, miksi siitä olisi riitaa väännettävä. Ja jos taas isoäidille se nimike tuottaa sydämentykytyksiä, voi tietty aina ehdottaa etunimen käyttöä, jos se vaikka sitten ratkaisisi tilanteen.

 

Eihän siihen kannata suhtautua, jos se niin onnistuu. Useimmiten, näin ainakin meillä oli ja näin olin myös Häkeltyneen jutusta lukevinani, tällaisen nimenvaihtelun takana on jotakin muuta kuin ystävällinen, normaali, lapsenlapsistaan välittävä mummu. Olen itse jo sen ikäinen, että voisin olla mummu (lapsikin on niin vanha jo, että voisi olla äiti) ja minulle olisi tuon taivaallisen sama, miksi lapset minua kutsuisivat. Olisin valmis sovittamaan oman "kutsumanimeni" oman lapseni puolison vanhempien kutsumanimeen tms. Meillä alunperin syy oli ilmeisesti ensinnäkin se, että anoppi ei lapsenlapsia halunnut (ei pidä lapsista) , ja oli henkisesti niin kypsymätön, ettei kyennyt olemaan niin vanha, että häntä olisi saanut kutsua normaalilla isovanhempaa tarkoittavalla nimellä, vaan piti hakea jotakin erikoista, kuten mami. Sama sitten jatkui kun tyttärensä sai lapsen. Sen jälkeen ne harvat kortit joita hän on meidän lapsille lähetellyt, ovat sisältäneet mitä ihmeellisimpiä allekirjoituksia mamista etunimeen ja asuinpaikannimellä täydennetyllä mummi-nimityksellä, joulumuoreihin. On siinä lapset olleet sekaisin.

 

Anoppini halusi itseään sanottavan isoäidiksi, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Me vanhemmat puhuttelimme etunimellä, isoäiti kuulosti jotenkin kankealta. Miehensä anoppi nimesi papaksi. Pappa puhutteli vaimoaan mummuksi ja itseään vaariksi, ja ne olivat vakiintuneet siihen mennessä, kun lapsi itse alkoi nimityksiä käyttämään. Mummulle oli shokki tulla isoäidiksi, kun juuri oli päässyt tottumaan anoppina oloon. Nykyään ei varmaan mummukaan tykkäisi, jos sanottaisiin isoäidiksi. On päässyt sinuiksi isovanhemmuuden ja kai itsensäkin kanssa.
Vaari oli heti täysillä vaari, kun vauva syntyi!
Olisi kyllä lapsille todella vaikeaa tajuta ja oppia jos nimitystä pitäisi muuttaa, ovat sen verran pieniä vielä.
Isommalle lapselle voisi ehkä vaan kertoa, että mummu haluaa vähän vaihtelua nimeensä; koitetaan mummun mieliksi muistaa sanoa mummi...