I
idiootti
Vieras
Kerron teille pienen tarinan...
Joskus vuosia sitten nuorena tyttönä rakastuin erääseen mieheen heti ja välittömästi sen jälkeen, kun olin eronnut tosi pitkästä suhteesta. Liitelin pilvissä, kunnes tämä mies alkoi kylmetä. Hänestä kuului aina vain harvemmin ja loppuviimein tilanne oli se, että hän tuli aina vain humalassa aamuyöstä ottamaan mitä halusi ja hävisi. Itkin muutaman kuukauden ja yritin saada jotain järkeä kaikkeen.
Tilanne meni tosi ikäväksi ja lopulta selvisi, että hänellä on uusi. Ei voinut edes jutella asiaa selväksi vaan kaikki jäi niin kuin jäi. Minä olin oikeasti todella rakastunut ja surin todella paljon seuraavat kuukaudet. Lopulta päätin vaihtaa kaupunkia. Tapasinkin aika pian miehen, jonka kanssa menin kihloihin. No tämä mies osoittautui sitten väkivaltaiseksi rikolliseksi ja kaiken lisäksi narsistiksi. Yritin ja tein eroa pitkään, mutta ei se tahtonut millään onnistua.
Kun aikaa oli kulunut pari vuotta tämä ensimmäinen mies oli saanut lapsen sen uuden tyttöystävän kanssa. Asia tuli minulle täytenä yllätyksenä ja senkin vuoksi itkin silmäni päästä.
Pian lapsen syntymän jälkeen olin käymässä kotikaupungissani ja kaverini kanssa ulkona, kun mies vain ilmestyi jostain... Minua johdateltiin ja aika helposti olin johdateltavissa. Lopulta kävi niin, että petettiin molemmat omiamme. Nyt asia on selvitetty jo ajat sitten, petetyt osapuolet saivat tietää asiasta.
Nyt minä olen viimein löytänyt miehen, joka ansaitsee minut ja minä hänet. Suhde ei ole ollut ongelmaton, mutta pääasia on, että kaikki ongelmat on selvitetty. Odotamme esikoista ja olemme onnellisia.
MUTTA MINÄ PELKÄÄN KUOLLAKSENI, ETTÄ KAIKKI TUO PASKA HEITETÄÄN VIELÄ SILMILLE, KUN OLEN HEIKOIMMILLANI! Niinhän sitä sanotaan, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Huh, kun helpotti tunnustaa eläneensä joskus vähän toisenlaisissakin "suhteissa"
Joskus vuosia sitten nuorena tyttönä rakastuin erääseen mieheen heti ja välittömästi sen jälkeen, kun olin eronnut tosi pitkästä suhteesta. Liitelin pilvissä, kunnes tämä mies alkoi kylmetä. Hänestä kuului aina vain harvemmin ja loppuviimein tilanne oli se, että hän tuli aina vain humalassa aamuyöstä ottamaan mitä halusi ja hävisi. Itkin muutaman kuukauden ja yritin saada jotain järkeä kaikkeen.
Tilanne meni tosi ikäväksi ja lopulta selvisi, että hänellä on uusi. Ei voinut edes jutella asiaa selväksi vaan kaikki jäi niin kuin jäi. Minä olin oikeasti todella rakastunut ja surin todella paljon seuraavat kuukaudet. Lopulta päätin vaihtaa kaupunkia. Tapasinkin aika pian miehen, jonka kanssa menin kihloihin. No tämä mies osoittautui sitten väkivaltaiseksi rikolliseksi ja kaiken lisäksi narsistiksi. Yritin ja tein eroa pitkään, mutta ei se tahtonut millään onnistua.
Kun aikaa oli kulunut pari vuotta tämä ensimmäinen mies oli saanut lapsen sen uuden tyttöystävän kanssa. Asia tuli minulle täytenä yllätyksenä ja senkin vuoksi itkin silmäni päästä.
Pian lapsen syntymän jälkeen olin käymässä kotikaupungissani ja kaverini kanssa ulkona, kun mies vain ilmestyi jostain... Minua johdateltiin ja aika helposti olin johdateltavissa. Lopulta kävi niin, että petettiin molemmat omiamme. Nyt asia on selvitetty jo ajat sitten, petetyt osapuolet saivat tietää asiasta.
Nyt minä olen viimein löytänyt miehen, joka ansaitsee minut ja minä hänet. Suhde ei ole ollut ongelmaton, mutta pääasia on, että kaikki ongelmat on selvitetty. Odotamme esikoista ja olemme onnellisia.
MUTTA MINÄ PELKÄÄN KUOLLAKSENI, ETTÄ KAIKKI TUO PASKA HEITETÄÄN VIELÄ SILMILLE, KUN OLEN HEIKOIMMILLANI! Niinhän sitä sanotaan, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Huh, kun helpotti tunnustaa eläneensä joskus vähän toisenlaisissakin "suhteissa"
